Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Aani
« : 05.01.2007 - klo:17:20 »

"Toisille kyllä kuten mulle erinäisistä syistä tulee enemmän anteeksiannettavaa kuin toisille. Se voi tuntua taakalta monesti mutta samalla siinä saa asiaan harjoitusta."

Niin tulee. Oon oman lyhyen elämäni aikana antanu ties mitä ja ties kelle asioita anteeks. Oon joskus myös anteeksi saanut. Anteeksianto ei ole helppoa, mutta sitten kun on saanu pyydettyä anteeks, olo on ihanin.
Se tuntuukin taakalta. Mietin ensin, että miks hitossa meijän pitäis saada harjotusta anteeksannossa, mutta sitten otin aivot käteen ja ymmärsin. Olis ihan tyhmää, jos ikinä ei tarvis pyytä anteeks mitään. Helppoo ainakin olis. Oon miettiny, että missäköhän olisin, jos en koskaan olis katunu/ jos en koskaan katuis mitään.
Ja rukoilu, että uskaltais avata suunsa ja pyytää anteeks, on hyväks. Vau, se auttaa todella. Jeesus onparas.

Tällästä tänään. Jea. Järkevä viesti.
Kirjoittanut: Aani
« : 25.11.2006 - klo:12:44 »

Totta, Suvi ^^

Keskustelun perusteella anteeksianto on, hmm, ei sitä ehkä vaikeaksi asiaksi voi kutsua.. Mutta ainakin monimutkainen. Mutta olen kyllä saanut uusia näkökulmia anteeksiannosta, kiitokset teille.
Kirjoittanut: Suvi
« : 20.11.2006 - klo:15:45 »

"voita sinä paha hyvällä"
aika ihana ajatus ja helpottava..
Kirjoittanut: Aani
« : 16.11.2006 - klo:16:59 »

Asia selvä.

En viitsinyt laittaa noita kysymyksiä erillisiä kysymyksinä Nettipapin palstalle, kun tämä anteeksiantokeskustelu oli jos pohdintapalstalla. Mutta kiitokset vaivannäöstäsi silti.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.11.2006 - klo:16:54 »


Kyllä huomasin. Kannattaa jatkossa kirjoittaa sellaiset kysymykset nettipapin palstalle, joihin haluaa varmasti minun vastaukseni. Niistä pidän kirjaa ja niihin vastaan aina ennemmin tai myöhemmin. Pohdintapalstaltakin luen kyllä kaiken, mutta toisaalta annan myös muiden foorumin käyttäjien vastailla. Ja toisinaan lukemisen yhteydessä ei ole aikaa vastata, joten uusien viestien myötä vastaaminen voi unohtua, vaikka ajatuksia olisikin. Enkä myöskään pidä järkevänä olla tällä palstalla ihan koko ajan äänessä, kun on nimikkopalstakin olemassa.

Mutta lyhyesti tuohonkin kysymykseen ajatuksia. Uskon, että jokainen ihminen tietää omassatunnossaan, milloin haluaa suojella itseään lisäkolhuilta ja milloin kantaa kaunaa. Käyttäytyminen saattaa kummassakin tapauksessa näkyä ulospäin samanlaisena: välttelemisenä. Terve itsensä suojeleminen on hyväksi. Raamattu antaa kristitylle esimerkiksi ohjeen siitä, ettei omaa hengellistä elämäänsä kannata antaa tahallaan toisten raadeltavaksi:

     Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
     sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
     kimppuunne ja raatele teitä. (Matt. 7:6)


Ei ole evankeliumin häpeämistä pitää huolta itsestään terveellä tavalla. Aivan varmasti tulee tilaisuuksia osoittaa rakkautta myös kiusaajalle ilman, että pitää itse koko ajan tulla revityksi ja raadelluksi. Ja sitä varmemmin niitä tulee, mitä enemmän rukoilee, että saisi Jumalan tahdon mukaisesti tilaisuuksia vihamiehen rakastamiseen.

     Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen,
     mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu,
     eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne,
     rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa.
     Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan"
     - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä,
     anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät
     tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi,
     vaan voita sinä paha hyvällä. (Room. 12:17-21)


Kirjoittanut: Aani
« : 16.11.2006 - klo:16:33 »

"Miten käy ihmisen, joka menee viimeiselle tuomiolle ja hän ei ole antanut jollekin ihmiselle anteeksi?"

Sehän se kysymykseni idea olikin, aivan. Kiitokset vastauksestasi.

Välillä itsestä tuntuu siltä, etten osaa olla tarpeeksi anteeksiantavainen. Mutta kaippa minä pohjimmiltani annan koko ajan anteeksi. Kaikkein ankarin olen itselleni - mutta nykyään osaan antaa anteeksi itsellenikin, kiitos Jeesuksen.
Annan anteeksi sillä teidän, etten ole täydellinen.

Jahei, en tiedä huomasitko, Marko, tuota aiempaa kysymystäni:

"Ymmärrän kyllä sen, ettei tieten tahtoen kannata hakeutua kiusaajan lähelle edelleen kiusattavaksi ja nöyryytettäväksi. Mutta onko se ihan fiksua vaan pelätä ja vältellä vihamiestään? Mitä asialle tulisi tehdä?  "
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.11.2006 - klo:16:24 »


Kristityllä ihmisellä kuuluu olla jo etukäteen elämässään periaate, että kaikki yritetään antaa anteeksi. Kun tulee loukatuksi, niin kaiken vihan ja kiukunkin taustalla on ymmärrys siitä, että pahimman tunteenpurkauksen jälkeen katsotaan, kuinka anteeksiantamista voisi siinä tilanteessa opetella. Kristityllä pitää olla anteeksantamisen projekti aloitettuna ennen kuin on edes tullut loukatuksi. Tunteita saa sitten purkaa ja odotella niiden laantumista. Anteeksiantaminen ei pohjimmiltaan ala jostain vaiheesta loukatuksi tulemisen jälkeen. Se alkaa elämänasenteesta ja Jeesuksen opetuksista.

Peräkkäisten kysymystesi sävy on kuitenkin sellainen, että en voi välttää tekemästä suorasukaisia oletuksia. Niissä yhteisenä huolena näyttäisi olevan kysymys: "Miten käy ihmisen, joka menee viimeiselle tuomiolle ja hän ei ole antanut jollekin ihmiselle anteeksi?" Vastaan: Samalla tavoin kuin kaikille ihmisille, jotka eivät ole viimeistä piirtoa myöten täydellisiä viimeisellä tuomiolla.
Kirjoittanut: Aani
« : 16.11.2006 - klo:15:52 »

Ahhaa. Mielenkiintoista.
Kiitokset taas vastauksesta. Avarsi taas mieltäni. (Ja sydämeltäni tippui isoiso kivi ^^)

Mutta jos ei ehdi aloittaa koko anteeksiantamisprosessia? (Kysymystä pukkaa ;D)
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.11.2006 - klo:15:48 »


Minä en tekisi asiasta liian vaikeaa. Anteeksi antamista on mielestäni enemmän se, että aloittaa anteeksiantamisprosessin - ei se, että onnistuu saamaan sen päätökseen. Monesti vaikeiden asioiden anteeksi antaminen ei ole joku ajanjakso elämässä, joten sitä ei voikaan saada koskaan valmiiksi. Se kulkee läpi koko elämän. Jos joku asia on todella iso, niin ei se unohdu ikinä. Ja silloin anteeksiantamista on se, että koko ikänsä suostuu antamaan anteeksi, olemaan kantamatta kaunaa, vihaamatta aktiivisesti, panettelematta ja puhumatta pahaa.
Kirjoittanut: Aani
« : 16.11.2006 - klo:15:44 »

"Markolle (ja miksei muillekin) kysymys.

Kun sanotaan, että "anteeksianto voi vaatia aikaa", mutta jos ei ehdi antamaan anteeksi? En siis tarkoita, että "pitää lukee kokeisiin en ehdi antaan nyt anteeks" vai että jos päivät loppuvat kesken? Mitäs sitten?"

Anteeksi, oli ajatusvirhe. Tarkoitin siis anteeksiantoa enkä pyyntiä. Pahoittelen.
Kirjoittanut: MaryMagdalene
« : 15.11.2006 - klo:22:32 »

Anteeksi voi - ja pitäisikin - pyytää, vaikka toista ei millään enää voisi tavoittaa, vaikka yrittäisikin. Se on mahdollista tehdä Jumalan edessä ja omassa sisimmässä. Ja välillä tarpeellistakin. Ääritapauksena se, että toinen (esim. oma vanhempi) on siirtynyt jo ajan rajan taakse eikä enää ole elossa. Sovinto on mahdollinen.
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 15.11.2006 - klo:22:19 »

Anteeksi anto ja pyynti on kaksi eri asiaa. Kun sanot jollekin anteeksi niin pyydät anteeksi jolloin toinen joko antaa sulle anteeksi tai sitten ei anna. Kun taas toinen pyytää sulta anteeksi voit suullasi sanoa että saat anteeksi. Silloin se kuitenkaan ei välttämättä ole sydämmen tasolla suoritettu anteeksianto. Se sydämmen tason anteeksi anto on se ydin asiassa ei sanat niinkää vaikkakin ne toista voi helpottaakin. Riippuu tilanteesta.
Jos taas et ehdi pyytämään anteeksi voisin muotoilla toisin myös itselleni siinä missä kenelle vaan että, etkö halua pyytää anteeksi. Oletko liian ylpeä? Haluatko pitää toisen tunnontuskissa olettaen että näet että se hänelle tuottaa sitä.
Kirjoittanut: Aani
« : 15.11.2006 - klo:19:44 »

Markolle (ja miksei muillekin) kysymys.

Kun sanotaan, että "anteeksianto voi vaatia aikaa", mutta jos ei ehdi pyytämään anteeksi? En siis tarkoita, että "pitää lukee kokeisiin en ehdi pyytään nyt anteeks" vai että jos päivät loppuvat kesken? Mitäs sitten?
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 13.11.2006 - klo:23:56 »

Kaikesta huomaa että tämä aihe koskettaa monia. Ihanko totta. Kivoja nää itsestäänselvyydet. Toisille kyllä kuten mulle erinäisistä syistä tulee enemmän anteeksiannettavaa kuin toisille. Se voi tuntua taakalta monesti mutta samalla siinä saa asiaan harjoitusta. Onko sitten niin että usein kaltoin kohdellut eivät ole maailman/muiden silmissä mitään. Toisaalta taas Jeesus valitseekin sellaiset tyypit.
Tämä ei silti itsestään tee asiaa yhtään helpommaksi. Mikä sitten? Mitään patenttivastausta ei ole olemassakaan. Vain henkilökohtainen suhde jumalan kanssa ja sitä kautta tapahtuva avun saanti tuottaa tuloksia. Loppupeleissä paraskin saarnaaja ja sielunhoitaja ei voi kulkea ihan loppuun rinnallasi ei voi kuin antaa opastusta oikeaan suuntaa. Vain Jeesus vain ja ainoastaan kulkee kanssasi koko matkan sillä hän on jo kulkenut sen.
Alkoi tuntua että tämä meni jo fraseologiseksi höpinäksi. Minkä sille aina mahtaa.
Jokainen silti kaiketi tajuaa asian pointin.
Kirjoittanut: Suvi
« : 13.11.2006 - klo:22:12 »

en mä sitä pelkää eikä mun tartte suojautua sitä vastaan, kun on muuten kavereita kuitenkin... niin ja toi "järkevä ihmisten välttely", en nyt tiedä, toi tyyppi ei oo enää pitkään aikaan pystyny loukkaan mua, en vain osaa jättää asiaa taakse... ymmärsin kuitenkin pointin..