Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 04.10.2006 - klo:13:01 »

Niin muuttuuko kaikki aina vaihtamallakaan? Mene ja tiedä. Yksi tykkää toinen ei.Pitää vaan muistaa ,että joskus käytetään tilaisuuksissa nlp:tä.

Tässä ei nyttemin kun oon miettinyt pitäis heti lähteä sanoon onko toinen täys hihhuli ja vaan musiikin takia paikalla. Se on tapauskohtainen asia.
Kirjoittanut: Tiitu
« : 02.10.2006 - klo:13:05 »

Apua... Mä mokasin... Nostin eilen kättäni iltakirkossa... ;)

Ei vaiskaan. Jäin miettimään, onko "meidän kirkossa" tilaa kaikille olla oma itsensä. Vai onko pakko sovittautua siihen muottiin, joka on annettu tai sitten vaihtaa seurakuntayhteyttä? Olen nyt vähän kapinallinen, sallikaa se minulle... pliis!
Kirjoittanut: Jukka^^
« : 19.08.2006 - klo:11:22 »

Onhan noista festareista syntynyt eräänlainen 'kultti-meno' ja monesti sielä pyritään saamaan eräänlaista hengellistä tyydystystä kokemusten avulla. Itseäni jurpii festareiden ylistysbändit. Tämä on oma henk. koht. mielipiteeni ja en vaan kestä kattella sitä ko porukka fiilistelee ja nostaa käsiä ilmaan ja elää jonkinlaista hurmoshenkisyyttä. Tottakai jos joku sitä haluaa tehdä ja kokee, että se vahvistaa uskoaan, niin totta mooses!

Mutta itse kuulun siihen porukkaan, joka mieluummin hilluu jossakin kuunnellen lyriikoita ja ETENKIN bändien pitämiä spiikkejä. Arvostan todella sitä, kun bändiläiset todistavat ja puhuvat sanoman tärkeydestä, eikä niinkään musiikin. Mutta oli miten hyvä sanoma, eivät nuo bändit tuonne huipulle pääse, ilman hyviä säveliä. Se aiheuttaa kahnausta, mutta toisaalta se myös on kuin piste i:n päälle, ko sekä sävelet että sanoma toimii.

Mitä tulee kuuntelijoihin niin olen sitä mieltä, että kukin kuuntelija määräytyy osittain persoonallisuutensakin mukaan. Joku ujompi kuuntelee mieluummin yksikseen pimeässä huoneessa kospelia ja sitten taas ns. [sarcasm]'himouskovainen/kaikkiruokainen/Jumalasta seuraava'[/sarcasm] tyyppi taas heiluu ja jo melkein koskettaa bändiläisiä ja on eräänlaisessa ulottuvuudessa musiikin kanssa :D:D.. (lol)
Kirjoittanut: Dude
« : 18.08.2006 - klo:19:09 »

Tiitu,tottakai sinne saa tulla pikkasen vanhempikin eli "ikiteinitkin" tervetulleita:) ;) :P
Kirjoittanut: Jäämies
« : 17.08.2006 - klo:23:57 »

Eiköhän tuo ole jokaisen oma asia kuka on ja millaisista taustoista tulee... Minulle on ihan sama kuka kirjoittaa kunhan pysyy asiassa..

Itse koen gospelin kuuntelun(/mukana laulamisen yksin ollessa) vähän kuin rukouksena... On erittäin hienoa kuunnella vaikuttavaa biisiä ja laulaa mukana. Kuuntelen pääasiassa gospelia ja biisit on hyviä. Saundeista kuulee, et bändit vois menestyä maallisellakin saralla(kuten Juha Tapio & BNH) mut lyriikat taitaa kuitenkin olla aikamoinen tabu. Maalliset radiot varmaan ajattelevat, että kukaan ei halua kuunnella gospelia. Siinähän lauletaan Jeesuksesta ja uskosta.. Ei sellasia voi koko suomelle soittaa. Pysyköön ne biisit ihan omanaan. Mielestäni asian ei tulisi olla näin. Jokaisen kuuluu tietää Jeesuksesta ja musiikki on mitä mainioin keino.

Festareille menen toki meiningin takia, mutta enimmäkseen ohjelman ja etenkin sanoman vuoksi. On kiva kuulla kun joku todistaa tai laulaa Jeesukesta ja levittää evankeliumia..

Tämmöinen avautuminen tällä kertaa :D
Kirjoittanut: Suvi
« : 17.08.2006 - klo:15:43 »

...mä ainakaan en puhunu ainoostaan festareista, sillä kuuntelen gospelia enemmän muualla ku konserteissa...
Kirjoittanut: Tiitu
« : 16.08.2006 - klo:22:28 »

Saaks sinne tulla yksi vähän vanhempikin gospelia PALJON kuunteleva?  ;)

Tuli vain mieleeni, että itse kuuntelen gospelia eniten yksin ajaessani etenkin pitempiä matkoja. (Silloin saan laulaa täysillä mukana vaurioittamatta lähimmäisteni korvia.) Käydystä keskustelusta sain kumminkin sellaisen mielikuvan, että muut puhuvat ainoastaan (?) festareista ja muista suurista tapahtumista gospelin yhteydessä? Olenko siis jotenkin poikkeava...? Jäin miettimään, miten paljon minä yksikseni "fiilistelen" kiittäessäni Jumalaa laulaen ja onko se nyt sitten paha juttu loppujen lopuksi...
Kirjoittanut: Suvi
« : 14.08.2006 - klo:18:07 »

jos vaan ehtii, pahasti pelkään kuitenki etten ehdi...
Kirjoittanut: Dude
« : 14.08.2006 - klo:17:53 »

tuleehan kaikki ristirockiin 26.8 tampereelle kuunteleen gospelii?tuleeeko romankin?
Kirjoittanut: Suvi
« : 14.08.2006 - klo:15:45 »

täällä näytään perustelevan gospelin huonoutta sillä että sanoma jää musiikin varjon... onhan se toki todella surkeaa jos niin käy... entäs jos ei syystä tai toisesta pääse/ehdi tms. seurakunnan toimintaan ja kuuntelee kuitenkin gospelia...eikö ole kuitenkin parempi että kuulee edes sitä kautta jotain mikä voi vahvistaa uskoa? ..tietenkin myös Sana ja rukous vahvistaa uskoa... mut ainakin henk. koht. gospel auttaa, jos on huono päivä, uskoon et Jumala on olemassa ja Jeesus myös...
ai niin, oon myös niitä poikkeuksii jotka kuuntelee enemmän sanoja ku musaa!
Kirjoittanut: martha
« : 13.08.2006 - klo:20:15 »

Roman: en mää mitenkään pahalla tarkottanu kysyä tota, et mitä oot tehny työkses. aattelin vaan, et ois kiva tietää miten pystyt noin asoita yleistään tällä saralla, mut ilmeisesti sulla on siis jonkinnäköstä kokemusta, jonka pohjalta kirjottelet. tarkotan tätä gospel-aihetta. tarkotus ei ollu millään tavalla urkkia kuka oot. ei paljo kiinnosta, toisin kun näköjään jukkaa..:P
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 12.08.2006 - klo:21:55 »

Keskustelua tästä tai mistään asiasta ei muodostu ilman aktiivisuutta. Ei niin että joku sanelee ja muut vaan lukee mutta ei kommentoi. Keskustelu on vuorovaikutusta. Myöskään ellei asiattomaksi mene. Päänaukomiseks ja tahalliseks kinaks ei saisi sensuroida.
Kirjoittanut: Elfslayer
« : 12.08.2006 - klo:19:07 »

Niin no, minä voisin ainakin ihan hyvällä omatunnolla laulaa ihan sekulaaribändissäkin. Mielestäni gospel on ihan hyvä asia kunhan se ei ole mikään hengellisen elämän keskus.
Kirjoittanut: Jukka^^
« : 12.08.2006 - klo:18:00 »

Mitevvaa.. ei se siis huono juttu ole, että joku pitää täällä aktiivisuutta yllä, ihmetyttää vain että kuka.

Oon toki samaa mieltä, et monesti musiikki menee Jeesuksen ylitse. Mutta oon myös sitä mieltä, että se on ihan henkilökohtaista. Itselleni Jeesus on 100% tärkeämpi kuin musa. Esimerkkinä vaikka se, että jos bändimme kanssa emme tekisi gospel-musiikkia, en soittaisi siinä ollenkaan. Jos suola menettää makunsa myös musiikin suhteen, ni se o turhaa. :o
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 12.08.2006 - klo:13:33 »

Tälleen jälkikäteen kirjoitan ,että oon ollut jo vuosia Romanin kaa samaa mieltä ,että tämä on mennyt fiilistelyksi koko homma. Katson vain parhaaksi ,että en kaikkea tietämystäni tahän lataa musiikin neurologisista, psykologisista ja psykososiaalisista vaikutuksista.
Moni sanoo ettei ne kuuntele musiikkia etusijalla vaan sanomaa. Kuitenkin näkee ,ettei se ole lähellekään edes aina sanojilla niin. Ryhmä ottaa vallan ja muut totutut tavat. Varsinkin piilotajunnan voima on mahtava. Ei vain musiikin suhteen vaan myös monen muun. Siksi aina jotkut onnistuu johdattamaan myös aina osan uskovista harhaan. He tuntevat kikat ja jos ne tiedät näät sitä paljon itsekin.
Onhan tässä se vaara ,että suorastaan kyynistyy mutta sitäkin tulee tarkkailla yhtäkaikki väitän ,että liikaa musiikilla luodaan fiiliksiä jotka on katoavaa tavaraa ja se sekotetaan henkeen vaikka kyseessä on endorfiinin aiheuttama tunne päässä. Kaikki ei ole aina sitä on sekin mahdollista muuta iso osa riippuu henkilöstä voi olla. Persoona ja se mikä sitä hallitsee vaikuttaa kuinka hän musiikin ottaa ja muun jopa hihhhuloinnin. Asiaa on kauhean vaikea lyhentää tekstinä kovin lyhyeksi preferaatiksi.
Siis kaikki voi olla tasapainoisena hyödyksi mutta mikään ei saa ruveta dominoivaan asemaan. Hedelmät sen kertoo. Jos näet homma perustuu fiiliksiin voi käydä kuten esim parille tutulle. Toisessa mies ja toisessa nainen oli naimsissa mutta koska homma perustuikin muuhun tuli niin pahat ongelmat että liitot kaatui. En sano että se musiikki sen itsenään aiheutti vaan se että oltiin siinä luulossa että uskotaan voimallisesti vaikka kysymys oli tunnekokemuksesta ennenkaikkea. Siinä oli myös muita osatekijöitä joista musiikki oli yksi hallitseva. Se oli pääosassa. Saarna 5-15min joskus jopa 30min sitten musiikkia ties kuinka kauan.
Esimerkki voi tuntua jostakusta kärjistetyltä mutta on totta.

Niin ja jatkaen Romaniin. Täällähän kirjoitetaan nikeillä koska halutaan pysyä tuntemattomana. Eikö kans ole hyvä ,että jo nuoresta oppii ajattelemaan omin aivoin eikä kaikkea vaan syötetä valmiina vauvanruokana. Tietyt asiat pitää mutta jos tappiin asti tehdään sitä ja "suojellaan" nuoria viimeiseen asti onko sekään oikea tie. Kun he oppivat edes jossakin asioissa vähän itse ajattelemaan ei kaikki huijaa heitä myöhemminkään joka asiaan On raskasta nähdä sitten kun jotkut vielä vanhempanakin menee kaiken mukana kuin mielettömät.
Sanovat kyllä paimen tietää. Bereassakin tutkittiin sanasta onko niin ja tulee rukoilla ja koetella hengessä asiat. Pyytää ekana ettei sotke oman lihan ääntä henkeen.