Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 ... 10
31
Nettipappi / Armo eri kirkkokuntien tulkintana -eksymisen vaara?
« Uusin viesti kirjoittanut Tiedonjanoinen 07.12.2017 - klo:22:22 »
Olen tehnyt havainnon siitä, että eri kirkkokunnissa on valtavan erilaisia näkemyksiä armosta ja armon vastaanottamisesta. Luterilaisessa tulkinnassa pelastus on yksin Jumalan teko, joissakin taas armo on kyllä ilmaista, mutta armon vastaanottaminen vaatii tekoja. Voiko kirkkokunta johtaa ihmisen niin harhaan, että ihminen eksyy liian kauaksi totuudesta? Eikö ole vakava asia, jos pelastuksen ymmärtää väärin, oli se sitten liian löyhä tai liian tiukka käsitys? Toisessa tapauksessa vaadittavat armon "vastaanottamisteot" jäisivät tekemättä, toisessa taas Jeesukseen luottaminen jäisi vajavaiseksi.

Pari vuotta sitten olin vahvassa herätyksen tilassa: luin Raamattua ja etsin opetustekstejä netistä. Untuvikkona en tiennyt, että armosta ja pelastuksesta on toisistaan dramaattisestikin poikkeavia tulkintoja. Tämä johti hämmennyksen ja levottomuuden tilaan. En ymmärtänyt, miksi toisaalla puhutaan toista ja toisaalla taas toista. En tiennyt mihin luottaa, sillä jokaisen kirkkokunnan luottamus omaan taamatuntulkintaan vaikutti perustellulta.
32
Nettipappi / Motiivi tehdä Jumalan valtakunnan työtä
« Uusin viesti kirjoittanut Nimimerkki 07.12.2017 - klo:13:45 »
Hei!

Minulla on neljä palvelustehtävää seurakunnassa. Kaksi on siinä seurakunnassa, johon kuulun, yksi siinä lähellä olevassa seurakunnassa ja yksi on sitten sellainen vähän laajempi juttu.
Näistä kahteen tehtävään olen saanut Jumalan kutsun ja sitä heti noudattanut. Nämä kaksi tehtävää sujuvat hyvin.

Kysymys onkin näistä kahdesta tehtävästä seurakunnassa, joihin en ole saanut suoraa Jumalan kutsua.

Tai toisessa toimii puolisoni vastuunkantajana, mutta hänellä on ollut vaikeuksia hallita niin suurta joukkoa, esim. muutama kerta sitten syttyi melkein tulipalo siellä. Muutenkin on ollut vaikeuksia. Itse ajattelin, että menen sinne auttamaan, jotta saadaan tilanne paremmin hallintaan. Vastuunkantajat (heitä on monta), hyväksyivät minut sinne ja sanoivat, että "apua tarvitaan". Kysymys kuuluu, että kai minä voin mennä sinne, vaikka minulla ei ole nimenomaista Jumalan kutsua sinne, vaan haluan varmistaa, että kaikki sujuu hyvin. Onko minulla oikea motiivi tehdä Jumalan valtakunnan työtä?

Sitten on tämä yksi tehtävä vielä, johon itse ehdotin itseäni. Minulla oli silloin noloa syntiä elämässäni ja halusin peittää sitä syntiä aloittamalla tekemään jotakin näin hurskasta työtä. Ettei kukaan näkisi kuinka syntinen olen.  Eli motiivi oli peittely. Synnilläni ei ollut mitään tekemistä tuon työn kanssa, mitä tein, tein sen Jumalan valtakunnan palvelustyön ihan hyvin ja minua kiiteltiin, että tulin sinne kuin Taivaan lahja. Oikeasti tarkoitukseni oli näyttää hurskaalta, koska samaan aikaan olin hyvin epähurskas. Eli ehdotin itseäni siihen tehtävään parantaakseni mainettani. Noloa.
Olen sittemmin päässyt ko. nolosta synnistä eroon. Olen silti jatkanut tuota työtä ja vetänyt siihen mukaan puolisonikin. Mutta nyt teen sitä siitä syystä, että olen aloittanut sen ja minuun luotetaan. Teen sitä nykyään velvollisuudentunnosta enkä peitelläkseni jotakin. Työn olen aina tehnyt ihan samalla tavalla, motiivi on vain vaihtunut. Mitä mieltä olet tästä? Häpeän niin sitä syntiäni, koin, että minun on ikään kuin peiteltävä paha toimintani hyvällä toiminnalla tms. En osaa paremmin selittää. 

Vieläkin saatan kyllä ajatella, että onneksi minulla on noita Jumalan valtakunnan tehtäviä, että on sentään jotakin, mitä teen oikein ja hyvin. Kun sitä syntiä tahtoo elämään aina tulla, niin nuo on ikään kuin vastapainoa tuolle syntiselle luonteenlaadulleni. Ajattelenko ihan väärin?
33
Nettipappi / Naisten ja miesten välinen tasa-arvo
« Uusin viesti kirjoittanut Sannii 07.12.2017 - klo:10:04 »
Moikka,

Etiikan esitelmän teko edessä:) Millainen on kirkon kanta miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon? Onko siihen erilaisia suhtautumistapoja tai onko kirkolla jotain eettisiä asioita tasa-arvoon liittyen?
34
Nettipappi / Vs: Nettipappi paikalla
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 22.11.2017 - klo:15:13 »
Nettipapin palstalle ei ole viime aikoina tullut kysymyksiä kovin kovalla tahdilla, joten olen varsin hyvin ehtinyt vastata kysymyksiin lyhyellä varoitusajalla. Erityisiä nettipapinpäiviä en ole nykyisin suunnitellut pitäväni, mutta pyydän foorumin käyttäjiä huomioimaan, että teen toukokuun 2018 loppuun asti osa-aikaista työsuhdetta. Jos kysymyksiä jossain vaiheessa alkaa keräytyä tulvaksi asti, niin toivon, että rajoitettu työaikani ei silti pitkittäisi vastausaikoja tarpeettomasti.
35
Nettipappi / Vs: Pyhän Hengen pilkka
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 22.11.2017 - klo:14:54 »
Tervehdys Ihmettelijä,

Esitit muutaman hyvin painavan kysymyksen. Niiden merkitys on ilmeisesti myös sinulle itsellesi hyvin suuri. Kaikesta huolimatta niihin vastaaminen on melko selkeää ensimmäisen vastaukseni jälkeen. Teen silti äärimmäisen tiiviin yleistyksen Pyhän Hengen pilkasta, jota kyseiseen raamatunkohtaan ensimmäisiä kertoja törmäävä kristitty jää usein kipeästi pohtimaan:

1. Raamatun käyttämä termi "Pyhän Hengen pilkka" ei tarkoita herjaavan asian sanomista tai ajattelemista Jumalan kolmannesta persoonasta.
2. Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä ja siitä seuraavaa paatumista.
3. Joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole voinut sitä tehdä, koska paatunut ihminen ei koe synnintuntoa.

Näitä olen selittänyt tarkemmin tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni.

Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?

Pilkkaaminen ja herjaaminen ovat lopulta hyvin pieniä syntejä verrattuna Pyhän Hengen pilkkaan (Jeesuksen hylkääminen), koska Jeesuksen sovitustyö antaa anteeksi kaikki suurimmatkin synnit. Siksi uskoon tuleminen on myös täydellinen anteeksianto kaikesta menneestä. Paavali oli tästä erinomainen esimerkki:

     Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta,
     joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä,
     että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut
     palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja
     ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni
     tähden en tiennyt, mitä tein. (1. Tim. 1:12)


Lainaus
Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?

Tämä tilanne aiheuttaa enemmän kysymyksiä omassatunnossa. "Olisiko pitänyt uskossa ollessa ja siitä luopuessa tajuta enemmän? Entä voiko saada anteeksi sen, että on luopunut uskosta?"

Kristittynä eläminen olisi helppoa, jos se olisi vain sitä, että "ensin olin syntinen, sitten sain kaiken anteeksi". Suurin vaikeus on elää yhtä aikaa kahdessa todellisuudessa. Ihmisenä kukaan ei voi väistää sitä todellisuutta, että synti kulkee mukana kuolemaan asti. Ja kristittynä yhtä totta on koko ajan se, että Jumalan silmissä jokainen kristitty on Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas. Inhimillisesti on helppo ymmärtää ensimmäinen anteeksianto. Itse asiassa jossain määrin on helppo ajatella, että "se kuuluu minulle". Mutta yhä uudelleen samoissa asioissa lankeaminen tai suuret ja karkeat lankeamiset ovatkin jo vaikeampi pala. Silti Jumala on luvannut armahtaa.

Samainen Paavali, joka oli ensimmäisen kerran armahdettu suurista synneistään, taisteli jatkossakin synnin kanssa. Mutta yhä edelleen vastaus oli sama. Jokainen, joka pakenee Kristuksen anteeksiannon turviin, pelastuu:

     Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää,
     mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn
     Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain,
     joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
     synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
     kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen
     tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
     turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:21-25)


Lainaus
Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?

Juuri näin toimi myös Pietari. Hän oli yksi läheisimmin Jeesusta seuranneita ihmisiä, mutta pelosta ja vaistomaisesti hän kielsi edes tuntevansa koko Jeesusta saati sitten seuraavansa häntä. Jumalan valtavaa armoa kuvastaa se, kuinka Jeesus kertoi jo etukäteen antavansa Pietarille anteeksi. Jopa ennen kuin ennusti hänen lankeamisensa:

     "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.
     Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.
     Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle:
     "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
     tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari:
     ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi
     minut." (Luuk. 22:31-34)


Humalassa tai pelossa tapahtunut pilkkaaminen ei ole Pyhän Hengen pilkkaa siinä merkityksessä kuin Raamattu sen määrittelee. Tällaisten suurten lankeamisten vaara kuitenkin on, että jos niitä ei osaa pyytää anteeksi vaan häpeissään alkaa väistellä Jumalaa, se voi johtaa paatumiseen eli todelliseen Pyhän Hengen pilkkaan. Siksi Jeesuskin sanoi aivan erityisesti rukoilleensa Pietarin puolesta. On vaikea kuvitella, kuinka suuri häpeää Pietari koki kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala piti kuitenkin kiinni Pietarista, eikä hänen uskonsa sammunut.
36
Nettipappi / Vs: Pyhän Hengen pilkka
« Uusin viesti kirjoittanut ihmettelijä 20.11.2017 - klo:18:49 »
Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?

Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?

Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?

37
Nettipappi / Vs: Suositteletko näitä nettisivuja?
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 29.10.2017 - klo:03:09 »
Hei Aavistelija,

En ole ottanut tavakseni kommentoida useinkaan asioihin, joita yleisen keskustelualueen tai pohdintapalstan puolella nostetaan esiin. Mutta kun nyt kysyt, niin en itse pidä tuota mainitsemaasi sivua kovin hyvänä. Siinä on paljon oikeita asioita, mutta seassa on myös aika paljon kyseenalaisia tulkintoja. Näiden erottaminen toisistaan ei ole helppoa, jos ei tunne Raamattua hyvin.

Toisaalta Jumalan ja Jeesuksen nimien käyttäminen hyvin oudossa muodossa alkukielen kirjaimia transkripoimalla on tekijä, joka saa lukijan jo lähtökohdissaan varovaiseksi. En siksi ole ensisijaisesti peloissani, että tuollainen sivu ketään eksyttäisi. Toki hyvin mustavalkoinen kirjoitustyyli varmasti vetää puoleensa sellaisia kristittyjä tai hengellisiä etsijöitä, jotka kaipaavat mahdollisuutta radikalisoitua ja osoittaa olevansa tarkasti oikeaoppisia.
38
Nettipappi / Suositteletko näitä nettisivuja?
« Uusin viesti kirjoittanut aavistelija 28.10.2017 - klo:13:04 »
Hei!
Huomasin tuolla yleisen keskusteluaiheen puolella viestin otsikolla "Iankaikkinen evankeliumi". Suositteletko siinä mainittua nettisivustoa? Onko se sun mielestä Raamatun oppeja oikeatyylisesti esiin tuova? Mua vaan jäi itseäni mietityttämään.
39
Nettipappi / Vs: Väkivalta
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 25.10.2017 - klo:17:54 »
Tervehdys Sanna,

En tunne tätä tutkimusta mistään muualta, mutta lainaamasi kohta herättää ainakin itsessäni paljon pohdintoja ja nostaa mielenkiintoisia kysymyksiä mieleen.

1. Minun mielestäni tuollaiset tutkimustulokset ovat hyvin ymmärrettäviä. Jos jollakulla ihmisellä on ajatus, että lähimmäistä vahingoittavalle toiminnalle on jumalallinen oikeutus tai suorastaan velvollisuus, niin silloin Jumalan käskyn rikkominen tuntuu suuremmalta vääryydeltä kuin pahan tekeminen lähimmäiselle.

2. Raamatussa luvatun maan valloittaminen ja erityisesti Jerikon tuhoaminen on hyvin selkeästi jumalallisella oikeutuksella tehty asia. Jerikon kertomuksessa on vielä monia ihmeitä mukana, jotka Raamatussa kuvataan Jumalan aikaansaannoksiksi.

3. Koska Jerikon valloittamisen tarinan kääntäminen toiseen kulttuuriin ei tunnu yhtä hyväksyttävältä, näyttää siltä, että luvatun maan valloittamisen myönteisesti suhtautuvat ihmiset perustelevat kantansa omaan kulttuuriin kuuluvalla oikeutuksella.

4. Myönteisesti suhtautuvista kaikki eivät minun mielestäni tuon lainaamasi tekstin mukaan perustelleet kantaansa puhtaan uskonnollisilla syillä. Jumalan käskyyn vetoaminen on ehdottomasti uskonnollinen syy, mutta kun vedotaan siihen, että maa oli luvattu juutalaisille, niin silloin Jumalan käskyä tärkeämmäksi nousee kansallinen tunto siitä, että jokin kuuluu itselle. (Lyhyt teksti ei selkeästi jaotellut sitä, millaisia kansanmurhan hyväksymisen perusteet tarkemmin olivat. Wikipedian kirjoittaja tiivistää luokittelut varsin rajulla kädellä.)

5. Kielteisesti suhtautuvista ihmisistä osa näyttäisi hyväksyvän itse maan valloituksen, mutta kääntyy kielteiselle kannalle tekemällä muutoksia Raamatun kertomukseen: oli kuitenkin väärin, että myös eläimet ja omaisuus tuhottiin. Myöhemmissä maan valloittamisen kertomuksissa eläimet ja omaisuus oli lupa ottaa saaliiksi, mutta Jerikon kohdalla Jumala käski tuhota kaiken. On siis mielenkiintoista, että tämän ryhmän mielestä ei lopulta ollut väärin tuhota ihmisiä, mutta eläinten ja omaisuuden tuhoaminen on väärin. (Toisaalta tutkimus oli tehty lapsilla, ja riittävän pienen lapsen mielestä rakkaan pehmonallen menetys on suurempi katastrofi kuin itselle merkityksettömän ihmisen kuolema.)

6. Viimeinen kielteisesti suhtautuva ryhmä näyttää perustelevan kantansa rodullisesti vastoin Raamatun kertomusta. Luvatun maan valloittamisen yhteydessä maata itsessään ei pidetä epäpuhtaana, mutta nämä kansanmurhaan kielteisesti suhtautuvat ajattelevat, että oli väärin mennä arabien asuttamalle alueelle uskonnollisen epäpuhtauden nimissä. Ja itse asiassa he näyttävät ajattelevan, että Jumalan kirouksen pitäisi kohdata luvatun maan valloittajia samalla tavalla kuin siellä aikaisemmin asuneitakin, jotka saivat Jumalan rangaistuksena israelilaiset kimppuunsa. Logiikka Raamatun kertomuksiin kääntyy monta kertaa päälaelleen, koska keskiössä on arabien epäpuhtaus eikä jumalallinen oikeutus.

Kun lapsilta kysellään suuria kysymyksiä, heillä itsellään ei yleensäkään ole puhtaalta pöydältä nousevia vastauksia. Lapset kertovat tällöin omassa kodissaan ja lähipiirissään oppimiaan asioita. Sinällään tämä tutkimus saattaa olla hyvin paljastava laajemminkin kuin vain lasten näkemyksien kokoajana. Juutalaisten ja arabien välit eivät ole kovin kauniissa kukassaan, joten siksi tähän kontekstiin sijoittuva Jerikon valloittamisen kertomus saa varmasti juutalaisilta suuremman sympatian kuin Kiinaan sijoitettu kertomuksen jäljitelmä. Toisaalta lasten ajatukset näkemykset ovat lapsenomaisesti hyvin yksisilmäisiä - kuten se, että kansanmurha on väärin, jos samalla tuhotaan omaisuutta.

On täysin totta, että Raamatussa Jumala ilmoittaa hurskaalle Abrahamille, että hänen jälkeläisensä saavat luvatun maan omakseen. Puolen vuosituhannen kuluttua tämä toteutuu, kun Jumala kutsuu orjuutetun kansan Egyptistä Mooseksen johdolla luvattuun maahan. Jumala myös antaa tarkat ohjeet, kuinka on toimittava, että siinä maassa asuvat tuhotaan syntiensä vuoksi, ja mitä juutalaisten on velvollisuus tehdä ja mitä ei saa tehdä. Uskonnollisesta näkökulmasta tätä jumalallista oikeutusta ei voida sivuuttaa.

Ollaan kuitenkin suurissa ongelmissa, jos kulttuuriset, poliittiset tai henkilökohtaiset intressit alkavat sotkeutua uskonnolliseen näkökulmaan mukaan, eikä Raamattua lueta sen omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi on täysin väärin ajatella, että 3000 vuoden takainen tapahtuma antaisi oikeuden toimia samalla tavalla nyt. Tai että juutalaiset olisivat saaneet pysyvän oikeuden hävittää muita kansoja maailman kartalta. Tai että kukaan yksittäinen juutalainen tai kristitty voisi pyhään kirjaansa vedoten ottaa vapauksia toisten alistamiseksi.

Mielenkiintoinen oli tämä lainaamasi teksti. Mielestäni se osoittaa, miten tärkeä on osata erottaa uskonnolliset, kulttuurilliset ja henkilökohtaiset ajatukset toisistaan. Elämän keskellä ne aina kietoutuvat toisiinsa, eikä noita osa-alueita voida tyystin itsenäisinä käsitelläkään, mutta omien ajatustensa lähteitä on tärkeä tunnistaa. Raamatussa on monia haastavia kohtia, jotka muodostuvat erityisen haastaviksi, jos Raamatun kokonaisuutta ei tunneta. Tästä olen kirjoittanut enemmän viestiketjussa Raamatun tulkitseminen.
40
Nettipappi / Vs: Väkivalta
« Uusin viesti kirjoittanut Sanna 23.10.2017 - klo:11:33 »
Mitä mieltä olet tästä? (Lähde Wikipedia: uskonnollinen väkivalta)

"Richard Dawkins kertoo kirjassaan Jumalharha[38] tutkimuksesta, jossa israelilaiset lapset lukivat, kuinka Raamatun kertomuksessa israelilaiset Joosuan johdolla hyökkäsivät Jerikoon ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat. Yli 65 prosenttia hyväksyi kansanmurhan ja perusteli sitä uskonnollisilla syillä (Jumala käski tehdä niin, uhrit elivät juutalaisille luvatulla maalla ja niin edelleen). 26 prosenttia ei hyväksynyt murhaamista ja perusteli tätä muilla syillä: esimerkiksi eläimet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että arabit ovat epäpuhtaita, joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi ja langettaa saman kirouksen israelilaisten päälle. Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin kiinalaisiksi ja 3 000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Tällöin vain seitsemän prosenttia hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyväksynyt sitä."
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 ... 10