Nettipappi.net

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Nettipappi Marko

Sivuja: 1 2 3 4 5 6 ... 103
46
Nettipappi / Vs: Aviorikos
« : 04.09.2016 - klo:14:17 »
Hei Nimimerkki!

Heti aluksi joudun pettymykseksesi toteamaan, etten voi vastata kysymykseesi. Ei ole olemassa noin tarkkoja rajoja, jotka sinä haluat saada selville.

Jeesus opettaa aviorikoksesta ainakin kaksi asiaa, jotka eivät ole sovitettavissa yhteen samaan rajanvetoon liittyen. Ensimmäinen antaa täydellisen ja pyhän elämän ihanteen ja vaatimuksen:

     Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta."
     Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista
     niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo
     tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. (Matt. 5:27-28)


Minun mielestäni tästä tiukempi versio voisi olla enää se, että miehet ja naiset eivät saa edes nähdä toisiaan tai olla ystäviä, ettei tule mahdollisuutta ajatella toisesta himoiten mitään.

Tiukimmalla mahdollisella tavalla ajatellen käytännössä kaikki kysymäsi asiat voidaan tämän kohdan perusteella tulkita aviorikoksiksi. Ehkä kyseenalaistaisin vain unen näkemisen, koska se ei ole millään tavalla tietoinen valinta. Vaikka kyllähän ihmiset tekevät syntiä tahattomastikin ja tiedostamattaan. Muuhun kuin aviopuolisoon suuntautuvat unet voitaisiin tiukasti tulkiten sanoa perisynnistä nouseviksi hedelmiksi.

Yleisesti kohta kuitenkin ajatellaan niin kuin itsekin ajattelen, että tekemisissään kristityn kuuluu olla ajatuksiltaan ja motiiveiltaan puhdas. Eli ystävyyssuhteet tai aidosti tervehdyksenä tehdyt halaukset tai syvälliset keskustelut eivät ole edes tämän kohdan mukaan aviorikoksia.

Mutta Jeesus opettaa pari jaetta myöhemmin muutakin:

     On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota
     vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja.
     Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää
     vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden,
     ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee
     myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.
     (Matt. 5:31-32)


Jos edelliset jakeet aviorikoksesta ja nämä jakeet haureudesta tai huoruudesta yhdistetään, niin sehän tarkoittaa, että puolison himoitseva ajatus jotakuta muuta kohtaan on oikeus kokea itsensä petetyksi ja oikeus ottaa avioero. Ja sitä Jeesus ei tarkoittanut. Tässä yhteydessä haureus tarkoittaa huomattavasti fyysisempää aviorikosta kuin edellisissä jakeissa.

On siis aviorikoksia, jotka Jumalan käskyjen ja myös psykologisen todellisuuden perusteella järkyttävät avioliiton perustuksia todella kovasti. Ja on aviorikoksia, jotka ovat sydämen suuntautumista väärään kohteeseen.

Kun tavoitellaan Jumalan mielen mukaista täydellisen puhdasta sydäntä, pieninkin ajatuksen hairahdus on osoitus siitä, ettei ole synnitön. Sydämen hairahdukset sukupuolisissa asioissa voidaan Jeesuksen opetusten mukaan laittaa aviorikoksen nimikkeen alle. Mutta kun puhutaan kristittyjen avioliittojen käytännön ratkaisuista, aviorikoksen raja on vedetty paljon konkreettisempiin sukupuolisiin tekoihin.

Tämän tarkemmin en pysty kysymykseesi vastaamaan.

47
Yleinen Keskustelualue / Vs: Profetia Suomen seurakunnille
« : 26.07.2016 - klo:13:11 »
Osallistun harvoin näihin pohdintapalstan puolen keskusteluihin, mutta sen verran vahva johdantosana on linkissä, että haluan vähän kommentoida.

Jeesuksen ja Heprealaiskirjeen mukaan Pyhän Hengen pilkkaa on Jeesuksen hylkääminen. Eli a) Jeesuksen väittäminen paholaisen asianajajaksi:

     "Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä,
     hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää
     ikuiseen syntiin." He näet olivat sanoneet,
     että Jeesuksessa oli saastainen henki.
     (Mark. 3:29-30)


b) tai muulla tavoin Jeesuksen sovitustyön hylkääminen.

     Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen
     ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee
     jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä
     liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty,
     ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:29)


On vaarallista pistää hirvittävän raskaat johdantosanat profetioille, koska profetioiden oikeellisuus tiedetään varmuudella vasta jälkikäteen.

     Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte,
     mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa
     tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä,
     ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän
     profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä.
     (5. Moos. 18:21-22)


Paavali opettaa paljon profetioihin suhtautumisesta. Hän edustaa hyvin vahvasti sitä tyyliä, että profetiat käynnistävät ihmisessä prosesseja. Paavali sai itsekin profetioita ja eli monien profetioiden keskellä. Silti hän antoi hyvin selkeitä ohjeita siitä, miten profetia on asia, jota pitää tutkia tarkasti. Siihen ei voida suhtautua pelolla ajatellen, että on vaara syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan, jos ei sitä kritiikittömästi omaksu. Paavali itsekin kuuli kerran profetian, jota hän ei totellut, koska Pyhä Henki oli antanut erilaiset kehotukset samasta asiasta eri ihmisille.

     Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua
     Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni
     tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa
     Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat
     kahleet ja ahdinko. (Ap. t. 20:22-23)

     Tapasimme sikäläiset opetuslapset ja viivyimme
     heidän luonaan viikon ajan. Hengen vaikutuksesta
     he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.
     (Ap. t. 21:4)

     Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun
     sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta.
     Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä
     jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki:
     tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen,
     jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden
     käsiin." Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean
     uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi
     Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: "Miksi te tuollaista
     puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni?
     Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin
     Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."
     (Ap. t. 21:10-13)


Aika jännältä tuntuu myös Paavalin opetus siitä, että kaikkia profetioita ei tarvitse edes kuunnella loppuun asti. Jos tulee uutta ilmoitusta, niin edellinen kaveri vaietkoon.

     Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme,
     ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa
     ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta.
     (1. Kor. 14:29-30)


Halusin tämän vain sanoa, ettei kukaan foorumin lukija ajattele, että jokainen Herran sanaksi sanottu profetia pitää ottaa kirjaimellisesti tai kritiikittömästi vastaan. Niitä saa ja pitää arvioida kriittisesti. Tulevaisuudesta puhuvat profetiat nähdään tulevaisuudessa, osuivatko oikeaan. Suurin merkitys on sillä, mihin he tässä hetkessä ohjaavat. Jos ne ohjaavat oikealla tavalla parannuksen tekemiseen, kristilliseen valvomiseen ja rauhaan Jumalan edessä, niillä on hyvä suunta. Jos ne aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta, niiden suhteen on oltava erittäin varovainen.

48
Nettipappi / Vs: Yhdessä nukkuminen
« : 23.07.2016 - klo:16:28 »
Hei Pelkääjä!

Kirjoitat tosi rohkeasti ja avoimesti. Saan mielestäni aika hyvin kiinni kipuilustasi, vaikken koskaan voi väittää toisen tunteisiin ja ajatuksiin pääseväni sisälle. En myöskään voi olettaa osaavani vastata niin, että olosi helpottuu, mutta toivon voivani antaa sinulle palikoita ajatteluun. Otan ihan pienen johdannon, ennen kuin hahmottelen sanomisiani.

Keskimäärin ikäisesi ihmiset käyvät rajanvetoa seksuaalietiikan kysymysten suuntaan kyseenalaistaen perinteisiä opetuksia. Raamatun avioliittoetiikka nähdään aikansa eläneenä tai ainakin liiallisen tiukkuutensa vuoksi päivittämistä tarvitsevana. Nettipapin palstallakin on esitetty kysymyksiä aiheesta, ja aika kulmikas vastausketju löytyykin otsikon Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliito alta. Olen siellä kirjoittanut melko suorasanaisesti rajoja vetäen, koska rajoja on kysytty.

Useimmiten olen joutunut törmäämään ajatteluun, jossa eettisissä kysymyksissä pohditaan sitä, kuinka paljon rajoja voi venyttää samalla, kun haluaa nimittää itseään Kristuksen seuraajaksi. Tai että rajanveto halutaan ajatella niin, että kiihdytyskaistan ajamisella ei ole mitään väliä, kunhan ei aja moottoritiellä. Tällaisesta ajattelusta nousevat monet yleiset puolustelevat lausahdukset: "Eivät paljastavat vaatteet tarkoita mitään. Se on nykyinen pukeutumistyyli." "Ei yhdessä nukkuminen tai avoliitto tarkoita automaattisesti seksiä." "Ei Jumalaa kiinnosta, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan." Kun monisäikeisiin pohdintoihin tarjotaan vastauksia yhdestä näkökulmasta, saadaan Raamatun ohjeet kuulostamaan aika naurettavilta.

Jumalan ohjeiden idea kun on kuitenkin ottaa huomioon elämän moninaisuutta ja pyrkiä myös seksuaalisuuden herkkyyden äärellä antamaan suuntaviivat, jotka estäisivät turhalta särkymiseltä ja kivulta. Kaikkiin kysymyksiin ei saada vastausta tekemällä luetteloa siitä, mikä on oikein ja väärin. On esitettävä kysymyksiä siitä, mikä oikealla tavalla kuljettaa ihmistä kohti Jumalaa ja lähimmäisiä.

Tästä näkökulmasta katseltuna kysymyksesi on erityisen aito ja herkkä. Kirjoitit rohkeasti, että olet jo ylittänyt rajoja, mutta olette poikaystäväsi kanssa halunneet palata tilanteeseen, jossa omatunto saa olla levossa. Silti omantunnon kipuilua on jäljellä.

Rivien välistä luin, että ajatuksenne ovat kovasti suuntautuneet kohti avioliittoa, kun puhut odottamisesta. Toisaalta ette vielä ole naimisissa, ja elämän lainalaisuuksia rehellisesti tutkien on pakko sanoa, että mitä vain voi tapahtua. 17-vuotiaana on vaikea sanoa, päätyykö lopulta naimisiin seurustelukumppaninsa kanssa. Siksi minä lähestyn kysymystäsi kahdesta näkökulmasta.

Ensinnäkin on tärkeä elää siten, että tämän hetken valinnat ovat mahdollisimman oikeita riippumatta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toiseksi on tärkeää elää niin, että vaikka tulevaisuus menisikin mahdollisimman pitkälti omien toiveiden mukaan, sieltä takaisin tähän hetkeen katsellessa voi kokea, että on tullut rakentaneeksi hyvää perustaa keskinäiselle luottamukselle.

Tarkoitan tällä sitä, että samalla kun seurustelun aikana pohtii omia rajanvetämisiään, niitä ei voi tehdä olettaen, että "tietenkin me menemme naimisiin". Mitä pidempään seurustelee ajatuksella, että mennään naimisiin, sitä todennäköisemmäksi se tulevaisuus muuttuu. Mutta jos jostain syystä tilanne kääntyykin toisenlaiseksi, tulee kaiken muun kipuilun lisäksi taakaksi myös se, että on mennyt seurustelukumppanin kanssa sellaiseen pisteeseen, jonka olisi halunnut säästää vain tulevalle puolisolle. Yhdessä nukkuminen sinun tapauksessasi ei ehkä tunnu tällaiselta asialta, koska kerroit, että paljon intiimimpääkin on yhteiselämänne ollut poikaystäväsi kanssa. Siksi toinen näkökulma ehkä koskettaa teitä enemmän.

On hyvin tärkeää toimia seurustelusuhteessa vastavuoroisesti ja luottamusta rakentaen. Asiat, jotka aiheuttavat kipuilua tai tunnontuskia eivät lähennä teitä toisiinne. On eri asia, jos kipuilette jonkin sellaisen asian kanssa, jossa voitte tukea toinen toistanne. Mutta nyt kipuilunne kohdistuu asiaan, joka vaikuttaa keskinäiseen luottamukseenne. Jos teette sellaista, mikä aiheuttaa huonon omantunnon, saatatte kylvää toisillenne epäluottamuksen siemenen. Teknisesti kyse on "vain" siitä, nukutteko yhdessä vai ette. Isompana kuviona kyse on siitä, voitteko myös tulevaisuudessa luottaa siihen, että kunnioitatte uskollisuutta ja omantunnon ääntä avioliitossanne, vaikka seurustellessanne opettelitte joustamaan. Jos opettelette nyt tavan, että voitte joustaa siitä, mikä tuntuu oikealta, on vaikea parisuhteen tiukkoina hetkinä todistaa puolisolle, ettei mitään joustamisia enää tapahdu mihinkään suuntaan.

Rajanvedot eivät ole helppoja, eikä kaikkia kysymyksiä saa käsitellä mahdollisimman tiukasti tulkiten. Tässä tapauksessa kuitenkin kaikkein eniten kiinnitän huomiota sanoihisi: "Asia häiritsee minua." Jos kyseessä olisi vaikkapa tilanne, jossa sinua häiritsee se, että poikaystäväsi laittaa voita näkkileivän "väärälle" puolelle, niin silloin olisi syytä puuttua siihen, että häiritsevä tunne on korjattava, eikä se poikaystäväsi teko. Mutta nyt ollaan alueella, jossa häiritsevä tunne itsessään on hyvä mittari.

Minä haluaisin kannustaa teitä jättämään pois sen, mikä häiritsee. Lisäksi haluaisin kannustaa teitä tavoittelemaan niitä hyviä asioita - esimerkiksi syvällisiä keskusteluja - muilla tavoin kuin yhdessä nukkumalla. Uskon, että se palvelisi teidän parisuhdettanne tässä tilanteessa parhaiten.

Ja erityisen tärkeä sinun on tietää se, että nuo lankeamisenne, joita kerroit tapahtuneen, Jeesus ilman muuta antaa anteeksi. Hän neuvoi Pietariakin siitä, että vaikka joku olisi useasti samalla tavoin rikkonut, anteeksianto kuuluu silti asiaan. Jeesus itse varmasti kaikkein parhaiten noudattaa omia ohjeitaan.

     Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos
     veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan,
     niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle
     anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän,
     vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa" , vastasi
     Jeesus. (Matt. 18:21-22)

     Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa,
     vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita,
     vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." (Luuk. 5:31-32)

     Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne
     kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra",
     nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään.
     Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:10-11)


49
Nettipappi / Vs: Miten suoriutua elämästä
« : 22.07.2016 - klo:16:07 »
Hei Vanha Kunnon Nimimerkki!

Kyselit, saavatko muutkin kommentoida nettipapille esitettyjä kysymyksiä. Palstan sääntöjen mukaan vastauksia antaa vain Nettipappi itse, mutta kuka vain saa esittää jatkokysymyksiä tai vastaväitteitä. Eli vuoropuhelu käydään aina Nettipapin kanssa, ei foorumin käyttäjien kesken. Sitä varten on pohdintapalsta. Mutta nyt liikut taitavasti tässä rajapinnalla, ja olet kirjoittanut minun mielestäni oikein hyvin hyväksyttävää jatkokysymyksen ja vastaväitteen kaltaista pohdintaa.

Jatkokysymyksesi on hyvä ja aiheellinen. Otit esille toisen näkökulman. Huomaan, että minä vastasin alkuperäiseen kysymykseen hyvin vahvasti painottaen sitä, miten ihminen voi kelvata Jumalalle. Koin, että se oli kysymyksen esittäjän suurin huoli. Ja siitä lähtökohdasta alkaen on nöyrryttävä myöntämään, että hurskainkaan kristitty ei pelkkien omien tekojensa ansiosta kelpaa Jumalalle. Jumalalle kelpaa vain täydellisyys, eikä ilman Jeesuksen armoa sitä voi saavuttaa.

Mutta oikeassa olet siinä, että toisten ihmisten edessä on paljon tehtävissä väärinkäytösten ja rikosten sovittamiseksi. Vanhassa testamentissa on monia juutalaisen lainsäädännön kohtia, joissa määrätään, kuinka erilaisissa tilanteissa tahallisesti tai tahattomasti tehtyjä rikoksia on sovitettava. Otan muutaman esimerkin:

     Sano israelilaisille: Jos joku tekee toiselle vääryyttä ja näin luopuu
     Herrasta ja hänen käskyistään, hän joutuu syynalaiseksi. Hänen
     tulee tunnustaa tekemänsä synti ja korvata aiheuttamansa vahinko
     kokonaisuudessaan sille, jolle on vahingon tuottanut, sekä lisätä
     korvaukseen vielä viidesosa. Jos hän ei voi maksaa korvausta
     vahinkoa kärsineelle itselleen eikä tällä myöskään ole lähisukulaista,
     joka voisi ottaa korvauksen vastaan, vahingonkorvaus kuuluu Herralle.
     Se on annettava papille. Lisäksi hänelle on tuotava pässi, joka uhrataan
     syyllisen syntien sovitukseksi. (4. Moos. 5:6-8)

     Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, härkä kivitettäköön
     hengiltä älköönkä sen lihaa syötäkö, mutta eläimen omistaja pysyy
     syyttömänä. Mutta jos härkä on jo entuudestaan tunnettu vihaiseksi
     ja puskijaksi eikä sen omistaja ole varoituksista huolimatta estänyt
     sitä karkaamasta ja jos härkä sitten surmaa miehen tai naisen, se
     kivitettäköön ja myös sen omistaja surmattakoon. Jos kuitenkin
     katsotaan kohtuulliseksi, että hän henkensä lunnaiksi maksaa
     hyvitysmaksun, hänen on annettava niin paljon kuin hänen
     maksettavakseen määrätään. Jos härkä puskee kuoliaaksi vapaan
     miehen pojan tai tyttären, olkoon laki sama. Jos härkä puskee
     kuoliaaksi orjan tai orjattaren, omistaja maksakoon orjan isännälle
     kolmekymmentä sekeliä hopeaa ja eläin kivitettäköön.
     Jos joku avaa kaivon kannen tai louhii vesisäiliön eikä peitä sitä
     kannella ja jos sitten härkä tai aasi putoaa siihen, kaivon omistaja
     maksakoon korvauksen eläimen omistajalle, mutta kuollut eläin
     jääköön maksajan omaksi.
     Jos härkä puskee toisen härkää, niin että se kuolee, omistajat
     myykööt elävän härän ja jakakoot keskenään siitä saadun hinnan.
     Samoin he jakakoot kuolleen eläimen. Jos taas härkä on jo
     entuudestaan tunnettu puskijaksi eikä sen omistaja ole pitänyt sitä
     silmällä, hän korvatkoon härän härällä, ja kuollut eläin jääköön
     maksajan omaksi. (2. Moos. 21:28-36)


Hyvittämisen ajatus oli myös Uudessa testamentissa ainakin Sakkeukselle tuttu käsite.

     Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra,
     näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille,
     ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan
     nelinkertaisesti takaisin." (Luuk. 19:8 )


Paavalin puheissa hyvittäminen tai korvaaminen myös vilahtelevat pariin otteeseen. Ensimmäisessä hän opastaa leskien lapsia pitämään huolta äidistään. Toisessa kohdassa hän kirjoittaa karanneen orjan isännälle.

     Mutta jos leskellä on lapsia tai lastenlapsia, on ensi sijassa
     näiden opittava täyttämään velvollisuutensa perheenjäseniään
     kohtaan ja korvattava vanhempiensa vaivat, sillä se on Jumalan
     mielen mukaista. (1. Tim. 5:4)

     Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle
     jotakin velkaa, pane se minun laskuuni. (Filem. 1:18)


Jos siis tarkastellaan vain inhimillistä elämää, ja ennen kaikkea omaisuutta tai vaivannäköä, on oikein ja kristillistä ajatella, että vastavuoroisuus ja tasapuolisuus ovat kristillisiä hyveitä. Johannes Kastajakin opetti, että jos jollakulla on kaksi paitaa, on annettava toinen sellaiselle, jolla ei ole yhtään.

Olet siis aivan oikeassa siinä, miten kristityn on opittava rakastamaan lähimmäistään samalla tavalla kuin itseään. On osattava elää hyvin ja ihmisiksi. Mutta tärkeää on nimenomaan erottaa se, millaisesta huolesta on kulloinkin kysymys. Jos ihminen kokee arvottomuutta Jumalan edessä, lääke ei ole siinä, että yrittää vain kovemmin. Silloin on opittava tuntemaan armahtava ja rakastava Jumala. Jos ihminen kokee toimivansa väärin ja laiskasti lähimmäisiään kohtaan, silloin on ryhdistäydyttävä.

Hyvä nyrkkisääntö on se, mitä Luther aikanaan opetti: Jumalan edessä ihmisen täytyy osata elää niin kuin olisi täysin vapaa. Toisten ihmisten edessä on elettävä niin kuin olisi orja. Aika kärjekkäästi sanottu, mutta siinä on hyvä pointti.

50
Nettipappi / Vs: Kolmiyhteinen? Jumala?
« : 22.07.2016 - klo:15:10 »
Tervehdys Ajattelija!

Liitin sinun kysymyksesi samaa aihetta käsittelevään vanhempaan viestiketjuun. Itse asiassa huomaan, että olen hyvin pitkälti vastannut pohdintoihisi yllä olevissa vastauksissani. Edellisestä viestistä löydät muutamia raamatunkohtiakin, joissa puhutaan siitä, miten Jeesus on ollut mukana maailman luomisessa.

Aikaisemmissa viesteissäni olen myös listannut useita Raamatunkohtia, joissa mainitaan Jumalan kolme persoonaa. Yksi oleellinen kohta on kuitenkin jäänyt listaamatta. Se kaikkein ilmeisin, joka on jo rippikoulusta asti tuttu:

     Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni:
     kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen...
     (Matt. 28:19)


Vastauksena kysymykseesi: Jumala on kolmiyhteinen, ja se näkyy Raamatussa. Mutta lukaise vielä aikaisemmat vastaukseni, ja esitä lisäkysymyksiä sen mukaan, jos joku jää vielä askarruttamaan.

51
Nettipappi / Vs: Voiko uskoontuloon vaikuttaa?
« : 09.06.2016 - klo:14:41 »
Näin se menee. Olen joskus kuullut hyvän sielunhoitoon liittyvän ohjeen, joka sopii myös tähän aihepiiriin: Jos annat kahdelle ihmiselle saman neuvon, olet antanut vähintään toiselle väärän vastauksen.

52
Nettipappi / Vs: Jumalan valinta (2. Tess. 2:13)
« : 03.06.2016 - klo:23:04 »
Hei Moottorisaha!

Laitan kysymäsi raamatunkohdan tähän näkyviin kolmen eri käännöksen sanamuodoilla.

     Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa,
     te Herralle rakkaat veljemme.
     Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan,
     kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen.
     (2. Tess. 2:13) - nykyinen Kirkkoraamattu 1992

     Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne,
     veljet, te Herran rakastetut,
     sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen
     Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
     (2. Tess. 2:13) - vanha käännös 1938

     Mutta me olemme aina velvollisia kiittämään Jumalaa teistä,
     te Herralle rakkaat veljet,
     koska Jumala valitsi teidät ensi hedelmänä pelastukseen
     Hengen pyhittäessä teidät, kun uskotte totuuteen.
     (2. Tess. 2:13) - Raamattu kansalle -käännös


Tiedustelemasi kohta on siis mahdollista kääntää predestinaation - ennaltamääräämisopin - näkökulmasta eri sävyissä.

Nykyisen käännöksen sanamuoto voidaan tulkita siten, että Paavalin kirjeen vastaanottajat ovat niitä, jotka Jumala on kristityistä ensimmäisenä kutsunut pelastukseen. Tessalonikalaiskirjeet kun ovat vielä Paavalin vanhimpia kirjeitä, tulkinta on sinällään relevantti, että kyseiset kristityt ovat Paavalin julistustyön alkupuolen käännynnäisiä.

Vanhan käännöksen sanamuoto voidaan tulkita joko niin, että Jumala on kutsunut tessalonikalaiset heti Paavalin julistustyön alusta asti kristityiksi. Mutta yhtä lailla voidaan ottaa predestinaatio-opin mukainen näkökulma, ja ajatella, että Jumala on jo maailman luomisesta, ihan alusta asti valinnut nämä kyseiset ihmiset pelastumaan.

Raamattu kansalle -käännös puhuu ensihedelmästä, joka viittaa myös ajatukseen, että he ovat Paavalin julistustyön tai kristillisen kirkon ensimmäistä satoa.

Itse en pidä mitään näistä käännöksistä kannanottoina predestinaatio-opin puolesta. Vaikka kaikissa käännöksissä käytetään ilmaisua, että Jumala on valinnut jotkut ihmiset, ei se tee ihmisistä tahdottomia uhreja, jotka eivät voi kohtaloonsa vaikuttaa. Raamattu on pullollaan kehotuksia kääntyä ottamaan vastaan Jeesus. Ne ovat hyvin selviä sanoja. Siksi niiden vastavoimaksi ei saa laittaa tämän kaltaisia jakeita, joiden viesti ei mitenkään yksiselitteisesti sano, että kun Jumala valitsee jonkun pelastukseen tai jättää valitsematta, ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa. Raamattua on tulkittava siten, että helpommat ja selvemmät jakeet selittävät vaikeammin tulkittavia.

Vaikka kysymyksesi on hyvä ja syvällinen, en ehkä tämän enempää nyt paneudu aiheeseen. Liitän viestisi tähän olemassa olevaan ketjuun, jossa olen perusteellisemmin käsitellyt, mitä Raamattu puhuu Jumalan valinnasta ja ihmisen mahdollisuudesta vaikuttaa siihen.

53
Nettipappi / Vs: Voiko uskoontuloon vaikuttaa?
« : 03.06.2016 - klo:21:54 »
Hei Aavistelija!

Aavistelen, että kysymyksesi taustalla on se kahtiajako, joka Suomen siionissa vallitsee. Toiset kannustavat ihmisiä uskonratkaisuun, toiset pitävät sellaista lähes hengellisenä väkivaltana. Minä en omassa mielessäni tällaista kahtiajakoa tee. Siksi minusta uskonratkaisu on hyvä asia - muttei ainoa mahdollinen.

Raamatussa on evankeliumin leviämisen alkuaikoina hyvin selkää julistusta ja kehotusta kääntyä ottamaan vastaan Kristus. Jeesus itse aloitti tämän:

     Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on
     tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
     (Mark. 1:15)


Samaa linjaa jatkoivat apostolit. Pietarilla oli varsin vahva parannussaarna heti helluntaina.

     Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään,
     ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet,
     mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää
     ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
     jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi
     Pyhän Hengen." (Ap. t. 2:37-38)


Etiopialainen hoviherra sai myös apostoliselta taholta opastusta "uskonratkaisun" tekemisessä.

     Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten
     kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
     Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä.
     Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään
     kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko
     sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi:
     "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."
     Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos
     ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
     (Ap. t. 8:35-38)


Paavali vetoaa kirjeissään kuulijoihinsa ja kannustaa ottamaan evankeliumin vastaan.

     Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu
     teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta:
     suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:20)

     Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani
     taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan
     meidän Herraamme Jeesukseen. (Ap. t. 20:21)


Näiden kohtien valossa olisi epäilyttävää kieltää ihmisiä tekemästä uskonratkaisua tai puhua kirkollisella rintaäänellä, että uskonratkaisu on huono juttu.

Mutta Raamatussa on myös toisenlaisia kertomuksia. Kun evankeliumi Jeesuksesta ei enää ollut uusi juttu, vaan Jeesukseen uskovat perheet olivat saaneet jälkeläisiä, jotka olivat koko ajan tunteneet Kristuksen, heille ei puhuttu samoilla sanamuodoilla. Tällainen ihminen oli esimerkiksi Timoteus.

     Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä
     varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo
     lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa
     sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen
     Jeesukseen. (2. Tim. 3:14-15)


Pietari opettaa myös sanamuodoilla, joissa on enemmänkin kyse Kristukseen kiinni kasvamisesta kuin äkillisestä ratkaisun tekemisestä.

     Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan
     maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.
     Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä". Tulkaa hänen
     luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet
     mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään
     kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi
     rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä
     uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.
     (1. Piet. 2:2-5)


Mielestäni on siis täysin tarpeetonta vertailla näitä kahta tapaa liittyä Kristukseen. Merkitystä on ainoastaan sillä, että ihminen tässä hetkessä ja tänä päivänä turvautuu uskossa Jeesukseen omana pelastajanaan. Millä tavoin ja mitä reittiä tähän tilanteeseen on päädytty, on lopputuloksen kannalta merkityksetöntä.

Minä itse olen kasvanut lapsesta asti kiinni uskoon. Teinivuosina kuulin todistuspuheenvuoroja ja luin kirjoja, joissa ihmiset kertoivat uskonratkaisuistaan. Minua alkoi epäilyttää, olenko ollenkaan uskossa, kun en pystynyt mitään selkeää hetkeä, ratkaisua tai päivämäärää sanomaan. Eräs kirja neuvoi tällaisessa tilanteessa rukoilemaan uskonratkaisun rukouksen, ja kirjaamaan päivämäärän muistiin. Tällä tavoin voisi aina palata siihen päivään, ja todeta, että silloin Jeesus on otettu Herraksi.

Minä toimin tuolla tavalla, mutta jo siinä hetkessä se tuntui itsensä huijaamiselta. Vaikka laitoin itselleni päivämäärän muistiin, tiesin, ettei siinä hetkessä ollut mitään muuttunut. Olin oikeasti uskonut Jeesukseen niin pienestä asti, etten tunnistanut itsessäni hetkeä, jolloin en olisi uskonut. Tarvitsin siis vain aikaa ja kasvamista, jotta ymmärsin, ettei ratkaisujen tekeminen ollut minun reittini.

Yhdenlaiset persoonat tarvitsevat jonkin selkeän impulssin muutokseen. Tai he tarvitsevat selkeän rajapyykin, josta voi jälkikäteenkin sanoa, että silloin elämä muuttui. Toisenlaiset ihmiset tarvitsevat aikaa, jotta muutokset tapahtuvat enemmänkin kasvuna kuin selkeinä käännöksinä.

Jos näitä kahta mallia sovelletaan väkisin vääränlaisille ihmisille, tulee a) ahdistus, kun aikaa ja kasvua tarvitsevalle ihmiselle tuputetaan uskonratkaisua b) ei tapahdu mitään, kun ratkaisua tarvitsevalle ihmiselle ei anneta mitään impulssia tai riittävän selkeää muutoksen kehotusta.

Jäljelle jääkin enää viisauden rukoileminen, kummalla tavalla on syytä edetä missäkin tilanteessa - vai onko vielä jotain muitakin persoonallisia tapoja. Merkitystä kun on vain sillä lopputuloksella.

     Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme,
     vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen
     Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.
     (Room. 5:1)

54
Nettipappi / Vs: Kantasoluhoidot
« : 24.05.2016 - klo:14:25 »
Hei Linda!

Evankelisluterilainen kirkko ei ole paaluttanut mielipiteitään betoniin kovinkaan monen eettisen kysymyksen suhteen. Eettiset ongelmat ovat usein hyvin tilannesidonnaisia. Raamattu sanoo hyvin selkeitä suuntaviivoja monesta asiasta. Mutta kaikkiin ilmiöihin ei löydy kytkentäkaavioita tai taulukoita, joilla voisi antaa oikein-väärin -vastauksia.

Lisäksi joudun nostamaan käteni pystyyn siinä, etten tunne itse kantasoluhoitoja niin hyvin, että osaisin kysymykseesi perusteellisesti vastata. Mutta ohjaan sinut lukemaan pari aikaisempaa viestiketjua, joissa olen käsitellyt vähän samaan suuntaan meneviä kysymyksiä. Toivottavasti niistä löydät jotain materiaalia, josta sinulle on apua.

Kloonaus
Keinohedelmöitys

Jatkokysymyksiä saat ilman muuta esittää. En vain lupaa tietää asiasta paljoa sen enempää, mitä noissa viesteissäni olen kirjoitellut.

55
Nettipappi / Vs: Muutamia kysymyksiä
« : 14.05.2016 - klo:18:45 »
Hei Mikael81!

Esitit monta isoa kysymystä yhtenä sikermänä. Ajattelin vastata samaa sikermätyyliä noudattaen. En siis pilko kysymyksiäsi erillisiksi viesteikseen tai viestiketjuikseen vaan vastaan aika tiiviisti. Viittaan joissakin kohdin myös aiemmin tällä foorumilla kirjoittamiini vastauksiin.

1. Eikö taivaassa käy aika pitkäksi jos siellä ollaan ikuisuus? Sehän on hirveää?

Ikuisuus on kyllä aika pitkä ajanjakso. :) Lähtökohtaisesti olen aina mieltänyt taivaan hyvin onnelliseksi paikaksi. Raamattu lupaa, ettei taivaassa ole murhetta, valitusta tai vaivaa, joten ajattelen, ettei kukaan valita siellä edes pitkästymistä.

     Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän
     silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää
     ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki
     entinen on kadonnut. (Ilm. 21:3b-4)


Välillä ihan tässä tavallisessa maanpäällisessä elämässä tulee hetkiä, jolloin tekee mieli sanoa: "Kunpa tämä jatkuisi ikuisesti". Silloin tarkoitamme sitä, että haluaisimme säilyttää sen tunnetta ylläpitävän asian pysyvästi. Mutta samalla tiedämme, että jos saisimme sitä iloista hetkeä viettää loputtomasti, tulisi tympääntyminen kuitenkin ennen pitkää kuvioihin mukaan.

Jos ajattelemme taivasta tällä tavalla, on täysin loogista pelätä, että taivaaseen kyllästyisi. Mutta entäpä jos taivas tarkoittaisikin sitä, että siellä Jumala vaikuttaa myös meidän tunteisiimmekin niin, että ikuinen ilo voi aivan oikeasti olla ikuinen ilo. Jo tässä elämässä Jeesuksen tuntemisesta sanotaan:

     Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista,
     vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä
     Henki antaa. (Room. 14:17)


Lainaus
2. Mitä me teemme taivaassa?

Raamattu ei tuhlaa palstamillimetrejä taivaasta kertomiseen. Se harmittaa, kun niin mielellään haluaisi tietää siitä enemmän. Raamatun ytimessä on viesti siitä, kuinka taivaaseen päästään. Sen jälkeen on ikuisuus aikaa selvitellä, mitä siellä tapahtuu.

Ainakin Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen söi ja oli muutenkin ihan käsin kosketeltava olento.

     "Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen,
     ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei
     aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa
     olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja
     jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa,
     niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus
     kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat
     hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän
     otti sen käteensä ja söi. (Luuk. 24:39-43)


Voisi siis olettaa, että ylösnousemuksessakin ollaan monella tapaa tavallisia ihmisiä. Ehkä taivas on jonkinlainen paratiisi, joka vaatii viljelemistä ja varjelemista niin kuin tämäkin maailma, mutta jossa synnittömät ihmiset onnistuvat nykyistä paremmin. Ruumiillisesta ja konkreettisesta elämästä huolimatta taivas ei ole ihan tämän elämän kopio.

     Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä
     vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.
     (Matt. 22:30)


Nämä ajatukseni ovat vain spekulointeja muutamien harvojen raamatunkohtien pohjalta. Rintaäänellä en siis mitään sano, vaikka mukava on pohdiskella.

Lainaus
3. Voiko ihminen pelastua, jos uskoo Jeesukseen pelastajana, mutta on yhä kiinni synneissään?

Oleellisin yksityiskohta kysymyksessäsi on se, mitä tarkoitetaan synneissä kiinni olemisella. Yhtä aikaa kun ovat voimassa kaksi eri asiaa. Ensinnäkään kukaan ihminen ei tule tämän elämän aikana synnittömäksi. Toiseksi ei voi palvella yhtä aikaa kahta herraa. Tämän elämän suuria kipuja on se, että yhä uudelleen huomaa lankeavansa syntiin, ja olevansa kiinni siinä. Mutta samalla Raamattu ankarasti muistuttaa, että synneistä on tehtävä parannus, ja ne on hylättävä. Lopputulos on samanlainen parkaisu, jonka Paavali päästää:

     Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa
     luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein,
     mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan
     sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo,
     en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
     Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä
     hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten
     hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan
     toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen
     ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen!
     Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos
     Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!
     Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
     turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:18-25)


Tästä aiheesta olen kirjoitellut vähän enemmän ketjussa Katumuksesta.

Lainaus
4. Miksi Jumala loi ihmiset? Hänenhän ei tarvitsisi luoda ketään, sillä hänhän on täydellisyydessään täysin mahtava. Eihän tarvitse seuraa.

Tämä on yksi klassisia ratkaisemattomaksi jääneitä kristinuskon kysymyksiä. On arveltu, että Jumala, joka on olemukseltaan rakkaus, halusi luoda ihmiset rakkautensa kohteiksi. Jumala on luonut ihmiset, jotta voisi iloita heistä.

     Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut
     uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (Sef. 3:17)

     Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti
     maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki
     taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
     kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen
     vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin
     minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan
     päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
     Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
     (Sananl. 8:27-31)


Lainaus
5. Voiko Jumala hävitä joskus?

Jumala on ikuinen. Eli jopa aika pystyy häviämään, muttei ikuinen Jumala. Tästä olen kirjoitellut enemmän ketjussa Ajan olemassaolo.

Lainaus
6. Onko Jumalalla ollut joskus seuraa? Ns. Jumalan ystäviä, vai onko Jumalan ykseys sellainen asia, joita ei meidän ihmisten ole mahdollista käsittää?

Monet esittämistäsi kysymyksistä menevät siihen kategoriaan, jota ihmisten ei ole mahdollista käsittää. Kolmiyhteys on kaikkein eniten sitä. Raamattu puhuu, että on yksi Jumala. Samalla Raamattu puhuu Isästä, Pojasta ja Hengestä erillisinä persoonina, joiden välillä on vuorovaikutus. Näsäviisaasti voisi siis todeta, että Jumalalla on seuraa itsessään.

Kolminaisuudesta olen kirjoittanut enemmän tässä ketjussa: Kolmiyhteinen Jumala.

56
Nettipappi / Vs: Kymmenen käskyä
« : 14.05.2016 - klo:17:14 »
Tervehdys Tiedustelija!

Kysymyksesi kuulostaa aluksi yksinkertaiselta, mutta sen äärellä joudun oikeasti pohtimaan tosi paljon. Monella tapaa se iskee aivan raamatuntulkinnan ydinkysymyksiin, jotka on syytä selvittää, mutta joita ei ole helppo ratkoa. Otan vauhtia viestiketjusta, joka Nettipapin palstalla on jo olemassa. Pyydän sinua tutustumaan ensin tähän Raamatun tulkitseminen -linkin viesteihin. Niissä olen jo periaatteessa vastannut esittämääsi kysymykseen, mutta haluan kirjoitella vähän lisää.

Yllä olevassa linkissä hahmottelin, että Vanhassa testamentissa on ainakin kolmenlaisia käskyjä. En avaa niitä sen tarkemmin, kun ovat jo tuossa linkissä näkyvillä, vaan laitan vain pienen tiivistelmän:
1. Kaikille ihmisille aina ja kaikkialla voimassa olevia käskyjä, jollaiseksi minä siis miellän esim. 10-käskyn lain.
2. Juutalaisen kansan maallisia säädöksiä, jollaisiksi luokittelen esim. maakauppoja tai rangaistusmääräyksiä koskevat ohjeet.
3. Vanhan testamentin uhrilaki, eli temppelipalvelus, joka oli Jumalan lähestymisen muoto ennen Jeesuksen aikaa.

Tämän lisäksi voidaan ryhmitellä vielä Uuden testamentin puolelta erilaisia teemoja, joissa lukijan täytyy tehdä ratkaisu, millä tavalla hän suhtautuu kyseiseen kohtaan.

4. Jeesuksen vertauksia ja kuvakielisiä käskyjä.

Raamatussa on ohjeita, jotka ovat selvästi kirjaimellisia, kuten lähimmäisen rakastamisen käsky. Lisäksi löytyy sellaisia, joita ei voida lukea kirjaimellisesti, vaan on ymmärrettävä niiden tarkoitus.

     Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki
     ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät
     vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu
     helvettiin. (Matt. 5:30)

     Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin
     rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. (Mark. 10:25)


5. Kuulijakunnan mukaan määräytyvät opetukset.

Jeesus esimerkiksi opetti hyvin eri sävyssä ylpeitä ja itseriittoisia fariseuksia kuin kansan halveksumia publikaaneja. Muillakin tavoin eri elämäntilanteissa olevat saattoivat saada keskenään hyvin päinvastaisia ohjeita:

     Eräs toinen, hänen opetuslapsensa, sanoi hänelle:
     "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni."
     Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua! Anna
     kuolleiden haudata kuolleensa." (Matt. 8:21-22)

     Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä
     vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa.
     Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoi hänelle:
     "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta
     teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt."
     (Mark. 5:18-19)


6. Kulttuuriin sidonnaisia opetuksia

Uuden testamentin puolella on suurimmaksi osaksi seurakunnalle yleispäteviä opetuksia, mutta siellä täällä on myös selvästi kulttuurisidonnaisia teemoja. Yhtä tällaista olen käsitellyt tämän palstan kysymysketjussa: Pään peittäminen ja naisen asema.


Varmasti näiden lisäksi löytyisi vielä monia tapoja tehdä vastakkainasetteluja eri näkökulmista. Mutta koska tämä on vasta johdantoa varsinaiselle vastaukselleni, ei ole ehkä tarpeen keksiä enempää esimerkkejä. Olen halunnut vain kääntää ajatukset Raamatun tulkitsemisen isoon paradoksiin: Yhtä aikaa ovat voimassa seuraavat asiat:

a) Raamattu on Jumalan Sanaa, josta ei Jeesuksen sanojen mukaan katoa pieninkään piirto ennen maailman loppua.
b) Kukaan ihminen ei voi väittää ymmärtävänsä Raamattua täysin oikein.
c) On osattava yhdistää oikea käsky oikeaan elämäntilanteeseen.

Tästä johtuen raamatunopettajilla on isompi vastuu, mitä itse edes haluaisin itselleni tunnustaa. Toisaalta Jaakob sanoo asian varsin ytimekkäästi joka tapauksessa:

     Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi,
     sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan
     tuomitsemaan muita ankarammin. (Jaak. 3:1)


Yksittäisten opettajien lisäksi kirkkokunnilla ja niiden tulkintaperinteillä on suuri merkitys. Raamatunopettajatkin kasvavat kukin kirkkokuntansa tai ympäristönsä vaikutuspiirissä, jonka mukaan - tai vastareaktiona juuri päinvastaisesti - he opettavat. Uskonpuhdistuksen aikana syntyi sanonta: "Yksin Raamattu ei ole koskaan yksin." Sillä tarkoitetaan muun muassa sitä, että minä voin ottaa minkä tahansa kohdan Raamatusta, ja sanoa ihmiselle, että lue itse, mitä Raamattu tästä kysymästäsi asiasta sanoo. Ja huomaamattani olen antanut erittäin suuren tulkinnan pelkästään sillä, että liitän yhteen jonkun tilanteen ja raamatunkohdan.

Esimerkiksi silloin tällöin kuulen, kuinka tupakointia pidetään syntinä siksi, että:

     Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon
     hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.
     (1. Kor. 3:17)

     Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?
     Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä.
     Te ette itse omista itseänne,  (1. Kor. 6:19)


Nämä ovat selviä sanoja Raamatusta, ja moni lukija yhdistää nämä asiat toisiinsa todeten, että kaikki elimistöä kuormittavat ja saastuttavat asiat ovat siis syntiä. Mutta jos opetan näin, teen väärin. Jälkimmäistä jaetta edeltää kohta, joka kääntää perustelut päälaelleen:

     Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen
     tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta
     siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. (1. Kor. 6:18)


Tämä kohta sanoo, että Jumalan silmissä ruumista voi saastuttaa vain siveettömyys ja haureus. Tulkinta siis muuttuu kovasti sen mukaan, mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään pois. Raamattu on todellista Jumalan Sanaa, mutta opettaja pystyy omalla roolillaan ohjaamaan lukijoiden tulkintaa hyvin eri suuntiin kaikesta edellä mainitusta johtuen.

Kirjoitat toisessa ketjussa, että kymmenen käskyä on aina ja kaikille ihmisille tarkoitettu ohjeisto. Haluaisin tietää, miksi. Kymmenen käskyähän ovat osa Mooseksen lakia.

Raamatunopettajana ja -tulkitsijana joudun selkä seinää vasten siinä, että pohjimmiltaan väitteeni on minun tulkintani. Toki tulkintani ei ole ihan hatusta vedetty. Koko 2000-vuotinen kristillinen kirkko on niin opettanut, joten omalla väitteelläni liityn apostoleilta asti periytyneeseen tulkintamalliin. Lisäksi minun mielestäni on hyvin selvää, että kaikki kymmenen käskyn ohjeet on jossain muodossa opetettu uudelleen myös Jeesuksen jälkeen.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Lapseni, pysykää erossa vääristä jumalista! (1. Joh. 5:21)

2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. (Gal. 6:7)

3. Pyhitä lepopäivä
Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra." (Mark. 2:27-28)

4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". (Ef. 6:1-3)

5. Älä tapa
Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: "Älä tapa." Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: "'Senkin hölmö", on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen. (Matt. 5:21-22)

6. Älä tee aviorikosta
Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta." Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. (Matt. 5:27-28)

7. Älä varasta
Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. (Ef. 4:28)

8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen. (Kol. 3:9)

9.-10. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:9-10)

Toiseen ja kolmanteen käskyyn liittyviä käskymuotoisia UT:n ohjeita on kaikkein vaikein löytää, mutta tämä 9.-10. käskyjen selitys kyllä sisältää nekin. Jeesus ja Paavali opetuksissaan viittasivat kymmeneen käskyyn, ja kehottivat elämään sen mukaan - vaikka ottivatkin vain tiettyjä yksittäisiä käskyjä opetuksissaan esille. Tämä viimeisin Jeesukseltakin tuttu opetus rakkauden ja kaikkien käskyjen yhteydestä on ylipäätään kohta, jonka valossa on minun mielestäni tosi vaikea väittää, etteivät kymmenen käskyn opetukset olisi enää voimassa.

Eli yhteenvetona: minun tulkintani on, että kymmenen käskyn laki on edelleen voimassa, koska a) myös Uusi testamentti opettaa samoja asioita b) kirkko on aina opettanut tällä tavoin c) kristityn olisi vaikea väittää rakastavansa Jumalaa ja lähimmäistään, jos hän samalla rikkoo kymmenessä käskyssä sanottuja asioita.

57
Hei Yks vaan, ja kaikki muut seurakunnan toiminnasta kiinnostuneet!

Nyt minulla on tarkempia yhteystietoja annettavaksi. Ensi viikolla, eli toukokuun 2016 alusta seurakunnassamme aloittaa täysipäiväisen työn vapaaehtoistyön koordinaattori Eveliina Sydänlähde. Nyt omien lahjojen jakaminen seurakunnassa on tehty mahdollisimman helpoksi. Yhteydenotto ja palaveri Eveliinan kanssa on helpoin reitti lähteä haarukoimaan, kuinka omat vahvuudet, mielenkiinnon kohteet ja lahjat voisivat ilahduttaa laajempaakin joukkoa.

Eveliina Sydänlähde
sähköposti: eveliina.sydanlahde(at)evl.fi
puhelin: 040 309 8117

Lisäksi kiinnostuneiden kannattaa liittyä Facebookin ryhmään: Kangasalan seurakunnan vapaaehtoiset

58
Nettipappi / Vs: Tietoinen synti suhteessa ja parannus
« : 27.04.2016 - klo:22:59 »
Kiitos tarkennuksista! Itsekin vielä pistän muutaman ajatuksen lisää, vaikka suurimmaksi osaksi taidan vain toistaa itseäni ja edellisiä vastauksiani.

Olen täysin samaa mieltä noista kohdista, jotka nostit esille. En tarkoita, ettenkö minäkin tietäisi, mitkä näkökulmat tekevät asiasta vaikean. Kuka tahansa herkällä omallatunnolla Jumalan Sanaa lukeva joutuu painimaan tiettyjen näkökohtien kanssa. Nuo mainitsemasi asiat vilahtivat jokainen myös minun mielessäni edellistä vastaustani kirjoittaessani. Koska jokaiselle niille on myös perusteltu vastaväite, oikaisin loppuratkaisuun. Olen sitä mieltä, että nykyinen elämäntilanteesi ei ole missään tapauksessa synti.

Olen huomattavasti enemmän aralla tunnolla siinä hetkessä, jossa mietitään, mihin suuntaan pitää askeleita ottaa. Naimisiin menemistä miettiessä tilanne on aavistuksen herkempi. Silloin keskenään puntarissa ovat juurikin nämä vaihtoehdot:

1. Vanhassa testamentissa kielletään juutalaisia miehiä ottamasta itselleen pakanaa vaimoksi. UT:n puolella ei sanota mitään niin tarkkaa juuri avioliittoa koskien, mutta vahvasti avioliittoonkin sopien kielletään ryhtymästä epäuskoisen aisapariksi.

2. Toisaalta sanotaan, että jos ollaan naimisissa, ei pidä erota sen vuoksi, että ei ole samaa uskoa. Tämä kohta on varmasti Paavalin kirjoitusajankohtana tarkoittanut useimmin sitä tilannetta, että naimisissa oltaessa toinen puolisoista on tullut uskoon, mutta toinen ei. Mielestäni silti perussääntö ei muutu.

3. Raamattu nimittää siveettömyydeksi tai haureudeksi avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja käskee siksi mennä naimisiin.

Siitä lähtökohdasta, joka teillä on ollut, näitä kohtia ei enää voinut yhdistää ilman, että jonkun kohdan kanssa olisi joutunut ristiriitaan. Et olisi ilman epäröintiä ja tunnontuskia voinut myöskään jättää avopuolisoasi. Yhtä lailla se olisi jättänyt sinut aralle mielelle siinä, toimitko oikein. Siksi ainoa kohta, jossa oli edes pientä epäröimisen mahdollisuutta, oli siinä hetkessä, kun mietit, vastaatko kosintaan myöntävästi vai et. Nyt kun olette naimisissa, on vain yksi oikea vaihtoehto: naimisissa oleminen.

Uskon oikein hyvin, että arka mieli ei jätä helpolla rauhaan. Mutta haluan hyvin napakasti sanoa, että sinä valitsit parhaan ja noista vaikeista taustakysymyksistä huolimatta ainoan oikean vaihtoehdon, kun menit naimisiin. Ikinä en voisi pitää mitään muuta ratkaisua oikeana kuin sitä, että nyt jatkat onnellisena avioliitossa elämistä.

Toivon todella, että saisit mielenrauhan pian.

59
Hei Yks vaan!

Mikä olisi hyvä reitti päästä mukaan seurakunnan toimintaan? Uskon, että mulla voisi olla annettavaa, mutta en vaan osaa/uskalla tehdä aloitetta. Ja tarviiko jotain muuta koulutusta kuin elämänkoulun?

Saan käsityksen, että kyselet sitä, kuinka voisit olla mukana antamassa omaa panostasi seurakunnan työhön. (Eli et tiedustele sitä, millaisia tilaisuuksia järjestetään sinun tarpeitasi ajatellen.)

Juuri nyt on erinomaisen hieno aika kysellä noita asioita. Seurakuntamme on palkannut uuden vapaaehtoistyön koordinaattorin. Hän puhkuu intoa tutustua uusiin ihmisiin, jotka kyselevät, voisivatko he tavalla tai toisella palvella seurakunnassa. Vakanssi on niin uusi, että minulla ei ole vielä tämän koordinaattorin yhteystietoja. Kerran olen vasta hänet tavannut, mutten silloin tullut ottaneeksi tietoja talteen. Liitän ne tähän vastaukseen, kun ne saan.

Lainaus
Ja toinen asia on se uskoon tuleminen. Miltä se on tuntunut, mitä siinä tapahtuu, mitä sitten tehdä, jos onkin uskossa?
Musta ainakin välillä tuntuu, että mua revitään kahtia ja en yhtään tiedä mitä tehdä.

Tämä kysymys on kovin laaja, joten vastaan laittamalla linkkejä Nettipapin palstan puolella kirjoittamiini vastauksiin muutamasta aiheesta. Pyydän sinua lukemaan ensin ne, ja esittämään niihin jatkokysymyksiä, jos kaipaat tarkemmin vastauksia eri näkökulmista.

Milloin olen uskossa?
Uskomisen vaikeus
Voiko uskoontuloon vaikuttaa?

60
Nettipappi / Vs: Tietoinen synti suhteessa ja parannus
« : 26.04.2016 - klo:02:19 »
Tervehdys Etsivä!

Lämpimät onnen ja siunauksen toivotukset avioliitollenne! On hienoa kuulla, että olette nyt saapuneet avioliiton satamaan.

Toivon, että pian saisit ilon ja rauhan sydämellesi. Olet ollut jonkin aikaa jo varsin vahvassa herätyksen tilassa. Silloin omatunto on äärimmäisen herkkä. Pidän ihan oikeasti sielunvihollisen työnä sitä, että hän haluaa sinun ahdistuvan. Näin olisi luultavasti käynyt riippumatta siitä, minkä ratkaisun olisit tehnyt. Todennäköisesti kipuilisit nyt pitkäaikaisen kumppanin hylkäämisen vuoksi, jos olisit päätynyt päinvastaiseen ratkaisuun. Tai sitten kokisit tuskaa avoliitossa elämisestä, jos et olisi tehnyt mitään vallinneelle tilanteelle.

Minun mielestäni sinä harkitsit tarkasti eri vaihtoehtoja, ja valitsit parhaan. En tietenkään voinut käskeä sinun mennä naimisiin, kun en tiedä mitään sinusta tai silloisesta avopuolisostasi. Mutta millään hengellisillä näkökulmilla en olisi voinut kehottaa teitä mihinkään muuhun kuin naimisiin menemiseen.

Koska olet löytänyt puolison, jota rakastat, sinun tehtäväsi on iloita eikä kokea syyllisyyttä. On väärin elää tilanteessa, jossa joutuu syyttelemään itseään. Mutta olisi tosi pahasti väärin, jos eroaisit. Joten jäljelle jää vain vaihtoehto, että sinun on iloittava puolisostasi ja avioliitostasi, etkä saa syyttää itseäsi - vaikket tiedäkään, mikä puolisosi uskon määrä on.

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani:
     Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä
     suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä
     jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies,
     joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen
     kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
     (1. Kor. 7:12-13)


Alkukirkon aikana on ollut lukemattomia tilanteita, joissa evankeliumin levitessä toinen puolisoista on löytänyt uskon ja toinen ei. Jos sellainen tilanne olisi ollut sietämätön, olisi luultavasti annettu ohje, että pienempi paha on erota. Näin ei ole kuitenkaan neuvottu. Ei-uskovan kanssa voi joutua joskus hengellisissä asioissa ristiriitatilanteisiin. On mahdollista, että uskovan puolison usko hiipuu, jos syntyy perheen sisäisiä ristiriitoja. Mutta naimisissa oleville ohjeet ovat ihan muuta kuin tuskailu, jatkuva katuminen tai ero.

     Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta
     myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan,
     nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin
     voitettaisiin, kun he näkevät teidän elävän jumalan-
     pelossa puhdasta elämää. (1. Piet. 3:1-2)


Lähtötilanteenne huomioiden minun on tosi vaikea pitää syntinä sitä, että menitte naimisiin - vaikka mistä kulmasta asiaa tarkastelee. Kaikkein vähiten pidän syntinä sitä, että nyt elätte aviopuolisoina.

Iloitse puolisostasi ja kanna hänen sydäntään Jumalan eteen uskoa pyytäen.

Sivuja: 1 2 3 4 5 6 ... 103