Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Nettipappi Marko

Sivuja: 1 ... 100 101 [102] 103
1516
Pohdintapalsta / Vs: Kolminaisuusoppi
« : 11.06.2006 - klo:16:53 »
Miten niin luterilaisessa kolminaisuudessa kaikki persoonat ovat samanarvoisia? Eivät kai dogmatiikan teokset niin väitä? Kaikista persoonista sanotaan, että kukin on Jumala. Ei niiden arvoja mittailla. En minä ainakaan ole kuullut mitään Jumalan persoonien arvoista. Pikemminkin spekulaatiot kulkevat juuri persoonien välisessä vuorovaikutuksessa ja erilaisissa tehtävissä tällaisiin Raamatun lauseisiin pohjaten. Jos Isä antaa Pojalle tuomarin vallan ja kaiken vallan maailmassa, niin silloinhan Poika on Isälle alamainen.

Logos kohdasta: Jos peräkkäisistä lauseista erotellaan vuoroin Jumala isolla kirjoitettuna ja jumala pienellä kirjoitettuna, niin sehän kertoo lukijan vahvasta esiymmärryksestä, jonka kautta tietty ajatus halutaan saada läpi. Noin lyhyessä lainauksessa ei itsessään ole viitteitä siitä, tarkoitetaanko Jumalaa vai jumalaa. Silloin lukija tekee valintansa omien mieltymystensä mukaan, eikä se anna kovin vahvaa todistetta valitun lukutavan puolesta.

Jeesuksen jumaluuden ja Raamatun ristiriitaisuuden suhde tuntuu olevan sama kuin munan ja kanan. Paha sanoa, kumpi vaikuttaa kumpaan. Minun mielestäni suhde Jeesuksen jumaluuteen vaikuttaa käsitykseen Raamatun ristiriitaisuudesta. Raamatusta tulee ristiriitainen, jos ensin tullaan siihen tulokseen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika (eli Jumala itsekin) ja sitten yritetään istuttaa tämä ajatus Raamattuun. Veikkaan, että sinä ajattelet juuri toisin. Sinun mielestäsi Raamattu on ristiriitainen kirja, ja siksi sieltä on vaikea nähdä, että Jeesus on Jumalan Poika. Mutta jotenkin minun lapsenuskollani Raamatun todistus Jumalan Pojasta on hyvin selvä ja yksiselitteinen. Minun mielestäni Raamattu on yksinkertainen kokonaisuus - ja laajan kirjoitusajan ja kirjoittajamäärän huomioiden ihmeellisen yksiselitteinen. Näen, että se on helpoimmin kokonaisuutena ymmärrettävissä silloin, kun Jeesusta pidetään Jumalan Poikana. Ja mitä tahansa muuta teosta lukiessa tuo olisi varmasti yleisesti hyväksytty periaate: Kirjaa on luettava niistä lähtökohdista, jolloin kokonaisuus on parhaiten ymmärrettävissä.

Tuo Johanneksen alku ei kuulosta minusta yhtään vaikealta ja moniselitteiseltä. Koska minun mielestäni Raamattu toistuvasti todistaa, että Jeesus on Jumala, minulla ei ole mitään tarvetta kikkailla isojen ja pienten kirjainten kanssa. Ymmärrän, että minun mielestänikin Joh. 1:1-2 olisi vaikea, jos päättäisin, että sen pitää kertoa jostain muusta kuin Jeesuksen jumaluudesta.

Niin, ja miksei voi olettaa, että Kolminaisuudesta puhuttaessa Jumala on "laji" eli yläkäsite? Jos kristityt olisivat halunneet tehdä asiasta helpon, he eivät olisi jättäneet Raamattuun selviä kohtia yhdestä Jumalasta, mutta samalla yhtä selviä kohtia Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Jumalasta puhuttaessa ei voi olettaa, että luotu ihminen ymmärtäisi Luojansa olemuksen alkuunkaan helposti. (Jumala on kuitenkin se viisaampi osapuoli.) Näyttäisi siltä, että Jeesuksen ensimmäisistä seuraajista lähtien metodi on ollut tämä: Jumalan sana on totta, vaikka se menisi itseltä yli ymmärryksen. Mitä enemmän Raamatussa on käsittämättömiä kohtia, sitä varmempaa on, että perimätiedon taltioijat ovat luottaneet tiedon oikeellisuuteen. Muutenhan se olisi käsittämättömyytensä vuoksi jätetty pois Raamatusta edes kaiken varalta.

1517
Pohdintapalsta / Vs: Kolminaisuusoppi
« : 11.06.2006 - klo:04:15 »
Jumala-sanaa on toki käytetty arvonimenäkin, mutta on älyllisesti epärehellistä kieltää, että Raamatussa halutaan osoittaa Jeesuksen olevan Jumala. (vrt. edellinen viestini) Jokainen saa kyllä itse muodostaa mielipiteensä siitä, uskooko itse Jeesukseen Jumalana, mutta UT:n kirjoittajat ainakin yrittävät sen osoittaa. Kristityt eivät myöskään ole unohtaneet Messias-käsitettä. Messias on hepreaa ja Kristus on sama asia kreikaksi. Kristus itsessään on kunnioitettava nimitys, mutta erityisen kunnioitettava se oli ensimmäisille kristityille, kun heille valkeni, että Kristus oli lisäksi Jumalan Poika. Jumalan Poika termiä käytetään toki VT:ssa joissain kohdin muussakin merkityksessä, mutta harvalukuisilla muilla maininnoilla ei voida perustella sitä, että järjestelmällinen Jeesuksen nimittäminen Jumalan Pojaksi sekä hänen ja Isän välisen yhteyden osoittaminen ovatkin vain VT:n kirjallisia jäänteitä.

Jos kissan pentu ei ole kissa, niin mikä se on? Tai jos ihmisen lapsi ei ole ihminen, niin mikä hän on? Samoin, jos Jumalan Poika ei ole Jumala, niin mikä hän on? Ja varsinkin kun Raamatun mukaan sekä ihmiset että enkelit ovat Jumalan luomia, niin mikä se on, joka on syntynyt Jumalasta eikä luotu? Loogisesti ja ensisijaisesti Jumalan Poika on nimenomaan Jumala. Sitä vastoin Isä ei ole sama kuin Poika. Tästä lähtökohdasta teologit ovat saaneetkin aiheen miettiä kolminaisuusoppia.

Itse asiassa käyttämäsi Raamatunkohdat ovat erinomaisia esimerkkejä sille, mitä haluan sanoa. Niissä kohdissa, joissa puhutaan Jumalasta ja Jumalan Pojasta, kerrotaan, miten he ovat yhtä. (Kun Jeesus sanoo rikkaalle nuorukaiselle, että vain Jumala on hyvä, ei hän sulje itseään pois, vaan tiedustelee, ymmärtääkö tämä, kenen kanssa hän on tekemisissä.) Kun taas puhutaan Isästä ja Pojasta, heidän välillään saatetaan tehdä eroja. (Esim. sen maailman lopun tarkan ajan tietämisessä.) Sinä ilmeisesti ajattelet niin, että Jumala on sama kuin Isä, joten Jumalan Poika ei ole Jumala eli Isä - ja siksi pidät epäloogisena, että Jumalan Poika on Jumala.

Jatkan aiheesta myöhemmin. Nyt on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä.

Tässä vaiheessa kiitän keskustelusta. Toivon, ettet pahastu, vaikka olen nyt ottanut muista aihealueista poiketen kovin provosoivan tai suorastaan hyökkäävän asenteen. Sinulla on tosi paljon tietoa ja olet jo aikaisemmissa keskusteluaiheissa osoittanut, että osaat perustella väitteitäsi. Siksi halusinkin avata yhden enemmän väittelyyn keskittyvän aiheen. Muualla pyrin olemaan maltillisempi ja pikemminkin vastailemaan minulle esitettyihin kysymyksiin. Kiitoksia siis sinulle! Vielä jään odottamaan noita gnostilaisuuteen liitettyjen kohtien tarkennuksia ja sitä, miksi teksti on luettava sillä esiymmärryksellä, että isoja kirjaimia ei saa käyttää. Minusta kun Joh. alku nimenomaan korostaa Jeesuksen jumaluutta vielä enemmän, kun ajatellaan sen olevan gnostilaisille suunnattu teksti.

1518
Pohdintapalsta / Vs: Kolminaisuusoppi
« : 11.06.2006 - klo:02:03 »
En takerru kirjaimiin. Alkukielessä ei ollut kaikissa teksteissä edes välilyöntejä, isoista ja pienistä kirjaimista puhumattakaan.

Herra-sanaa olisi nykysuomessa helppo spekuloida, koska sen kaksoismerkitys erotetaan nimenomaan isoilla ja pienillä alkukirjaimilla, mutta toisaalta kunnioittavassa puhuttelussa myös ihmisestä käytettäisiin isoa alkukirjainta. Myös kreikan kielessä kaksoismerkitys on tuttu. Ensimmäisten kristittyjen uskontunnustus kuului: "Jeesus (Kristus) on Herra". Eikä tällä tarkoitettu sitä, että hän on korkea-arvoinen ja kunnioitettu. Tai tietenkin hän oli myös sitä, mutta pääasiallinen merkitys oli tunnustaa Kristuksen jumaluus. Jos jossain kohdissa esimerkiksi Paavali käyttää Jeesuksesta sanaa Herra, ei todellakaan voida väittää, että "herra" tarkoittaa silloin maallista herraa jopa niin vahvasti, että sitten voidaan unohtaa muut kohdat, joissa Paavali ylistää Jeesusta Jumalaksi ja Jumalan Pojaksi.

Miksi Raamatun kirjoittajat ylipäätään käyttävät aivan jatkuvasti Jeesuksesta nimitystä Jumalan Poika, jos he oikeasti haluavat tarkoittaa, että Jeesus oli arvostettu ihminen? Tahallaan hämätäkseen? Ja ikään kuin salaliittojen salaisuuksiin vihkiytyneille he sitten antavan piilotettuja vihjeitä, kuten esimerkiksi Jeesuksen ja Jumalan yhtä oleminen, joka pitää osata tulkita syväksi yhteydeksi ja joka paljastaa asiaan vihkiytyneille, että Jumalan Poika ei tarkoitakaan Jumalan Poikaa.

Jeesuksen ja Jumalan yhtä oleminen ei tyhjene kattavasti siihen, että sen sanotaan olevan kuvaus samanlaisesta yhteydestä, mikä on Jeesuksen ja opetuslasten tai pelkästään opetuslapsien välinen yhteys. Saman luvun viides jae osoittaa, että Jeesus ei pitänyt itseään ainoastaan ihmisenä:

     Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla
     oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä. (Joh. 17:5)


Pitää käyttää jo melko luovaa mielikuvitusta, jos ajatellaan tuon lauseen tarkoittavan esimerkiksi sitä, että Jeesuksen kirkkaus oli Jumalan mielessään suunnittelema juttu, joten tavallaan Jeesuksen kirkkaus oli Jumalan luona, ennen kuin Jeesusta olikaan. Johannes kuitenkin jo heti evankeliuminsa alussa tekee linjanvedon, että Jeesus on Jumala.

     Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
     Jo alussa Sana oli Jumalan luona. (Joh. 1:1-2)


Evankeliumin kirjoittaja pelaa siis luvuissa 1 ja 17 samoilla termeillä ja ilmaisuilla, kun hän osoittaa, että Jeesus on Jumala. Vai miten sinä tulkitset Joh. 1:1-14 jakson? Siinä puhutaan selvästi Jeesuksesta ja samalla sanotaan selvästi hänen olevan Jumala.

Lainaamasi kohta Johanneksen 10. luvusta kuuluu laajemmin seuraavasti:

     "Minä ja Isä olemme yhtä." Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.
     Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat
     lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?" Juutalaiset vastasivat:
     "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet
     itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä
     sanoin: te olette jumalia.'? Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi,
     eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan.
     Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos
     minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka
     ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen
     Isässä." (Joh. 10:30-38)


Asiayhteydestä näkee, että Jeesuksen viittaus Vanhan testamentin kielenkäyttöön on hänelle tyypillistä lainoppineiden näpäyttämistä. Lainopettajat olivat aivan oikein tajunneet, että Jeesus teki itsensä Jumalaksi. Mutta koska heillä ei ollut uskoa Jeesukseen, tämä käytti heidän omia aseitaan. Joka tapauksessa on selvää, että Jeesus ei itse ajatellut olevansa yksi "Jumalan pojista" samassa merkityksessä kuin enkelit tai muut Jumalan viestin viejät. Miksi hän muuten olisi sanonut kuuluisimmassa kohdassaan, joka edelleen on samassa evankeliumissa:

     Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei
     yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
     Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
     Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän
     ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.


Jeesus tuntee Vanhan testamentin kielen, ja hän tekee selvän eron siinä, milloin puhutaan esimerkiksi enkeleistä Jumalan poikina ja milloin ainoasta Jumalan Pojasta, joka itse on Jumala.

Vielä Johanneksen evankeliumista nostaisin esille Jeesuksen lausahdukset, joissa hän käyttää Vanhan testamentin Jumala-nimeä, "Jahvea".

     Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän
     maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette
     synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne."
     "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille?
     Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava. Mutta
     minun lähettäjäni puhuu totta, ja minä vain ilmoitan maailmalle sen, minkä olen
     häneltä kuullut." He eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui Isästä. Niinpä Jeesus
     jatkoi: "Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen
     se joka olen
enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua
     opettanut. (Joh. 8:23-28)


Tässä kohdassa Jeesus suorastaan tuskastuu, kun kuulijat eivät ymmärrä selvintä mahdollista rautalankamallia. Hän käyttää itsestään Jumalan nimeä, jota juutalaiset eivät lainoppineiden sääntöjen mukaan saaneet edes lausua Jumalan pilkan pelossa. Kyse ei ollut mistään rinnastuksesta enkeleihin. Silti kuulijat eivät ymmärtäneet.

Tässäpä oli joitain kaipaamiasi perusteluja kolminaisuusopin (tai käytännössä siis Jeesuksen jumaluuden) puolesta. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen jumaluutta korostetaan niin paljon, että jos Raamatulla halutaan perustella, ettei Jeesus ollut Jumala, kannattaa ehdottomasti käyttää jotain muuta lähdettä kuin Johannesta.

1519
Pohdintapalsta / Kolminaisuusoppi
« : 11.06.2006 - klo:00:25 »

Jees, nyt meikä kaivaa verta nenästään, mutta menköön ...

Nimimerkki "Roman" mainitsi Da Vinci -koodista käytävässä keskustelussa ohimennen kolminaisuusopin ja piti sitä täysin mielettömänä. Minä taas valmistelen parhaillaan huomiseksi saarnaa Kolminaisuuden päivän messuun. Niinpä ajattelin itse esittää kysymyksen tällä palstalla. (Nopeat ja nasevat vastaukset voittavat palkintomatkan Kuhmalahden kirkon saarnastuoliin!)

     Miksi Jumalan kolmiyhteys ei ole raamatullista?

Minä itse kun en oikein osaa pitää sitä outona. Raamattu puhuu selvästi Jumalasta, Isästä. Sen lisäksi yhtä selvästi opetetaan, että Jeesus, Poika, on Jumala ja että hän on yhtä Isän kanssa. Ja Jeesus puhuu Hengestä, jonka hän ja Isä lähettävät. Lähetyskäskyssä Jeesus käyttää kaikkia kolmea yhdessä ja nostaa Isän rinnalle itsensä ja Hengen, kun hän käskee kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Ymmärrän, että ihmisjärjen avuksi tehdyt ja pitkälle viedyt kristinopilliset spekuloinnit ovat vain järjen apuvälineitä, mutta millä perusteilla perusajatus kolminaisuudesta ei nouse Raamatusta? Valistakaa tyhmää! Muuten minä itsepäisesti uskon, että Jumala on kolmiyhteinen. Jatkuvasti kuulen kommentteja siitä, että kolminaisuus ei ole muka hyvä juttu, mutta tähän mennessä kukaan ei ole perustellut, miksi näin ei ole.

En lupaa mitään, mutta yritän inttää parhaani mukaan vastaan.  ;D

1520
Pohdintapalsta / Vs: Da Vinci-koodi
« : 11.06.2006 - klo:00:04 »

Hei Roman,

Mainitsit ohimennen jotain näkemyksiäsi Kolminaisuusopista. Ajattelin avata sitä varten oman aiheen. Nähdään siellä! :o

1521
Pohdintapalsta / Vs: Da Vinci-koodi
« : 10.06.2006 - klo:23:52 »
Magdalan Marialle: Ei edelleenkään kutita lähteä leffaan, vaikka kuinka suosittelet.  8) Tomb Raiderista tykkäsin. Salaliitot ovat aina kiehtovia.

Romanille: Hyvä, että pidät minua nuhteessa ja kurissa, niin en pääse liiaksi yleistämään. Olin jälleen liian väljä käsitteissäni. Tosin irrotit osan lainauksista yhteydestään, niin epäselvät lauseeni vaikuttavat siten ehkä vielä epäselvemmiltä. (Kun puhuin huokumisesta, olin käsittelemässä avoimuutta ja sitä myöten salaliittojen vastaisuutta, en esim. kolminaisuusoppia... ;)) Yritän vielä pikaisesti täydentää sinua eniten vaivanneet epäloogisuudet.

Jeesuksen seuraajien oppimattomuudesta puhuessani siteerasin lähinnä Raamattuun sisällytettyjä ulkopuolisten kommentteja opetuslapsista. (Esim. Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. Ap. t. 4:13) Ilman muuta selvää on, että Paavali ei ollut oppimaton. Olisi pitänyt käyttää sanaa opetuslapset, eikä Jeesuksen seuraajat. Mutta toki senkin jälkeen voidaan kiistellä siitä, oliko esim. Matteus (Leevi) täysin oppimaton. Pieni yleistäminen on mielestäni hyvä, ettei jokaisen lauseen jälkeen tarvitse laittaa selittäviä alaviitteitä poikkeuksista.

Silminnäkijätodistuksiin viitatessani ponnistan siitä uskostani, että Johanneksen evankeliumi on opetuslapsen kirjoittama, niin kuin Joh. 21:24 sanoo. Samoin Luukas kertoo haastatelleensa silminnäkijöitä (Luuk. 1:2). Itse kannatan ns. perinteistä evankeliumien ajoitusta, jonka mukaan evankeliumit ovat syntyneet ajalla, jolloin osa opetuslapsista (vähintäänkin Johannes) oli vielä hengissä. Osa niistä on kirjoitettu mahdollisesti ennen Jerusalemin temppelin hävistystä. Raamattu ei oleta, että kaikki tekstit olisivat silminnäkijöiden itsensä kirjoittamia. Minä pidän kuitenkin niin monia Raamatun kirjoja vahvasti kytköksissä silminnäkijöiden todistuksiin, että on ymmärrettävää, miksi enemmän salaliittohenkiset - esim. gnostilaiset - kirjoitukset ovat jääneet Raamatusta pois.

Ja muuten: Jehovan todistajia ei luokitella kristityiksi. Liike on kristinuskon pohjalta syntynyt uusi liike. Jotta jotain yhteisöä voidaan pitää kristittynä, siltä edellytetään, että se opettaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika. (Ei luoduista ensimmäinen, niin kuin Jehovan todistajilla.)

1522
Pohdintapalsta / Vs: Evoluutioteoria
« : 10.06.2006 - klo:20:33 »

Pitkä ja rönsyilevä vastaukseni on selvästi vaillinainen. Hyvä, että peräänkuulutat tarkennuksia, Roman.

Lainaus:
Eikös sitten samoin voi sanoa, että kukaan itseään kunnioittava luonnontieteiden tutkija ei väitä, etteikö evoluutiota olisi? "Todisteet" kun kuitenkin näyttävät niin vahvasti siihen suuntaan, vahvemmin kuin "todisteet" Jeesuksen olemassaolosta.

Toki voidaan sanoa. Jokainen vetää itse vain rajan siihen, mihin laitetaan itseään kunnioittavien ja "vähemmän vakavasti otettavien" tutkijoiden raja. Jeesuksen olemassaolon kieltäviä historioitsijoita on käsittääkseni todella vähän. (Itse en muista yhtään, mutta se taas ei "todista" mitään.) Myös evoluution kieltäviä luonnontieteilijöitä on vähemmän kuin sitä kannattavia. Suhdeluku ei kuitenkaan ole yhtä raju kuin historiapuolella. (Itse olen kuullut hyvinkin monesta.) Evoluution kieltäminen voi koulukunnasta riippuen johtaa omassa tiedeyhteisössä epäuskottavuuteen, mutta Jeesuksen historiallisuuden kieltäviä koulukuntia ei taida olla missään tiedeyhteisössä olla edes olemassa.

Lainaus:
Tuo väite on aika virheellinen ainakin sillä perusteella, että on paljon enemmän varmempia kertomuksia tuon ajan kristityistä kuin Kristuksesta.

Jälleen tarvitaan käsitteiden määrittelyä. Alkukirkolla voidaan tarkoittaa montaakin asiaa puhekielessä. Jos alkukirkolla tarkoitetaan kuitenkin ihan alkua, niin eipä taida hirvittävästi olla tietoa Jerusalemin ensimmäisestä seurakunnasta. Ensimmäisen vuosisadan kristityistä on toki paljonkin tietoa Raamatun ulkopuolelta, mutta olisin itse kiinnostunut kuulemaan, mitä siellä mainitaan Jerusalemin ensimmäisistä kristityistä. Vaikkei yhtään mainintaa löytyisikään, alkukirkkoa pidetään itsestään selvänä, koska ensimmäisiä kristittyjä seuraavia kristittyjäkin on ollut. Yhtä loogista olisi, että myös Jeesus on ollut olemassa, koska häntä seuraavia alkukristittyjä on ollut olemassa. Mutta se vaihe on helpompi kieltää, jos ei halua uskoa Jeesuksen olleen olemassa.

Olet Roman täysin oikeassa siitä, että kunnon näytöt olisivat aina poikaa. Mutta kun liikutaan rajapinnalla, ollaan aina vajaiden näyttöjen piirissä. Sekä tiedon että uskon suhteen pätee sama kaava. Jos "varmasti" tiedetty/uskottu asia ajatellaan palloksi, jonka rajapinta on epävarman tiedon/uskon aluetta, niin mitä suuremmaksi pallo kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa epävarman alueen rajapinta. Tieto on kiehtova ja hyödyllinen asia. Mutta koskaan ei tule raja vastaan.

Niin, ja todistamisen suhteen on oikeasti ihan sama, vaikka väittäisit keijujen olevan olemassa. Sitä väitettä ei voi kumota.

1523
Pohdintapalsta / Vs: Evoluutioteoria
« : 10.06.2006 - klo:17:51 »

Papillinen morjens *tekee ristinmerkin*

Täällä jo kaipailtiin papin kommentteja mielenkiintoiseen aiheeseen. Toivottavasti en tuota pettymystä. En näet ajatellut lähteä uppoutumaan kovin yksityiskohtaisesti evoluution ja luomisen syövereihin. Niistä saa näet täysin loputtoman suon. Tämän huomaa kuka vain, kun selailee nettiä oikeilla hakusanoilla. (Laitan tämän viestin loppuun listan linkeistä, joista voitte lukea kommentteja niiltä ihmisiltä, jotka ovat aiheeseen halunneet paneutua enemmänkin.) Itse ajattelin heittää jotain yleisiä näkökulmia sekavan sekalaisessa järjestyksessä.

Mutta sitä ennen esittäisin toiveen tämän aiheen käsittelijöille: Käyttäkää mahdollisimman yksinkertaista kieltä. Asiaan perehtyneille termit ovat varmaan selvillä, mutta näiden sivujen on tarkoitus olla mahdollisimman yleistajuisia. Käyttäkää siis aina suomenkielisiä vastineita sivistyssanoille, jos se on mahdollista. Jos ei, niin selittäkää käyttämänne termit.

Tässä nyt jonkinlaisia selityksiä jo tähän mennessä käytetyistä termeistä:
Kreationismi: Usko siihen, että Jumala loi maailman juurikin 6 kalenteripäivän aikana.
Progressiivinen kreationismi: Usko siihen, että Jumalan vaikutuksesta evoluutio on pystynyt toteutumaan.
Mikroevoluutio: Pienen mittakaavan geneettisen muutokset, esimerkiksi jonkun lajin mukautuminen uuteen ympäristöön.
Makroevoluutio: Suuren mittakaavan muutokset, esimerkiksi yhden lajin jakautuminen kahdeksi eri lajiksi.

No niin, ja nyt asiaan.

Evoluutio on varmaankin merkittävin aihe, jossa tiede ja usko vetävät rajoja keskenään. Siksi on hyvä tietää jotain siitä, millaisella kentällä pelataan, kun puhutaan tieteestä.

Seuraavassa on Wikipedian määritelmiä tieteestä: (Olen lyhentänyt tekstiä [...] merkillä varustetuista kohdista)

Tieteen pohjimmainen päämäärä tai tarkoitus yhteiskunnalle on tuottaa hyödyllisiä malleja todellisuudesta. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Esimerkiksi, Newtonin fysiikka auttaa meitä tekemään hyödyllisiä ennustuksia biljardipallojen törmäämisestä tai avaruusalusten ja satelliittien radoista. Ihmisiä tutkivat tieteet antavat ennustuksia (rajallisella tarkkuudella) erilaisista ilmiöistä, jotka auttavat toteuttamaan tosiasioille pohjautuvampaa yhteiskuntapolitiikkaa. Kemia ja biologia yhdessä ovat muuttaneet kykyjämme ennustaa kemiallisia ja biologisia reaktioita.

Lyhyesti, tiede tuottaa hyödyllisiä malleja joiden avulla voimme tehdä hyödyllisiä ennustuksia. Tiede pyrkii kuvamaan mitä on, mutta välttää yrittämästä päättää mitä on (mikä on käytännöllisistä syistä mahdotonta). Tiede on hyödyllinen väline ja kasvava runko ymmärrystä, jolla voimme toimia paremmin todellisuudessa.

Tieteen tavoitteena on kuvata, selittää ja hallita todellisuutta. Tähän tiede pyrkii luomalla teorioita, jotka ovat käsitteiden avulla muodostettuja väitejoukkoja. Tieteellistä tietoa ei tulisi väittää täysin oikeaksi, sillä tieteellinen päättely perustuu havaintoihin, joita voidaan tulkita väärin. Tiede pyrkii antamaan meille totuuteen perustuvan todellisuuskäsityksen.

[...] Tieteen tunnusmerkeiksi mainitaan usein järjestelmällisyys, objektiivisuus, kriittisyys, edistyvyys ja itsenäisyys. Tiedettä pidetään myös itseäänkorjaavana. Monet tieteenfilosofit ovat kyseenalaistaneet nämä tunnusmerkit. On myös kiistelty siitä, onko olemassa yksi perustava tieteellinen menetelmä eli kokeellinen tutkimus, vai joukko menetelmiä, jotka täyttävät tieteellisyyden ehdot. [...] Nykytieteissä on yleistä ajatella, että tiede on todellisuuden kuvausta, mutta silti erehtyväistä toimintaa.


Matematiikka on ainoa tiede, jossa todella voidaan todistaa jotain. Mutta sekin johtuu siitä, että se on täysin keksitty laji. Esimerkiksi historia ei ole todistettava tiede. Ei ole keinoa todistaa, että Napoleon oli olemassa. On vain suurempia ja pienempiä todennäköisyyksiä. Samoin ei voida todistaa, että Jeesus oli olemassa. Kummankin henkilön olemassa olemisen todisteet ovat kuitenkin niin suuret, että on tyhmää väittää, että jompikumpi heistä ei olisi koskaan elänyt. Kukaan itseään kunnioittava historiantutkija ei väitä, etteikö Jeesus Nasaretilainen olisi elänyt. Raamatussa on valtavasti kertomuksia Jeesuksesta, lisäksi yhtä paljon on Raamatun ulkopuolisia tekstejä. Ja muutamia mainintoja myös maallisessa historiankirjoituksessa. Itse asiassa ”todisteiden” valossa on epätodennäköisempää, että alkukirkko on ollut olemassa, kuin että Jeesus on ollut olemassa. Yllättävää kyllä, kukaan ei epäile alkukirkon olemassaoloa. (Täysin eri luku on sitten se, uskotaanko, että Jeesus oli Jumalan Poika.)

Minä menetin uskoni tieteisiin, kun aloin itse opiskella niitä. Teologiaa ei moni luonnontieteilijä pidä tieteenä ollenkaan, mutta käymäni tieteenfilosofian kurssi kuitenkin perehdytti yleisiin tieteiden perusteisiin. Opin siellä pari erittäin tärkeää ja itselleni vapauttavaa asiaa. Ehkä merkittävin on jo edellä mainitussa lainauksessa: Tiede ei väitä omistavansa totuutta. Joka väittää, että tiede on totuus, käyttää tiedettä väärin ja tekee siitä uskonnon. Tiede tekee teorioita, jotka ovat voimassa niin kauan, kunnes joku toinen teoria kumoaa sen. Tiede on itseään korjaava laji. Jos tiede ei korjaa omia tuloksiaan, se on uskonto eikä tiede.

Tässä on kaksi vaikeutta. Ensinnäkin vaikeus on tutkimusten lukijoissa. Suuri yleisö pitää tiedettä totuutena. Jos jotakin asiaa on tieteellisesti tutkittu, ja tutkimuksesta on saatu joku tulos, ei sitä saa epäillä. Tommy Tabermann ivasi tätä ajattelua kirjoittaessaan, että kaikki suomalaiset uskovat heti, jos tutkimus sanoo, että mies kakkii kettinkiä, kun hän syö rautaa. (Toim huom! Oikeasti tuossa lainauksessa on dynaamisempi ulostamista kuvaava sana, mutta tämän forumin siveyspoliisiohjelma ei laske sitä läpi...)  Toinen vaikeus on tutkimuksen tekijöissä. Selvimpiä esimerkkejä ovat esimerkiksi mainostajien ja viihdeteollisuuden tutkimukset. Vaikka ne tehdään tieteellisesti, tutkimukset näyttävät silti usein juuri tilaajalle edullisia tuloksia. Myöskään vakavammalta kuulostava tieteellinen tutkimus ei ole koskaan aukotonta. Tulokset riippuvat paljon siitä, mihin lopputulokseen tutkija haluaa tutkimuksellaan päästä.

Evoluution ja luomisen suhteen ollaan erityisen vaikeilla vesillä. Luomista ei tietenkään voida koskaan todistaa. Myöskään mitään muuta maailman syntymisen teoriaa ei voida koskaan todistaa. (Vain se matematiikka ...) Tiede voi tutkia erilaisia ilmiöitä, mutta se ei koskaan voi sanoa, miten maailman syntyminen on edes suurella todennäköisyydellä mennyt – eikä varsinkaan sitä, mikä maailman synnyn on saanut aikaan.

Usko ei perustu tieteisiin ja tutkimuksiin. Tarkalleen ottaen kaikki maailmassa oleva voidaan selittää sillä, että Jumala on sen luonut. Mutta tiede ei voi sanoa mitään sen enempää. Ihmisestä itsestään riippuu se, kumpaa hän pitää varmana totuutena. Usko voi luottaa siihen, että Jumala on luonut maailman. Tiede ei voi esittää muuta kuin erilaisia teorioita, joihin pitää uskoa samalla tavalla kuin uskontoonkin. Esimerkiksi tällä palstalla käydyssä keskustelussa ei ole tähän mennessä esitetty vielä yhtään todistetta mihinkään suuntaan. Toisten kommenteista käy ilmi, että he uskovat evoluutioon – toiset näyttävät uskovan luomiseen. Ja hyvä näin, koska silloin alkaa valehtelu, jos joku väittää pystyvänsä sanomaan jotain enemmän.

Kun sanoin, että menetin uskoni tieteeseen, en tarkoittanut, että tieteellä ei ole mielestäni mitään käyttöä. Koin suuren vapauden tunteen, kun tajusin, ettei tiede voi määrätä uskoani – ja silti uskoni ei ole loogisessa ristiriidassa tieteen kanssa. Tiede ja usko eivät sodi toisiaan vastaan. Tiede tutkii ilmiöitä. Mutta se ei pääse perimmäisten syiden äärelle. Vaikka tieteessä tultaisiin siihen tulokseen, että koskaan ei ole ollut mitään universumin alkua, vaan on vain toistuva kasvun ja kutistumisen kierre, niin tämäkin pitää uskoa. Jos esitetään jatkokysymys: Miksi näin tapahtuu ja mikä sen on saanut aikaan, siihen ei tiede vastaa. Pidän tieteistä ja monista niiden tuloksista. Mutta en usko niihin. Tiede itsekään ei väitä omistavansa perimmäistä totuutta, joten kyllähän minä petän pahasti itseäni, jos silti päätän pitää tiedettä totuutena.

Moni haluaa uskoa tieteisiin. Jokainen ihminen uskoo johonkin. Ateistikin uskoo siihen, että Jumalaa ei ole. Kehittyneempi tapa kieltää Jumala, on sanoa, että tiede riittää vastaukseksi. Mutta se vaatii yhtä paljon uskoa kuin Jumalaan uskominen. 99,9% ihmisistä ei ikinä ole ottanut selvää ja itse tutkinut puoliakaan niistä maailman syntyyn liittyvistä asioista, joihin sanoo tieteen nimissä uskovansa. Eli suurin osa tieteeseen uskovista ihmisistä luottaa siihen, mitä toiset ovat sanoneet. Useimmat pelkän yläasteen biologian opintojen pohjalta. Minä pitäisin sitä aika uhkarohkeana uskomisena. (Yhtä uhkarohkeana kuin Jumalaan uskomista. Mutta tästä jälkimmäisestä minulla on paljon paremmat kokemukset... (vrt. Joh. 7:16-17))

Minulle tieteeseen uskominen ilman todisteita puhuu ihmisen perisynnistä ja Jumalan vastaisesta taipumuksesta. Mikä tahansa selitys käy, jos silloin ei tarvitse uskoa Jumalaan. Ja sama toimii toisinpäin. Evoluutioteorian vastustajat ovat usein uskonnollisia. Kaikki, mikä tuntuu sellaiselta, että se saattaisi kumota uskon Jumalaan, on pelottavaa.

Sivistyneissä länsimaissa usko tieteeseen kuulostaa järkevämmältä kuin usko uskoon ja Jumalaan. Itsekin olen MaryMagdalenen kanssa ärsyyntynyt siitä, että tämän kehityksen myötä todistusvastuu on siirretty uskoville, vaikka yhtä vähän todisteita on tieteellisillä ihmisillä. Kummatkin ovat päättäneet uskoa johonkin ilman, että siitä on mitään todisteita. Mutta onhan se jo historiasta tuttua, että vallalla oleva ajattelu ja kulttuuri määräävät sen, kenellä on vastuu todistamisesta: 1. Pitääkö luomiseen uskovan todistaa, että evoluutio on hatara. 2. Pitääkö evoluutioon uskovan todistaa, että evoluutio on pitävä.

Uskovat ihmiset ovat monesti aralla mielellä, koska länsimaisen kulttuurin vuoksi he luulevat, että uskovien on aina pystyttävä todistamaan kantansa. Mutta tieteenfilosofian kurssin jälkeen olen itse ollut todella levollinen. Minulla ei ole mitään hätää. Voin aivan rauhassa odotella, että joku onnistuu esittämään aukottoman teorian evoluutiosta. (Enkä usko, että lähellekään aukotonta teoriaa koskaan saadaan aikaan.) Sitten voin hieman raottaa silmiäni ja esittää jatkokysymyksen: ”Aha. Ja mitä sinä tällä teorialla todistat?”  ;D

Oma kantani evoluution ja luomisen suhteesta on näiden löytöjeni myötä kääntynyt enemmän kreationistisen luomisuskon puolelle. Minä ymmärrän maailmaa helpommin, kun en yritä sovittaa evoluutiota ja luomista keskenään. Ajattelin monien vuosien ajan myös niin, eikä se ollut kovin vaikeaa. Ainoastaan pari asiaa on Raamatun valossa täytynyt erottaa evoluutioteorian ja luomisen välillä. (Ihminen on luotu olento ja ainutkertainen, eikä yksi eläimistä, koska hän on Jumalan kuva. Lisäksi maailma ei voi olla sattumaa, koska Raamattu sanoo, että Jumala halusi tehdä sen.) Mutta olen palannut entiseen, kun tajusin, että minun ei tarvitse kumarrella tieteellisten teorioiden äärellä. Kysymys totuudesta ei ratkea tieteen keinoin. Lisäksi useat tieteelliset teoriat Raamatun luomiskertomuksen mukaisessa aikataulussa syntyneestä maailmankaikkeudesta ovat minun näkökulmastani yhtä perusteltuja. Koska minulla ei ole taitoa tehdä niitä tutkimuksia itse, on joka tapauksessa uskon kysymys, kumman tieteellisen teorian valitsen. Siksi valitsen vaihtoehdoista ne, jotka sopivat siihen uskoon, mikä minulla jo muutenkin on Raamattua kohtaan.

Lopuksi vielä linkkejä niille, joita evoluution ja luomisen suhde kiinnostaa yksityiskohdissaan. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat luomiselle myönteisiä. Viimeisin taas pistää oikein paatoksella tykitystä luomista vastaan.

http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/index.html
http://www.kristitynfoorumi.fi/luominenvaievoluutio.htm
http://www.comarti.fi/seminaari/
http://www.nic.fi/~jlindell/genesis.htm
http://www.megabaud.fi/~lampola/feindex.html
http://www.qnet.fi/mpeltonen/evoteor7.htm
http://koti.japo.fi/~ekallio/kehitys.htm
http://www.teolinst.fi/luennot/ej990915.html
http://www.evoluutio.com/?o=7&a=0
http://www.parse-error.com/GenesisTalk.php



1524
Nettipappi / Keitä "Israel" nykyään tarkoittaa?
« : 10.06.2006 - klo:14:16 »
Vielä pari ajatusta lisää edellisiin juutalaisia ja kristittyjä koskeviin ajatelmiini. Tulihan tästä vähän pitkä, mutta ...


Raamatun punainen lanka kertoo Jumalan pelastussuunnitelmasta, joka on toteutunut historiassa ja erityisesti Jeesuksessa. Siihen voidaan sijoittaa erilaisia rajapyykkejä seuraavasti:

1. luominen
Maailma luotiin, ihmiselle annettiin elämä ja tehtävä Jumalan yhteydessä.

2. syntiinlankeemus
Ihmisen rikkomus ja ero Jumalasta (karkotus paratiisista)

3. Jumalan laki ja profeetat
Usein selitetään, että tässä keskeistä on 10-käskyä, jotta ihminen voisi niitä noudattamalla pelastua. Mutta koska se ei onnistunut, Jumala lähetti Jeesuksen. EI NÄIN!!! 10-käskyä on elämän ohje kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Ja Jeesus ei ole mikään hätävarasuunnitelma, vaan ennen maailman luomista suunniteltu pelastus.
- Keskeistä on se, että Jumala erotti juutalaisen kansan omaksi kansakseen, joka varjeli Abrahamille annetun lupauksen ja Mooseksen kautta saadut säädökset, jotka julistivat Jeesuksesta.
- Keskeistä oli Jumalan tekemä liitto ja lupaukset ympärileikkauksessa. Temppelipalveluksessa kohdattiin Jumala ja uhritoimituksissa julistettiin syntien anteeksiantoa. (Ja tämä ei koskenut vain juutalaisia, vaan kaikkia, jotka kääntyivät ja ottivat ympärileikkauksen.)
- Profeetat julistivat tämän ohessa, että kaikki tämä oli vain esikuvaa ja valmistelua sille, mitä tuleman piti.

4. Jeesus
Juutalaisen kansan varjelemat lupaukset ja säädökset toteutuivat Jeesuksessa. Temppelin sijaan tuli Jeesus. Useiden uhrien tilalle tuli yksi ainoa uhri. Ympärileikkauksen tilalle tuli kaste. Jeesus tuli ennen kaikkea juutalaisia varten, koska heille oli annettu myös ennustukset. Mutta nyt lupaukset liittyvät Jeesukseen. Ja samoin kuin pakanoiden kääntyminen oli mahdollista vanhassa liitossa, niin samoin se on uudessa liitossa.


Jumalan toive oli, että ihminen ei lankea syntiin. Mutta hän tiesi, että näin käy, joten hän oli suunnitellut pelastuksen Jeesuksessa. Samoin Jumalan toive oli, että juutalaiset ottaisivat vastaan Jeesuksen. Mutta näin ei käynyt. Ja tämäkin oli hänellä tiedossa. Kristinusko ei ole joku sivujuonne ja B-suunnitelma, johon Jumala on turvautunut siksi, että hänen ensimmäinen ajatuksensa ei toteutunut. Vanha testamentti tähtää koko ajan Jeesukseen ja Messiaan tuomaan pelastukseen. Jo VT lupaa kaikille kansoille tulevan pelastuksen Jeesuksessa. Idea on siinä, että tällä suunnitelmalla tähdätään kaikkien maailman ihmisten pelastamiseen.


Siksi Uusi testamentti puhuu juutalaisista ja pakanoista ("kreikkalaisista") samanarvoisina.

     Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta
     kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen
     Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:12-13)

     Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala?
     On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he
     uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. (Room. 3:29-30)

     Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi
     ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa
     Henkeä. (1. Kor. 12:13)

     Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei
     barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. (Kol. 3:11)



Vanhan testamentin aikana juutalaisten kansalle oli annettu niin tarkat elämisen ohjeet, että niiden avulla lupaukset säilyivät hyvin ja muuttumattomina. Siksi lupaukset koskivat juutalaista kansaa. Ja siksi pelastussanoma kulki kansan mukana. Kuka tahansa sai kääntyä kansan jäseneksi, niin kuin nykyään kuka tahansa saa uskossa ja kasteessa kääntyä kristityksi.

Uuden testamentin aikana Jeesuksen myötä uhripalvelus ja kansaan sisältyvät lupaukset laajentuivat. Yksi ainoa uhri riittää, eikä useita uhreja enää tarvita. Samoin yhtä kansaa ei tarvita enää lupauksien säilyttämiseen, koska ne täyttyivät Jeesuksessa. Lupaukset sisältyvät nyt Jeesukseen.

Koska Jumalan pelastussuunnitelma on kulkenut näin eteenpäin, ovat Jeesuksessa voimassa myös ne VT:n lupaukset, jotka eivät vielä Vanhan liiton aikana toteutuneet juutalaisessa kansassa, tai jotka ovat ikiaikaisia lupauksia. Raamattu sanoo selvästi, että myös pakanakristityt saavat omistaa Abrahamille (eli juutalaisille) sanotut lupaukset.

     Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä
     Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te
     olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. (Gal. 3:28-29)

     muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman
     ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät
     Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. (Ef. 3:6)


Juutalaiset ja pakanat ovat samanarvoisia. Kummatkin ovat Jumalan lapsia ja valittua kansaa, kun uskovat Jeesukseen. Roomalaiskirjeen 11. luku puhuu paljon siitä, miten juutalaiset ovat edelleen rakas kansa Jumalalle. Jos he eivät kuitenkaan usko Kristukseen, ei juutalaisen kansan jäsenyydestä ole heille mitään hyötyä. Siksi Paavali puhuukin todellisesta valittuun kansaan kuulumisesta sen mukaan, mistä on hyötyä. Tässä aikaisemmin lainaamani jakeet uudelleen.

     Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka
     on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja
     oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen
     juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä. (Room. 2:28-29)

     Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki
     Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan
     sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että
     jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. (Room. 9:6-8)


En tunne tarkemmin MaryMagdalenen mainitsemaa puhdasoppisuuden ajan korvausteologiaa. Raamattu kuitenkin puhuu selvästi siitä, miten Kristus on pelastussuunnitelman tärkein lenkki. Samoin yhtä selvästi sanotaan, että Kristuksen tähden juutalaisuuden ja pakanuuden ero on hävinnyt pelastuksen suhteen. Ja edelleen selvästi sanotaan, että Jeesukseen uskovat omistavat samat lupaukset kuin Abrahamin jälkeläiset eli juutalaiset.

Roomalaiskirjeen 11. luku puhuu kyllä juutalaisten erityisestä tehtävästä myös uuden liiton aikana. Se on hieno tehtävä, mutta se tehtävä on myös muilla kansoilla. Eli tehtävä olla todistamassa Kristuksesta. Juutalaisten todistajan lausunto on vain tehokkaampi kuin pakanoiden, sillä se on suuri ihme. Paavali kirjoittaa, että kun juutalaiset kääntyvät uskomaan Jeesukseen omana Messiaanaan, sillä todistuksella on suuri painoarvo. Sanoma Jeesuksesta levisi näet pakanoille nopeasti juuri siksi, että juutalaiset hylkäsivät sanoman Jeesuksesta. Valitulla kansalla oli etuoikeus kuulla sanoma ensimmäisenä, mutta he eivät ottaneet sitä vastaan. Roomalaiskirjeessä Paavali iloitsee jo etukäteen siitä, mitä tapahtuukaan sanoman teholle siinä vaiheessa, kun juutalaiset myös itse alkavat uskoa Messiaaseen.

1525
Pohdintapalsta / Vs: Da Vinci-koodi
« : 10.06.2006 - klo:12:55 »

Koodi, koodi ...


MaryMagdalenella oli monia hienoja pointteja. Jos haluaa sivukaupalla lisää kommentteja, kannattaa lueskella tällaista kirjaa: Timo Eskola: Da Vinci -koodi ja kätketty viisaus. Tunnen Timoa jonkin verran. Olin toimitussihteerinä lehdessä, jossa hän oli päätoimittajana. Timo on erittäin viisas mies, joka on luonut tieteellisen uransa Uuden testamentin tutkimuksen parissa. Kirja on varmasti lukemisen arvoinen. Näytti olevan nettikaupoissa n. 10€ hintaan myynnissä, joten kamalasti ei joudu pulittamaan, jos Da Vinci –koodi kiinnostaa.


VAROITUS! Edelleenkään en ole käynyt leffassa tai lukenut Koodia tai noita selitysteoksia. Silti osallistun keskusteluun...


Da Vinci –koodi pelaa parhaalla mahdollisella mielenkiinnolla. Salaperäisyydellä, salaliitoilla ja salaseuroilla. Itse ainakin tunnen sairaalloista mielenkiintoa niitä kohtaan. Mielikuvitus on valtava voima. Usein tekee mieli kieltäytyä uskomasta jotain yksinkertaisempaa selitystä, jos sillä osoitetaan, että salaliittoja ei ollutkaan olemassa.

Kuitenkin Da Vinci –koodin tapauksessa minulta puuttuu mielenkiinto. Outoa! Luulen, että se johtuu siitä, että jo lähtökohdiltaan koko homma on täysin pohjaa vailla. Kaikista kirjan väitteistä saa varmasti valtavasti mielenkiintoista pohdittavaa. Graalin maljan olemassaolo olisi hauska tietää. Kirkon mahdollisesti pimittämät asiakirjat olisi upea löytää ja lukea. Varmasti ostaisin iltapäivälehtiä, joissa paljastettaisiin Jeesuksen nykypäivään ulottuvia sukujuuria. Ja jos kristinusko voitaisiin todistaa huijaukseksi, olisi (tähän joku valtava ylisana) mullistavaa seurata, miten miljoonat tai jopa yli miljardi ihmistä heittävät koko elämänkatsomuksensa romukoppaan. Jos Da Vinci –koodin asiat olisivat totta, seuraukset olisivat joiltain osin suorastaan katastrofaaliset. Ei ihme, että se kiinnostaa. Mutta ei tällä kertaa minua. Uskon, että minulta puuttuu mielenkiinto siksi, että kaikki tuo on fantasiaa.

Jeesuksen seuraajat olivat oppimattomia ja köyhiä työläisiä. He kirjoittivat Raamatun, jossa he haukkuvat itseään tyhmiksi, epäuskoisiksi ja ymmärtämättömiksi. He kertovat omista mokailuistaan ja Jeesuksen suuruudesta. Jokainen Raamatun kirjoittajista on kertonut omia ja silminnäkijöiden todistuksia niin, että myöhemmät sukupolvetkaan eivät ole yrittäneet muutella niitä, vaikka nykyinen historiankirjoituskin saattaisi joissain tapauksissa niin tehdä. Tähän MaryMagdalenekin viittasi. (Esim. salaliittojen tekijät olisivat varmasti muuttaneet sen seikan, että Matteus ja Markus kertovat kummankin ryövärin pilkanneen Jeesusta ristillä, mutta Luukas on tutkinut asiaa ja todennut, että toinen ryöväreistä rukoilikin Jeesusta.)

Jos jälkipolvet ja rikkaat keskiaikaiset kirkonmiehet olisivatkin kehitelleet salaliittoja, ei se muuta sitä tilannetta, joka Raamatusta selvästi huokuu. Raamatun kirjoittajat eivät voineet olla salaliittojen kehittäjiä. Kukaan ei kirjoita salaliittojen vuoksi teosta, joka haukkuu ”salaliiton” ensimmäisiä jäseniä, kehottaa välttämään erilaisia ryhmittymiä ja käskee olla avoimesti yhtä kaikkien kristittyjen kanssa.

Jos sitä vastoin Raamatun ulkopuolelle jäävät kirjat antavat viitteitä salaliitoista, niin silloin on todellakin oikein, että ne ovat jääneet Raamatun ulkopuolelle. Ensimmäisillä kristityillä oli käytössään vanhimmat todistukset Jeesuksesta. Kun Jeesuksen seuraajien ydinjoukko on levittänyt sanomaa Kristuksesta, on siinä samalla karsittu varmasti pois ne kirjoitukset, jotka ovat ristiriidassa silminnäkijöiden todistuksen kanssa. Loogisesti on kaksi vaihtoehtoa, jotka päätyvät samaan ratkaisuun:
1. Jos salaliittoihin viittaavat kirjoitukset ovat yhtä vanhoja kuin Raamatussa säilyneet kirjat, on selvää, että silminnäkijät ovat itse osanneet erottaa Jeesuksesta oikein kertovat kirjat vääristä.
2. Jos salaliittoihin viittaavat kirjoitukset ovat uudempia kuin Raamatussa säilyneet, niin on ilman muuta selvää, että myöhemmät kirjoitukset eivät ole yhtä luotettavia kuin silminnäkijöiden aikaiset teokset.

Kirkon historiassa on varmasti ollut jonkinlaisia salaliittoja. Jos sellaisten olemassaolo todistetaan, niin se ei pysty romuttamaan Raamatun tapahtumia. Sillä voidaan suurimmillaankin romuttaa vain kirkon myöhemmin syntyneitä rakenteita. Ja niinhän kirkon kuuluu aina tehdäkin. Kirkon täytyy tutkia itseään ja opetustaan Raamatun valossa. Jos jotain väärää löytyy, siitä pitää luopua.


Jees. Mutta olkoon tämä vastaus myös selityksenä sille, miksi en ole vielä päättänyt pulittaa leffalippua, vaan odotan DVD-versiota.

1526
Nettipappi / Vs: Epäilyksestä
« : 10.06.2006 - klo:11:31 »
Erinomainen kysymys, Elfslayer!


Sanoit kysymyksesi epäilyksestä olevan kovin sekava, mutta jos tuo on mielestäsi sekava, niin totta vie haluaisin nähdä selkeän kysymyksen... Toivon, että osaan olla vastauksissani yhtä selkeä kuin sinä kysymyksessäsi.


Kesäteologimme Jani-Matti Ylilehto piti eilen Ranta-Einolassa hartauden, jota minä kuuntelin suurella innolla. Siinä hän lainasi vanhaa sanontaa, jota minä en ollut aikaisemmin kuullut: ”Parempi epävarmana varmalla pohjalla kuin varmana epävarmalla pohjalla.” Sanontojen hienous on siinä, että niitä voi käyttää monissa eri yhteyksissä, eikä ole pakko aina tietää, mitä sanonnan kehittäjä sillä tarkoitti. Minä tarkoitan tuolla lainauksella seuraavaa: Ihminen tarvitsee aina jonkinlaisen varmuuden. A) Jos elämän asiat ovat huonolla mallilla eikä mihinkään ulkopuoliseen asiaan voi luottaa, pitää ihmisen luottaa itseensä. B) Jos itseensä ei voi luottaa, pitää voida luottaa johonkin ulkopuoliseen. Uskonasioissa B-suunnitelma on ainoa oikea.

Jumala on maailmankaikkeuden herra, kaikkivaltias ja kaikkitietävä. Jumalan suuruutta ei voi käsittää tyhmällä ihmisjärjellä. Ja se todellakin tarkoittaa, että Jumala ei ole olemassa vain silloin, kun ihminen uskoo häneen. Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ole. Silti Jumala on. Epäilys ei hävitä tai vahingoita Jumalaa. On helppoa ajatella, että Jumala on maallisten ja ”helppojen” asioiden Jumala, joten ihmisen pitää muka ensin saada uskonsa kuntoon ja sitten vasta Jumala pystyy toimimaan tämän ihmisen elämässä. Ei näin! Jumala on nimenomaan kaikkien asioiden Jumala. Ja kaikkiin asioihin kuuluu myös epäilys. Esimerkiksi monet Psalmien kirjoittajien huokaukset ja rukoukset Jumalan suuntaan ovat kirjoitetut epäilevin ja kyselevin mielin. Epäilys on todella luonnollista, koska silläkään – tai erityisesti juuri sillä – saralla kukaan ei voi olla synnitön.

Paras tapa toimia epäilyksen koittaessa ei ole kumpikaan, mitä ehdotit. Jos epäilystä pyörittää mielessään, ihminen käpertyy omaan itseensä, mikä on yksi synnin perusolemuksia – oma napa. Jos taas epäilyksen hautaa taka-alalle, on elämässä yksi osa-alue, joka on piilotettu luurankona kaappiin ja josta se putkahtaa esiin uudelleen. Paras tapa on toimia juuri niin kuin Psalmien kirjoittajat tekevät. He kertovat epäilyksensä Jumalalle. Ei Jumala siitä loukkaannu, päinvastoin. Hän kyllä tietää, että me epäilemme. Jumala suree sitä, jos epäilevä ihminen ei etsi apua sieltä, mistä sitä parhaiten löytää. Ei Jeesuskaan pahastunut epäilevälle Tuomaalle, vaan hän auttoi tätä. On loogisesti ristiriitaista rukoilla: ”Jumala, minä en usko sinuun”, mutta niin saa ja kuuluu tehdä.

Moni pitää pappia elämänsä viimeisenä vaihtoehtona, mutta jos nuorisotyöntekijöitä, diakoneja, pappeja ja muita seurakunnan työntekijöitä siirtäisi hihastanykimislistan alkupäähän, jäisi usea pään sisäinen pyöritys kokonaan tekemättä. Pitää kyllä olla erinomaisen kekseliäs kaveri, jos jossain asiassa onnistuu olemaan ensimmäinen maailmassa. Jo viimeisen 2000 vuoden aikana on kyllä ehditty ajatella monenlaista. Ja yllättävän usein joku vanhempi kristitty tai seurakunnan työntekijä on käynyt juuri saman ajatusprosessin tavalla tai toisella läpi. Siksi kannattaa kysyä ja nykiä hihasta. (Ja tämähän ei ollut ohje juuri sinulle Elfslayer, vaan muille palstan lukijoille, jotka miettivät päässään kysymättömiä asioita. Sinähän näet olet erinomaisen ansioituneesti juuri tällä asialla nettipappia hihasta nykinyt...)

Moottorisaha sanoi upean taikasanan: Raamattu. Tämän lisäksi on vielä kolme muutakin uskon vahvistumisen tietä, jotka Sana itse sanoo: rukous, ehtoollinen ja kristittyjen yhteys. Internet saattaa toimia joskus kristittyjen yhteytenä, jos sieltä löytää toisten kristittyjen kokemuksia ja huomaa, ettei ole epäilyksissään yksin. Mutta tämän netin ja muutenkin tiedon hankkimisen kanssa pitää olla varovainen. Tieto paisuttaa, kuten Paavali sanoo. Tämä ei tarkoita, että pitää olla tyhmä. Mutta on osattava vetää raja siihen, minkä voi tietää ja mitä ei voi tietää. Pahimmassa tapauksessa tiedon hankkimisen kanssa voi joutua kierteeseen. "En usko, ennen kuin voin järjellä selittää tämän ja tämän..." Tieto voi rauhoittaa mielen, mutta tieto ei vahvista uskoa. Vain Jumala voi sen tehdä:

     "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." (Room. 10:17)

Kaikkiin asioihin ei koskaan saa varmaa vastausta ennen kuin taivaassa. Uskon asioissa on aina sellaisiakin elementtejä, että ne perustuvat uskoon ja luottamukseen Jumalaa kohtaan. Uskoon ja luottamukseen, että Jumala on hyvä ja pitää huolen sinusta ja minusta. Usko on sitä, että sinä saat olla vaikka kuinka epävarma. Sinulla on turvanasi suuri Jumala, joka uhrasi Poikansa sinun vuoksesi. Siksi sinä saat heittäytyä Jumalan kannettavaksi kaikkine epäilyksinesi ja kysymyksinesi. Usko ei ole sisäistä varmuutta omasta itsestä, vaan turvautumista siihen, että joku muu on varma. Sielunvihollisen suuri hauskuus on saada meidät ahdistuneeksi epäilyksistämme. Mutta kun tiedät, että sinä saat epäillä käsi kädessä Jumalan kanssa, saatat huomata, että epäilys haihtuu saman tien.

Johannes puhuu Jumalan lasten luottamuksesta. Hänen sanojaan voi hyvin lainata myös epäilyksiä koskien:

     ”Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään
     rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän
     sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.” (1. Joh. 3:19-20)


Ihmisen sydän kaikkine ajatuksineen ei ole ydin. Sydän erehtyy. Jumala ei.



Tämä oli pitkä ja rönsyilevä vastaus. Kysy tarkennuksia, jos en osunut ollenkaan kysymyksesi ytimeen.

1527
Pohdintapalsta / Vs: Da Vinci-koodi
« : 31.05.2006 - klo:17:47 »
Pistit Ramchester turhan pahan. Olen näet onnistunut totaalisesti välttämään koko kirjan ja elokuvan. Nyt olisi tietenkin erinomainen tilaisuus kysyä, josko työnantaja sponsoroisi elokuvaliput (ja popcornit juomineen), koska kysymyksesi johdosta tuo raina pitäisi nähdä ihan työnkin puolesta... :)

Siis... (seuraa selitys) ...  En oikein lue vapaa-aikanani mitään. Ja koska kotiteatteri on imenyt kaikki rahani (ja on siksi parempi kuin Plevna) en ole käynyt leffassa puoleen vuoteen. Kaiken hyvän lisäksi aina kun puhutaan Da Vinci-koodista, kaikki sanovat, että idea on tietenkin kaikille tuttu, eikä kukaan selitä sitä. Vastaan tähän kysymykseen siis noin vuoden päästä, kun elokuva putkahtaa videolle.

Ellei ... ... ... Ainahan joku palstalla pyörijöistä voi selittää lyhykäisyydessään, mistä on kyse. Paljoa ei tarvitse kartalle päästä, niin mielipiteen kyllä osaan muodostaa. Sen verran luulen tietäväni, että kirjan mukaan varhainen kirkko olisi päättänyt tehdä jonkun salaliiton ja vääristellä todellista kuvaa Jeesuksesta.

1528
Pohdintapalsta / Pirunmerkit sun muut symbolit
« : 29.05.2006 - klo:13:04 »
Vanha sanonta kuuluu: "kenen maa, sen uskonto". Tämä sopii erinomaisesti kaikkiin symboleihin. Koskaan ei voida sanoa, mitä joku symboli tarkoittaa aina ja ehdottomasti. Se kenellä on valta hallita ajattelua, määrää myös sen, mitä symboleista ja merkeistä ajatellaan. Symbolit ja merkit tarkoittavat aina sitä, mitä kyseisen merkin käyttäjä ja/tai yleinen mielipide niistä ajattelee. Ja ne muuttuvat jatkuvasti. Muutamia esimerkkejä:

RISTI: Alkukristityt eivät ikinä olisi käyttäneet ristiä tunnuksenaan. Rististä ja ristiinnaulitsemisesta ei edes puhuttu sivistyneissä keskusteluissa. Niin hirveästä raakuudesta oli kyse. Nyt risti on suuren hartauden merkki.

HAKARISTI: Hakaristi tunnetaan natsien merkkinä, mutta se on ollut jo ennen natsiaikaa esimerkiksi Suomen ilmavoimilla käytössä. Surullisesta historiasta johtuen hakaristi yhdistetään nykyisin aina natseihin, joten kaikissa muissa yhteyksissään se myös liitetään pahaan, vaikkei mitään syytä olisi.

JOULU: Aika, jolloin varmasti Israelissa ei paimenneta lampaita kedolla, on joulu. Joten joulu ei ole historiallisesti oikealla paikallaan. Oikeaa paikkaa ei osaa kukaan sanoakaan, mutta kun kristinusko on tullut pakanalliseen kulttuuriin, on ollut kätevintä sijoittaa joulu pakanallisen valon juhlan paikalle keskelle pimeintä talvea. Nykyisin kristillinen kulttuuri hallitsee ajattelua, joten pimeimmän talven taitetta juhlitaan kristillisenä juhlana.

URUT: Urut ovat alunperin sirkus- ja näytelmäsoitin. Nykyisin urut ovat ns. hartain mahdollinen soitin. (jos ei lasketa harppua...)

Listaa voi jokainen jatkaa niin kuin haluaa. Mutta idea on kuitenkin se, että millään elottomalla kuvalla tai merkillä tai symbolilla ei ole itsessään mitään voimaa tai taikaa. Eihän meillä kristinuskossakaan ole mitään taikoja tai taikakaluja. Erilaiset tavat ja merkit ovat meille vain muistutuksia ja rukouksia koko ruumista käyttäen Jumalan suuntaan. Mutta jos joku ei-uskova niitä käyttää, ei hän niistä hyödy. Jos joku ei pidä etusormen ja pikkusormen ojentamista pirun kunnioittamisena tai torjumisena, ei ulkopuolinenkaan saa väittää hänen tekevän niin.

Hevikulttuurin tapauksessa ongelma on siinä, että jos yleisesti on tiedettyä, että hevareiden merkki tarkoittaa pirun kunnioittamista, niin silloin siihen virtaan liittyvät lähtevät mukaan moiseen toimintaan. Mutta itse uskoisin, että suurimmaksi osaksi se on tavaramerkki ja tunnelman luoja, niin kuin sytkärit slovareiden aikana. Epäilen, että tosi harva hevari oikeasti sisällyttää jotain hengellistä tuohon eleeseen.

1529
Pohdintapalsta / Vs: Lordin sanoitukset
« : 24.05.2006 - klo:18:10 »
Ei Dude, en kommentoinut sinun juttuasi. Se oli erittäin hieno tiivistys siitä miten asioiden pitääkin olla. Sanoit tyylikkäästi sen, että ihminen ei saa oman mielipiteensä avulla tuomita toista. Mutta kristityn velvollisuus on neuvoa erityisesti toisia kristittyjä elämään Jumalan tahdon mukaan. Silloin ohjenuorana on Raamattu eikä oma mielipide.

Kommenttini oli osoitettu "Vanhan viikingin" lausahdukseen, joka myös löysi oivaltavan näkökulman.

1530
Pohdintapalsta / Vs: Lordin sanoitukset
« : 24.05.2006 - klo:17:35 »
Hehhee! Vanha viikinki alkaa päästä yhden kristillisen paradoksin ytimeen. Ainoastaan se, joka sanoo "saa tuomita toisia" pystyy käytännössä elämään oman oppinsa mukaan. Mutta hänkin tekee vastoin Raamatun ohjetta.  :-\

Mitä suvaitsevaisempi ihminen on, sitä suvaitsemattomammin hän yleensä suhtautuu suvaitsemattomiin...

Sivuja: 1 ... 100 101 [102] 103