Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Nettipappi Marko

Sivuja: 1 ... 99 100 [101] 102 103
1501
Nettipappi / Vanhan testamentin juju
« : 25.06.2006 - klo:01:28 »

Morjens, hyvä erilainensamanlainen.kom!

Laitoit ikään kuin huolettoman kevyesti muutamia kyselyjäsi Vanhasta testamentista ja Vanhasta liitosta. Kysymykset olivat hyviä, mutta kevyitä ne eivät todellakaan ole. Kirjoittelin eilen jo yleispätevän pohjustuksen näille kysymyksillesi. Nyt yritän edes jollain tarkkuudella vastata itse kysymyksiin. Pahoittelen jo etukäteen sitä, että yksinkertaisesti aika ja virta eivät riitä kaikkien käsittelyyn niin perusteellisesti kuin ne ansaitsisivat. Mutta kysele lisää niistä kohdista, joihin et saa vastausta näillä yrityksillä. Leikkelin kysymyksesi pienempiin palasiin ja osittain järjestelin palasia niin, että pystyn vastaamaan useampaan yhtä aikaa. (Ja lisäksi tämä vastaus näköjään pitää jakaa kahteen osaan, koska yhdellä kertaa saa lähettää vain 20 000 merkkiä.

Lainaus
Mäpä länttään tän aiheen alle omia kysymyksiäni vanhansta liistosta ja Vanhasta Testamentista.. ku nää nyt liittyy jotenki toisiinsa. Eli, ylipäätään, mikä vanhassa liitossa on se juju? Miten ihmiset pelastu ennen Jeesusta?

Yksinkertainen iskulausemuotoinen vastaus kuuluu: Ihmiset ovat pelastuneet aina uskomalla Jeesukseen. Vanhan testamentin aikana uskottiin tulevaan Messiaaseen. Evankeliumien aikana uskottiin läsnäolevaan Messiaaseen. Nykyään uskotaan 2000 vuotta sitten eläneeseen, kuolleeseen ja ylösnousseeseen Messiaaseen. Ihmiset ovat aina pelastuneet luottamalla Jumalan tekemään liittoon. Vanhan ja Uuden testamentin aikoina liitot näyttäytyivät erilaisina. Vanha liitto oli esikuva uudesta. Uusi oli vanhan täyttymys. Koko ajan on kuitenkin kyse Jumalan tekemästä liitosta ja siihen turvautumisesta.

Ensimmäinen lupaus tulevasta Messiaasta sisältyi jo syntiinlankeemuskertomukseen, jossa ihminen joutui eroon Jumalasta. Jumala lupasi yhteyden palautuvan ”siemenen”, eli jälkeläisen kautta.

     Herra Jumala sanoi käärmeelle: - Koska tämän teit, olet kirottu.
     Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava
     vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä
     panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa
     välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä
     häntä kantapäähän. (1. Moos. 2:14-15)


Vanha käännös on tässä tarkempi. 15. jae kuuluu siinä seuraavasti:

     Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja
     hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä
     olet pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 2:15 KR38)


Adam ja Eeva todennäköisesti odottivat, että Kain olisi ollut tämä kadonneen paratiisin palauttaja, mutta pettymys oli suuri, kun esikoinen paljastui veljesmurhaajaksi. Pian lupaus kuitenkin täsmentyi. Abraham sai lupauksen Messiaasta useampaankin kertaan.

     Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan
     päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
     (1. Moos. 22:18 KR38)

     Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet
     ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat
     siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, (1. Moos. 26:4 KR38)

     Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät
     länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi
     tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1. Moos. 28:14 KR38)


Sivuhuomautus: Koska puhutaan kaikille kansoille tulevasta siunauksesta, kyse ei voi olla vain Abrahamista periytyvästä juutalaisesta kansasta, vaan siitä siemenestä, joka luvattiin jo paratiisissa. Siemen-sanan takia edellä olevat lainaukset ovat vanhasta käännöksestä, joka käyttää tätä kirjaimellisempaa suomennosta.

Abrahamin saama lupaus kulki juutalaisen kansan mukana. Yksi syy juutalaisten tarkkoihin kansaa koskeviin lakeihin, ohjeisiin ja puhtaussäännöksiin on siinä, että ne varjelivat lupausta kantavaa kansaa. Jos se olisi tuhoutunut tai sekoittunut vieraisiin kansoihin, olisi Abrahamin saama lupaus kuivunut kokoon. Kansan keskuuteen Jumala nosti aikojen saatossa profeettoja, jotka edelleen tarkensivat tätä lupausta lisää. Esimerkiksi pari kohtaa:

     Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien
     joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.
     Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. (Miika 5:1)

     Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi
     tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa
     aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:9)


Jeesuksessa koko vanhan liiton läpi kulkenut lupaus toteutui. Vanha liitto oli siis esikuvaa Jeesuksesta ja uuden liiton valmistelua. Mutta esikuvan luonteesta huolimatta se oli myös todellinen liitto, johon turvautumalla pelastui.


Lainaus
Vanhaan liittoon kuulu mun käsityksen mukaan uhraaminen (Jeesus uudessa liitossa täydellinen uhri) Miks täyty uhrata? Uhraamalla sovitettiin syntejä?

Raamatun mukaan synti on kuoleman vakava asia. Samoin kuin siemen luvattiin jo Raamatun ensilehdillä, ”luvattiin” myös synnin palkaksi kuolema:

     Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö,
     sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17)


Ja sama ajatus löytyy esim. Roomalaiskirjeestä:

     Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen
     elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 6:23)


Jumala asetti tämän säännön jo ennen kuin ihminen oli langennut syntiin. Ja sääntö oli pitävä, vaikka se teki hänen rakastamastaan ihmisestä kuolevaisen ja kadotuksen alaisen. Siksi anteeksiantokin oli mahdollista vain siten, että synti saa ansaitsemansa rangaistuksen.

     Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt,
     että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta
     varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. (3. Moos. 17:11)


     Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto
     ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta. (Hepr. 9:22)


Vanhan liiton uhrit olivat Jumalan määräämä anteeksiannon ehto. Joka luotti Jumalan säädökseen ja turvautui siihen, sai armosta anteeksi pahat tekonsa. Mutta silti uhrit eivät olleet koko pelastussuunnitelmaa ajatellen täydellisiä. Siksi uhri piti uusia yhä uudelleen. Samalla ne olivat esikuva tulevasta täydellisestä uhrista. Jeesuksen kuoltua ihmisten puolesta ei uusia uhreja enää tarvittu:

     Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on
     uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt
     tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille
     ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden
     päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin
     menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan
     Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä
     virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän
     omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää
     Jumalaa. Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että
     hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana
     tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille
     luvatun iankaikkisen perinnön. (Hepr. 9:12-15)


Tuo viimeinen lause on luettavissa myös niin, että ikään kuin vanhan liiton aikana uhratut uhrit ovat päteviä nyt, kun täydellinen uhri on uhrattu.


Lainaus
Valaiskaa mulle vähän vanhaa liittoo ja uutta liittoo. Miten asiat muuttu uuden liiton myötä?

Aika valtavan laaja kysymys. Tämä on ehkä epäreilun lyhyt vastaus, mutta laitan joitakin asioita tiivistetysti ja luettelomaisesti:

- Monien uhrien tilalle tuli yksi kertakaikkinen uhri.
- Liitonmerkki ei ollut enää ympärileikkaus vaan kaste
- Ennen kuka vain voi kääntyä juutalaiseksi ja kuulua vanhaan liittoon. Nykyään kuka vain voi kääntyä Jeesukseen uskovaksi ja kuulua uuteen liittoon.
- Huom! Juutalaisuus oli armouskonto. Se ei muuttunut. Syntien anteeksianto tapahtui, kun ihminen tuli syntiuhrikaritsan kanssa Jumalan eteen. Nykyään se tapahtuu samalla tavalla. Uhrikaritsana on vain Jeesus.
- Muutos on ehkä liian yksinkertaistava käsite uutta ja vanhaa liittoa vertaillessa. Toisaalta paljon muuttui, mutta toisaalta vanha liitto koko ajan tähtäsi uuteen, ja uusi ponnisti vanhan pohjalta. Ilman toista ei ole toista.


Lainaus
Mä oon tajunnu niin, että osa laista kumoutu, esim että uhrata ei enää tarvi, vai miten se menee?  Huh Siis häh, mitä lakeja VTstä pitäs noudatta ja mitä ei?

Muutama asia on helppo sanoa yleisellä tasolla:
1. Kaikki ne asiat, jotka liittyivät erityisesti juutalaiseen kansaan maan päällisenä kansana ja heidän ”oikeuslaitokseensa” eivät tietenkään koske muita kansoja. VT:ssa on paljon ns. maallisia lakejakin, koska juutalaisuus oli alkujaan teokratia. (Hallitusmuoto, jossa presidentin tai kuninkaan sijasta päämiehenä on Jumala. Oikeuslaitosta pyörittivät puolestaan tuomarit.)
2. Lisäksi kaikki pelastumiseen liittyvät käskyt, jotka saivat täyttymyksensä Jeesuksessa, ovat jääneet vanhaksi. Tai tarkemmin ottaen ne muuttuivat esikuvasta siihen, mikä oli koko ajan suunnitelmissa. (Temppelipalvelus korvautui, koska liiton arkiksi tuli Jeesus. Lukaisepa Heprealaiskirje läpi. Siinä on todella hyvin kerrottu, miten uusi liitto täytti vanhan liiton lupaukset.)
3. Luomisen seurauksena tulleet ja ihmisen elämää ylipäätään koskevat käskyt ovat aina voimassa siellä, missä ihmisiä on.

Tämä kolmijako on ihan oma kehitelmäni, mutta käytän sitä kuitenkin. Joissakin tapauksissa on käytännössä vaikeuksia ymmärtää, mihin luokkaan joku VT:n käsky kuuluu. Suurin osa VT:n oheista on kuitenkin jotakin näistä kolmesta hyvin selvästi.


Jatkuu kohta ...

1502
Kiitoksia selvennyksistä, Roman

Tämä palsta todellakin on kaikenlaisille seurakuntalaisille, ja sinä myös olet hyvin tervetullut. Kirjoittelin edelliset ajatukseni sinulle vain toiveena, ettet Raamatun näkemyksiä kritisoidessasi markkinoi totuutena myöskään omia uskomuksiasi. Sekään ei ole tasapuolista. Omat uskomukset on helppo markkinoida faktoina, jos sekaan saa niin paljon oikeitakin asioita, jotka sinulla ovat hallussasi. Haluan, etteivät ne, jotka tyytyvät toisten luomiin uskomuksiin, ota sinun näkemyksiäsi omaksi uskomuksekseen. "Ärähdin" sinun suuntaasi, koska sinulla on tietoa ja "voimaa". Käytäthän voimaasi vastuullisesti.

Sinänsä toiveeni on varmasti sinun suuntaasi epäreilu, koska itse en puolestani ole koskaan väittänytkään olevani neutraali ja tasapuolinen joka suuntaan. Mutta toisaalta palstalla on varmasti jo käynyt ilmi, että vastaukseni nousevat klassisesta kristinuskon Raamatuntulkinnasta. Siksi pidän rehellisempänä, että tunnustan sitä väriä selvästi. Esimerkiksi siinä meidän lähtöoletuksemme ovat jo täysin eri rannoilla, että minulle Raamattu on Jumalan sanaa, vaikka ihmiset ovat tekstin paperille tuottaneet omalla persoonallisella tyylillään. (Minua muuten kiinnostaa, mikä Raamattua kritisoivien mielestä siinä on niin kamalan ristiriitaista. Avaa siitä oma keskustelu ja pistä muutama täky, mihin tarttua.)

Tiedustelusi, niin kuin itse termiä käytät, eivät ole sinänsä tukalia. Lähinnä vain niiden työläyttä ajattelin. Olen tehnyt ilmeisen virhepäätelmän, koska en ole osannut nähdä sitä, että olet oppimassa uutta. Mutta otan tämän näkökulman jatkossa huomioon, jolloin jaksan paremmin korjailla väitteitäsi. Ja toisaalta pyydän, että esität tiedustelusi enemmän kysymysmuodossa, niin en erehdy luulemaan, että haluat vain opettaa muita.

Niin ... ja yritän tehdä kotiläksyni tämän ohjelman suhteen paremmin. Yritän etsiä, löydänkö jostain sen kirjoittamasi meiliosoitteesi. Jos on kahdenkeskistä asiaa, niin pistän sitten viestiä.



Jälkikirjoitus: No niin... löytyihän se kahdenkeskinen viestimismahdollisuus, kun vähän asiaan paneutuu. Ei ole katsos vielä nettipappikaan kaikesta tekniikasta perillä... Tuossahan se on ihan nimimerkin (ja kuvan) alla. Ei kun kirjeen kuvaa klikkailemaan ja perille menee... Hyvä minä!

1503
Nettipappi / Vanhan testamentin juju
« : 24.06.2006 - klo:19:18 »
Tämä vastaukseni ei ole itse asiassa suora vastaus mihinkään kysymykseen. Edellä esitetyt kysymykset ovat vain niin kovin vaikeita, että koin parhaaksi kirjoittaa yleisen pohjustuksen kaikille vastauksilleni. Pystyn siten käsittelemään jokaisen yksittäisen kysymyksen paljon ytimekkäämmin.

Raamatusta voidaan esittää kaksi lähes samanlaista kysymystä, jotka ovat kuitenkin hyvin eritasoisia. Voidaan kysyä,
a) mitä Raamattu sanoo tai
b) miksi Raamattu sanoo
jotain jostakin asiasta.

Minusta kummatkin kysymykset ovat hyviä ja niihin on kiva vastailla ... (jos osaan). Ensimmäinen asettaa hieman paineita, sillä on kyse puhtaasti minun papillisesta ammattitaidostani ja raamatuntuntemuksestani, kuinka hyvin osaan vastata siihen. Mutta jälkimmäinen on todella hankala. Olen tainnut jo jossain vastauksessa mainitakin sen, että jos osaisin tyhjentävästi vastata siihen, miksi Raamattu sanoo jotain, olisin itsekin Jumala.

Meillä uskovilla ihmisillä on monesti suuri paine toimia Jumalan asianajajina. Asennoidumme niin, että Jumala, Raamatun sanoma ja kristinusko ovat ulkopuolistenkin silmissä uskottavia, jos me uskovina ihmisinä osaamme perustella kaiken hyvin ja ymmärrettävästi. Jos ajattelemme näin, olemme ensinnäkin pahasti väärässä ja toiseksi tuo ajatusmalli alkaa toteuttaa itseään. Mutta kukaan ei todellakaan voi puolustaa Jumalaa. Yritän itsekin muistaa tämän, koska nettipappina varsinkin tulee paineita siitä, ettei vain jäisi sormi suuhun. Pelottaa, että epäilevät ihmiset voivat minun tyhmyyteni tähden todeta, että ei se kristinuskon Jumala taidakaan mikään oikea Jumala olla. Mutta tämän juhannuspäivän Vanhan testamentin teksti tuo erinomaisen evankeliumin tähän ongelmaan:

     Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta
     sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt
     tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä."
     Voi sitä, joka sanoo isälle: "Sinäkö muka pystyit siittämään?" ja äidille:
     "Sinäkö muka synnytit?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän, joka on
     Israelin luonut:  - Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani, tekö antaisitte
     minulle neuvoja ja ohjeita omien kätteni töistä? Minä tein maan ja loin
     ihmisen sitä asumaan. Minä levitin käsilläni auki taivaan ja käskyilläni
     ohjasin sen joukkoja. (Jes. 45:9-12)


Ja sama ajatus toistuu hieman myöhemmin:

     - Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne
     ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu
     maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja
     minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi
     tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka
     hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
     niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan
     täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
     mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:8-11)


Länsimainen ihminen on tottunut selittämään itse kaiken. Vaikkei hän oikeasti edes tietäisi jostain asiasta kaikkia näkökulmia, hänellä kuuluu olla selvä mielipide ja näkemys asiasta. Mutta Jumalan suhteen näin ei voi tehdä. Ihminen ei voi koskaan analysoida Jumalaa ja sanoa, miksi Hän tekee jotain, ellei Jumala itse sitä ilmoita. Jumalaa ei voi laittaa purkkiin ja katsella häntä eri puolilta ja todeta, että tässä se minun Jumalani on. Siksi minä mielelläni yritän vastata siihen, MITÄ Raamattu sanoo, mutta olen kovin varovainen sanomaan, MIKSI Jumala sanoo tai tekee jotain Raamatussa. Minulta saa ja pitää ehdottomasti kysellä myös miksi-kysymyksiä, mutta minun Jumalani, Raamatun Jumala, koko universumin Luoja, ei tarvitse minua puolustelemaan itseään. Enkä minä yritäkään olla hänen asianajajansa.

Nyt kun olen tämän ymmärtänyt ja sanonut ääneen, uskallan hyvinkin turvallisin mielin kertoa, jos en tiedä vastausta johonkin visaiseen kysymykseen. Ja toisaalta uskallan sanoa omia mielipiteitäni siitä, miten minä olen jonkun Jumalan motiivin nähnyt tai olettanut.

Minun mielestäni on olemassa kahdenlaista viisautta: ihmisviisautta ja Jumalan viisautta. Me voimme valita, kumman viisauden avulla tutkimme Raamattua. Ihmisviisaus poimii Raamatusta kaiken sen, mikä sopii hyvin jo olemassa olemaan ajattelumaailmaan ja omaan elämänkatsomukseen. Vaikeat asiat sen sijaan aiheuttavat suuria ongelmia. Ne täytyy onnistua selittämään siten, että ne sopivat omaan ajatteluun. Tai sitten niiden kohdalla todetaan, etteivät ne voi pitää paikkaansa. Ihmisen viisaus ei kuitenkaan koskaan yllä sille tasolle, mitä ihmisjärjenkin luoneen Jumalan viisaus on. Eikä ihmisen viisaus voi koskaan ymmärtää kaikkea, mitä Jumalan viisaus sanoo ja tekee. Näin sanoi jo Jumala noissa edellisissä lainauksissa. Raamattua pitääkin lukea niin, että lähtökohtana on luottamus Jumalan viisauteen. Muuten Raamatun lukija tekee itsestään Jumalan - mittarin, jolla hän arvioi Jumalaa. Jos Jumala on oikeasti Jumala, hänen sanansa pitää arvioida meitä.

Valinnanpaikka tulee silloin, kun ajatukset ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Vaikeiden kysymysten äärellä voidaan valita oma tai Jumalan viisaus. Ihmisen viisaus törmää ennemmin tai myöhemmin omiin rajoihinsa. Jumalan viisaudella ei ole mitään rajaa. Siitä syystä Raamattu sanookin:

     Herran pelko on viisauden alku,
     Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.
     (Sananl. 9:10)


Todellinen viisaus alkaa, kun Raamattua lukiessa luotetaan siihen, että Jumala ei tee virheitä. Jos minun järkeni sanoo jotain Jumalan tekoa tyhmäksi tai vääräksi, olen päättänyt valita ihmisviisauden. Ja se varmasti toimii hetken aikaa, mutta silloin kasvaminen Jumalan viisaudessa jää vajaaksi.

Toivon, että osaisin vastata näihin esitettyihin kysymyksiin – ja kaikkiin tuleviin kysymyksiin – Jumalan viisauden asteikkoa käyttäen. Siksi en osaa perustella kaikkea, mutta täällä nettipapin palstallahan on juurikin lupa yhdessä ymmärtää Jumalan viisautta. Sitä sarkaa on tarkoituskin jatkaa koko elämän ajan (siis ymmärtämistä - ei välttämättä nettipapin palstaa). Mutta siihen en koskaan suostu, että kelpuutan Jumalaksi vain sellaisen mielikuvituksen tuotteen, joka on tälle ajalle ja yhteiskunnalle kelvollinen Jumala. On naurettavaa ajatella, että olisi maailmankaikkeuden Luoja, joka muuttuisi kuin muovailuvaha sen mukaan, mikä minusta on juuri nyt hyvää ja sopivaa.

Tämä puheenvuoro on helposti nähtävissä puolustukseksi sille, etten osaa vastata kaikkeen. Ja jos niin joku haluaa nähdä,  on hän osunut naulan kantaan. Olen itsekin oppilas Jumalan sanan äärellä ja lopullisen tiedon kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin saan vasta taivaassa. Nyt yritän oppia sen, mikä opittavissa on. Joten, käyn erilainensamanlainen.kom'in vaikeiden kysymysten kimppuun...

1504
Nettipappi / Vs: Homoseksuaalisuus
« : 24.06.2006 - klo:19:00 »
Moi Pyrski!

En todellakaan ole tämän asian tietäjä ja tuntija. Siksi sanon vain lyhyesti pari omaa näkökulmaani.

Kristitty saattaa liian helposti väittää, ettei ole mahdollista, että ihminen syntyy homona. Silloin ei tule mitään suuria käytännön ongelmia kristillisen etiikan ja Jumalan luomistyön välille. (Eli kysymys siitä, voiko Jumala luoda jonkun homoksi ja kieltää sitten homouden.) Mutta oikeasti edes Raamatusta ei voi löytää mitään perusteita tällaiselle väitteelle.

Itse uskon, että iso osa homoseksuaalisuudesta on ympäristön aikaansaamaa. Seksuaalisuus on arka aihe esimerkiksi murrosiässä. Jos silloin kokee suuria ongelmia seksuaalisuutensa suhteen, voi olla helpoin tie uskotella itselleen, että kaikki ongelmat johtuvat poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja varsinkin, kun nykyään homous ei ole niin tabu kuin sukupolvi sitten. Kärjistetysti sanottuna ihminen voi nykyään valita oman seksuaalisen suuntauksensa, koska valmiita miehen ja naisen malleja pyritään hävittämään.

Toisaalta minun mielestäni ei ole mitään ongelmaa siinäkään, että myös synnynnäiset asiat voivat olla kiellettyjä. Kyllähän uskomme siihenkin, että ihminen syntyy syntisenä ja sellaisena, ettei voi koskaan elää synnittömästi - vaikka synti kielletään Raamatussa. Perustellusti voitaneen väittää, että kleptomania on suuntaus, joka voi olla synnynnäinen ja jolle ihminen ei voi mitään - mutta koska varastaminen ei yleisesti hyväksyttyä, asian oikeellisuudesta ei edes keskustella.

No joo. Tämä oli tosi lyhyesti vastattu, ja tämä herättää enemmän kysymyksiä kuin vastaa niihin. Mutta kuten sanoin, en tunne aihetta paremmin.

1505

Moi teille, Pyrski ja Roman!

Toisten nimissä kirjoittaminen ei ole kovin uusi juttu. Nykyään uutta on ainoastaan se, että omia näkemyksiään voi kirjoittaa vaikka netissä kokonaan ilman nimeäkin ... ;)

Kuitti on täysin hyvällä mielellä heitetty, mutta sen aihepiirissä on sen verran perää, että avoimen kuitin lisäksi esitän yhden avoimen toiveen sinulle, Roman. (Koska kirjaudut sisään vieraana, en pysty lähettämään sinulle yksityisviestiä...)  Kirjoitan tämän aika aralla mielin, koska en ole varma, miten olisi järkevää toimia. Tämä on toisaalta avoin keskustelupalsta, mutta netti ei koskaan ole täysin avoin. Minulle on annettu valvojan rooli, jolloin tehtäväni on pitää jutut sopivissa rajoissa. En ikinä halua vaientaa mitään ääniä poistamalla viestejä - paitsi täysin ala-arvoisia ja asiattomia. Sinun viestisi eivät ole tällaisia. Niissä on kuitenkin yksi sävy, josta haluaisin sinulta mielipiteen.

Kyselin näet kerran sitä, mihin sinä uskot. Kysymykseni nousi siitä havainnosta, että heti alusta asti vastustit vahvasti kristinuskoa. Vastauksesi ja kaikkien kirjoittamiesi kommenttien myötä minulle on muodostunut kuva, ettet täällä sivuilla vieraillessasi puolusta mitään toista elämänkatsomusta (sinulla on toki sellainen, koska kaikilla on), vaan keskityt vastustamaan kristinuskoa. Toinen havainto, jonka olen viesteistäsi tehnyt, on valtava tietämys. Olet ottanut hirvittävän paljon selvää kristinuskosta ja kristinuskon lähimaastossa olevista asioista. On suorastaan ihailtavaa, miten paljon jaksat paneutua asioihin, joista haluat olla eri mieltä. Palstan valvojana minulla on kuitenkin näiden kahden asian vuoksi yksi ongelma. Tietämyksesi ja tavoitteittesi yhdistelmä on vaikea siksi, että tieteen luonteesta johtuen tavoitteet vaikuttavat todella paljon tutkimustulokseen. (Eilen viimeksi tapasin erään tieteitä harrastavan kaverin, joka sanoi, ettei hän ole tavannut yhtään alkuräjähdysteorian vankkumatonta kannattajaa. Hänelle tutkijat ovat kertoneet, että ilman Jumalan vaikutusta maailman synnystä tehdyistä teorioista se vain on paras. Siksi sitä teoriaa vastustavat tutkimustulokset lakaistaan maton alle, ja pidetään vain ne, jotka tukevat alkuräjähdystä.) Samoin olen huomannut sinun kommenttiesi kanssa käyvän. Olet ottanut paljon selvää, mutta kristinusko-kriittisyytesi vuoksi tuot esille vain toispuoleisia näkökulmia. Tästä seuraakin se avoin pyyntöni: Toivon, ettet tee lähetystyötä tällä palstalla. Olet aina tervetullut keskustelukumppani, mutta ole myös rehellinen. Esimerkiksi sinulla ei ole riittävästi perusteita väittääksesi totuutena, että Paavalin kirjeiden suhteen Raamattu huijaa kristittyjä. "Paholaisen asianajajaa", niin kuin itseäsi kuvasit joskus, tarvitaan muistuttamaan myös kristittyjä, etteivät he ala värittää keskusteluja toiveiden mukaisiksi todellisuuden vastaisesti. Mutta samaa rehellisyyttä toivon sinultakin. (Toki minulla on omakin lehmä ojassa: työajastani menee iso osa pelkästään aidosti kyselevien ihmisten vastauksiin. En siksi kilju riemusta, jos asioista tietävän "asianajajan" vastalauseiden kumoaminen syö työaikaani oikeasti epätietoisten auttamisesta.) Miten siis koet? Onko tämän näkökulman ja toiveen esille tuominen tyranniaa? Voiko tästä palstasta tulla vahingossa kaikkien elämänkatsomusten supermarket, vai onko tämä automaattisesti keskustelufoorumi kristinuskon ja Raamatun pohjalta? Vai olenko minä nyt vain ylireagoinut ja onko pelkoni täysin aiheeton?

Mutta nyt Pyrskin kysymykseen...

Sinua ei huijata. Paitsi siellä Raamatun takaosassa, jos siellä oikeasti kirkkain silmin ja ilman mitään lieventäviä sanoja väitetään, että varmasti Paavali ei ole kirjoittanut kaikkia hänen nimissään olevia kirjeitä.

Antiikin ajasta tiedetään, että silloin tuntematon kirjoittaja saattoi hakea kirjoitukselleen arvovaltaa laittamalla sen tunnetumman kirjoittajan nimiin. Näin ei kuitenkaan tehty, jos kirjoitus oli sisällöltään sellainen, ettei se olisi sopinut sen arvovaltaisemman henkilön ajattelumaailmaan.

Tätä tietoa on sovellettu myös Raamattuun. Mitä kriittisemmin Raamattuun suhtautuva tutkija, sitä useammat kirjeet todetaan olevan jonkun muun kuin allekirjoittajan heiniä. Kriittiset tutkijat pitävät erityisesti Paavalin kirjeistä monia jonkun muun kirjoittamina. Tärkeimmät perustelut löytyvät kirjeiden kielestä. Jos toisessa kirjeessä käytetään jotain sanaa tai sanoja, joita toisessa saman henkilön kirjeessä ei ole, ajatellaan, ettei yksi ja sama henkilö ole voinut niitä kirjoittaa. Samoin päätellään, jos kielen laatu ja kielioppi poikkeavat toisistaan paljonkin. Tämä olisi aika vakavasti otettava tulos, jos kirjeiden kirjoittajat olisivat itse omakätisesti laatineet kyseiset teokset. Mutta Paavali käytti kirjuria. Paavali oli heprealainen, eikä käsittääkseni puhunut äidinkielenään kreikkaa, vaikka varmasti osasi sitä puhua hyvin. Kunkin kirjeen kirjoittaneen kirjurin ja Paavalin yhteisen kielitaidon vuoksi sanavalinnat ja käytetty kielen taso ovat voineet vaihdella todella paljonkin. Riippuen siitä, minkä verran kirjuri ja Paavali neuvottelivat sanojen käytöstä keskenään, kirjurin kielellinen näkemys on antanut paljonkin persoonallista leimaa lopputulokselle. Lisäksi Paavali kirjoitti kirjeitään hyvin eri paikoissa, elämäntilanteissa ja useiden vuosien aikana. Nämä muutoksetkaan eivät voi olla näkymättä kirjeissä.

Olen pettynyt, jos Raamatun lisälehdille laitetaan faktoina moderneja tutkimustuloksia, jotka eivät ole varmoja. On mahdollista, että kaikkia Paavalin kirjeitä ei olisikaan kirjoittanut Paavali. Mutta itse haluan lapsenomaisesti uskoa, että hän ne kirjoitti - eikä tätä uskoani voida nykyisillä tutkimustuloksilla osoittaa vääräksi.

Ymmärrän toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät pidä kaikkia Paavalin nimissä kulkevia kirjeitä hänen ominaan, mutta pitävät niitä silti Jumalan sanana. Kuten edellä sanoin, haamukirjoittaja ei pistänyt kirjoituksiaan niiden nimiin, jotka olisivat itse puhuneet päinvastaista. Vaikka Paavali ei olisi itse kirjoittanutkaan jotain, se on Paavalin opetuksen mukaisena laitettu hänen nimiinsä. Toki tästä jää se ongelma, että eikö Raamatussa tarvitsekaan luottaa kaikkeen, jos noin yksinkertainen asia on siellä väärin. Tämä on minulle yksi peruste uskoa niin kuin uskon. Jos Raamatun kirjoittajat kirjoittivat paljon Jumalasta ja hänen tahdostaan ja toden puhumisesta, en usko, että heillä olisi ollut tarvetta boostata kirjoituksiaan "pienillä valkoisilla valheilla". ... Hmmm ... toisaalta tässä törmätään kulttuuriin. Jos haamukirjoittaminen on ollut yleisesti hyväksytty tapa, ei meillä ole 2000 vuotta myöhemmin lupa sanoa, että se on väärin, koska meidän kulttuurissamme se olisi väärin.

Evankeliumeissa kirjoittajaa ei kerrota, paitsi juuri Romanin mainitsemassa Johanneksen evankeliumissa. Tosin siinäkään ei mainita häntä nimeltä, vaan kerrotaan, että Jeesukselle rakas opetuslapsi on sen kirjoittanut. Perimätieto on laittanut evankeliumien kirjoittajiksi otsikoissa mainitut evankelistat, mutta Raamattu itse ei niitä ilmoita. Muiden Raamatun kirjojen suhteen, kuten Roman sanoi, iso osa nimien antamisesta on tehty päähenkilön mukaan, ei kirjoittajan mukaan.

1506
Nettipappi / Vs: Vanhan testamentin sodat
« : 21.06.2006 - klo:23:36 »
Hei Suvi!

Mielestäni kysymykseesi on erittäin yksinkertainen vastaus. Mutta sitä pitää ensin hieman pohjustaa. Tässä siis lyhyt johdanto:

Usein ajatellaan, että Jumalan pitäisi olla kuin nallekarhu tai joulupukki, joka on tilanteessa kuin tilanteessa aina lempeä ja lauhkea kuin lammas. Raamattu ei kuitenkaan opeta tällaista. Raamatun Jumala on yhtä aikaa sekä pyhä että rakastava.

a) Jumala on pyhä, ja pyhyys vihaa syntiä. Koska Jumala ei voi olla jotain muuta kuin pyhä, eikä pyhyys voi koskaan hyväksyä syntiä, Jumala ei koskaan paina syntiä villaisella. Jo Raamatun alkulehdiltä on luettavissa, että synnin kuuluu saada rangaistus. Synnin palkka on kuolema, eikä edes anteeksianto ole mahdollinen, ellei uhriverta vuodateta.

b) Jumala on myös rakkaus, joka rakastaa luomaansa ihmistä ja haluaa tälle parasta. Jumala on valmis hurjiin uhrauksiin, jotta hän voisi osoittaa rakkautensa ihmisille.

Pyhyys ja rakkaus kohtaavat Jeesuksessa. Jeesus kantoi Jumalan vihan niiden ihmisten osalta, jotka haluavat antaa oman taakkansa Jeesuksen kannettaviksi. Jotka eivät tätä armoa ota vastaan, kohtaavat ennemmin tai myöhemmin sen vihan, jonka pyhä Jumala syntiin kohdistaa.

Vanhan liiton aikana Jumalan pyhä viha oli erittäin selvästi nähtävissä – kuten hänen rakkautensakin. Jumala osoitti armoaan katuvalle ja parannusta tekevälle kansalle niin kuin yksittäisille ihmisillekin. Mutta katumaton synti sai usein jo tässä ajassa näkyvän rangaistuksen. Vanhassa testamentissa on kertomuksia, joissa Jumala käskee tuhota jonkun kansan. Usein siinä yhteydessä mainitaan, että tämä tapahtuu sen kansan syntien vuoksi. Samoin Jumalan määräämät kuolemantuomiot olivat rangaistuksia synneistä. Jumalan antamaan lakiin oli selvästi kirjoitettu, mistä synneistä kuului panna toimeen kuolemantuomio.

Rakkaus ei ole yksinkertainen asia. Rakkautta ei ole se, että aina hymyillään ja kehutaan, tapahtui mitä tahansa. Jos väärintekijää ei rangaista, hän jatkaa pahan tekemistä, jolloin ne lähimmäiset kärsivät, jotka eivät sitä ole ansainneet. Kärjistetysti: Jos sarjamurhaaja tapetaan, hän ei tapa enempää viattomia. Ja toisaalta, jos rangaistus tietyistä synneistä ei ole riittävän ankara, voi ihminen pitää jonkun suurenkin synnin tekemistä kannattavana, koska rangaistus on niin lievä.

No tämä taustoista. Nyt varsinainen vastaus:

1. Älä tapa –käsky on osoitettu yksittäisille ihmisille. Kenelläkään yksilöllä ei ole oikeus päättää siitä, päättyykö toisen ihmisen elämä vai ei. Kukaan ei saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä ja tappaa toista.

2. Jumalan käskemät sodat ja kuolemantuomion langettaminen eivät ole yksilön asioita. Niissä yksittäinen ihminen on korkeintaan työväline, joka ei ole itse tehnyt päätöstä asiasta. Jumala voi keskeyttää ihmisen elämän esimerkiksi sairauksilla tai onnettomuuksilla, mutta Jumala voi käyttää myös ihmisiä käsinään. Jumala antoi Vanhassa testamentissa juutalaiselle kansalle lain, jonka mukaan kuolemantuomio täytyi langettaa tietyistä rikkomuksista. Vaikka kuolemantuomioissa ihminen menetti henkensä viimekädessä toisen ihmisen vaikutuksesta, kyseessä ei ole viidennen käskyn mainitsema tappaminen. Se oli ennalta säädetyn käskyn toteuttamista, jossa yksilö ei toiminut oman mielensä mukaan, vaan hän toimi esivallan edustajana Jumalan ohjeen mukaan. Samoin Jumala saattoi käskeä kansan sotaan tiettyä tarkoitusta varten, jolloin se ei ollut kyseisten ihmisten oma päätös.

Ero on siis varsin yksinkertainen. Tappaminen ei tarkoita Raamatussa kaikkea, missä ihminen kuolee toisen ihmisen vaikutuksesta.

1507
Nettipappi / Vs: Kaste
« : 20.06.2006 - klo:15:14 »
No niin ...

Tässä tulee lopulta vähän tarkempi vastaukseni sakramenteista. Ensimmäiseksi kuitenkin tarkennan, että kun minä puhun sakramenteista, en tarkoita mitään muita asioita kuin kaste ja ehtoollinen. Muut kirkkojen pyhät toimitukset eivät ole läheskään samassa asemassa kuin nämä kaksi Jeesuksen asettamaa toimitusta.

Liitteenä on siis kirjoitukseni kasteesta. Se on syntynyt, kun nuoret ovat usein kyselleet minulta, mitä kaste merkitsee. Vaikka olen sitä yrittänyt aikojen saatossa hioa, olisi varmaan vielä paljon korjattavaa jäljellä. Mutta tuolla päästään ainakin alkuun.

Kirjoitus koskee siis vain kastetta. Ehtoollinen on kuitenkin varsin luonnollinen jatko kasteelle. Sen, mitä Jumala tekee kasteessa ainutlaatuisesti ja ensimmäistä kertaa, hän tekee ehtoollisessa yhä uudelleen kastetta vahvistaen. Jos kaste tiivistettäisiin yhteen lauseeseen, niin se voisi kuulua näin: "Kasteessa Jumala liimaa ihmisen kiinni Jeesukseen." Tämän jälkeen myös Jeesuksen sanat ehtoollisesta ovat hyvin ymmärrettävät. Johanneksen evankeliumin 6 luvun pätkä onkin jo edellisessä viestissäni esillä. Sen mukaan ehtoollisessa tarkistetaan, että kasteen liima pysyy lujasti kiinni.

Jep, mutta mennään näillä eteenpäin.

1508
Pohdintapalsta / Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« : 20.06.2006 - klo:13:30 »

Vastaus Tuomakselle:

Kyseisen tekstin kirjoittaja on joko äärimmäisen turhautunut tai pettynyt kirkkoon, mikä näkyy karkeina yleistyksinä ja suoranaisina virheinä kristinuskosta ja yleisestä kristinuskon opettamisesta. Lähes jokaisen lauseen kohdalla voi sanoa, että varmaan sellaista on tapahtunut, mutta se ei ole missään tapauksessa yleinen linja. Lisäksi hän sortuu ajattelemaan kovin yksipuolisesti maailmankuvan muodostumisesta. Jos lapsi kristinuskoon kasvaessaan ei saa valita, mihin hän uskoo, ei hän voi tehdä sitä esimerkiksi ateismiin kasvaessaankaan. Jokainen kasvaa johonkin elämänkatsomukseen. Ja ensimmäisen 15 ikävuoden aikana kasvu tapahtuu täysin ulkoisen ympärisön antaman mallin mukaan. Kukaan ei valitse elämänkatsomustaan aivan tyhjästä. Edes ns. itsenäisesti ajattelevat ihmiset eivät useimmiten ajattele itsenäisesti, vaan valitsevat tarjolla olevista malleista sen, mikä itseä miellyttää. Sitä vain sanotaan itsenäiseksi ajatteluksi. Siksi minä en häpeä opettaa kristinuskoa rohkeasti myös pienille lapsille. Kun he oppivat kristinuskon elämänkatsomuksekseen, heidän on vanhempana helppo verrata sitä muihin maailmankatsomuksiin ja vaihtaa, jos niin haluavat. Tilanne on vähän niin kuin kielten opiskelussa: Jos et hallitse omaa äidinkieltäsi, on muiden kielten opiskelu tosi hankalaa.

Eikä kristinuskon malli ole ollenkaan huono. Kirjoittaja nostaa esille todella klassisia esimerkkejä siitä, kuinka kristityt tekevät väärin. Mutta hänen logiikkansa on sama, jos ylinopeuksien takia autot pitäisi poistaa tai poliisin tekemän rikoksen vuoksi poliisilaitos pitäisi lakkauttaa. Kristinusko ei opeta tekemään väärin, joten jos kirkon valtaa pitävät henkilöt ovat historian saatossa tehneet väärin, ei se osoita, että kristinusko on väärässä.

Yhdessä asiassa hän kyllä osui oikeaan: "Kristinusko on heikon tai pakotetun ihmisen valinta". Joka pärjää maailmassa ilman Jumalaa, ei tarvitse kristinuskoa. Minä uskon Jeesukseen, koska koen itseni heikoksi ja syntiseksi, enkä pärjää Jumalan edessä yksinäni.

1509
Nettipappi / Vs: Homoseksuaalisuus
« : 19.06.2006 - klo:03:33 »
Tervehdys Jukka!

Yleisin syy siihen, miksi homoseksuaalisuutta ei pidetä syntinä, on nykyisin vallalla oleva Raamatun vastainen käsitys siitä, että kukaan ei saa millään tavalla sanoa mitään oikeaan ja väärään liittyvää seksuaalisuuden alueella. Jos joku pitää homoseksuaalisuutta oikeana, kenelläkään ei ole oikeutta sanoa mitään päinvastaista.

Nuo ystäväsi kanssa käydystä keskustelusta liittämäsi jutut ovat tuossa hengessä kirjoitettuja. Ensimmäistä kertaa kylläkin törmäsin perusteluihin, jossa Raamatulla itsellään yritettiin selittää, ettei homoseksuaalisuus ole syntiä. Tähän asti kuulemani perustelut liittyvät siihen, että kulttuuri on muuttunut ja siksi Raamattu ei ole enää pätevä. Tämä taas juontaa juurensa ajattelusta, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, vaan ihmisten kokoamia ajatuksia Jumalasta. Minulle Raamattu on Jumalan sanaa, ja siksi en pysty ohittamaan seuraavia lausahduksia olankohautuksella:

     Älä makaa toisen miehen vaimon kanssa, ettet tulisi saastaiseksi. Älä uhraa
     lastasi Molokille, sillä jos niin teet, häpäiset oman Jumalasi nimen. Älä makaa
     miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.
     Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen
     paritelko eläimen kanssa, sillä sellainen on luonnonvastaista. (3. Moos. 18:20-23)

     Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät on molemmat surmattava. He ovat
     tehneet luonnottoman teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa. Jos mies
     makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat
     tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet
     kuolemansa. (3. Moos. 20:12-13)

     Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?
     Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat
     eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat
     miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
     (1. Kor. 6:9-10)

     Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien,
     jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja
     äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten,
     ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten
     takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. (1. Tim. 1:9-10)


Raamatusta näkyy varmasti jonkun verran sen ajan kulttuuri. Mutta se ei mielestäni opeta, että nainen on miehensä omaisuutta. Tai jos seksuaalisesti näin halutaan nähdä, niin silloin myös mies on vaimonsa omaisuutta. (1. Kor. 7:3-4 opettaa, että miehen on mukisematta täytettävä aviovelvollisuutensa, jos vaimo niin haluaa.) Joka tapauksessa on mielikuvituksellinen selitys, että Raamattu muka hyväksyisi homoseksuaaliset suhteet, jos ne perustuvat "rakkauteen". Jeesuskin selvästi sanoo, että hänen käskyjensä noudattaminen on rakkautta (Joh. 14:15). On suurta vääryyttä, jos nykyinen iltapäivälehtien lööpeistä poimittu käsitys rakkaudesta yritetään sijoittaa Raamattuun. Jos ystäväsi käyttämää perustelua sovelletaan koko niihin tekstipätkiin, joita hän lainasi vain osittain, olisi silloin myös toisen miehen vaimon kanssa makaaminen oikein, jos se tapahtuu kiintymystä ja rakkautta osoittaen, eikä siinä tapahdu mitään alistamista.

Kaikissa Raamatun kohdissa, joissa homoseksuaaliset suhteet tuomitaan, on homoseksuaalisuus mainittu yhdessä muiden selvästi väärien tekojen kanssa. Pitää olla melkoinen akrobaatti selittääkseen, että niiden listojen keskellä onkin yksi teko, joka ei oikeasti ole Raamatun mukaan väärin.

Ja muuten. Raamattu kertoo useista tapauksista, joissa parisuhteet alkoivat rakastumisella. Vasta tämän jälkeen sovittiin naimakaupoista...

1510
Nettipappi / Vs: Kaste
« : 19.06.2006 - klo:02:55 »

Hei Moottorisaha!

Tässä tulee lyhyesti alustava vastaus myöhemmälle vastaukselleni. Yritän ottaa selville seurakunnan atk-ramilta, pystynkö minä liittämään näihin viesteihin jotenkin liitteenä tai linkkinä pidempiä kirjoituksia. Jos se onnistuu, niin saat niin perusteellisen vastauksen, kuin minä vain osaan antaa. Takataskustani löytyy aikanaan väsäilemäni kirjoitus kasteesta, joka on kuitenkin sen verran pitkä, ettei sitä ole järkevää laittaa tähän forumille muuten kuin linkkinä. Mutta sitä odotellessa lyhyempi versio...

Kun puhutaan sakramenteista, voidaan tarkoittaa luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkon sakramentteja. Minä lähden vastauksistani luterilaisesta mallista. Eli meillä sakramentteja on vain kaksi, koska luterilaisen kirkon mukaan sakramentiksi kelpuutetaan sellaiset asiat, jotka Jeesus on käskenyt tehdä ja joissa on joku näkyvä aine. Meidän sakramenttejamme ovat kaste ja ehtoollinen. Sakramentit ovat kirkossa pyhässä asemassa siksi, että Jeesuksen sanat ja käskyt ovat pyhiä.

Sinä ja Suvi kyselitte, miten kirkossa nostetaan sakramentit uskon rinnalle tai joskus jopa ohi. Tämä on aika yleinen kysymys, mutta se sisältää pahan väärinkäsityksen. Sakramentit eivät ole vaihtoehtona uskolle, vaan uskon apuna ja uskon rinnalla.

Jeesus sanoo kasteesta:
     Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille
     luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
     tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)


Ja Jeesuksen sanat hänen lihastaan ja verestään:
     Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo
     hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun
     vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani
     on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo
     minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut
     lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka
     minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin
     se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää,
     elää ikuisesti." (Joh. 6:53-58)



Kirkko ei nosta sakramentteja uskon rinnalle. Jeesus tekee sen itse. Jeesuksen mukaan ihminen pelastuu, kun hän on uskossa ja kastettu. Samoin ehtoollinen kuuluu uskoon, koska Jeesus sanoo, ettei ihmisellä ole elämää, jos tämä ei syö Hänen lihaansa ja juo Hänen vertaan.

Kaste tai ehtoollinen ei ole ihmisen teko. Ne ovat Jumalan tekoja. Kasteessa ihminen liitetään Kristukseen (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-12), hänelle lahjoitetaan Pyhä Henki ja hänelle annetaan synnit anteeksi (Ap. t. 2:38). Ehtoollisessa Jeesus lupaa lujittaa ehtoollisen nauttijan suhdetta itseensä (Joh. 6:56).

Kristinusko ei ole vain pään sisäinen usko. Jumala loi ihmisen sekä henkiseksi että ruumiilliseksi olennoksi. Siksi hän hoitaa meitä myös kokonaisvaltaisesti. Minun mielestäni ihmisen oma usko on paljon enemmän ihmisen teko kuin se, että luottaa Jumalan suuriin tekoihin, jotka hän tekee kasteessa ja ehtoollisessa. Kun minä tiedän, että minut on kastettu Kristukseen kiinni, minä voin varmasti luottaa siihen, että Jumala on ottanut minut omakseen niin kuin hän sanassaan on luvannut. En minä ajattele, että minä muka itse olisin jotain tehnyt. Tai että kirkko olisi minut pelkällä tehdyllä teolla pelastanut. Kasteen ansiosta minä varmasti saan omistaa Jumalan lupaukset ja minulla on jotain todellista, mihin uskoa. Samalla tavoin ehtoollisella minä saan oikein tuntea, haistaa, maistaa ja nähdä, että minulle annetaan jotain sellaista, mihin sisältyy Jeesuksen suuret lupaukset anteeksiannosta ja hänessä kiinni pysymisestä. En minä todellakaan ajattele, että nyt pappi pelastaa minut omalla teollaan tai että minä itse siinä hetkessä teen jotain tekoja oman pelastumiseni eteen. Minä saan nauttia siitä, miten Jumala toimii lupaustensa mukaan.

Sakramentit eivät ole ihmisen tekoja. Pappi tekee tietysti asioita sakramentissa, mutta hän itse on vain työkalu, joka tekee jotain, mitä Jumala on käskenyt. Silloin sakramentin vastaanottaja - joka itse ei tee mitään, vaan ottaa vain vastaan - saa kaikilla aisteillaan olla Jumalan suurten tekojen ja lupausten vaikutuspiirissä.

Jeesus eli, kuoli, nousi kuolleista ja astui taivaisiin noin 2000 vuotta sitten. Jos minun pitäisi liittää itseni näihin Jumalan pelastustekoihin ihan vain pään sisällä ajattelemalla ja uskomalla, niin se olisi aika kova teko. Mutta kasteen ja ehtoollisen avulla Jumala haluaa sanoa meille, että hän itse on liittänyt meidät Jeesukseen ja Jeesuksessa saatavaan pelastukseen. Ilman kastetta ja ehtoolllista minun olisi tosi vaikea uskoa, että kauan aikaa sitten tapahtuneet asiat koskisivat juuri minua. Mutta kasteessa Jumala kutsui minut nimeltä ja liitti Poikansa kuolemaan ja ylösnousemukseen. Nyt minulla on jotain, mihin uskoa. Kaste ei ole pienimmässä määrinkään uskon korvike. Vaan kasteen ansiosta minulla todella on jotain, mihin uskoa. Minä saan uskoa, että Jumala on alusta loppuun asti pelastanut juuri minutkin. Samoin ehtoollisella minä saan uskoa, että kasteen liitto on voimassa. Yhä uudelleen saan ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren luottaen, että Jeesus ei puhunut palturia, kun hän sanoi, että ehtoollisessa liitymme häneen. Jälleen minulla on jotain todellista, mihin uskoa.

Jos joku haluaa hylätä Jumalan kasteessa ja ehtoollisessa tekemät pelastusteot, ei Jumala häntä väkisin pelasta. Monesti uskovilla tuntuu olevan huoli siitä, että väärät ihmiset pelastuvat, jos kaste pelastaa. Sitä ei tarvitse pelätä. Ei taivas tule liian täyteen sen tähden. Kasteen ja ehtoollisen lupaukset voi hylätä siten, ettei usko Jeesukseen. Mutta jos sanomme, ettei kasteella ole merkitystä pelastumisessa, niin silloin me hylkäämme Jumalan suuret lupaukset, jotka siihen sisältyvät. Minä ainakin haluan ne säilyttää. Sen verran huono minä olen uskomaan, että tarvitsen tiedon siitä, että Jumala on todella tehnyt jotain minulle aivan henkilökohtaisesti.

1511
Pohdintapalsta / Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« : 18.06.2006 - klo:20:29 »

Tervehdys, Suvi!

Vanha, ilmeisesti keskiaikainen sanonta kuuluu: ”Extra ecclesiam nulla salus” eli suomeksi: ”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.” Tämä ei pidä paikkaansa, jos kirkolla tarkoitetaan jotain kristittyä kirkkokuntaa. Mikään kristillinen suuntaus tai herätysliike ei voi sanoa, että vain heidän joukossaan pelastutaan. Mutta sanonta pitää paikkansa, jos kirkolla – tai seurakunnalla, niin kuin ecclesiam voidaan myös kääntää – tarkoitetaan yhtä ainoaa Kristukseen uskovien seurakuntaa.

Heprealaiskirjeen 10 luvussa puhutaan siitä, miten käy niille, jotka jättävät seurakunnan ja tekevät tahallaan syntiä.

     Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin
     muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä
     enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Jos me näet
     teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet
     tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
     Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee
     Jumalaa uhmaavat. (Hepr. 10:25-27)


On erittäin tärkeä huomata, että tämä raamatunkohta ei tarkoita esimerkiksi tilannetta, jossa sinä huomaat tehneesi väärin, vaikka tiesit, ettei niin saa tehdä. Jos kohta tarkoittaisi sitä, niin kukaan ihminen ei koskaan pelastuisi. Luvun jatko kertoo tarkemmin lisää:

     Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan;
     siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon
     ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee
     jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet
     itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:28-29)


Ja sama opetus jatkuu edelleen. En lainaa koko luvun loppua. Viimeinen jae kuitenkin tiivistää ydinajatuksen:

     Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä,
     jotka uskovat ja pelastavat sielunsa. (Hepr. 10:39)


Joka luopuu Kristuksen seurakunnasta, eli uskosta Kristukseen, joutuu kadotukseen. Kristukseen uskovien yhteisöön kuuluvien lisäksi kukaan muu ei pelastu. Tähän Kristuksen seurakuntaan kuuluu katolilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, presbyteerejä, anglikaaneja, babtisteja ja monien muiden kirkkojen – jopa luterilaisten – jäseniä. Mutta kaikissa noissa kirkoissa on myös monia, jotka eivät pelastu. Pelkkä kirkkokuntaan kuuluminen ei pelasta ketään. Vain Kristuksen maailmanlaajaan seurakuntaan kuuluminen pelastaa. Ja siihen voi kuulua vain uskomalla Kristukseen.

No tämä oli helppo osuus kysymyksestäsi...

Vaikeus on siinä, että meillä on usein huoli ystävistämme, jotka eivät halua kuulua kirkkoon. Minulla on ystäviä, jotka miettivät eroamista kirkosta siitä syystä, jonka Martha mainitsi. Eli heidän mielestään kirkko on liian lepsu ja on luopunut Jumalan sanan opetuksista. Eikä se kaikilta osin olekaan ihan perätön syytös. Mutta toisaalta koskaan kukaan ei voi löytää kirkkoa, joka olisi virheetön. Samalla tavalla kuin ihmiset ovat syntisiä, myös kirkot ja niiden elämä sisältää paljon vääriä asioita. Ja siksi koskaan ei löydy kirkkokuntaa, joka miellyttäisi kaikkia – eikä koskaan löydy kirkkokuntaan, jonka kaikki asiat miellyttäisivät edes yhtä jäsentä. Jos tämä ei ole jo sanonta, niin tehdään sellainen: ”Jos perustat mielestäsi täysin oikeaoppisen kirkon, kuulut siihen lopulta yksin.” Näistä ystävistäni en ole huolissani. He uskovat lujasti Raamatun Jumalaan, eivätkä he edes ole vielä tosissaan eroamassa tai varsinkaan perustamassa mitään omaa kirkkoa.

Mutta jos joku eroaa kirkosta (mistä tahansa) siksi, ettei hänen mielestään ole olemassa yhtään oikeaa kirkkoa, niin sellaisista olen huolissani. Jos suoraan sanon, mitä ajattelen, niin tällaiset ihmiset käyttävät lausetta ”kyllä ilman kirkkoakin voi uskoa” hyvänä tekosyynä, ettei tarvitsisi uskoa mihinkään. On tosi helppo tehdä itsestään Jumala, joka päättää. Jumala on silloin loppujen lopuksi vain peruste, joka laitetaan seisomaan omien mielipiteiden turvaksi. Jos ei halua uskoa niin kuin Raamattu sanoo, niin on helppo todeta, että kyllä minä voin uskoa ilmankin. Iso osa suomalaisista vastaa gallupeissa, että he uskovat Jumalaan, mutta eivät niin kuin Raamattu sanoo. Mitä sellainen usko on? Ei ainakaan uskoa siihen, että Jumala on kaikkivaltias hallitsija ja ainoa Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa. Tämäkin ystäväsi sanoo, ettei usko Jumalaan, koska Jumala ei ole tehnyt mitään hänen hyväkseen. Raamattu on pullollaan asioita, joita Jumala on tehnyt ihmisten hyväksi. Ystäväsi ei siis pidä Jumalaa Jumalana, itsensä herrana, vaan ikään kuin odottaa ja katsoo, kelpaako Jumala hänen palvelijakseen. (Aika tylysti sanottu, mutta olen tyly mies.  >:( )

Luterilaisen kirkkokunnan ulkopuolella voi uskoa niin, että pelastuu. Mutta ne, jotka ovat eronneet kirkosta, käytännössä uskovat harvoin Raamatun Jumalaan. (Tämäkin ystäväsi näyttää kuvauksesi mukaan uskovan sielunvaellukseen, mikä on vahvasti Raamatun opetuksen vastaista.) He ovat itse kehittäneet itselleen mielikuvan siitä, millainen Jumala on. Jotkut sanovat Raamattua mielikuvituksen tuotteeksi. Vaikka se olisi täydellistä mielikuvitusta, niin se on silti paljon useamman ihmisen yhteistä mielikuvitusta kuin jonkun yksittäisen ihmisen oma mielikuvitus. Minusta oman mielikuvituksen tuote on aika epäluotettava Jumala... Jos Jumala on olemassa, niin kuin suurin osa kirkkoon kuulumattomistakin ajattelee, niin outoa olisi, että Hän ei olisi koskaan kertonut itsestään mitään. Ja vielä oudompaa olisi, että Jumala olisi piilotellut itseään tuhansia vuosia, mutta nyt juuri sen ainoan ”kapinallisen” arvaus sattuisi oikeaan. Usko ei ole sitä, että luodaan oma mielikuva Jumalasta. Usko on sitä, että yritetään ottaa selvää, millainen Jumala on.

Käytännössä ihminen tarvitsee ympärilleen yhteisön, jonka jäsenet opettavat, tukevat ja rohkaisevat toinen toistaan uskomaan siihen, mitä Jumala on ilmoittanut itsestään Raamatussa. Kirkko on parhaimmillaan sellainen yhteisö. Toivottavasti meistä jokainen on rakentamassa sellaista kirkkoa koko Kristuksen maailman laajan kirkon parhaaksi.

... voi räkä !  :P Tulipa todella amerikkalaisen elokuvan dramaattista lopetusta tavoitteleva päätöskommentti ... Anteeksi tämä tahaton komiikka. Yök. Mutta jätän sen silti tähän. On siinä asiaakin, vaikka se onkin noin ällöissä kuorissa... Saisikohan siihen vielä liitettyä jonkun tunnelmallisen musiikin, joka alkaisi soida, kun lukija aloittaa tuon viimeisen kappaleen ... Jos onnistuu Rami, niin pistä sellainen mukaan.


Ps. kastetta koskevaan kysymykseesi vastaan sakramenteista avatun aiheen lomassa, kunhan pääsen siihen käsiksi...

1512
Pohdintapalsta / Vs: Kolminaisuusoppi
« : 18.06.2006 - klo:19:22 »

No moi!

Kolminaisuusopin saralla keskustelu on ollut räväkän alun jälkeen vähän hiljaisempaa. Tai sitten keskustelijat odottavat jälleen minun puoleltani kommentteja. Jalosti päätin, että en taida vastaisuudessa aloittaa enää uusia keskusteluaiheita. On valtavan mielenkiintoista keskustella, mutta olen onnistunut käyttämään jo yhden kokonaisen työpäivän tähän aiheeseen... Jatkokeskustelut ovat kuitenkin erittäin sallittuja. Ja kommentoin niihin, jos suoraan kysytään tai jos sopivasti ärsytetään. ;) Yritän jatkossa kuitenkin keskittyä omien aloitteiden sijasta minulle esitettyihin kysymyksiin vastaamiseen.

Jees. Mutta jonkin sorttisena omana loppukommenttinani jaan vielä Filippiläiskirjeen toisen luvun Kristushymnin.

     Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
     Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
     olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon
     ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän
     alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
     Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle
     nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen
     on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja
     maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
     "Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:5-11)


Tässä hymnissä näkyy sama asetelma, mikä on näkyvissä jo tässä käymässämme keskustelussa. Mielestäni tämä kohta puhuu selvästi siitä, miten Jeesus oli Jumala. Niin kuin hänellä täällä maan päällä eläessään oli ihmisen muoto – eli hän oli oikea ihminen – hänellä oli ennen tänne syntymistään Jumalan muoto – eli hän oli oikea Jumala. (Toki tästä voidaan vääntää ja todeta, ettei Jumalan muoto ole sama kuin Jumala, mutta kaikki Jeesuksen kanssa maan päällä eläneet ja häntä kuulleet, katsoneet ja koskettaneet ihmiset eivät varmaan allekirjoita, että ihmisen muoto ei ole sama kuin ihminen. Ja samalla sanalla puhutaan Jumalan muodosta, joka Jeesuksella oli.) Samaan hengenvetoon Paavali kuitenkin jatkaa ja puhuu siitä, kuinka Jumala on Jeesuksen yläpuolella, korottaa Pojan ja antaa hänelle nimen, joka on kaikkia muita nimiä korkeampi (myös Jumalan nimeä korkeampi?). Siksi Jumalalle tuo kunniaa, kun Jeesusta kumarretaan. Paavali siis puhuttelee Jeesusta Jumalaksi mutta myös Herraksi, joka on Jumalalle alamainen. Ja toisaalta Herrasta Jeesuksesta, joka on korotettu kaiken yläpuolelle.

Tämä asetelma ei ole loogisesti selitettävissä. Ja jos logiikkaa halutaan välttämättä vaatia, niin silloin pitää tinkiä joko Jeesuksen jumaluudesta tai yhdestä ainoasta Jumalasta. Mielestäni logiikka on hyvä asia, mutta Raamattua ei voida loppuun asti logiikalla selitää. Jos Jumala näkee hyväksi ilmoittaa itsensä Raamatussa siksi, että ihminen itse ei voi arvailla, millainen Jumala on, niin silloin logiikka ei loogisesti ajatellen ole riittävä työkalu. Vain ilmoitus on.

Ihmisen luonut Jumala on jotain niin paljon ihmistä suurempi, että ei ole mitään mahdollisuutta, että ihminen voisi ymmärtää Jumalan alusta loppuun asti. Siksi ihmiset ovat kirkon historian ajan kuvanneet häntä parhaan ymmärryksensä mukaan. Raamattu ei mainitse missään kolminaisuusoppia. Mielestäni se on kuitenkin paras mahdollinen selitys sille, millainen Jumala on. Yksi ainoa Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä on täysin käsittämätöntä. Mutta jos se väännetään auki ja pilkotaan palasiksi, jotka ovat paremmin järjelle sopivia, tehdään vääryyttä sille, mitä Raamattu Jumalasta opettaa.



1513
Nettipappi / Vs: Abortti
« : 18.06.2006 - klo:18:21 »

Morjens Jukka!

Ei mikään helppo ja kevyt aihe tämä sinun kysymyksesi. Vaikeutta lisää monesti se, että aborttia omakohtaisesti (ei koske siis sinua) miettivä ei joudu miettimään vain teoreettisia kysymyksiä, vaan hänellä on paljon paljon muita tunteita ja kokemuksia, joiden kanssa hänen on selvittävä. Minun vastaukseni ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole sielunhoidollinen kannanotto, vaan vastaus kysymyksiisi. Kommentoin jokaista esittämääsi kolmea kohtaa erikseen.


A) Teiniraskaus

En tue aborttia tässä tapauksessa yhtään. Abortti on silloin ”jälkiehkäisyä”, jolla halutaan varmistaa, että sukupuoliyhteyttä saa harrastaa ilman vastuuta. Jokainen abortin läpi käynyt kyllä tietää, että kevytkenkäisesti sitä ei tehdä ja abortti ei heistä tunnu todellakaan miltään pikkujutulta. Mutta jos minä kirkon työntekijänä hyväksyisin abortin teiniraskauksien tapauksessa, niin silloin minä en pelkästään hyväksyisi yhden elämän menettämistä, vaan opettaisin myös, että Raamatun vastaiset esiaviolliset suhteet ovat OK. Ja kun ne eivät ole. Raskaus on vain yksi monista asioista, jotka tuovat vastuun näkökulman seksiin. Eikä todellista vastuunkantamista ole olemassa ainakaan ennen kuin ollaan sitouduttu toisiinsa avioliitolla.


B) Raiskauksesta aiheutunut raskaus

Raiskaus on hirveimpiä asioita, mitä ihmiselle voidaan tehdä. Ja jos siitä seuraa raskaus, on tilanne käsittämättömän vaikea. Oman yksityisyyden ja ruumiin loukkaaminen, häpeä, kipu, mahdolliset syyllisyyden tunteet, nykyisen tai tulevan puolison ristiriitaiset tunteet ja monet muut lukemattomat asiat pyörivät mielessä. Ja sen päälle pitäisi vielä osata miettiä, mitä tehdä ei toivotun lapsen suhteen.

Kirkon historiassa on väännetty kättä kovasti siitä, milloin ihmisen elämä alkaa. Jotkut koulukunnat ovat sitä mieltä, että elämä alkaa hedelmöittymisestä, joidenkin mielestä syntymästä. (Joidenkin mielestä elämä alkaa, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun pääsee eläkkeelle...) Tarkkoja rajoja ei kukaan osaa sanoa. Mutta mielestäni Raamattu kuitenkin opettaa, että elämä alkaa jo ennen ihmisen syntymää, äidin kohdussa. Viimeksi tänään luin kastetilaisuudessa seuraavan Psalmin kohdan:

     Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
     Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
     minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin
     syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi
     näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin
     elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)


Samoin Psalmissa 51 Daavid kirjoittaa, kuinka hän oli syntinen jo syntyessään ja syntisenä hän sikisi äitinsä kohtuun. Onhan se selvä, että 7 kuukauden ikäinen keskonen on valmis ihminen. Mihin siis raja vedetään? En osaa sanoa. Ainakin yhden aborttivideon olen nähnyt, jossa lapsi näytti reagoivan (ikään kuin säikkyvän ja "väistelevän") lääkärin aborttityökaluun.

Siksi minä kannatan lähes poikkeuksetta (ks. kohta 3) sitä vaihtoehtoa, että lapsen elämää ei keskeytetä edes ei toivotuissa tapauksissa. Minä pidän adoptiota hyvänä vaihtoehtona. Lapsen kannalta se on aina parempi kuin se, että hänen elämänsä keskeytetään ennen aikojaan. En ole varma, mutta minulle on väitetty, että Suomessa on enemmän niitä ihmisiä, jotka haluavat adoptiolapsen, kuin niitä, jotka haluavat antaa lapsen adoptoitavaksi. Siksi raiskauksen uhrina raskaaksi tulleellekin voisi olla helpompi vaihtoehto antaa lapsi adoptoitavaksi, kuin että kaikkien muiden kipujensa lisäksi tulisi mietittäväksi kysymys siitä, riistikö hän elämän lapseltaan. Jos asiaa hengellistää, niin kyllähän Jumalan ihme on se, että ihminen saa elämän. Sitä ei kannattaisi ottaa ihmisen päätöksellä pois. Sitä vastoin adoptio ei ole väärä vaihtoehto, jos se tehdään nimenomaan lapsen parasta ajatellen esim. juuri raiskauksessa alkaneen raskauden vuoksi, jolloin äidillä ei ole ehkä mitään mahdollisuutta toimia kasvattajana.


C) Äidin oman turvallisuuden takia

Käsitykseni on, että esimerkiksi katolinen kirkko, joka kaikissa muissa tapauksissa hyvin selvästi kieltää abortin, hyväksyy sen tilanteessa, jossa valittavana on äidin tai lapsen henki. Itse pidän tätä ”hyvänä” mallina (eli siis pienimpänä pahana). Jos raskauden tai nähtävissä olevien synnytyksen ongelmien vuoksi äidin henki on vaakalaudalla, niin on pienempi paha valita lapsen hengen menettäminen. Ei liene itsestään selvää, että lapsi muutenkaan pääsisi elämän alkuun noin riskialttiissa tilanteessa.



Toivottavasti tästä oli jotain apua kysymyksiisi. Yritin olla lyhytsanainen, joten ymmärrän, jos tarkennettavaa jäi.

1514
Pohdintapalsta / Vs: Kolminaisuusoppi
« : 12.06.2006 - klo:08:20 »
Jees. Lähden kohta leirille, joten siksi aikaa teiltä pari kysymystä hautumaan...

1. Jos monissa kulttuureissa puhutaan Jumalan pojista adoptoituina, niin miksi se automaattisesti tarkoittaa, että Jeesuskin on adoptoitu tai että hän ei ole osa Kolmiyhteistä Jumalaa? (Esim. vedenpaisumuskertomuksia löytyy muistakin kulttuureista, Kovin usein tällä perusteella sanotaan, ettei vedenpaisumusta ole ollut olemassa, koska se on vain tarina, joka on poimittu Raamatun ulkopuolisista kertomuksista. Mutta onhan se hölmö päätelmä. Asian voi ajatella täysin päinvastoinkin. Jos vedenpaisumus on ollut olemassa sellaisessa muodossa kuin Raamattu sen sanoo, niin totta kai siitä on kertomuksia muillakin kuin juutalaisilla. Kaikki elossa olevat ihmiset näet polveutuvat silloin vedenpaisumuksesta selvinneistä... Huom! En ajatellut nyt aloittaa keskustelua itse vedenpaisumuksesta...) Miksi siis on ajateltava, että kaikissa Raamatun kirjoissa, joissa Jeesusta sanotaan Jumalan Pojaksi, puhuu hellenismi? Jos Jeesus on Jumalan Poika ihan oikeana syntyneenä poikana, niin miten sen voi paremmin sanoa kuin sanoilla "Jumalan Poika"?

2. Miksi Sananlaskujen persoonallisen viisauden kuvauksen yhteydessä nähdään vertauskuvallinen viittaus Kristukseen, mutta otetaan kirjaimellisesti sana "luotu"? Ja miksi taas Kolossalaiskirjeessä kirjaimellisesti Jeesuksesta puhuttaessa "syntyminen" pitää tulkita vertauskuvallisesti, tai ainakin ajatella, ettei se tarkoita kirjaimellisesti syntymistä?

3. Kun kerran juutalaisille oli kauhistus puhua Jumalan Pojasta, niin eikös Jeesuksen itsestään käyttämät Jumalan nimet (JHWH-lausumat) ole vahva todiste sille, että hän Jumalan Poikana ei ajatellut olevansa mikään adoptiolapsi ja pelkkä sanansaattaja? Hänhän uskalsi uhmata vallitsevaa uskoa ja kulttuuria.

4. Selittäkääpä vielä minulle, mitä te tarkoitatte, kun sanotte, että Jeesus on jumalallinen muttei Jumala. Minä ajattelen, että jumalallinen on nimenomaan Jumala. (Olen ilmeisen paljon jo kolminaisuuskäsityksen hapattama, koska minulle ei ole ongelma, että Jumala on sekä Isä että Poika. Ja Henkikin vielä.)

5. Jos haluat paljastaa korttisi, Roman, niin ihan kiva olisi kuulla, mitä sinä itse ajattelet. Tähän asti olet aina sanonut, missä kristinusko on väärässä, esim. vetoamalla Jehovan todistajiin. Mutta samalla olet puhunut heidän opistaan myöskin ikään kuin ulkoapäin tarkistellen. Jos et usko Kolminaisuusoppiin, muttet myöskään ole unitaari, niin mihin sinä uskot? Pakko ei ole sanoa, koska täällä netissä saa toimia nimettömänä, mutta keskustelu on tasapuolisempaa, jos kaikkien kortit ovat näkyvillä.

Jees. Mutta nyt menen! Hauskaa alkavaa helleviikkoa!

1515
Pohdintapalsta / Vs: Kolminaisuusoppi
« : 11.06.2006 - klo:19:19 »
Lainaus:
"Persoonat ovat Jumalan yhtä korkeita subjekteja, joina Jumala toimii."
Yhtä korkeita kaikki, eli tasa-arvoisia.


Nyt sukelletaan käsitteiden syövereihin. Yhtä korkea ei ole synonyymi tasa-arvoiselle. Kaksi ihmistä voi olla tasa-arvoisia keskenään ihmisinä, vaikka heillä olisi erilainen työtehtävä. Muutenhan esimerkiksi työnjohtaja ja työntekijä eivät voi olla ihmisinä tasa-arvoisia, koska he eivät tee samaa työtä.

Lainaus:
"Kaikki persoonat ovat sama Jumala, sama ikuinen olento ja sama kaikkivaltias."
Tuolla perusteella Jeesuksen pitäisi tietää kaikki mitä Isänsäkin tietää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi

Eihän tuo johtopäätös seuraa ollenkaan ehdottomasti. Tuo lausahdus pitää sisällään sen lähtökohdan, että persoonat ovat kuitenkin ERI persoonia, eikä joku yhteen sulautunut massa. Ja kovin pitkälle en tässä yhteydessä lähtisi pohtimaan nettitietosanakirjan näkemyksiä kolminaisuudesta. Toki niistä voi ottaa virikkeitä, mutta erilaisten kristinopin tulkintojen pohdinta laajentaisi jo nykyiselläänkin kovin laajan keskustelumme rannattomaksi.

Raamattu itse sanoo, ettei Poika tiedä esimerkiksi maailman lopun aikaa. Jos nettitietosanakirja kuvailee kolminaisuutta niin, että siitä voi ajatella, että persoonien pitäisi tietää kaikki asiat samalla tavalla, niin ei kai oppiteoria kumoa lähdettä. Silloinhan oppilauseen lähde on tutkija eikä tutkimuskohde. Sinun lähtöoletuksesi on, että yhden ikuisen ja kaikkivaltiaan Jumalan eri persoonat eivät voi erottua toisistaan millään tavalla. Siksi Jeesuksen sanat, jotka kertovat persoonien eroista, ovat mielestäsi todiste siitä, että Jeesus ei ole Jumala. Minun mielestäni ei ole loogisesti järkevää, että olisi kolme persoonaa, jotka ovat toistensa kopioita ja jotka eivät erotu toisistaan. Siksi Jeesuksen sanat Isän ja Pojan eroista ovat täysin ymmärrettäviä.


Lainaus:
"Niin, ja miksei voi olettaa, että Kolminaisuudesta puhuttaessa Jumala on "laji" eli yläkäsite?"
Yläkäsite? Tarkoitin kyllä lajia niin kuin kissat, koirat ja ihmiset.


OK. Sitten otan takaisin. Minä en suoranaisesti pidä Jumalaa lajina, vaan ikään kuin kolmen eri persoonan yhteisenä nimittäjänä.

Lainaus:
"... siksi sieltä on vaikea nähdä, että Jeesus on Jumalan Poika."

Ei, vaan sieltä on vaikea nähdä, että Jeesus on itse Jumala. Jumalan Poika ja Jumala ei ole sama asia, ja se on juuri se mitä esimerkiksi Jehovan todistajat, mormonit ja unitaarit yrittävät kertoa.


Tämän asian suhteen taidamme pikkuhiljaa lähestyä seinää. Kumpikin meistä näkee oman kantansa erinomaisen kirkkaana, joten kovin vähäisellä keskustelulla Jumalan Poika ei muutu minulla ihmiseksi tai sinulla Jumalaksi. Meillä kristityillä kun on kova yritys ja palo kertoa juuri päinvastaista kuin Jehovan todistajat, mormonit ja unitaarit yrittävät.

Sivuja: 1 ... 99 100 [101] 102 103