Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - VeliT

Sivuja: [1]
1
Kysy Nettipapilta / Vs: Eettinen erimielisyys
« : 19.02.2020 - klo:19:50 »
Kiitos jälleen kerran perusteellisista vastauksista, joissa riittää mutusteltavaa pitkäksi aikaa. Iloitsen myös siitä, että minun on helppo kunnioittaa sinunlaistasi pastoria -- olkoonkin että olet käyttämälläsi jaottelulla opillisempi kuin minä -- sillä on ilmeistä, että et muodosta näkemyksiä ryhmädynamiikan tai johonkin tiettyyn kuppikuntaan kuulumisen kriteereillä, vaan omantunnontarkalla pohdinnalla.

Saatan kirjoittaa myöhemmin laajemmin, kun ajatuksia aukeaa, mutta nyt tuli mieleeni seuraava näkökulma: ymmärrän "kännykän suunnittelija ja käyttäjä" -vertauksesi hyvin. Olenkin sitä mieltä, että mitä hyvänsä seksuaalista toimintaa ei voida pyhittää "rakkaudella", erityisesti sellaista seksuaalisuutta, jolla on terveydellisiä ja psykologisia riskejä. Olen myös sitä mieltä, että ei homoseksuaalisuus ole asia, johon ihmisiä kannattaisi kehottaa. Olen jopa sitäkin mieltä, että heteromiehille, joilla on jonkin verran homoseksuaalisia taipumuksia, voi olla parempi pitäytyä täysin heteroseksuaalisuudessa. Pidän mahdollisena, että Jumala puhuu Paavalin suulla heteromiehille.

Väitteeni on, että synnynnäisesti homoseksuaaleille - joille heteroseksuaalisuus ei ole vaihtoehto - on mahdollista elää rakkaudessa kilvoittelevassa homoseksuaalisessa parisuhteessa niin, että ei toimi "suunnittelijan" ohjeiden vastaisesti ja pidä "rakkautta" ikään kuin avoimena shekkinä.

Kirkollisessa järjestyksessä mielestäni kestävä ja eettisen erimielisyyden mukainen järjestely olisi, että avioliittoon vihittäisiin vain naisia ja miehiä, mutta myös samaa sukupuolta olevien parien liitot voitaisiin erillisellä kaavalla siunata ja niiden puolesta rukoilla -- että hyvät hedelmät ja Jumalan tahto toteutuisivat. Tällöin olisi perusteita myös pastoraalisille keskusteluille.

Jäin pohtimaan sitäkin virkettäsi, että Jeesus ei säästänyt läheisiäänkään kolhuilta. Ja tottahan se on. Itse olen ihmetellyt jo kauan sitä, että jos Jeesus kerran sanoo: "Helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivaaseen", miten on mahdollista, että kaikkein kristityin osa tässä maailmassa on se kaikkein rikkain? Miten on mahdollista samojen ihmisten saarnata homoseksuaalien syntisyyttä ja yhdistää rikastumiseen tähtäävä porvarillinen eetos ja kristillinen maailmankatsomus? Miten sinä "opillisena kristittynä" ymmärrät tämän ristiriidan, vai ymmärrätkö? Viimeisellä kappaleellani ajan takaa sitä, että ihmisen on kovin helppo olla opillinen aina oman elämänpiirinsä ulkokehällä, sinne ulospäin katsoen.


2
Kysy Nettipapilta / Vs: Eettinen erimielisyys
« : 18.02.2020 - klo:17:59 »
Kiitos, Nettipappi Marko!

Vastauksesi on sanalla sanoen huikea: perusteellinen, laaja, osaava ja osuva. Enpä ole aiemmin törmännyt kehenkään, joka osaa tarkastella asiaa aidosti noin monelta kantilta. Minun on myöskin vaikea olla argumentaatiosi kanssa eri mieltä.

Yhden tarkennuksen kuitenkin kysyisin. Enkä näin kiinnostuneena maallikkona nyt malta olla kysymättä, sillä siellä toisella puolella on mitä ilmeisimmin melkoinen teologinen osaaja.

Gal 5:14
14. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Tuossa Paavali vahvistaa Jeesuksen opin siitä, että rakkauden kaksoiskäskyssä ja kultaisessa säännössä on koko laki. Kaksoiskäskyn ensimmäinen osa eli käsky Jumalan rakastamisesta yli kaiken tarkoittaa sitä että emme pidä muita Jumalia ja pidämme Jumalaa pyhänä. Mutta se, miten Jumala haluaa ihmisen elävän, on sovellusta tuosta yhdestä käskysanasta, jossa koko laki täyttyy: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". 10 käskyä on siis aukikirjoitettu sovellus rakkauden kaksoiskäskystä. Käsittääkseni sinä olet samaa mieltä siitä, että Raamatussa olevia periaatteita tulee Pyhässä Hengessä soveltaa kussakin ajassa.

Olen pannut merkille, että yksikään konservatiivikristitty ei ole tivatessanikaan voinut minulle myöntää, että kyllä, käskyssä "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" olisi koko laki. Mikähän siinä voi olla ongelmana ja onko tuollaiselle kieltäytymiselle valoa kestäviä perusteluja?

Tällä tähtään viime kädessä nyt siihen, että mielestäni myös oppia korostavasta näkökulmasta käsin voidaan olla sitä mieltä, että jos esimerkiksi rakkaudessa kilvoitteleva homoseksuaalinen parisuhde tuottaa sen osapuolille ja lähimmäisille sekä yhteiskunnalle hyvää eikä pahaa (hedelmistään puu tunnetaan), se on rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön mukainen ja näin ollen Jumalan tahdon mukainen. Opillisesta näkökulmasta käsin voidaan siis olla sitä mieltä, että esimerkiksi naisen pitäminen miehelle alamaisena olisi nykypäivänä rakkauden kaksoiskäskyä sovellettaessa Jumalan tahdon vastaista. Samoin voitaisiin pitää Jumalan tahdon vastaisena, että homoseksuaaliset parisuhteet pyritään kategorisesti kieltämään, vaikka niillä olisi hyviäkin hedelmiä.

Olen ymmärtänyt, että Jumalan tahdon toteuttaminen näkyy nimenomaan etiikassa eli siinä, miten kohtelemme lähimmäisiämme. Niin kuin kohtelee lähimmäistään, kohtelee Jumalaa. Silloin eettinen toiminta on itse asiassa opin ydin.

Niin esimerkiksi minä olen Raamattuni ymmärtänyt ja kokisin omatuntoni vastaiseksi tuomita homoseksuaaliset parisuhteet syntinä tai pitää naisia miehille alamaisina - minä en vain kristittynä pysty siihen ja vaatisi erittäin painavat ja vakuuttavat perusteet, että en pitäisi genesikselle rakentuvaa Kefale-struktuuria nimenomaan oman aikansa kulttuuriin sidottuna patriarkaalisena jäänteenä. Nimenomaan Jeesuksen oppeja soveltamalla me erotamme ajan patinan ja ihmisen käden jäljen Jumalan tahdosta: mm. siinä on Jeesuksen edustama vallankumous ja "uusi liitto", jossa laki on kirjoitettu uskovien sydämiin.

Toivottavasti tavoitat, mitä tarkoitan.

3

Koen olevani länsimainen kulttuurikristitty. Minulla ei ole tarvetta väittää, että jokainen sana Raamatussa olisi puhtaasti Jumalasta inspiroitunut ja absoluuttista, ajan ulkopuolelle sijoittuvaa totuutta, tosiasioiden litaniaa maailman luomisesta aina tuomiopäivään saakka. Sen sijaan katson, että Raamatussakin on vahvasti näkyvissä ihmisen kädenjälki. Se näkyy muun muassa siinä, kuinka säädellään, miten "omaa rahaa" olevaa orjaa saa piestä kepillä -- ja siinä, kuinka Paavali väittää, että mies on Jumalan kuva ja kunnia, mutta nainen vasta miehen kunnia.

Minä rakastan lähimmäistäni enemmän kuin kefale-struktuurin esteettistä asetelmaa.

Kaikesta kristinuskon likimääräisyydestä huolimatta minä koen kuuluvani kristilliseen kulttuuriin. Ihmiskuvani on sikäli kristillinen, että ihmisarvo on Jumalan antama eikä pelkkä pragmaattinen sopimuskysymys, ja toisaalta Kristuksen opetukset ovat punainen lanka siinä, miten meidän tulisi elää: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi; tee lähimmäisellesi niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

Katson myös, että meillä ei ole asiaa Isän luokse jollemme seuraa Kristusta. Kristus on tie, totuus ja elämä. Olkoonkin, että uskon pelastumisessa olevan kolme vaihetta: armollinen Isä antaa anteeksi pikkusieluisuutemme niin kuin jo Isä Meidän -rukouksessa pyydämme; Jeesuksen oppeja seuraamalla voimme pyhittyä, tulla enemmän Hänen kaltaisikseen ja siten saada "enemmän mukaamme" ja rakentaa vahvempia majoja kalliolle; mutta se mitä Isä ei edellä mainittujen vaiheidenkaan jälkeen voi katsoa sormien läpi, Kristuksen syntiuhri pyyhkii pois. Syntiuhri pyyhkii pois jo perisynninkin ja luonnon langenneen tilan.

Onko tylsä ja laimea, mutta arvojensa mukaan elävä kulttuurikristitty riittävän suolainen? Tulisiko minun kokea uskon liekin roihu niin kuin silloin kun tulin uskoon? Tulisiko minun allekirjoittaa konservatiivikristittyjen ja muiden sisäänpäinlämpiävien, ryhmädynaamisten kuppikuntien ajatukset? Tulisiko tympeänä nyökkiä keskinäisen kehumisen kerhoissa ja asemoida itsensä marttyyriksi suhteessa sekularisoituvaan yhteiskuntaan ja myhäillä nautinnollisesti?



4
Kysy Nettipapilta / Eettinen erimielisyys
« : 13.09.2019 - klo:12:54 »

Miten sinä, foorumin Nettipappi, suhtaudut ajatukseen eettisestä erimielisyydestä seurakunnassa?

Itse olen tullut siihen tulokseen, että Raamattuun vedoten ja aidolla vakaumuksella on mahdollista olla sekä sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien, rakkaudessa kilvoittelevien kahden ihmisen välinen parisuhde on kategorisesti syntinen, ja että se ei ole kategorisesti syntinen.

Ja tästä asiasta on mahdollista olla erimieltä peräti niin, että kummankaan opin hedelmät eivät ole absoluuttisesti huonot -- tosin rakkaudessa kilvoittelevan parisuhteen tukemisen hyvät hedelmät ovat "terveen järjen tasolla" tietenkin ilmeisemmät ja kategorisen synniksijulistamisen hedelmien kanssa saa olla hyvin tarkkana. Ihmisen kun ei ole hyvä olla yksin ja parisuhteella on mm. terveyttä edistäviä vaikutuksia, toisin kuin yksinäisyydellä. Mutta siitä huolimatta: pidän mahdollisena opettaa kristillistä avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä instituutiona niin, että tällä opetuksella on hyviä hedelmiä.

Mutta epäeettisellä erimielisyydellä sitä vasta huonot hedelmät onkin. Rakas kirkkomme uhkaa miltei hajota kahteen osaan sekä tämän homo- että naispappeuskysymyksen kanssa.

Tästä syystä minä koen kutsumukseni pyrkiä edistämään eettistä erimielisyyttä tässä asiassa -- molemminpuolista kunnioitusta. Sitä, että kumpaakaan kiistan osapuolta ei mustamaalattaisi eikä demonisoitaisi eikä heidän vakaumuksensa aitoutta kyseenalaistettaisi. Minä koen tämän asenteen kristilliseksi, sillä antoihan Paavalikin alkuseurakuntien olla joistain asioista erimielisiä kunhan tavoitteet olivat kristillisiä.

Miten sinä näet asian? Voiko joskus olla kristillistä ojentaa erimielisyydestä huolimatta käsi ja sanoa: "Olemme silti veljiä ja sisaria Kristuksessa."


Sivuja: [1]