Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Nettipappi Marko

Sivuja: [1] 2 3 ... 103
1
Nettipappi / Vs: Kasvissyönti vastaan sekasyönti
« : 26.08.2018 - klo:15:34 »
Hei Jenni,

Esitelmäsi on mennyt jo aikaa sitten. Itseäni kovin hävettää, kuinka harvoin täällä keskustelufoorumilla ehdin nykyisin vierailla. Mutta etiikan esitelmät näyttävät olevan vakioaihe vuosittain, joten ehkä vastaukseni palvelee jotakuta seuraavien vuosien pakertajaa - tai muuten vain foorumilla vierailevaa asiasta kiinnostunutta.

Kasvissyönti, terveellisyys ja ympäristökysymykset ovat asiakokonaisuus, joka Raamatun tai kristillisen kirkon historian aikana ei ole ollut koskaan aikaisemmin esillä samalla tavalla kuin nykyään. Siksi kannanotot aihepiirin äärellä ovat uusia, eikä Raamatusta ole löydettävissä juuri sellaista kysymyksenasettelua, joka meitä historian tässä hetkessä puhuttelisi ja kiinnostaisi kovasti.

Raamatussa on pari kohtaa, jossa vertaillaan kasvissyöntiä ja lihansyöntiä, mutta niissä ei ole alkuunkaan kyse tehotuotannon tai terveellisyyden näkökulmista eikä edes eettisyydestä. Kaikki kiertyy hengellisyyden ja epäjumalanpalveluksen ympärille. Uuden testamentin aikaisessa Rooman valtakunnassa kaikki liha oli käytännössä teurastettu epäjumalien temppelissä uhrina ennen kuin se tuotiin lihakauppoihin myytäväksi. Sen vuoksi kristityt ja erityisesti juutalaistaustaiset kristityt olivat huolissaan siitä, onko hengellisesti oikein syödä epäjumalille uhrattua lihaa. Siihen kysymykseen annetaan hyvin selkeitä vastauksia:

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. (Room. 14:1-3)

Tässä kohdassa on siis kyse epäjumalille uhratusta lihasta - ei lihansyönnistä ylipäätään. Tuota uhrilihan syömistä koskevia juttuja olen sivunnut mm. näissä ketjuissa: Veriruoat ja Ehdonvallanasiat.

Yksi kasvissyöntiin liittyvä kohta löytyy, jossa edelleen tärkeimpänä pointtina on juutalaisten nuorukaisten halu välttää epäjumalille uhratusta lihasta saastumista, mutta siinä on sivulauseissa mainittu myös terveydellisiä näkökulmia.

Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: "Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle." Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: "Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet." Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa. Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. (Dan. 1:8-16)

Danielin ja hänen ystäviensä tapauksessa koitui jopa terveydelliseksi siunaukseksi, kun he pysyivät erossa epäjumalille uhratusta lihasta ja juutalaisten puhtaussäädösten vastaisista ruuista. Tämä ei kuitenkaan toimi millään tavalla suoraan siirrettynä esimerkiksi suomalaiseen ympäristöön ja kristinuskoon. Kertomuksen opetus on siunauksessa, joka koitui juutalaisille annettujen käskyjen noudattamisesta, ei niistä kasviksista itsestään.

Ainoat raamatunkohdat, jotka mielestäni antavat meille ratkaisevia ohjeita ruokavalion suhteen, löytyvät luomiskertomuksesta ja vedenpaisumuskertomuksesta. Paratiisissa oli kaikki täydellisesti. Siellä varmuudella pärjättiin pelkällä kasvisruualla.

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. (1. Moos. 1:29-30)

Paratiisista karkoittamisen ja vedenpaisumuksen jälkeen ohjetta laajennettiin.

Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. (1. Moos. 9:3)

Lähtökohtaisesti Jumala ei ole siis kieltänyt lihansyöntiä. Päinvastoin Raamatussa monin tavoin runsaat pöydät ovat yksi monista Jumalan siunauksen ilmenemisen muodoista. Hyvin tärkeää on kuitenkin huomata, että lihaa ei syöty siihen aikaan missään tapauksessa samassa mittakaavassa kuin nykyään. Keskimääräiselle kansalaiselle liha oli juhlaruoka ja harvinaisempi herkku. Nykyään lihansyönti on saavuttanut aivan eri kertaluokan kuin silloin. Kasviksia syödään epäterveellisen vähän, lihaa syödään epäterveellisen paljon ja kysymykset lihantuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä ovat nousseet pintaan. Loppujen lopuksi kysymys kasvissyönnin ja lihansyönnin valinnoista palautuu aivan ensimmäisiin ihmisille annettuihin ohjeisiin.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:28)

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)


Jumala on antanut ihmiselle viisauden. Sitä viisautta voi käyttää ihmisen ja luomakunnan parhaaksi tai vahingoksi. Eikä ole kovin vaikea huomata, että monella tapaa ihminen on kyllä täyttänyt maan, ottanut sen haltuunsa ja tehoviljellyt. Mutta varjeleminen on jäänyt huomattavan vähälle. Luontoa ei olla osattu varjella eikä myöskään ihmisen terveyttä.

Opillisesti lihansyönnin ja kasvissyönnin suhteen voidaan sanoa vain se, mitä Jeesuskin sanoi: "Kaikki ruoka on puhdasta ja sallittua". Mutta kun otetaan mukaan ihmisen tehtävä varjella luomakuntaa - ihmiskunta mukaan lukien - sitä tehtävää ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Kelpo kristitty nauttii siis kaikesta Jumalan sallimasta hyvästä, mutta hoitaa myös tehtäväänsä luomakunnan parhaaksi.

2
Nettipappi / Vs: Milloin olen uskossa?
« : 04.07.2018 - klo:18:26 »
Hei Cata,

Vastaukseni on nyt todella lyhyt, mutta toivottavasti se osuu kohteeseensa.

Täytyyhän myös sanoa Pyhässä Hengessä Jeesuksen olevan Herra ja sydämellään uskoa Hänen olevan Jumalan Poika. En oikein pysty sanomaan Pyhässä Hengessä tuota. Pystyn kyllä sanomaan, mutten Pyhässä Hengessä.

Sinun suurin ongelmasi on se, että käännät tässä Raamatun tekstin väärinpäin. Kohta, johon viittaat, on tämä: Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. (1. Kor. 12:3) Sinä ajattelet, että tuossa sanotaan: "Ei riitä, että sanoo Jeesuksen olevan Herra, vaan pitää pystyä sanomaan se Pyhässä Hengessä". Mutta ei siinä niin sanota. Siinä sanotaan: "jos pystyt sanomaan, että Jeesus on sinun Herrasi, se tapahtuu vain Pyhän Hengen vaikutuksesta".

Minulle tulee vaikutelma, että sinulla on joku itse tehty raja sille, milloin Pyhä Henki toimii riittävän suurella voimakkuudella. Tällainen on vaarallista, koska silloin sinä alat vaatia Pyhältä Hengeltä riittävän suuria suorituksia, jotka kelpaavat sinulle. Uskon voima ja suuruus on erityinen armolahja, jolloin Pyhä Henki antaa aivan erityisen uskon ja ihmeiden tekemisen voiman. Pelastavassa uskossa sen sijaan tärkeintä on uskon kohde eikä uskon määrä.

Mutta miksi me sitten pyydämme Herralta syntimme anteeksi, jos Jeesuksen ristinkuolema on meidät synneistä pelastanut?

Syntien anteeksi pyytäminen on yksi armon tuntemisessa kasvamisen tapa. Ihminen, joka ajattelee: "Olen kerran saanut syntini anteeksi, ja se riittää", ei kohta enää tarvitse anteeksiantoa. Hän ajattelee, että se ensimmäinen anteeksianto teki hänestä jo riittävän hyvän. Mutta anteeksianto ei ole sitä, että ihmisestä tulee synnitön. Anteeksianto on sitä, että tehdyistä virheistä ei enää syytetä.

Jokainen kristitty tekee päivittäin isoja ja pieniä syntejä. Siksi tarvitaan myös päivittäistä muistutusta siihen, että Jeesuksen ansiosta jokainen päivä on myös armon alla elämistä. Pyytämällä anteeksi, kristitty saa anteeksi. Lisäksi anteeksipyyntö on kristitylle muistutus oikeasta suhteesta Jumalaan.

3
Nettipappi / Vs: Uskonnon tutkielma
« : 29.04.2018 - klo:18:40 »
Hei Horsegirl,

Olen kovin pahoillani, että vastaukseni ei ehtinyt varmasti ajoissa. Olen ollut poissa tältä foorumilta tosi paljon, kun työaikani on nykyään niin suppea, ja nettipapin työlle ei ole jäänyt tämän vuoden puolella juurikaan aikaa. Toivottavasti satuit löytämään yllä olevan listauksen täältä foorumilta jo. Siinä on aika kattavasti jo muutamia etiikan esitelmän aiheita, joihin on minulta kyselty näkemyksiä.

4
Nettipappi / Vs: Some ja raamattu
« : 28.04.2018 - klo:11:47 »
Tervehdys Kiinnostunut,

Kuten jo kysymyksessäsi sanoit, Raamattu ei tunne nykymuotoista sosiaalista mediaa. Toisaalta se on vain yksi erityistapaus ihmisten keskinäisestä elämästä, joten myös somea koskevat kaikki hyvää käytöstä ja kristillistä elämää koskevat ohjeet, joita Raamatusta löytyy. Vuorisaarna (Matt 5-7) sekä lähes kaikkien Uuden testamentin kirjeiden lopussa olevat kehotukset ovat hyviä luettavia myös somea ajatellen.

Sosiaalinen media eroaa livenä tapahtuvasta kanssakäymisestä kuitenkin siinä, että se mahdollistaa joitain sellaisia korostuneita painotuksia tai kieroutumia vuorovaikutuksessa, jotka eivät niin helposti tule esille kasvotusten. Yritän tässä nyt keksiä jotain sellaisia raamatunkohtia, jotka voisivat näihin tapauksiin liittyä.

Ensinnäkin somen näkyvin kierouma on se, että some-raivo, nimetön huutelu ja kaikenlainen pahanolon purkaminen toisiin ihmisiin on entistä helpompaa. Sen sijaan, että kaataisi pahuutta toisten niskaan, olisi entistä suurempi syy opetella miettimään asioita toisen kannalta, kun toisen ihmisen reaktiot eivät ole välittömästi tai ollenkaan nähtävissä. Ensiarvoisen tärkeää olisi oppia etsimään kanavia, joissa hoitaa omaa raadollista sisintään oikeissa ympäristöissä.

Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. (Room. 12:16-18)

Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita! (Jes. 5:21)

Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. (Hepr. 12:14)


Someraivo niin kuin media yleensäkään ei säästele kenenkään nolaamista. Siihen on helppo lähteä mukaan jakamalla kaikenlaisia ihmisiä parjaavia viestejä tai nauramalla toisten epäonnistumisille.

Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi? Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. (Ps. 15:1-3)

Toinen näkökulma on sama kuin ensimmäinen mutta erityisesti uskonasioita koskien. Some antaa mahdollisuuden pitää esillä kristillisiä asioita erityisen typerästi ja aggressiivisesti. Se tarjoilee myös hyvän alusta kristittyjen välisille oppikiistoille. Nimettömänä tai vähintäänkin tuntemattomana persoonana huutelu on erityisen helppoa. Eikä siitä ole yleensä mitään muuta kuin haittaa.

Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol. 4:5-6)

Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. (Tit. 3:9)

Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden. (2. Tim. 2:24-25)


Kolmanneksi somen yksi erityispiirre on korostunut tekopyhyys. Ainahan kristityt ovat osanneet puhua enemmän kuin tehdä, mutta somessa se on erityisen helppoa. Eräs meemi kuvaa tilannetta hyvin. Siinä nälkäinen afrikkalainen lapsi seisoo käsi ojossa hyvinvoivan länsimaalaisen ihmisen tietokoneen vieressä, mutta saa vastauksen: "Mitä sinä vielä siinä? Minähän tykkäsin sinusta jo Facebookissa!" Some on hyvä työkalu, mutta se ei ole elämä. Somessa voi osoittaa lähimmäisenrakkautta sanoilla, mutta somen ulkopuolisia, todellisia ja fyysisiä tekoja tarvitaan paljon enemmän.

Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 2:15-17)

Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. (1. Joh. 3:17-18)


Tekopyhyys näkyy somessa myös siinä, kuinka omaa kuvaa kiillotetaan. Ei toki ole järkevää, että sosiaalinen media olisi jokin rippituoli tai jatkuva itsesäälin paikka. Useammin kuitenkin liikutaan toisessa ääripäässä ja jaetaan onnistumisia tai hienoja kuvia itsekkäästi omaa erinomaisuutta esitellen.

Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. (Fil. 2:3)

Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. (1. Piet. 5:5b)

Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. (Matt. 6:2-6)


Tätä teemaa voi jatkaa vielä miettimällä sitä, kuinka some tarjoaa mahdollisuuden pinnalliseen ja lukumäärältään laajaan ihmisten "kohtaamiseen", vaikka todellisuudessa se on vain somen käyttäjän omaa impulsiivisuutta, jossa ei keskitytä aitoon ja syvälliseen lähimmäisyyteen.

"Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa." Silloin nämäkin kysyvät: "Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?" Silloin hän vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." (Matt. 25:42-45)

Viimeisimmäksi nostan vielä vain mainintana kysymyksen ajankäytöstä. Some on yhä useammalle ihmiselle aikasyöppö, joka imee puoleensa. Someriippuvuuksia hoidetaan yhä nuorempien ihmisten kohdalla.

Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. (Ef. 5:16)

"Kaikki on minulle luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. (1. Kor. 6:12)


Listaa voisi varmasti jatkaa paljon pidemminkin, mutta nämä minulle nousivat ensimmäisenä mieleen.

5
Nettipappi / Vs: Homoseksuaalisuus
« : 25.02.2018 - klo:17:59 »
Tervehdys ei-kysyjä,

Niin kuin sanoit, aihe on haastava, eikä sinun esille nostamasi näkökulma ole yhtään sen helpompi. On tietyllä tavalla "helppoa", kun vedetään rajalinjoja hyvin yksinkertaisesti kategorioihin oikea ja väärä. Vaikka siinäkin on todella paljon vaikeuksia, on silti melko yksinkertaista tehdä dogmatiikkaa puhtaalta pöydältä ja sanoa, mitä Raamatun kirjoituksissa eri asioista sanotaan. Mutta kun otetaan mukaan identiteettikysymykset ja ihmisten henkilökohtaiset kokemukset, muuttuu kysymyksenasettelu kohti käyväksi ja kipeäksi.

Raamatun kirjoituksissa puhutaan ihmisen elämänvalintojen kohdalla toisaalta siitä, mitä käytännössä valitaan ja toisaalta siitä, millä motiiveilla ja sydämen asenteella toimitaan. Käytännön valinnoista hyviä esimerkkejä ovat Jeesuksen lyhyet vertaukset:

Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: "Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön." "En minä halua", poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: "Menen kyllä, isä", mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" (Matt. 21:28-31a)

Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. (Luuk. 6:43-35)


Jeesuksen opetuksen kärki on näissä kohdissa se, että jos katsotaan motiiveja, omaa tahtoa tai itse tekoa, niin teko on se, joka ratkaisee. Se määrittää oikean ja väärän.

Toisaalta Jeesus ei myöskään irrota motiiveja ja sydämen asennetta teoista. Hyvistä puista ja hyvistä hedelmistä puhuessaan hän sanoo, että väistämättä myös sisin vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Ne eivät ole kaksi erillistä osa-aluetta, vaan ne vaikuttavat toisiinsa. Samalla tavalla kuin sisin vaikuttaa käyttäytymiseen, myös käyttäytyminen ja elämän valinnat vaikuttavat siihen, mihin suuntaan sisäinen ihminen kasvaa. Kristinuskoon ja Raamatun sanomaan ei ole koskaan kuulunut se, että ulkoinen ihminen olisi sisäisen ihmisen orja.

Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. (Room. 8:12-13)

Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Ef. 4:22-24)


Jumala on välillä ärsyttävän sinnikäs kasvattaja. Hänelle ei kelpaa mikään muu kuin täydellisyys. Ilman muuta hän on yhtä aikaa armollisempi kuin kukaan ihminen koskaan voi olla. Mutta kasvatustehtävän näkökulmasta hän ei luovuta, ennen kuin jokainen uskova on saavuttanut Kristuksen kaltaisuuden. Tosin on täysin selvää, että se täydellisyys on tarjolla lopulta vasta taivaassa. Silti se suunta on hänellä mielessään jo tämän elämän aikana.

Kysymyksesi koski sitä, onko kristillistä ajatella, että olisi identiteettinsä vuoksi avioon kelpaamaton ja voisi elää kristillisesti selibaatissa. Jos kysymys esitetään näin tarkasti rajattuna, niin ajattelen, että oikea vastaus on: kyllä. Mutta elämä ei ole koskaan ihan niin tarkasti rajattava asia. Siksi vastasin paljon rönsyilevämmin, jonka nyt tiivistän: Jumala ottaa kaikin tavoin rikkinäisen ja syntisen ihmisen Jeesuksen ansiosta omaksi lapsekseen ja iankaikkisen elämän perilliseksi. Mutta yhtä aikaa Jumala haluaa hoitaa ja kasvattaa - toisinaan suorastaan painia ihmisen kanssa - jotta tämä kasvaisi niin ulkoisesti kuin sisäisesti aina vain enemmän kohti Kristuksen kaltaisuutta.

6
Nettipappi / Vs: Homoseksuaalisuus
« : 28.01.2018 - klo:15:39 »
Hei Mikael,

Sinulla ei ole mitään syytä pyydellä anteeksi. Kysymyksesi on erittäin hyvä ja aiheellinen. Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa noin henkilökohtaisia ja syviä asioita. Pyydän itse anteeksi pitkää vastausaikaa. Nettipapin vastaukset ovat jääneet jälleen kerran muiden töiden jalkoihin.

Kirjoituksestasi jää minulle kaikkein päällimmäisenä sellainen olo, että sinun suurin kipusi ja kysymyksesi on, miksi asiat eivät loksahda kerralla kohdalleen. Sinulla on selvä näkemys siitä, missä kohdin elämäsi lähti raiteille, joka ei ole hyvä. Ja sinulla on tieto siitä, missä olisi oikea tie, mutta vanhan tien kulkemisesta on vaikea päästää irti.

Koet varmasti olevasi epätoivoinen ja yksin. Toivottavasti sinua lohduttaa se tieto, ettet ole tehnyt mitään harvinaislaatuista löytöä, vaan elät tilanteessa, joka on ainoa mahdollinen. Jokainen herkästi omatuntoaan Raamatun valossa peilaava kristitty tekee enemmän tai vähemmän samat havainnot kuin sinä. Asiat ja elämäntilanteet vain vaihtelevat. Jokaisella on omat kipupisteensä. Poimin tähän kolme raamatunkohtaa, jotka suoran ja kieron kautta kuvaavat normaalia kristityn arkea:

Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia. (Saarn. 7:29)

Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa. Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme? Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi. (2. Sam. 22:31-33)

Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan. Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa." Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen… (Job 33:27-29)


Kerran toisensa jälkeen kristitty huomaa poikenneensa siltä tieltä, jota hän on tahtonut kulkea. Vakaat päätökset eivät olekaan pitäneet ja mieli on kuljettanut eri suuntaan. Suurissa linjoissa tahto on seurata Jumalaa, mutta hetken mielijohteessa halu vie toiseen suuntaan. Paavali paljon kokeneena ja paljon kasvaneena parahti itsekin samasta asiasta:

En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:15-25)


Mielestäni kristillisen elämän kaikkein vaikein läksy on oppia olemaan Jumalan edessä täysin luottavainen Jumalan armosta ja anteeksiannosta - kun samaan aikaan on opittava kilvoittelemaan ja tekemään parannusta omassa elämässä. Yleensä jompikumpi menee huonosti, kun vain toiseen osaa keskittyä yhdellä kertaa. Seuraavilla ajatuksillani en halua masentaa vaan päinvastoin rohkaista. Jeesus oli hyvin napakka siinä, kuinka hänen seuraamisensa on ristin kantamista ja kaikesta sellaisesta luopumista, joka voi tulla Jeesuksen ja kristityn väliin.

Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26-27)

Sinulla on haasteena luopua siitä, minkä olet huomannut olevan tavoittelemasi suosion väline, mutta joka ei vastaa Raamatun antamaa mallia kristityn elämästä. Uskon, että ristiriita on välillä hyvin repivä. Itsekin olen lukenut nuo Jeesuksen sanat aina hirvittävänä vaatimuksena. Mutta viime aikoina olen alkanut nähde sen myös suurena evankeliumina. Jeesus kertoo siinä, mitä hän haluaa seuraajiltaan. Vaatimus on kova, mutta yhtä aikaa läpi Raamatun kulkee linja, jonka Paavalikin tuolla edellä sanoi: Ihminen ei pysty täyttämään Jumalan mittapuuta. Siksi on takuuvarmaa, että Jumala itse tarttuu toimeen auttaakseen kristittyä, joka apua kaipaa:

Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. (Joh. 15:1-2)

Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. (5. Moos. 8:5)


Joskus tämä kasvatus on hyvin lempeää ja tapahtuu tavalla, joka kristitystä itsestäänkin tuntuu helpolta ja luontevalta. Rukous ja Raamattu ovat tärkeitä työkaluja tässä prosessissa. Raamattu antaa ymmärrystä Jumalan tahdosta, mutta se on myös Pyhän Hengen työkalu, joka ymmärryksen lisäksi puhuu myös sydämelle. Rukouksessa Jumala toimii ja myös rukoilija itse alkaa asennoitua siihen suuntaan, mitä hän rukoilee:

Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. (Kol. 1:10)

Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus. (Fil. 1:9-11)

Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin. (Ps. 94:12-15)


Toisinaan Jumala toimii vähän suoraviivaisemmin ja ohjaa kristittyä tavoilla, jotka eivät ole niin mieluisia. Paavalilla oli itselläänkin kasvukokemuksia, joiden lopputuloksesta hän oli tyytyväinen, vaikkei nauttinut itse prosessista. Jotkut kasvattavat asiat hänen elämässään olivat pysyviä muistuttajia oikeasta sydämenasenteesta.

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. (2. Kor. 12:7-10)

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. (Jaak. 1:2-4)


Kun Jumala kasvattaa ihmistä, hän kasvattaa tätä kohti sitä, millaiseksi Jumala on hänet on luonut. Kasvun lopputulos ei ole siis pelottava. Sinä et myöskään viestissäsi ilmaissut pelkääväsi millään tavalla. Olit pikemminkin turhautunut kasvun hitaudesta. Siihen saa olla turhautunut, koska turhautuminen on siinä tapauksessa myös eteenpäin vievä voima.

Kasvu on joissain asioissa ripeää, mutta yleensä se on varsin hidas prosessi, jossa takapakkeja tulee usein. Siksi haluan paikokkaasti sinua rohkaista ja lohduttaa: kristityn elämä on jatkuvaa kasvua kohti täydellisyyttä, joka lopullisesti saavutetaan vasta taivaassa. Siksi kaikki kasvaminenkin tapahtuu jatkuvasti armon alla.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. (Tit. 2:11-13)

7
Nettipappi / Vs: Nettipappi paikalla
« : 09.01.2018 - klo:12:46 »
Hyvää uutta vuotta foorumin lukijoille!

Nyt näyttää siltä, että osa-aikaisuuden aiheuttama rajattu työaika on pitänyt minut poissa palstalta liian tehokkaasti. Pyydän kärsivällisyyttä. Odottamassa on valtavan hyviä kysymyksiä, joihin mielelläni haluan vastata harkiten. Vastaukset saapuvat, vaikka nyt vastaustahti on nopeudeltaan kaikkea muuta kuin nettiympäristöön sopiva.

8
Nettipappi / Vs: Nettipappi paikalla
« : 22.11.2017 - klo:15:13 »
Nettipapin palstalle ei ole viime aikoina tullut kysymyksiä kovin kovalla tahdilla, joten olen varsin hyvin ehtinyt vastata kysymyksiin lyhyellä varoitusajalla. Erityisiä nettipapinpäiviä en ole nykyisin suunnitellut pitäväni, mutta pyydän foorumin käyttäjiä huomioimaan, että teen toukokuun 2018 loppuun asti osa-aikaista työsuhdetta. Jos kysymyksiä jossain vaiheessa alkaa keräytyä tulvaksi asti, niin toivon, että rajoitettu työaikani ei silti pitkittäisi vastausaikoja tarpeettomasti.

9
Nettipappi / Vs: Pyhän Hengen pilkka
« : 22.11.2017 - klo:14:54 »
Tervehdys Ihmettelijä,

Esitit muutaman hyvin painavan kysymyksen. Niiden merkitys on ilmeisesti myös sinulle itsellesi hyvin suuri. Kaikesta huolimatta niihin vastaaminen on melko selkeää ensimmäisen vastaukseni jälkeen. Teen silti äärimmäisen tiiviin yleistyksen Pyhän Hengen pilkasta, jota kyseiseen raamatunkohtaan ensimmäisiä kertoja törmäävä kristitty jää usein kipeästi pohtimaan:

1. Raamatun käyttämä termi "Pyhän Hengen pilkka" ei tarkoita herjaavan asian sanomista tai ajattelemista Jumalan kolmannesta persoonasta.
2. Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä ja siitä seuraavaa paatumista.
3. Joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole voinut sitä tehdä, koska paatunut ihminen ei koe synnintuntoa.

Näitä olen selittänyt tarkemmin tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni.

Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?

Pilkkaaminen ja herjaaminen ovat lopulta hyvin pieniä syntejä verrattuna Pyhän Hengen pilkkaan (Jeesuksen hylkääminen), koska Jeesuksen sovitustyö antaa anteeksi kaikki suurimmatkin synnit. Siksi uskoon tuleminen on myös täydellinen anteeksianto kaikesta menneestä. Paavali oli tästä erinomainen esimerkki:

     Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta,
     joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä,
     että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut
     palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja
     ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni
     tähden en tiennyt, mitä tein. (1. Tim. 1:12)


Lainaus
Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?

Tämä tilanne aiheuttaa enemmän kysymyksiä omassatunnossa. "Olisiko pitänyt uskossa ollessa ja siitä luopuessa tajuta enemmän? Entä voiko saada anteeksi sen, että on luopunut uskosta?"

Kristittynä eläminen olisi helppoa, jos se olisi vain sitä, että "ensin olin syntinen, sitten sain kaiken anteeksi". Suurin vaikeus on elää yhtä aikaa kahdessa todellisuudessa. Ihmisenä kukaan ei voi väistää sitä todellisuutta, että synti kulkee mukana kuolemaan asti. Ja kristittynä yhtä totta on koko ajan se, että Jumalan silmissä jokainen kristitty on Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas. Inhimillisesti on helppo ymmärtää ensimmäinen anteeksianto. Itse asiassa jossain määrin on helppo ajatella, että "se kuuluu minulle". Mutta yhä uudelleen samoissa asioissa lankeaminen tai suuret ja karkeat lankeamiset ovatkin jo vaikeampi pala. Silti Jumala on luvannut armahtaa.

Samainen Paavali, joka oli ensimmäisen kerran armahdettu suurista synneistään, taisteli jatkossakin synnin kanssa. Mutta yhä edelleen vastaus oli sama. Jokainen, joka pakenee Kristuksen anteeksiannon turviin, pelastuu:

     Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää,
     mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn
     Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain,
     joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
     synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
     kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen
     tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
     turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:21-25)


Lainaus
Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?

Juuri näin toimi myös Pietari. Hän oli yksi läheisimmin Jeesusta seuranneita ihmisiä, mutta pelosta ja vaistomaisesti hän kielsi edes tuntevansa koko Jeesusta saati sitten seuraavansa häntä. Jumalan valtavaa armoa kuvastaa se, kuinka Jeesus kertoi jo etukäteen antavansa Pietarille anteeksi. Jopa ennen kuin ennusti hänen lankeamisensa:

     "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.
     Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.
     Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle:
     "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
     tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari:
     ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi
     minut." (Luuk. 22:31-34)


Humalassa tai pelossa tapahtunut pilkkaaminen ei ole Pyhän Hengen pilkkaa siinä merkityksessä kuin Raamattu sen määrittelee. Tällaisten suurten lankeamisten vaara kuitenkin on, että jos niitä ei osaa pyytää anteeksi vaan häpeissään alkaa väistellä Jumalaa, se voi johtaa paatumiseen eli todelliseen Pyhän Hengen pilkkaan. Siksi Jeesuskin sanoi aivan erityisesti rukoilleensa Pietarin puolesta. On vaikea kuvitella, kuinka suuri häpeää Pietari koki kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala piti kuitenkin kiinni Pietarista, eikä hänen uskonsa sammunut.

10
Nettipappi / Vs: Suositteletko näitä nettisivuja?
« : 29.10.2017 - klo:03:09 »
Hei Aavistelija,

En ole ottanut tavakseni kommentoida useinkaan asioihin, joita yleisen keskustelualueen tai pohdintapalstan puolella nostetaan esiin. Mutta kun nyt kysyt, niin en itse pidä tuota mainitsemaasi sivua kovin hyvänä. Siinä on paljon oikeita asioita, mutta seassa on myös aika paljon kyseenalaisia tulkintoja. Näiden erottaminen toisistaan ei ole helppoa, jos ei tunne Raamattua hyvin.

Toisaalta Jumalan ja Jeesuksen nimien käyttäminen hyvin oudossa muodossa alkukielen kirjaimia transkripoimalla on tekijä, joka saa lukijan jo lähtökohdissaan varovaiseksi. En siksi ole ensisijaisesti peloissani, että tuollainen sivu ketään eksyttäisi. Toki hyvin mustavalkoinen kirjoitustyyli varmasti vetää puoleensa sellaisia kristittyjä tai hengellisiä etsijöitä, jotka kaipaavat mahdollisuutta radikalisoitua ja osoittaa olevansa tarkasti oikeaoppisia.

11
Nettipappi / Vs: Väkivalta
« : 25.10.2017 - klo:17:54 »
Tervehdys Sanna,

En tunne tätä tutkimusta mistään muualta, mutta lainaamasi kohta herättää ainakin itsessäni paljon pohdintoja ja nostaa mielenkiintoisia kysymyksiä mieleen.

1. Minun mielestäni tuollaiset tutkimustulokset ovat hyvin ymmärrettäviä. Jos jollakulla ihmisellä on ajatus, että lähimmäistä vahingoittavalle toiminnalle on jumalallinen oikeutus tai suorastaan velvollisuus, niin silloin Jumalan käskyn rikkominen tuntuu suuremmalta vääryydeltä kuin pahan tekeminen lähimmäiselle.

2. Raamatussa luvatun maan valloittaminen ja erityisesti Jerikon tuhoaminen on hyvin selkeästi jumalallisella oikeutuksella tehty asia. Jerikon kertomuksessa on vielä monia ihmeitä mukana, jotka Raamatussa kuvataan Jumalan aikaansaannoksiksi.

3. Koska Jerikon valloittamisen tarinan kääntäminen toiseen kulttuuriin ei tunnu yhtä hyväksyttävältä, näyttää siltä, että luvatun maan valloittamisen myönteisesti suhtautuvat ihmiset perustelevat kantansa omaan kulttuuriin kuuluvalla oikeutuksella.

4. Myönteisesti suhtautuvista kaikki eivät minun mielestäni tuon lainaamasi tekstin mukaan perustelleet kantaansa puhtaan uskonnollisilla syillä. Jumalan käskyyn vetoaminen on ehdottomasti uskonnollinen syy, mutta kun vedotaan siihen, että maa oli luvattu juutalaisille, niin silloin Jumalan käskyä tärkeämmäksi nousee kansallinen tunto siitä, että jokin kuuluu itselle. (Lyhyt teksti ei selkeästi jaotellut sitä, millaisia kansanmurhan hyväksymisen perusteet tarkemmin olivat. Wikipedian kirjoittaja tiivistää luokittelut varsin rajulla kädellä.)

5. Kielteisesti suhtautuvista ihmisistä osa näyttäisi hyväksyvän itse maan valloituksen, mutta kääntyy kielteiselle kannalle tekemällä muutoksia Raamatun kertomukseen: oli kuitenkin väärin, että myös eläimet ja omaisuus tuhottiin. Myöhemmissä maan valloittamisen kertomuksissa eläimet ja omaisuus oli lupa ottaa saaliiksi, mutta Jerikon kohdalla Jumala käski tuhota kaiken. On siis mielenkiintoista, että tämän ryhmän mielestä ei lopulta ollut väärin tuhota ihmisiä, mutta eläinten ja omaisuuden tuhoaminen on väärin. (Toisaalta tutkimus oli tehty lapsilla, ja riittävän pienen lapsen mielestä rakkaan pehmonallen menetys on suurempi katastrofi kuin itselle merkityksettömän ihmisen kuolema.)

6. Viimeinen kielteisesti suhtautuva ryhmä näyttää perustelevan kantansa rodullisesti vastoin Raamatun kertomusta. Luvatun maan valloittamisen yhteydessä maata itsessään ei pidetä epäpuhtaana, mutta nämä kansanmurhaan kielteisesti suhtautuvat ajattelevat, että oli väärin mennä arabien asuttamalle alueelle uskonnollisen epäpuhtauden nimissä. Ja itse asiassa he näyttävät ajattelevan, että Jumalan kirouksen pitäisi kohdata luvatun maan valloittajia samalla tavalla kuin siellä aikaisemmin asuneitakin, jotka saivat Jumalan rangaistuksena israelilaiset kimppuunsa. Logiikka Raamatun kertomuksiin kääntyy monta kertaa päälaelleen, koska keskiössä on arabien epäpuhtaus eikä jumalallinen oikeutus.

Kun lapsilta kysellään suuria kysymyksiä, heillä itsellään ei yleensäkään ole puhtaalta pöydältä nousevia vastauksia. Lapset kertovat tällöin omassa kodissaan ja lähipiirissään oppimiaan asioita. Sinällään tämä tutkimus saattaa olla hyvin paljastava laajemminkin kuin vain lasten näkemyksien kokoajana. Juutalaisten ja arabien välit eivät ole kovin kauniissa kukassaan, joten siksi tähän kontekstiin sijoittuva Jerikon valloittamisen kertomus saa varmasti juutalaisilta suuremman sympatian kuin Kiinaan sijoitettu kertomuksen jäljitelmä. Toisaalta lasten ajatukset näkemykset ovat lapsenomaisesti hyvin yksisilmäisiä - kuten se, että kansanmurha on väärin, jos samalla tuhotaan omaisuutta.

On täysin totta, että Raamatussa Jumala ilmoittaa hurskaalle Abrahamille, että hänen jälkeläisensä saavat luvatun maan omakseen. Puolen vuosituhannen kuluttua tämä toteutuu, kun Jumala kutsuu orjuutetun kansan Egyptistä Mooseksen johdolla luvattuun maahan. Jumala myös antaa tarkat ohjeet, kuinka on toimittava, että siinä maassa asuvat tuhotaan syntiensä vuoksi, ja mitä juutalaisten on velvollisuus tehdä ja mitä ei saa tehdä. Uskonnollisesta näkökulmasta tätä jumalallista oikeutusta ei voida sivuuttaa.

Ollaan kuitenkin suurissa ongelmissa, jos kulttuuriset, poliittiset tai henkilökohtaiset intressit alkavat sotkeutua uskonnolliseen näkökulmaan mukaan, eikä Raamattua lueta sen omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi on täysin väärin ajatella, että 3000 vuoden takainen tapahtuma antaisi oikeuden toimia samalla tavalla nyt. Tai että juutalaiset olisivat saaneet pysyvän oikeuden hävittää muita kansoja maailman kartalta. Tai että kukaan yksittäinen juutalainen tai kristitty voisi pyhään kirjaansa vedoten ottaa vapauksia toisten alistamiseksi.

Mielenkiintoinen oli tämä lainaamasi teksti. Mielestäni se osoittaa, miten tärkeä on osata erottaa uskonnolliset, kulttuurilliset ja henkilökohtaiset ajatukset toisistaan. Elämän keskellä ne aina kietoutuvat toisiinsa, eikä noita osa-alueita voida tyystin itsenäisinä käsitelläkään, mutta omien ajatustensa lähteitä on tärkeä tunnistaa. Raamatussa on monia haastavia kohtia, jotka muodostuvat erityisen haastaviksi, jos Raamatun kokonaisuutta ei tunneta. Tästä olen kirjoittanut enemmän viestiketjussa Raamatun tulkitseminen.

12
Nettipappi / Vs: Väkivalta
« : 19.06.2017 - klo:15:29 »
Hei Wendy,

Ajattelen, että olemme itse asiasta hyvinkin samaa mieltä. Mutta nyt ollaan jo siinä vaiheessa keskustelua, että pitäisi tehdä tarkempia käsitteiden määrittelyjä. Esimerkiksi sanaa 'väkivalta' me kaksi käytämme eri tavalla. Minulle väkivalta tarkoittaa aina vain negatiivisia asioita. Jos kyseessä on esimerkiksi yhteiskunnan käyttämä valta ja voimakeinot, en käytä siitä sanaa väkivalta. Sinä puolestasi käytät samaa sanaa siten, että erottelet väkivallan negatiiviseen ja ei-niin-negatiiviseen ulottuvuuteen. Ajattelen, että meillä on sama logiikka, vaikkakin myös käsite-ero on olemassa.

Lähtökohtaisten käsitteiden johdosta ajatteluketjumme jatkuu myös eri termistöllä. Sinä toteat, että esivallalla on oikeus käyttää väkivaltaa, jos se toimii jumalallisella mandaatilla. Jos taas jumalallista mandaattia ei ole, ei ole oikeutta myöskään väkivaltaan. Tässä kohtaa olemme enemmän eri linjoilla keskenämme. Minä näet ajattelen, että esivallalla on aina jumalallinen oikeutus.

     Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.
     Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin,
     häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
     (Room. 13:1)


Sen sijaan esivalta voi käyttää väärin tätä jumalallista oikeutustaan. Siksi minun logiikkani on se, että en puhu huonosta ja paremmasta väkivallasta. Esivallan harjoittama vääryys on väkivaltaa, eli aina paha asia, kun esivalta käyttää Jumalalta saamaansa valtaa väärin.

Tästä asiasta on pari hyvin mielenkiintoista esimerkki Jesajan kirjan lehdillä. Assyria oli suuri maailmanvalta, joka tuhosi Samarian ja Pohjois-Israelin vuonna 722 eKr. Se oli saanut valtansa ja voimansa Jumalalta - vaikka olikin täysin pakanallinen valtio. Jumala sanoo, että hän halusi käyttää Assyriaa rangaistakseen omaisuuskansaansa, joka oli toiminut väärin ja sortunut epäjumalanpalvelukseen, mutta joka ei ollut tehnyt parannusta, vaikka profeetat sitä julistivat parin vuosisadan ajan.

Silti kaiken tämän jälkeen Jumala vaati myös Assyrian tilille teoistaan. Hän itse sanoi käyttävänsä Assyriaa, mutta rankaisi sitä jälkikäteen. Assyria oli valtaa tavoitteleva valtakunta, ja varmaan juuri sen vuoksi Jumala pystyi käyttämään sen valtakunnan vääryyttä omien tarkoitustensa ajamiseen. Siltikään Assyrian pahoja tekoja ei katsottu läpi sormien.

     Voi Assyriaa, minun vihani ruoskaa! Suuttumukseni sauva
     on sen kädessä. Sen minä lähetän tämän kelvottoman
     kansan kimppuun, tämän kansan kimppuun, joka on
     herättänyt vihani, ryöstämään ja saalistamaan, tallaamaan
     sitä kuin kujien lokaa. Mutta Assyria itse uskoo toisin, itse
     se ei ymmärrä tehtäväänsä. Sillä on mielessään vain hävitys
     ja halu tuhota kansa kansan jälkeen. ... Mutta tietäkää:
     kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni
     Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian
     kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta
     ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä. (Jes. 10:5-7, 12)


Täysin sama kuvio toistui Babylonian kohdalla. Assyrian jälkeen maailmanvallaksi noussut Babylonia tuhosi Etelä-Israelin, eli Juudan, vuonna 586 eKr. Jälleen Jumala sanoi, että hän käytti Babyloniaa rangaistakseen omaa kansaansa ja Jerusalemia sen syntien vuoksi. Mutta Babylonia sai myös rangaistuksensa omista vääristä teoistaan, joita Jumala pystyi käyttämään tarkoitustensa toteuttamiseen.

     - Sinä, Babylonia, olet vasarani ja sota-aseeni.
     Sinulla minä murskaan kansat ja hävitän valtakunnat.
     Minä murskaan sinulla ratsut ja ratsastajat, isken
     vaunuja ja niiden ajajia. Minä murskaan sinulla
     miehet ja naiset, isken vanhoja ja nuoria, lyön poikia
     ja tyttöjä. Minä murskaan sinulla paimenet ja heidän
     laumansa, isken kyntäjiä ja heidän juhtiaan, lyön
     käskynhaltijoita ja maaherroja. Kuitenkin minä kostan
     Babylonille ja kaikille Kaldean asukkaille sen pahan,
     mitä he ovat tehneet Siionille. Sinä, Siion, saat sen
     nähdä, sanoo Herra. (Jer. 51:20-24)


Jumalallisen oikeutuksen, rangaistuksen, väkivallan ja väärien motiivien vyyhti on aika monimutkainen: Jumala on antanut kaikelle esivallalle voiman, vallan ja luvan toimia oikeuden ylläpitäjänä ja rangaistusten toteuttajana. Mutta tätä valtaa on mahdollista käyttää väärin ja sortua väkivaltaan. Sitä vääryyttäkin Jumala voi käyttää oman tahtonsa mukaan suunnitelmiensa toteuttamiseen. Silti, vaikka Jumalan tahto jossain asiassa toteutuisi vääryyden kautta, ei se itse vääryys muutu oikeaksi.


Toinen puoli kysymyksestäsi ja ajatuksistasi koski väkivallan tai rangaistusten määrää suhteessa rikkomukseen. Olen itse hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi. Raamatun lehdillä se näyttäytyy meille jännällä tavalla. Esimerkiksi Hammurabin lakia pidetään kovin ankarana lakina, kun siinä annetaan ohjeita "silmä silmästä ja hammas hampaasta" ja muuta vastaavaa. Ne tuntuvat meille - sakkorangaistuksiin tottuneille ihmisille - äärimmäisen ankarilta. Mutta myös Vanhassa testamentissa on samanlaisia ohjeita:

     Jos joku teistä tuottaa toiselle vamman, häntä itseään
     kohdeltakoon samoin: murtuma murtumasta, silmä
     silmästä, hammas hampaasta. Hän itse saakoon saman
     vamman, jonka hän toiselle aiheutti. Joka tappaa eläimen,
     korvatkoon sen, mutta se, joka tappaa ihmisen,
     surmattakoon. Sama laki koskee teitä kaikkia, niin
     siirtolaisia kuin syntyperäisiä israelilaisia, sillä minä olen
     Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 24:19-22)


Tämä tuntuu aluksi tosi ankaralta. Mutta rangaistusten suuruus riippuu aina ympäröivästä yhteiskunnasta. Jos ajatellaan mitä tahansa rikosta, inhimillinen tunne on, että rikoksen tekijän pitäisi kärsiä vähän enemmän kuin rikoksen uhrin. Ja jos ihmisellä on voimaa ja valtaa, hän varmaan hyvin mielellään toimisi näin. Ei liene mitenkään tavatonta, että esimerkiksi rikollisjärjestön jäsenen kokema vääryys maksetaan tappamalla syyllinen. Tai huumevelkojen perimisessä rusikoidaan velallisen ruumiinjäseniä. Myös VT:n ajan ihmiset saattoivat tällaisia käytäntöjä tuntea:

     Lemek sanoi vaimoilleen: - Ada ja Silla, kuulkaa minua,
     te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
     Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä
     naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan
     seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentä-
     seitsemän kertaa. (1. Moos. 4:23-24)


Silmä silmästä ja hammas hampaasta -sääntö näyttää suojelevan myös syyllistä eikä vain uhria. Rangaistuksen suuruus on siis suhteutettava rikokseen. Ja kukin yhteiskunta tekee omana aikanaan - jumalallisella valtuutuksella - säännöt, joita noudatetaan. Tällainen rangaistuksen toteuttaminen on esivallan oikeus. Mutta jos mennään mielivallan puolelle, silloin on mielestäni oikeus puhua myös väkivallasta.

13
Yleinen Keskustelualue / Vs: Kristilliset blogit/nettisivut
« : 10.06.2017 - klo:00:26 »
Olen opettanut viime vuosina paljon Seurakunnan kolminaisuudesta. Se on ajattelun työkalu, joka auttaa ymmärtämään omaa uskoa sekä toisella tavalla ajattelevia kristittyjä. Toivon, että sen kautta myös voitaisiin vahvistaa seurakuntia ja kristittyjen yhteyttä.

Uudet nettisivut:
www.srk3.fi

Uudet FB-sivut:
www.fb.me/srk3.fi

14
Nettipappi / Vs: Raamatunkäännökset
« : 02.06.2017 - klo:13:03 »
Hei xxx,

Löysin vanhojen vastausteni joukosta tämän viestiketjun, jonka jatkoksi kysymyksesi liitin. Tutustu tuohon yllä olevaan kirjoitukseeni ja siinä mainittuun toiseen vastaukseeni. Jos ne jättävät vielä askarruttavia asioita mieleen, niin esitä tarkentavia kysymyksiä.

15
Nettipappi / Vs: Väkivalta
« : 07.05.2017 - klo:18:06 »
Hei vaan Teuvo!

Kysymykseesi on tavallaan äärimmäisen helppo vastata, mutta luulen, että vastaukseni ei ole sitä, mitä sinä oikeasti kysyt. Kristillisen kirkon näkökulma väkivaltaan on näet aina ollut erittäin selkeä: kaikki väkivalta aina ja kaikkialla on huono juttu.

Ymmärrän, että heti herää iso liuta kysymyksiä. Miten sitten ristiretket ovat olleet mahdollisia? Tai inkvisitio? Tai sotilaspastoreiden toiminta sodassa? Tai Seitsemän veljeksen tyyliset kertomukset karttakepillä sormille hakkaavasta lukkarista koulussaan? Tai miten on mahdollista, että Raamatussa annetaan ohjeita kuolemantuomioista? Jopa oikein ja hurskaasti toimivat ihmiset ovat näyttäneet toimivan väkivaltaisesti. Itse Jeesus ajoi ihmisiä ruoskan kanssa pois temppelistä ja Nehemia opasti väärien avioliittojen kautta syntiä tehneitä kansalaisiaan vähintäänkin rajuin ottein:

     Minä moitin ja soimasin näitä miehiä, muutamia jopa löin
     ja revin parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää
     antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä
     ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten
     tyttäriä!" (Neh. 13:25)


Kysymyksesi on oikeasti todella vaikea vastata siksi, että sana väkivalta saa hyvin erilaisia määritelmiä sen mukaan, kuka sen sanoo.
Anarkistin mielestä poliisin käyttämät joukkojenhallinnan voimakeinot ovat väkivaltaa - jonkun toisen mielestä oikeutettua toimintaa, että vältettäisiin satunnaisten kansalaisten aiheuttamaa tuhoa.
Pasifistin mielestä sota on väkivaltaa - jonkun toisen mielestä oikeutettua oman maan ja lähimmäisten puolustamista.
Vapaan kasvatuksen kannattajan mielestä mielipahan tuottaminen lapselle on henkistä väkivaltaa - jonkun toisen mielestä kasvattamiseen kuuluu pettymysten tuottaminen.

Maailman historiassa eri aikakausina ja eri maissa on ollut hyvin erilaisia käsityksiä väkivallasta. Siksi minä en oikeastaan osaa vastata kysymykseesi mitään tämän enempää. Tarvitsisin sinulta tarkemmin määritellyn kysymyksen. Lisäksi suosittelen sinua tutustumaan tähän etiikan esitelmien tekijöiden avuksi laatimaani vastausten luetteloon. Sieltä saattaa aueta jo monta aihetta sivuavaa otsikkoa: etiikan esitelmät

Sivuja: [1] 2 3 ... 103