Nettipappi.net

Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 18.04.2017 - klo:00:54 »

Hei Moottorisaha,

Vastaan hyvin lyhyesti ja käytän aika naiivia esimerkkiä. Sienten tai raa'an jauhelihan syöminen ei ole millään tavalla kiellettyä, mutta silti kaikki ihmiset eivät vain pysty sitä tekemään. Kun olen puhunut kuolemantuomiosta, olen käsitellyt sitä, millaisia oikeuksia Raamatun mukaan yhteiskunnalla on. Aivan eri asia on se, kuka yksittäinen ihminen pystyisi toimimaan telottajana tai pyövelinä. Vaikka kuolemantuomioon olisi lain tai jopa Raamatun antama oikeutus, on se rangaistuksena raskas, että sen täytäntöön paneminen ei voi olla helppoa kenellekään yksittäiselle kristitylle. Henkilökohtaisesti esimerkiksi en usko, että kykenisin laittamaan kuolemanrangaistusta täytäntöön.
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 15.04.2017 - klo:14:08 »

Noh keksitään hypoteettinen joskin mahdollinen tilanne.
Oletetaan, että Suomi on sodassa ja sinä olet siellä mukana tai kuka vaan kristittynä itseään pitävä. Sodan aikana voivat lait jne olla toisenlaisia. Saat määräyksen mennä ja teloittaa henkilö x tai tehtäviin kuuluisi mahdollisesti tappaminen toimenpiteenä eli eräänlainen kenttäoikeuden kuilemantuomio. Omatunto sotii vastaan. Miten tekis?

Kyllä joo tämä on sarjaa vaikeita ja melkein mahdottomia vaan joskin silti mahdollisia skenaarioita.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 07.04.2017 - klo:01:40 »

Laitan erillisenä viestinä korjauksen vastaukseeni. Sain hyvän palautteen, joka ohjasi minut oikeampaan ymmärrykseen. Viimeisimpien sotien aikaan Suomessa oli voimassa kuolemanrangaistus rintamakarkuruudesta, mutta nykyisellään sitä ei ole Suomen laissa edes sota-aikaan.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 05.04.2017 - klo:22:51 »

Hei Oikeudentuntoinen,

Esitit hyviä jatkokysymyksiä ja pohdintoja.

Eikö ole pikemminkin niin että Jeesus luovuttaa tuossa kivitys-kertomuksessa tuomiovallan ihmisen henkeen ainoastaan Jumalalle, sillä kaikki ihmiset ovat syntisiä, emmekä siksi voi tuomita muita.

Tätä syntisen naisen tapausta käytetään välillä tällä tavoin, niin kuin sanot. Itse tuolla edellisissä viesteissäni totean, että tässä kohdassa Jeesus kieltää ihmistä ottamasta oikeutta omiin käsiin. Hän ei tietenkään kannusta myöskään siihen, että kuolemantuomio pitäisi olla yhteiskunnassa voimassa. Jeesuksen kannanotto on kuitenkin selkeästi yksilön etiikkaa puhutteleva. Hänen toimintansa on niin viisasta ja tarkasti valittua, että se kohdistuu väistämättä yksilön itsetutkiskeluun ja syntisyyden osoittamiseen. Mutta se jättää kannanoton yhteiskunnan toimintamalleista avoimiksi.

Sinäkin pohdiskelet kysymyksessäsi sitä, että mielestäsi esivallan miekankanto-oikeus voisi tarkoittaa sitä, että on oikeutettua käydä puolustussotaa omaa maata suojellakseen. Mutta jos pysymme tuossa samassa logiikassa, että Jeesus tämän aviorikoksesta kiinni otetun naisen tapauksessa kielsi kaikenlaisen ihmisen aiheuttaman kuoleman tuottamisen, niin silloinhan ei olisi oikeutta edes sodassa surmata vihollista.

Kun Jeesus sanoo, ettei saa tuomita, niin se tarkoittaa sitä, että kenelläkään ihmisellä ei ole oikeus julistaa toista ihmistä kadotuksen lapseksi. Kukaan ei voi tietää, mikä toisen ihmisen iäisyyskohtalo varmuudella on.

     Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on
     valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen.
     Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
     (Jaak. 4:12)

     Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita;
     älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään
     kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin
     teillekin anteeksi annetaan. (Luuk. 6:37 KR38)

     Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin
     Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo
     esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa
     kiitoksen Jumalalta. (1. Kor. 4:5)


Lähimmäisen tuomitseminen on siis ennen kaikkea hänen julistamistaan kadotustuomion alaiseksi. Kyllähän me puhekielessä tarkoitamme toisen tuomitsemisella sitäkin, että sanomme lähimmäisen tekoja vääriksi. Tässäkään mielessä kristityllä ei ole oikeutta nousta toisen yläpuolelle, mutta silti Jeesus käski puuttua lähimmäisen vääriin tekoihin.

     Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken.
     Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta
     ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä
     "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan
     sanalla". Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle.
     Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin
     pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte
     maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te
     vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
     (Matt. 18:15-18)


Lähtökohtaisesti kristityllä on siis oikeus ja velvollisuus puuttua vääryyteen. Toki nämä todetut näkökulmat eivät vielä kerro mitään siitä, millaisissa rajoissa se puuttuminen voidaan tehdä.

Lainaus
Olen sisäistänyt, että päivämme ovat Jumalan käsissä, eikä siksi kukaan muu voi niihin puuttua.

Vanhan testamentin juutalaisuudessa Jumala määräsi tietyistä rikoksista rangaistukseksi kuolemantuomion. Sen tuomion toteuttivat ihmiset. Silti päivät olivat perimmiltään Jumalan käsissä, koska hän oli säätänyt, missä tapauksissa ihmisten kuului toimia hänen käsinään.

Esivalta on yksi Jumalan käsistä. Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta tarttua miekkaan:

     Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pane miekkasi
     tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan
     kaatuu. (Matt. 26:52)


Silti miekkaa ja yhteiskunnan velvoittamia miekan kantajia tarvitaan yhteiskunnassa:

     Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi.
     Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna
     miekkaa turhaan. (Room. 13:4a)


Kyse ei ole sotaan liittyvästä miekasta, koska sama jae jatkuu:

     Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön
     väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. (Room. 13:4)


Miekalla annettava rangaistus Rooman valtakunnassa oli kuolemantuomio, ei mikään haavoille viiltely tai tökkiminen. Paavalikin telotettiin miekalla.

Yhä uudelleen toistan: Raamatun mukaan esivallalla on oikeus päättää rangaistuksista parhaan ymmärryksensä mukaan. Kristityn on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.

Raamattu ei kiellä esivaltaa päätymästä kuolemantuomioita langettaviin lakiteksteihin. Mutta se ei myöskään kiellä kristittyä viemään eteenpäin sellaista lainsäädäntöä, jota kristitty itse pitää ihanteena. En todellakaan kannata kuolemantuomioiden lisäämistä Suomen lakiin, mutta en saa myöskään sanoa, että Suomen valtio tekisi automaattisesti väärin, jos se näkisi hyväksi määrätä kuolemanrangaistuksen riittävän raskaista rikoksista. Tämä on asia, josta ei Raamatun valossa sanoa mitään tämän kovemmin kiveen kirjoitettua.

Lainaus
Eräs vankilapastorikin juuri sanoi Aamulehdessä, että "vaikka mies lusisi koko elämänsä, sekin elämä on arvokas".

Tämä pitää todella hyvin paikkansa. Kristittyjen on siksi monella tapaa oltava lamppuina maailmassa ja autettava ihmisiä näkemään elämän arvo. Mutta tätäkään asiaa ei voida katsoa vain yhden näkökulman kautta. Saarnaaja pohtii syvän elämänviisauden kautta:

     Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus,
     ihmiset rohkaistuvat pahantekoon. (Saarn. 8:11)


Kärjistän: Jos sarjamurhaaja saa sakkorangaistuksen, ollaan ehkä arvostettu hänen elämäänsä, mutta halveksittu niiden ihmisten elämää, jotka hän on murhannut. Henkirikoksia tapahtuu myös vankiloissa, joten aivan loogista olisi sekin, että oikeuslaitos haluaisi kunnioittaa myös toisten vankien elämää ja pitää huolen siitä, että esim. patologinen murhaaja ei voi jatkaa toimintaansa edes vankilassa.

Tämä on toki vain pohdintaa, koska kyllä yhteiskunta varmasti sen verran kovia keinoja osaa keksiä, että murhan uusiminen olisi mahdotonta. Mutta elämän kunnioittamisen argumenttikaan ei ole yksiselitteinen lähestymistapa.

Lainaus
Ja myös murhaaja voi katua ja tulla synnintuntoon, eivätkä muutkaan synnit ole Jumalan edessä sen pienempiä kuin murha?

Pitää paikkansa. Mutta yhtä lailla meillä on esimerkiksi Natsi-Saksan kuolemaantuomittujen upseerien kohdalla kertomuksia siitä, kuinka juuri kuoleman odottaminen sai heidät synnintuntoon. Tästä on mielenkiintoinen artikkelikin: Natsijohtajat viimeisellä tuomiolla.

Lainaus
Olen ymmärtänyt että kaikki tappaminen vaikuttaa sieluun. Miksi monet papit ja kristityt ovat sitä mieltä, että kuolemantuomio on väärin?

Minusta se on täysin luonnollista, että näin ajatellaan. Eikä se ole henkilökohtaisena mielipiteenä ollenkaan väärä ajattelutapa. En minäkään kannata kuolemantuomioita. Ainakaan Suomessa en uskoisi niiden saavan mitään hyvää aikaan. Mutta koska minulta kysytään tätä asiaa Raamatun valossa, en voi myöskään sanoa, että Raamattu ilman muuta kieltää esivaltaa säätämästä kuolemantuomioita.

Lainaus
Entä jos esivallan miekankanto-oikeus viittaakin oikeuteen puolustaa omaa kansaa? Minusta pitää olla johdonmukainen, ja jos ei kristinusko hyväksy oikeutta aborttiin ja eutanasiaan, miksi myöskään kuolemantuomioon? Kaikissahan ihminen tekee päätöksen toisen hengestä.

Niin kuin edellä sanoin, myös sotilas, joka ampuu kohti rynnistävän vihollisen, tekee päätöksen tämän hengestä. Eikä hän siitä huolimatta tee helppoa päätöstä. Myös tällainen tappaminen vaikuttaa ihmisen sieluun. Niitä jälkiä kantaa vieläkin moni suomalainen sielussaan - jopa sellaiset sukupolvet, jotka itse eivät ole olleet sotaa näkemässä.

Nämä ovat eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Sodassa tappaminen on yleensä kaikkein helpoimmin hyväksyttävissä oleva tappamisen muoto. Yleensä se perustellaan sillä, että se on pienempi paha, koska siinä sotilas joutuu valitsemaan, kuka kuolee - koska joka tapauksessa joku kuolee: hyökkäävä vihollinen tai sotilas itse tai joku ihminen, jota sotilas haluaa henkensä uhalla puolustaa.

Abortti ja eutanasia ovat vaikeammin puolustettavissa. Siksi keskusteluissa pyritään joko nimeämään syntymätön lapsi joksikin muuksi kuin oikeaksi ihmiseksi. Tai sitten pyritään korostamaan niitä vaikeuksia, joihin joudutaan, jos lapsi syntyy. Toisaalta eutanasiakysymyksissä pyritään vertaamaan kuoleman vakavuutta ja tuskien suuruutta niin, että kuolema nähdään pienempänä pahana. Nämä ovat hyvin luonnollisia psykologisia reaktioita, joissa myös halutaan perustella asia "pienimmän pahan teologialla", vaikka se on paljon vaikeampaa kuin sodan tapauksessa.

Kuolemantuomioiden suhteen logiikka on edelleen sama. Minun ajattelussani se menee vaikeustasoltaan näiden väliin. Kuolemantuomioita tarkastellaan todennäköisesti kahdesta eri näkökulmasta. 1. Jos rikollisella on liian suuri riski toistaa esimerkiksi henkirikos tai muu toisten ihmisten elämää ratkaisevasti tuhoava rikos, on pienempi paha, että rikokseen syyllistynyt kuolee eikä joku seuraava syytön uhri. 2. Jos yhteiskunnassa rikoksista ei ole määrätty riittävän kovia rangaistuksia, ihmisillä on varaa ottaa riskejä. Esimerkiksi joku saattaa vihata toista ihmistä niin sydämensä pohjasta, että on valmis ottamaan riskin, että hän joutuu siitä vankilaan loppuiäkseen. Mutta hän ei ehkä ota sitä riskiä, jos tietää, että rangaistuksena olisi kuolemantuomio.

Nämä ovat siis erilaisia ajatusketjuja, joissa näitä ihmisen tappamisen muotoja - sota, abortti, eutanasia ja kuolemantuomio - tarkastellaan pienimmän pahan kautta. Kristillisessä etiikassa sota on nähty vaikeaksi, mutta helpoimmin hyväksyttäväksi muodoksi. Abortti ja eutanasia kaikkein vaikeimmin hyväksyttäviksi muodoiksi.

Kuolemantuomio jakaa mielipiteitä eniten. Pelkkä elämän kunnioittamisen periaate ei itsessään ratkaise asiaa, koska kyse ei ole ainoastaan rikokseen syyllistyneen elämän kunnioittamisesta, vaan mahdollisesti monen muun ihmisen elämän kunnioittamisesta.

Toistin tässä vastauksessa paljon edellisissä vastauksissa kirjoittamiani asioita, mutta toivottavasti sait silti joitain selkiyttäviä näkökulmia pohdintojesi avuksi.
Kirjoittanut: Oikeudentuntoinen
« : 04.04.2017 - klo:00:30 »

Eikö ole pikemminkin niin että Jeesus luovuttaa tuossa kivitys-kertomuksessa tuomiovallan ihmisen henkeen ainoastaan Jumalalle, sillä kaikki ihmiset ovat syntisiä, emmekä siksi voi tuomita muita. Olen sisäistänyt, että päivämme ovat Jumalan käsissä, eikä siksi kukaan muu voi niihin puuttua. Eräs vankilapastorikin juuri sanoi Aamulehdessä, että "vaikka mies lusisi koko elämänsä, sekin elämä on arvokas". Ja myös murhaaja voi katua ja tulla synnintuntoon, eivätkä muutkaan synnit ole Jumalan edessä sen pienempiä kuin murha? Mitä sitten tarkoittaa, että "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu"? Olen ymmärtänyt että kaikki tappaminen vaikuttaa sieluun. Miksi monet papit ja kristityt ovat sitä mieltä, että kuolemantuomio on väärin? Entä jos esivallan miekankanto-oikeus viittaakin oikeuteen puolustaa omaa kansaa? Minusta pitää olla johdonmukainen, ja jos ei kristinusko hyväksy oikeutta aborttiin ja eutanasiaan, miksi myöskään kuolemantuomioon? Kaikissahan ihminen tekee päätöksen toisen hengestä.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.04.2017 - klo:18:59 »

Hei Oikeudentuntoinen,

Sanoit olevasi samaa mieltä kuin nimimerkki "empatiaa". Joudun nyt vastaamaan sinulle samoin kuin hänelle: et ole oikein saanut kiinni siitä, mitä olen tämän ketjun aikaisemmissa viesteissä kirjoittanut. Tuntuu siltä, että sisällytät vastauksiini jotain sellaista, mitä en ole sanonut.

En ymmärrä miksi Jumala vaatisi kuolemanrangaistusta enää Jeesuksen sovitustyön jälkeen.

Minun on vaikea ymmärtää, mitkä tämän viestiketjun vastaukseni saavat ajattelemaan, että olen näin väittänyt. Olen sanonut, että Raamattu määräsi VT:n aikana kuolemantuomiot tietyistä rikoksista. Jeesus osoitti avionrikoksesta tavatun naisen tapauksessa, että hän ei vaadi kuolemantuomiota. Jeesuksen ja apostolien aikana kun tapahtui se ratkaiseva muutos, että sanoma Messiaasta ei enää liittynyt juutalaisuuden kehykseen vaan sanomaa Kristuksesta vietiin eteenpäin muodossa, joka ylitti kansakuntien rajat. Siksi apostoli Paavali opettaa Jeesuksen ajan jälkeenkin, että esivallalla on oikeus päättää rangaistuksista niin kuin hyväksi näkee. Aikaisemmin nämä rangaistussäädökset liittyivät juutalaisen kansan lakiin, mutta kun "kirkko" ja "valtio" erosivat Jeesuksen aikana toisistaan, velvoitti Jumala kristittyjä kuuntelemaan sitä esivaltaa, jonka alaisena kukin eli.

Toki jos tulee ristiriitatilanne vastaan, tulee kristityn kuunnella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Kuolemantuomio on kuitenkin asia, joka Paavalin opetusten mukaan menee niissä rajoissa, että yhteiskunnalla on oikeus sellaisia lakeja säätää.

Lainaus
Mikä sitten estää sen ettei aviorikoksestakin voisi nykyään säätää kuolemanrangaistusta jos yhteiskunta niin tahtoo?

Periaatteessa ei mikään. Mutta pidän hyvänä sitä, että ainakaan suurimmassa osassa länsimaita ei olla nähty tällaista lainsäädäntöä tarpeelliseksi.

Lainaus
Jumalalla on viimeinen tuomio, niin miksi jo maan päällä pitäisi tuomita kuolemaan? Eikö väkivalta aina synnytä huonoja hedelmiä ja saa yhteiskunnan lankeamaan samalle raakuuden tasolle?

Minun on vaikea pitää kuolemantuomiota ja väkivaltaa samana asiana. Eihän yhteiskunta ole varas, kun se ottaa ihmisiltä sakkoja tai kidnappaaja, kun se tuomitsee vankilaan - vaikka anarkistisessa ajattelussa asiat varmaankin nähdään näin. Ne ovat yhteiskunnan päättämiä rangaistusmenettelyjä, joita yksittäisillä ihmisillä ei oman päätöksensä mukaan ole lupa toteuttaa. Kuolemantuomio on myös rangaistusmenettely, vaikkakin paljon edellisiä ankarampi. Se ei ole yksilön väkivaltainen teko ja oman mielen mukaan tehty tappo.

Suomen laissa on edelleen kuolemantuomio mahdollinen - joskin vain sota-aikaan. Kun ollaan tilanteessa, jossa yhteiskunta velvoittaa jäseniään puolustamaan maata henkensä uhalla, sakkorangaistus tai vankeusrangaistus on tuskin riittävä "motivaatio", jos pelottavassa tilanteessa laskeskelee, ryhtyykö rintamakarkuriksi vai täyttääkö velvollisuutensa. Tilanne on kaikin puolin epäinhimillinen, niin kuin sekin, että vihollinen saisi tulla rajan yli ja tehdä, mitä haluaa.

Nämä skenaariot ovat kauheita, mutta kaikki mainitsemani asiat ovat eri asia kuin yhteiskunnan lankeaminen raakuuteen ja väkivaltaan. Sodassa ei ole mitään jaloa ja sen hedelmät ovat aina raskaita kantaa. Sitä en kiistä. Mutta yhteiskunta on oikeutettu tekemään päätöksen myös sodasta. Ja silti yhteiskunta ei anna oikeutta kenellekään yksilölle ryhtyä yksinään sotaan vastoin lakia ja liikekannallepanoa. Se olisi väkivaltaa, kuten yksittäisen ihmisen päättämä "kuolemantuomio" ilman lain tukea.

Lainaus
Lisäksi kysyn mikä sitten estää sallimasta myös eutanasiaa jos yhteiskunta voi päättää ihmisten elämästä ja hengestä?

Yhteiskuntaahan ei estä mikään. Silti toivon, että yhteiskunta näkee viisaaksi pitää nämä kaksi asiaa erillään. Olisi minun mielestäni kovin vaikea ymmärtää yhteiskuntaa, joka pitää kuolemaa niin pahana asiana ja ankarana rangaistuksena, että pahimmallekaan rikolliselle sellaista ei saa määrätä - mutta samassa yhteiskunnassa kuolemaa saisi käyttää palkintona sairaalle ja hänen läheisilleen.

Lainaus
Ja täytyy muistaa että ihmiset ovat pahoja ja helposti korruptoituvia. Kykenemmekö oikeasti kantamaan vastuun päätöksestä tappaa, vaikka se olisi esivallan kollektiivinen sellainen.

Jos viittaan vielä tuohon edelliseen ajatukseen, niin eutanasian puolustajien näkökulmat sosiaalisessa mediassa ovat juuri ne, että nimenomaan yhteiskunnalla on viisaus päättää ja tehdä selvät säännöt siitä, milloin ihminen voidaan tapaa. Minun mielestäni se on todella ongelmallista, kun puhutaan sairauden ja kärsimyksen määrän arvioinnista lähtökohtana tappamispäätökselle. Rikosoikeudellisesti rajanveto on paljon helpompaa. Mutta ei varmasti helppoa silti. Vaikka lakipykälät olisivat miten selviä tahansa, tuomion täytäntöönpanosta vastuussa olevat ihmiset ovat erittäin vaikeassa tilanteessa.

Mutta toisaalta yhteiskunta ei voi jättää tuomioita määräämättä siksi, että ne ovat vaikeita. Suomessakin on paljon esimerkkejä siitä, kuinka ihminen on saanut murhasta tai taposta pitkän vankilatuomion, ja vapautumisen jälkeen on uusinut tekonsa. Yhtä hyvin voitaisiin esittää kysymys, kykeneekö yhteiskunta kantamaan vastuun siitä, että syytön tuli tapetuksi.

Lainaus
Ja niin helposti yhteiskunnat voivat joutua vaikka diktaattorin hallittavaksi, niin onko sellaisella esivallalla toimintavalta Jumalalta?

     Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.
     Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin,
     häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
     (Room. 13:1)


Raamattu on hyvin yksiselitteinen siinä, että Jumala on asettanut esivallan hallitsemaan. Asiayhteydestään irrotettunakin tämä jae on varsin toimiva:

     Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.
     (1. Kor. 14:33b)


Kaikkineen tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on antanut esivallalle tehtävän. Esivalta voi kuitenkin toimia vastoin Jumalan tahtoa. Diktatuuri on yksi valtiomuoto. Valitettavan usein se on hyvin epäoikeudenmukainen tapa hallita. Silti se hallinto itsessään saa valtuutuksensa Jumalalta, vaikka kaikki sen tekemät päätökset eivät sitä saisikaan. Siksi kristityn täytyy tuntea sekä oman esivaltansa säädökset ja Jumalan säädökset. Tarvittaessa on toimittava niin kuin apostolit tekivät oman esivaltansa edessä:

     Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat:
     "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
     (Ap. t. 5:29)


Lainaus
Ja minua häiritsi, että nettipappi mainitsi Rooman oikeusjärjestyksen; oliko Paavalin mielestä oikein laittaa esim orjia tappelemaan areenalla kuolemaan?

Rooman oikeusjärjestys oli juuri se, josta Paavali nuo edellä mainitut sanat esivallan kunnioittamisesta sanoi. Hän sanoi ne kirjeessään roomalaisille. Mutta ei se tarkoita sitä, että Paavali olisi hyväksynyt kaiken sen, mitä se oikeus päätti. Ei Paavali varmasti pitänyt hyvänä kristittyjen vainojakaan, joita Rooma vähän myöhemmin toteutti. Silti esivalta itsessään oli hyvä asia, ja sitä piti kunnioittaa.

Lainaus
Minulle kristinuskon selkeä ydin on aina ollut kaikkien ihmisten sama arvo ja ihmishengen kunnioitus.

Nämä ovat mitä parhaita arvoja. Pidä niistä kiinni. Ihan uskon ytimeksi minä en niitä sanoisi. Kristinuskon ydin on henkensä uhraava Jeesus Kristus, joka kuolemallaan avasi syntisille ihmisille tien taivaaseen. Tavallaan se on siis aivan jotain muuta kuin suoranaista ihmishengen varjelemista. Mutta Jeesuksen uhri kyllä antaa pelastetuille tehtävän rakastaa lähimmäisiä täysin voimin, niin kuin Jeesuskin teki:

     Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,
     kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
     (Joh. 15:13)


Loppukaneettina kuitenkin sanon hyvin selvästi: minä en kannata kuolemantuomioita niin, että esim. Suomessa täytyisi sota-aikana voimassa olevaa kuolemantuomiosäädöstä laajentaa rauhan aikaa koskevaksi. Haluan vain korostaa sitä, että Jeesuksen ja apostolien opetukset kannustavat kaikenlaiseen hyvyyteen ja lähimmäisen rakkauteen - mutta antavat myös yhteiskunnalle tehtävän palvella oikeutta ja järjestystä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kirjoittanut: Oikeudentuntoinen
« : 29.03.2017 - klo:23:31 »

Olen samaa mieltä kuin nimimerkillä "empatiaa" kirjoittava. En ymmärrä miksi Jumala vaatisi kuolemanrangaistusta enää Jeesuksen sovitustyön jälkeen. Mikä sitten estää sen ettei aviorikoksestakin voisi nykyään säätää kuolemanrangaistusta jos yhteiskunta niin tahtoo? Jumalalla on viimeinen tuomio, niin miksi jo maan päällä pitäisi tuomita kuolemaan? Eikö väkivalta aina synnytä huonoja hedelmiä ja saa yhteiskunnan lankeamaan samalle raakuuden tasolle? Lisäksi kysyn mikä sitten estää sallimasta myös eutanasiaa jos yhteiskunta voi päättää ihmisten elämästä ja hengestä? Ja täytyy muistaa että ihmiset ovat pahoja ja helposti korruptoituvia. Kykenemmekö oikeasti kantamaan vastuun päätöksestä tappaa, vaikka se olisi esivallan kollektiivinen sellainen. Ja niin helposti yhteiskunnat voivat joutua vaikka diktaattorin hallittavaksi, niin onko sellaisella esivallalla toimintavalta Jumalalta? Ja minua häiritsi, että nettipappi mainitsi Rooman oikeusjärjestyksen; oliko Paavalin mielestä oikein laittaa esim orjia tappelemaan areenalla kuolemaan? Minulle kristinuskon selkeä ydin on aina ollut kaikkien ihmisten sama arvo ja ihmishengen kunnioitus.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.10.2011 - klo:17:27 »

Tervehdys Empatiaa!

Kirjoitit todella pitkästi ja perusteellisesti. Koin kuitenkin, ettet ollut tavoittanut kirjoitusteni pääajatusta. Jos lukaiset uudelleen ensimmäiset vastaukseni, huomaat, kuinka sanon useaan otteeseen, ettei Raamatulla voida perustella sitä, onko kuolemanrangaistus hyvä vai huono asia tai että pitäisikö sellaisia olla vai ei. Ja mielestäni erityisen selvästi sanon sen, että kuolemanrangaistus oli juutalaisessa teokraattisessa yhteiskunnassa yksi Jumalan asettama rangaistuksen muoto, mutta Jeesuksen myötä tämä jumalajohtoinen maallinen hallintamuoto siirtyi historiaan. Kuolemanrangaistusten suhteen Raamattu opettaa, että esivallalla on oikeus määritellä itse hyväksi havaitsemansa rangaistusmenettelyt.

Koit, että puolustan kuolemanrangaistusta. Se ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitukseni on yrittää ymmärtää, miksi Jumala on aikanaan määrännyt juutalaisuuteen kuolemanrangaistuksen ja miksi Jumala ei ole kieltänyt kuolemanrangaistuksia Jeesuksen ajan jälkeisiltä esivalloilta. En näet usko, että Vanhan testamentin Jumala olisi jotain muuta kuin se sama Jumala, josta myös UT puhuu. Siksi käytin palstamillimetrejä pohtiakseni syitä, miksi Jumala Vanhan testamentin käskyissä valitsi tietyissä tilanteissa kuolemanrangaistuksen muiden rangaistusmuotojen sijasta. Esimerkiksi mietteeni katuvasta kuolemantuomitusta liittyivät juuri tähän. Eihän yhteiskunnalle olekaan mitään hyötyä katuvasta tuomitusta - mutta Raamattu keskittyykin puhumaan eniten ihmisen iankaikkisesta pelastumisesta. Ja siinä valossa asiaa tarkastelin.

Kirjoituksesi oli hyvää yhteiskunnallista pohdintaa, enkä ole sen kanssa eri mieltä, En myöskään koe, että jotenkin minun kuuluisi niitä kommentoida. Mutta jos haluat että johonkin otan kantaa, niin ole hyvä ja pistä kysymystä ilmoille.
Kirjoittanut: Empatiaa?
« : 27.09.2011 - klo:01:47 »

Haluan kommentoida muutamia kohtia lyhyesti:

Lainaus
Yksittäisellä ihmisellä ei siis olekaan valtaa päättää ihmisen elämän lopettamisesta. Voidaan jopa ajatella, että päätöksen tekee rikollinen, joka itse tekee valinnan syyllistyä rikokseen, josta voidaan langettaa kuolemantuomio.

Esimerkiksi Suomessa tyypillisin henkirikos on seuraavanlainen: mies, kännissä, tappaa toisen miehen, aseenaan hetken mielijohteesta napattu teräase, usein mitättömästä syystä. Miten paljon tosissasi voit ajattela ihmisen päättäneen tällä tavoin päättää myös omat päivänsä? Myöskin "pelotevaikutus" jonka nähdään rangaistuksella täten olevan on täysin mitätön. Kännistä äijää puukko kädessä ei pelota mikään. Jokainen yhteiskunta koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka päättävät asioita. On täysin itsensä huijaamista piiloutua yksilöinä tällaisen abstraktin instituution taakse, jossa asiat vain näyttävät ratkaistuvan ilman että kukaan yksilö konkreettisesti päättää mitään.. Asiat esittää joku, jotkut kannattaa niitä ja enemmistön kanta ratkaisee. Kun tarpeeksi moni yksilö tahoillaan päättää tuomita tietyt rikokset niin vakaviksi, että syylliset ansaitsevat kuolemantuomiot, ollaan saatu aikaan yhteiskunnan kollektiivinen mielipide, jota usein virheellisesti väitetään yksilöistä erilliseksi.  Lainsäädäntö perustuu usein kollektiivisesti jaettuun arvomaailmaan, joka muodostuu todentotta keskustelujen ja yksittäisten ihmisten tuomioista ja tuomitsemattomuudesta. On toki ihmisiä joiden mielestä kollektiivinen mielipide on väärin. Ainut syy siihen, että heidän yksilöllinen mielipiteensä ei demokraattisessa valtiossa saa vaikuttaa on heidän kuulumisensa vähemmistöön mielipiteensä kanssa. Käytännön mielipiteisiin vaikuttamisessa se sen sijaan voi vaikuttaa. Kyse on, kuten sanoitkin, kulloiseenkin kulttuurin sopivuudesta ja siten muidenkin ihmisten mielissä hedelmällisestä maastosta.


Lainaus
Syyttömän rankaiseminen on aina paha asia. Ironisesti ajatellen tästä voitaisiin kuitenkin säikähtää ja päätellä seuraavasti: Kannattaa tuomita mieluummin vankeusrangaistukseen kuin kuolemaan, koska silloin mahdollisesti syyttömänä tuomittu ei kärsi niin paljon. Mutta toisaalta sakkorangaistus olisi vielä vähäisempi kuin vapauden menettäminen, joten kaiken varalta se olisi vielä parempi. Ja tokihan syyttömältä rahan ottaminen on väärin, joten ehkä parempi vain nuhdella ... Ketjua voisi jatkaa loputtomiin. Murhasta epäiltyä kannattaisi siis mieluummin nuhdella, jottei vain tuomittaisi väärin. Esivalta on tehnyt ja tekee varmasti virheitä tuomitessaan. Rangaistuksen on kuitenkin oltava suhteessa rikokseen eikä sitä saa lieventää väärän tuomion pelossa. Jos esivalta näkee tarpeelliseksi säätää kuolemantuomion tietyistä rikoksista, ei tätä säädöstä pidä purkaa vain siksi, että on mahdollista tehdä väärä tuomio.

Höpö höpö. Tähän filosofiseen ajatusketjuun ei niin sanottu "kaltevan pinnan periaate" sovellu. Kuolemaan rangaistuksen heikkous siinä tapauksessa, että ihminen on syytön on se että se on liian lopullinen. Vankeusajan jälkeen syyttömäksi todetulle voidaan ainakin koittaa tarjota jonkin asteista kompensaatiota turhasta kärsimyksestään... Kuolemanrangaistuksessa sitä paitsi kärsimys ei välttämättä ole kovinkaan suuri ainakaan fyysisesti, joten kaneetti kumoutuu siltäkin kantilta Ei ole tarvetta siirtyä aina vaan alemmille tasoille. Se mikä tekee kuolemanrangaistuksesta erilaisen näihin muihin nähden on perustelujeni mukaan siis nimenomaan mahdottomuus kompensointiin. Ei sen aiheuttama kärsimyksen aste, jolloin esittämäsi periaate olisi ehkä voinut toimia.. Kuolemanrangaistus on myös sekulaarieettisesti ajatellen kosto ja siltä kantilta "lapsellinen". Yhteiskunnan kasvatuspäämääräät ovat tehokkaampia, kun toimitaan esimerkillisesti ihmisoikeuksien puitteissa. MIksi kollektiivisen mielipiteen eli yhteiskunnan tulisi sortua samaan pahaan kuin väärin tekijä, eli esimerkiksi murhaan, julmuuteen ja raakuuteen?

Lainaus
Tämä on vain yksi näkökulma. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että juuri kuolemantuomion odottaminen saa ihmisen herkälle tunnolle ja tekemään parannusta. Elokuvat ovat aina vain elokuvia, mutta teoriassa ”Kuolemaantuomittu” –elokuvan idea on täysin mahdollinen. Siinä kuolemantuomiotaan odottava vanki kiistää koko ajan tekonsa. Hänen vastalauseensa ei kuitenkaan mene läpi. Viimeisissä keskusteluissa sielunhoitajan kanssa hän lopulta tunnustaa tekonsa, kun huomaa, ettei onnistunut huijaamalla kiemurtelemaan vapaaksi. Murhaaja, joka ei ole katunut tekoaan vapaaehtoisesti, ei joudu vastuuseen omassa tunnossaan vankeusrangaistuksenkaan äärellä. Riittävän paatuneen ihmisen ainoa pelastus voi olla juuri se, että hän todella joutuu kasvotusten tekonsa kanssa.Tässä kohdin yhteiskunnan on tosiaan vaikea tunnistaa aito katuminen ja kuoleman edessä viimeisten keinojen käyttäminen. Mutta itse en näekään, että rangaistuksen tärkein tehtävä olisi toimia teon jälkeisen katumuksen ja siitä saatavan armahduksen välineenä. Kukapa ei katuisi rangaistusta välttääkseen. Rangaistuksen idea on olla nimenomaan rangaistus.

Jos yhteiskunnan tehtävä on tuomita ja hävittää paha siten keskuudestaan, mitä hyötyä yhteiskunnalle on katuvasta kuolemantuomitusta? Rangaistuksen tehtävä on rangaistus ja kuolemantuomitun katumus on tällöin täysin irrelevanttia. Samaa voi soveltaa myös elinkautisvankiin. Hänen rangaistuksensa on vapauden menettäminen. Katumus ei vapauta siitä, vaan se käydään loppuun saakka. Katumus ja tapojen parantaminen voi kuitenkin olla yhteiskunnalle hyödyllistä vangin lopulta vapauduttua. Se parantaako hän tapansa on riski, joka täytyy ottaa jokaisen ihmisen kohdalla. Jokainen meistä on potentiaalinen murhaaja. Vankien sosiaalisen työn tehtävä on minimoida riski vangin vapautuessa. Jos siinä on ongelmia kannattaisi minun mielestä enemmin kiinnittää huomiota siihen, kuin kuolemantuomioiden jakelemiseen.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole minusta kuitenkaan vastata kenenkään omastatunnosta? Onko kenenkään meistä tehtävä? Eikähän jokainen itse kekonsa kokoon kanna. Yhteiskunnalle on merkityksellistä vain aktuaalisesti toteutetut teot ja niiden rangaistukset, sekä rangaistuksen tuoma hyöty vs. haitta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti... Yhteiskunnan ja varsinkaan sekulaarin valtion ei tulisi yrittää pitää huolta siitä, että paatuneet rikolliset "pelastuvat" uskontojen näkökulmasta, kaduttuaan rikostaan tajutessaan kuolevansa sen vuoksi. Jos kristinuskon ainoa keino(ja ainoa haluttu keino) moniongelmaisten "pelastamiseen" on kuolemaantuomioiden julistaminen olen varmaan ymmärtänyt jotain oleellisesti väärin kristinuskon sanomasta. "älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi", "Rakasta vihamiestäsi". Vihan hävittämiseen voi olla niin paljon keinoja. Tavoite on hyödyllinen


Lainaus
Miekkaa ei kanneta puhtaasti pelotteena, jos sillä ei ole myös taustalla sitä voimaa, mikä miekan käyttämisestä tulee. On epäloogista ajatella, että miekan kantaminen viittaa muihin rangaistuksiin, mutta ei kuolemantuomioon. Miekka ei ole voiveitsi vaan ase, joten symbolinakin se viittaa siihen, mitä aseella tehdään. Aseella tuotetaan kuolema. Raamatunselitysteoksessaan Aimo T. Nikolainen selittää tätä kohtaa ja toteaa, että miekan oikeus ei nimenomaan tarkoita oikeutta käydä sotaa vaan oikeutta langettaa kuolemantuomioita. Paavalin tunnuksena on joskus käytetty miekkaa, joka ei Nikolaisen mukaan tule Hengen miekasta vaan nimenomaan perimätiedon mukaisesta Paavalin teloitusvälineestä. Tähän samaan jakeeseen liittyy myös Lutherin kiistoja herättänyt lausahdus pyövelistä Jumalan palvelijana. Myös Bo Giertz liittyy ajatukseen kommentaarissaan, jossa hän puhuu siitä, kuinka miekka viittaa yhteiskunnan oikeuteen rangaista ja pitää oikeutta pystyssä vaikka pakkokeinoin. En myöskään tavoita logiikkaa siinä, että yhteiskunnalla olisi oikeus käydä sotaa maansa puolustamiseksi, muttei tuottaa kuolemaa. Sitähän sodassa juuri tehdään.Edellä totesin, että Jumala käyttää ihmisiä maailmansa hallitsemiseen. Esivalta on Jumalan palvelija, sanotaan samassa kohdassa. Viranomaiset ovat Jumalan tehtävän toteuttajia, vaikkeivät uskoisi Jumalaan. Ilman muuta heillä on mahdollisuus toimittaa tehtäväänsä väärin, mutta se ei poista esivallan tehtävää pitää järjestystä yllä. Jeesuksen opetus ei ole yhteiskunnan linjanveto - koska silloin esivallalla ei olisi oikeutta langettaa mitään muitakaan rangaistuksia - vaan ohje yksittäisille ihmisille. Yksilö ei saa oman mielensä mukaan lähteä kostoretkille tai rangaista tai tappaa. Yritin edellisessä viestissäni painottaa, että Raamatun suhtautuminen kuolemantuomioihin on sama kuin muihinkin rangaistuksiin. Jumala on asettanut esivallan, jotta maailmassa säilyisi oikeus ja järjestys. Jumala itse näki hyväksi, että Israelissa oli kuolemantuomioita. Paavali tiesi roomalaisen lain ja totesi, ettei miekan kantaminen ollut turhaa vaan sillä oli tarkoituksensa. Raamattu ei myöskään kiellä laatimasta yhteiskuntaa, jossa ei ole kuolemantuomioita. Opetuksen ydin onkin siinä, että miten esivalta näkee parhaaksi turvata oikeutta ja järjestystä, niin siten se on tehtävä. Jumala toimii esivallan kautta maailmassa tässä asiassa.

Kysymys siitä, miten tämä miekka kannattaisi nykykulttuurissa tulkita lienee keskeinen. Koskaan ei tule unohtaa sitä, että Raamattu on ihmisten tiettynä aikana luoma teos ja, jumalallinen ilmoitus on pakostakin vakiintunut tiettyyn muotoon ajankohdan olosuhteiden sanelemana. Nykyaika on asia erikseen. Ja sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä ettei Raamatun sanoma elä ajassa. Jos halutaan elää raamatullista aikaa on poistettava monia länsimaisen ajan piirteitä. Tähän kuuluu myös ihmishengen arvo. Rikollisten henki nykyaikaisessa Suomessa on tasavertainen muiden ihmisten henkien kanssa. Tällä hetkellä vaikuttava kollektiivinen mielipide. Siihen tämän kohdan tulkitseminen kuolemantuomiosta puhumiseksi asettaa ylipääsemättömän ristiriidan nykyajan länsimaisten arvojen kanssa. Pahoittelen mutta yleinen suuntaus tämän kohdan tulkintaan lienee poikkeava, jos puhutaan siitä miten sitä tulisi soveltaa nykyaikaan. NÄyttäisi siis siltä, että jos Jumala sinun mukaasi toimii esivallan kautta, yleinen esivaltojen suuntaus antaisi olettaa, että Jumala on kyllä huomannut, ettei kuolemantuomio toimi eikä sovi nyky-yhteiskuntaan?

Lainaus
Ja sama asia vielä toisin sanoin: En näillä vastauksillani yritä ajaa kuolemantuomiota Suomen lakiin mukaan tai puolustaa sen hienoutta. Painotan sitä, että Raamattu antaa esivallalle tärkeän tehtävän toimia järjestyksen valvojana yhteiskunnassa. Keinoja ei ole tarkasti säädetty. Viisautensa mukaan esivallalla on lupa käyttää kuolemantuomioita tai olla käyttämättä. Joka tapauksessa kristityn kuuluu olla alamainen tälle vallalle.

Niin tarkennus: Onko ajatuksesi se, että vaikka mielestäsi Raamattu on kaikella tavalla esittänyt kuolemantuomion kuuluvan keskeisenä rangaistusmuotona yhteiskuntaan on sinun nöyrryttävä yhteiskunnan säätämään lakiin (= kollektiiviseen mielipiteeseen) siitä syystä, että Jumala on määrännyt totella esivaltaa? Elät siis omasta mielestäsi oman elämänkatsomuksesi näkökulmasta ristiriitaisessa maailmassa? Sanot ettet puollusta kuolemanrangaistusta, mutta kuitenkin tuot melko yksipuolisesti ilmi mielipiteitä ja argumentteja sen puolesta. Mikäli olet tuonut ilmi mielipiteitä sitä vastaan olet esittänyt sen lähtökohtana johon olet antanut vastineen. Neutraalius on tästä kirjoituksesta kaukana. Joskin varmasti on omastanikin. Mutta minä ainakin voin rehellisesti sanoa, että vastustan kuolemantuomiota ja väitän, että Raamatun ns. punainen lanka puoltaa näkemystäni niin ikään.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.08.2011 - klo:23:12 »

Hei Ulappa!

Mielestäni tuo vertaus ei ota kantaa kuolemantuomioon. Vertaus on yksi monista taivasten valtakunnasta kertovien vertausten sarjassa, jotka Jeesus tuossa Matteuksen evankeliumin 13. luvussa kertoo. Taivasten valtakunta ei näissä vertauksissa tarkoita siis taivasta, vaan pelastettujen ihmisten elämää tässä ajassa tai juuri tämän ajan loppuessa.

Jeesus on tietysti itse paras vertaustensa selittäjä, ja hän sanookin asian muutamaa jaetta myöhemmin seuraavasti:

     Hän vastasi heille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen
     Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka
     kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat
     Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on
     Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat
     enkeleitä. Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla,
     niin tapahtuu maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää
     enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki,
     jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit
     heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään
     hampaita. Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä
     valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!
     (Matt. 13:37-43)


Vehnä ja rikkavilja kuvaa sitä, miten pelastuksesta osalliset ja osattomat elävät keskenään samassa maailmassa. Jos enkeleillä ei ole lupa tehdä erottelua ennen maailmanloppua, ei ihmisilläkään ole mitään mahdollisuutta erotella näitä toisistaan. Jos aletaan esimerkiksi tehdä jonkinlaisia "puhdistuksia" seurakunnassa, ihmisten vajavaisen näkökyvyn takia varmasti lähtisi myös oikeaa viljaa. Ja rikkaviljaa jäisi kitkemättä. Vain Jumala tietää, kuka on hänen seuraajansa ja kuka ei. Se selviää maailman lopussa.

Kitkemisellä saatoit tarkoittaa sitä, että ehkä vertauksen enkelit halusivat tappaa ne, jotka eivät olleet Jumalan omia. Mutta niin kuin vertauksissa yleensäkään, ihan jokaiselle yksityiskohdalle ei ole mahdollista etsiä selitystä. Tärkeintä on katsoa, mitä vertaus haluaa sanoa. Ja vaikka Jeesus olisi kertomuksessaan halunnut sivujuonteena sanoa, että on olemassa enkeleitä, jotka haluaisivat tällaisia puhdistuksia tehdä, niin edes se ei ole mielestäni kannanotto kuolemantuomioon. Kuolemantuomiot ovat jotain, mitä ihmiset säätävät ja toteuttavat. Enkelit ovat sen ulkopuolella. He kuuluvat Jumalan todellisuuteen.
Kirjoittanut: ulappa
« : 25.01.2011 - klo:19:12 »

Eikös tää Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaviljasta
vähän puhu kuolemantuomiota vastaan                :-\
Vehnä ja rikkavilja
24 Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi
peltoonsa hyvää siementä.
25 Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan
rikkaviljaa ja meni pois.
26 Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.
27 Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä
kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?'
28 Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä:
'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon
korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta
vehnä korjatkaa aittaani.'"
[Matt. 3:24-30]
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 11.10.2010 - klo:15:40 »

Hei, aniiT!

Porton ja ryövärien tapauksessa oli selvä ero siinä, että lainopettajat ja fariseukset olivat tuomitsemassa aviorikoksesta kiinni otettua naista juutalaisen lain mukaan. Ryövärit tuomittiin roomalaisen lain mukaan. Rooma ei näet antanut miehitettyjen valtioiden toteuttaa kuolemantuomioita omilla säännöillään. Jeesus otti siis kantaa siihen, että juutalaisen lain kuolemantuomioiden suhteen oli alkamassa uusi aika. Myöhemmin Paavali puolestaan puolustaa Rooman valtakunnan oikeutta kantaa miekkaa ja toteuttaa hallinnon hyväksi näkemiä rangaistuskeinoja.

EDIT: kahden eri ketjun liittämistä koskeva johdanto poistettu. Marko
Kirjoittanut: aniiT
« : 11.10.2010 - klo:15:22 »

Hei nettipappi,
ajauduin tuossa leikkimieliseen väittelykilpailuun erään Tampereen seurakunnasta olevan kaverini kanssa. Kysymys oli kuolemantuomiosta rangaistuksena käyttämiseen. Itse olen vastaan, hän on puolesta. Molemmat yrittävät perustella kantaansa juuri Raamatun avulla.

Minun perusteluni oli se kohta, kun Jeesus sanoi "Se teistä heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole tehnyt syntiä." Näin siis oman tulkinnan mukaan tarkoittaen, ettei ole ihmisen asia tuomita ihmistä.
Hän taas vastasi tuohon kysymällä, miksei Jeesus sitten ristillä ollessaan sanonut mitään ristiinnaulituille ryöväreille, esimerkiksi että "ette te ole tätä tuomiota ansainneet" tai "minä vapautan teidät, vääryydellä tuomitut"...

Eli tosiaan, olen nyt yrittänyt metsästellä Raamatusta kohtia, jotka vähän selittäisivät asiaa: Raamattu antaa ainakin minun mielestäni ymmärtää, että ryövärit ansaitsivat kuolemantuomion, mutta portto ei. Onko näin ja jos on, niin miksi?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 28.04.2009 - klo:12:55 »


Hei Speedstream!

eikö raamatun mukaan se kaveri pitäisi tuomita kuolemaan joka toimii pyövelinä? hän on tappanut joten eikö hänet pitäisi tappaa?

Raamatun mukaan ei näin kyllä ole. Raamatussa annetaan käsky: "älä tapa". Ja heti seuraavassa luvussa Jumala antaa itse ohjeet kuolemantuomioista. Jumala on joko täydellinen idiootti tai sitten hänen mielestään aivan jokainen tilanne, jossa ihminen menettää henkensä toisen ihmisen käden kautta, ei ole viidennen käskyn rikkomista. Jumala on antanut ohjeita elämään, jotta ihmiset voisivat toimia ilman, että Jumala ilman ukkosen jyrinää ja salamoita ja muita ihmeita voisi ohjata tätä menoa täällä:

     Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis
     tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan
     palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa
     turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
     (Room. 13:3-4)


Olen kirjoittanut aiheesta paljon tällä foorumilla, joten lyhyesti tiivistettynä:

1. Älä tapa -käsky kieltää ihmistä itseään päättämästä, milloin kenenkin elämä päättyy.
2. Kuolemantuomio oli Vanhassa testamentissa Jumalan edeltä määräämä asia, joka ei tule yllätyksenä sellaiselle, joka on päättänyt tehdä kuolemanrangaistukseen johtavan teon.
3. Kansan - eli joidenkin kansaa edustavien yksittäisten ihmisten - kuului laittaa täytäntöön tämä tuomio.
4. Uudessa testamentissa ei anneta maallisia sääntöjä yhtä paljon, mutta sielläkin osoitetaan, että esivallalla on oikeus säätää lakeja parhaan ymmärryksensä mukaan - jopa sellaisia lakeja, joihin kuuluvat kuolemantuomiot.

Lisää voit lukea tämän ketjun aikaisemmista viesteistä tai sitten valtavan pitkäksi kasvaneesta pohdintapalstan ketjusta Tappaminen ja sota Minun seikkaperäisemmät vastaukset löytyvät tuon ketjun näistä kohdista:
Vastaus #28 (viidennen käskyn kommentointia)
Vastaus #31 (jatkoa edelliseen)
Vastaus #40 (tappaminen, esivalta, lähimmäinen, puolustautuminen)
Kirjoittanut: speedstream
« : 03.03.2009 - klo:20:55 »


eikö raamatun mukaan se kaveri pitäisi tuomita kuolemaan joka toimii pyövelinä?
hän on tappanut joten eikö hänet pitäisi tappaa?