Nettipappi.net

Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 26.03.2017 - klo:22:33 »

Hei Eduu!

Liitin viestisi olemassa olevaan ketjuun. Edellä olen jossain määrin sivunnut jotain kysymyksesi aiheita, mutta teen nyt vielä perusteellisemman koonnin kuin aiemmin. Olen itsekin tätä asiaa monesti paljon miettinyt. Aikaisempien vastausten jälkeen tulin joskus koonneeksi listan erilaista raamatunkohdista, joiden avulla olen pohtinut sitä, kuinka Jumala rukouksia kuulee, kenen rukouksia kuullaan ja millainen rukous kuullaan.

Jeesuksen nimessä ja Jeesuksessa pysyen

Ensimmäiseksi tässä on listattuna kaikki löytämäni kohdat, joissa sanotaan, että Jumala tekee ihmeitä ja vastaa rukouksiin, kun pyydetään. Mutta kaikissa niissä kohdissa on sellainen "vastuuvapauslauseke", että koskaan ei voida ryhtyä käskemään Jumalaa. Jeesuksen nimissä toimiminen ja rukoileminen on Jeesuksen valtuutuksella toimimista. Ja siihen sisältyy aina myös Jumalan tahtoon suostuminen. Samoin Jeesuksessa pysyen rukoileminen on sitä, että pysytään Jumalan tahdossa, jota ei myöskään aina voida kaikissa elämäntilanteissa tietää etukäteen.

Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. (Joh. 14:12-14)

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. (Joh. 15:7)

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. (Joh. 15:16)

Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. (Joh. 16:23b-24)

Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. (1. Joh. 3:21-22)

Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme. (1. Joh. 5:14-15)

Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. (Matt. 18:19-20)


Uskossa

Toiseksi voitaisiin sanoa, että jos ihmisellä on riittävän vahva usko, hän voi tehdä mitä vain. Kärjistäen jopa niin, että jos ihmisellä on riittävästi uskoa, hän voi toimia vaikka Jumala ei niin olisi tahtonutkaan. Mutta en ole toistaiseksi kuullut vielä yhdestäkään ihmisestä, jolla olisi ollut uskoa edes pienen siirtolohkareen siirtämiseen, kokonaisesta vuoresta puhumattakaan.

Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ‘Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen’, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” (Matt. 21:21-22)

Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!”, se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. (Mark. 11:23-24)

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee. (Jaak. 1:5-8)

Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää. (Jaak. 5:14-18)

Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ‘Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ‘Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ‘Tee tämä’, niin hän tekee.” Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. (Matt. 8:5-10)


Sitkeästi ja hellittämättä

Monesti on helppo ajatella, että ihmeet ja rukousvastaukset tapahtuvat samantien, kun niitä rukoillaan. Jeesus on kuitenkin opetustensa ja vertaustensa kautta antanut ymmärtää, että joskus asioita on rukoiltava pitkään ja hartaasti. Jeesus ei kerro esimerkkejä, joissa ihmiset vain hyvää hyvyyttään antaisivat, mitä heiltä pyydetään. Hän opettaa rukouksesta tavalla, joka ylittää kaikki kohteliaisuuden rajat: on pyydettävä ja kinuttava niin kauan, että saa haluamansa.

Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. (Matt. 7:7-11)

Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ‘Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ‘Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. ”Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:5-13)

Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ‘Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ‘Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä au-tan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’” Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:1-8)

Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve. (Matt. 15:22-28)


Risti ei väisty rukouksella

Joskus ihminen saa elämässään ristejä kannettavaksi. Niitä on kannettava niin kauan kuin Jumala hyväksi näkee. Niiden puolesta saa ja pitää rukoilla, mutta niiden tarkoitus ei ole vain se, että ne pitäisi rukouksella mahdollisimman nopeasti selättää. Joskus niitä on kannettava paljon pidempään kuin itse haluaisi. Aika puhuttelevalta tuntuu tuo kohta, jossa sanotaan, että Jeesus itkien rukoili, että hänen rukouksensa kuultiin - mutta silti hän joutui kärsimällä oppimaan kuuliaisuutta, eikä kuuleminen tarkoittanut sitä, että hänen pyyntönsä olisi toteutunut sellaisenaan. Edes uskossaan valtavan vahva Paavali ei päässyt eroon mystisestä pistimestään, joka hänen ristikseen oli annettu.

Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39)

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. (Hepr. 5:7-8)

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. (2. Kor. 12:7-9)

Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen: ”Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja väkevää kättäsi; sillä kuka on se jumala taivaassa tai maassa, joka voi tehdä sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä? Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolella Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.” Mutta Herra oli julmistunut minuun teidän tähtenne eikä kuullut minua, vaan sanoi minulle: ”Riittää! Älä puhu minulle enempää tästä asiasta.” (5. Moos. 3:23-26)

Jeesus sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23)

Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:27)


Synti – rukouksen este

Tämä on sanottava kieli keskellä suuta. Jos et rukoillessasi saa sitä, mitä pyydät, se ei johdu sinun syntisyydestäsi. Jeesuksen tähden kristityllä on anteeksianto ja oikeus rukoilla turvallisesti Taivaallista Isää. Ja kuitenkin Jumala saattaa haluta, että laitamme joissain tilanteissa pois sellaisia rukouksen esteitä, joiden vuoksi hän ei vielä halua antaa meille sitä, mitä pyydämme.

Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. (1. Piet. 3:7)

Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. (Jaak. 4:2-3)

Älä rukoile, Jeremia, tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen, älä vaivaa minua enää kansani vuoksi, sillä minä en kuuntele sinua. Etkö näe, mitä Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehdään? (Jer. 7:16-17)

Sinulla, Juuda, on yhtä monta jumalaa kuin kaupunkia! Ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, yhtä paljon ovat sen asukkaat pystyttäneet sinne häpeällisiä alttareita polttaakseen uhreja Baalille. Jeremia, älä rukoile tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen näiden ihmisten puolesta, sillä minä en kuuntele heitä, kun he huutavat minua avukseen onnettomuutensa hetkellä.” (Jer. 11:13-14)

Näin sanoo Herra tästä kansasta: ”He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan - se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään.” Herra sanoi minulle: ”Älä rukoile tämän kansan puolesta, älä rukoile, että sille kävisi hyvin! Vaikka nämä ihmiset paastoavat, minä en kuule heidän valitustaan; vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, he eivät saa minua leppymään. Miekalla, nälällä ja rutolla minä teen heistä lopun.” (Jer. 14:10-12)

”Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut. Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille. Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte, kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva. Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä. Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa, te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni. Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne. Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee. Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa.” (Sananl. 1:24-33)

Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat. (Jes. 1:15)

”He tekevät nyt vuorostaan samoja syntejä kuin esi-isänsä, jotka kieltäytyivät kuulemasta minun sanojani. He seuraavat muita jumalia ja palvelevat niitä. Israel ja Juuda ovat rikkoneet liiton, jonka minä tein heidän isiensä kanssa.” Sen tähden Herra sanoo: ”Minä tuon heidän päälleen onnettomuuden, ja sitä he eivät voi väistää. Silloin he huutavat minua avuksi, mutta minä en kuuntele heitä. (Jer. 11:10-11)

Hän sanoi minulle: ”Ihminen, näetkö? Onko Juudan heimon tehtävä iljettävyyksiään jopa täällä? Eikö riitä, että he ovat vääryydellään täyttäneet koko maan? Yhä uudestaan he tällä tavoin vihoittavat minut. Katso, miten he leyhyttävät lehvillään tuoksunsa minun nenääni! Nyt minä annan vihani puhua. Sen teen, en sääli enkä säästä. Huutakoot minun korviini miten kovaa tahansa, minä en heitä kuule.” (Hes. 8:17-18)

Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. (Aam. 5:22-24)

Kun te huudatte avuksenne Herraa, hän ei vastaa teille. Hän peittää teiltä kasvonsa, koska tekonne ovat pahat. (Miika 3:4)


Summa summarum

Tämä vastaukseni on lopulta vain lista erilaisia raamatunkohtia. Niiden avulla haluan kuitenkin osoittaa sen, että niin yksinkertainen asia kuin rukous onkin, niin samalla sen mekanismit jäävät meille arvoituksellisiksi. Rukous on kahden osapuolen kommunikaatiota. Kahden ihmisen välilläkään syy- ja seuraussuhteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia. Vielä vaikeammin ne ovat määriteltävissä silloin, kun toinen osapuoli on Jumala, joka on rakastava mutta pyhä ja kaikkitietävä mutta armollinen. Jumala kuulee ja vastaa, mutta kukaan ihminen ei voi etukäteen tietää, mikä on Jumalan mielestä paras rukousvastaus. Silti Jumala on luvannut kuulla, ja on myös halukas auttamaan. Hyvin usein hän vastaa meille niin kuin haluamme. Vielä useammin hän antaa elämäämme hyvää ennen kuin olemme edes pyytäneet. Mutta yhtä lailla on paljon tilanteita, joissa Jumalan ajatukset tuntuvat erityisen vaikeasti ymmärrettäviltä.

Raamattu puhuu usein ennen kaikkea seurakunnalle. Rukous on erityisesti länsimaisille kristityille liian usein soolosuoritus. Ilman muuta yksittäisen kristityn rukoukset kuullaan myös. Mutta paljon enemmän pitäisi toimia niin kuin Raamatussa kerrotut seurakunnat toimivat. Seurakuntaa kutsutaan jopa taistelemaan rukouksessa. Apostolien teoissa monia ihmeitä tapahtui, kun seurakunta rukoili ja paastosi yksissä tuumin.

     Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili
     lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. (Ap. t. 12:5)
Kirjoittanut: eduu
« : 01.01.2017 - klo:16:59 »

Johanneksen evankeliumissa on Jeesukselta vahva lupaus: 12 "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, 13 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. 14 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

Tämä hämmentää minua, miten tämä pitäisi tulkita? Siis jokainen Jeesukseen uskova parantaa sairaita niinkuin Jeesuskin ja tekee muita hyviä tekoja? Toinen on tämä, että Jeesus tekee sen, mitä "te minun nimeeni vedoten pyydätte" (opetuslapset vai uskovat yleensä?).

Moni uskovahan rukoilee kovasti, esim. oman tai toisen sairauden parantumisen puolesta, mutta silti käy toisin. Näitä olen kovasti ihmetellyt, kun sanotaan Raamatun olevan "kokonansa totuus" ja Jumalan sanaa. Silti on kohtia jotka arkielämässä tuntuvat menevän eri tavoin, kuin ne Jeesuksen maan päällä ollessa menivät.

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.09.2008 - klo:13:09 »


Hei taas!

Ihminen ei koskaan voi elää täydellisesti Jumalan tahdon mukaan. Ja siksi tuo kohta voi helposti tuottaa päänvaivaa. Mutta suuri osa tuosta päänvaivasta aiheutuu siitä, että syntinen ihminen ajattelee aivan tietyllä tavalla Jumalasta: minun pitää lepyttää Jumala, jotta voin saada sen, mitä rukoilen. Jumala ei vaadi oman mielihyvänsä vuoksi ihmistä elämään käskyjensä mukaan. Jumala tahtoo sitä, jotta ihminen voisi elää täyttä elämää.

Ymmärrän tuon kysymäsi lauseen merkityksen siten, että Jumalan tahtoa rikkova ihminen ei ole valmis saamaan sitä, mitä Jumala tahtoo antaa. Kehittelen lapsellisen esimerkin. Kuvittele olevasi hallitsija:

a) Kolmoismurhasta tuomittu itsetuhoinen psykopaatti tulee sinun luoksesi lainaamaan asetta. Suostuisitko?
b) Köyhä torppari tulee luoksesi lainaamaan asetta, jotta voisi metsästää ruokaa perheelleen. Suostuisitko?

Mitä paremmin ihminen elää Jumalan käskyjen mukaan, sitä valmiimpi hän on ottamaan vastaan sitä hyvää, mitä Jumalalla on antaa. Synnitöntä ihmistä ei ole olemassakaan. Paraskin kristitty kokee, että toisilla elämänalueilla Jumalan tahdon noudattaminen on helppoa, ja toisten suhteen tulee lipsuttua enemmän. En missään tapauksessa halua kannattaa mitään menestysteologiaa, jossa menestyksen ja omaisuuden määrällä mittaillaan hurskauden tasoa. Mahdollista kuitenkin on, että joillekin elämänalueille Jumala voi antaa enemmän myötätuulta riippuen siitä, kuinka valmis rukoilija on sitä vastaanottamaan.
Kirjoittanut: Stranger
« : 22.09.2008 - klo:12:26 »

Kiitos vastauksesta!

Piti vielä kysyä tästä kohdasta, että mitä tällä sitten oikeastaan tarkoitetaan?

Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.
Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. (1. Joh. 3:21-22)  

Nokiamissiossa selitettiin, että jos omassa elämässä on jotain sellaista, missä rikkoo Jumalaa vastaan niin se voi tulla esteeksi rukouksiin vastaamiselle. Ja pohdin sitä, että pystyykö ihminen elämään päivääkään niin, että olisi täydellisesti toiminut Jumalan tahdon mukaisesti....
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.09.2008 - klo:11:45 »


Morjens Stranger!

Kun tästä taas ymmärtäisi, että sillä ei ole vaikutusta rukousten kuulemiseen ja ihmeiden tekemiseen, että kuinka hurskas on? Siis että onko omilla teoilla ja lainnoudattamisella tai millään mikä on kiinni itsestä merkitystä rukousten kuulemiseen

Tämä on hyvä tarkentava kysymys. Edellä olen yrittänyt pohtia sitä, millaisia rukouksia Jumala kuulee tai millaista uskoa vaaditaan. En ole osannut oikein löytää yksiselitteistä vastausta. Toisaalta Jumala ei ole automaatti, jota voi käskeä. Toisaalta hän on luvannut kuulla. Toisaalta kehutaan sitä, miten joku rukoilija uskoi paljon. Toisaalta kenelläkään ei ole virheetöntä uskoa.

Tämä esiin nostamasi kohta on mielestäni paljon yksiselitteisempi. Jumala ei kuule ketään rukoilijaa tämän hurskauden ja pyhyyden ansiosta - koska kenelläkään ei ole sellaista. Jumala kuulee vain Jeesuksen ansiosta. Ensimmäisessä vastauksessani otinkin esiin pari kohtaa, jossa sanotaan, kuinka Jeesus on antanut meille oikeuden pitää Jumalaa isänä.

Jeesuksen nimessä rukoileminen on sitä, että vedotaan juuri tähän lupaukseen. Jeesuksen ansiosta ihminen saa Jumalan lapsen aseman. Ja siihen vedoten hänellä on oikeus rukoilla. Kukaan ei voi vedota mihinkään omiin ansioihinsa tai pyhyyteensä. Hyvä esimerkki on se, kun Aku Ankassa poliisi juoksee roiston perässä ja huutaa: "lain nimessä seis!" Kukaan random-kaveri ei voi noin vain komennella toisia ihmisiä. Mutta poliisi on lain palvelija, ja laki antaa hänelle oikeuden tehdä niin. Hän saa antaa oikeita käskyjä lain turvissa, lain nimessä. Samoin kenelläkään syntisellä ei ole mitään oikeutta puhua Jumalalle mitään. Mutta Jeesuksen turvissa, Jeesuksen nimessä sen saa tehdä. Ja vielä enemmänkin, siihen suorastaan käsketään.
Kirjoittanut: Stranger
« : 18.09.2008 - klo:12:36 »

Moi!


Ja tuota edellä olevaa listaa Jumalan lupauksista on myös helppo lukea niin, että tulee olo, että ihan turha on mitään pyytää, kun kuitenkaan ei osaa pyytää niin, että saisi.

Entä sitten tämä kohta:
ap.t. 3:6-12
Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele."
7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.
8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. [3:8,9: Luuk. 2:20+]
9 Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa.
10 He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.
 11 Mies pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, ja kaikki riensivät ihmeissään heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväikköön. [1. Kun. 6:3; Joh. 10:23; Ap. t. 5:12]
12 Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: "Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään?

Kun tästä taas ymmärtäisi, että sillä ei ole vaikutusta rukousten kuulemiseen ja ihmeiden tekemiseen, että kuinka hurskas on? Siis että onko omilla teoilla ja lainnoudattamisella tai millään mikä on kiinni itsestä merkitystä rukousten kuulemiseen?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 13.09.2008 - klo:00:51 »


Moi Pyrski!

Yritin rajata edellisen vastaukseni vain siihen, mitä oletin kysymyksen ajaneen takaa. Maratonin pituisen vastauksen pelossa käsittelin ainoastaan sitä, miten Jumala kuulee syntisen rukouksia. Mutta sinä ajoit minut nyt selkä seinää vasten, ja laajennan nyt käsittelyä ylipäätään siihen, miten Jumala kuulee rukouksia. Vastaukseni on hieman viipynyt, kun en ole osannut vielä etukäteen hahmotella, kuinka massiivinen tästä tutkiskelusta tulee. Pahoittelen viivästystä ja kiitän kärsivällisyydestä.

On selvää, että Jumalan korviin kantautuu kaikki, mitä maailmassa tapahtuu. Sillä tavoin hän siis kuulee kaiken. Mutta juuri niin kuin sanoit, meitähän tässä kiinnostaa juuri se näkökulma, että millä tavoin Jumala vastaa. Vastaako Jumala kaikkiin rukouksiin? Jos vastaa, niin millä perusteella hän päättää, millä tavoin hän vastaa? Onko jotain tapoja, joilla Jumalan saa varmemmin vastaamaan myönteisesti?

Raamattu antaa paljon lupauksia siitä, että Jumala kuulee ja Jumala vastaa. Kerään seuraavaksi mahdollisimman laajan valikoiman näitä lupauksia. Jokaisesta kohdasta tummennan tiettyjä sanoja.

     Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette
     liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa
     teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. (Joh. 15:16)

     Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.
     Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja
     teidän ilonne on täydellinen. (Joh. 16:23b-24)

     Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava
     pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön
     uskossa
, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne
     tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään. (Jaak. 1:5-7)

     Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki
     Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. (Joh. 14:13-14)

     Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he
     saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni,
     siellä minä olen heidän keskellään." (Matt. 18:19-20)

     Jeesus vastasi: "Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä
     viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen',
     ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte."
     (Matt. 21:21-22)

     Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi
     ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo,
     että niin käy kuin hän sanoo. Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte,
     uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. (Mark. 11:22-24)

     Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte,
     ja te saatte sen. (Joh. 15:7)

     Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa,
     kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. (Jaak. 4:3)

     Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.
     Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään
     ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. (1. Joh. 3:21-22)

     Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin
     hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme,
     tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme. (1. Joh. 5:14-15)


Jumala lisää lupauksiinsa näkökulman, joka estää ihmistä pitämästä Jumalaa limsa-automaattina. On rukoiltava Jeesuksen nimessä, Jumalan tahdon mukaan ja uskossa. Itse en voi väittää, että mitenkään osaisin pyytää koskaan mitään vilpittömästi. Ja jos vähänkään isompaa asiaa rukoilen, en osaa millään tavalla uskoa, että näin varmasti käy. Pappina minä kauhulla odotan, että joudun seuraavanlaiseen tilanteeseen:

     Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat.
     Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan,
     ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet
     jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. (Jaak. 5:14-15)


Pahoin pelkään, että tilanne osoittaisi, miten heikko oma uskoni on. En osaa pyytää niin, että voisin olla varma, että sairas paranee. Ja tuota edellä olevaa listaa Jumalan lupauksista on myös helppo lukea niin, että tulee olo, että ihan turha on mitään pyytää, kun kuitenkaan ei osaa pyytää niin, että saisi. Mutta tämä ajattelu on vain osoitus siitä, että Jumala muuttuu helposti isännästä juoksupojaksi ja Herrasta narriksi. Jos en heti saa sitä mitä haluan, on kiva syyttää Jumalaa kovasydämiseksi ja väittää, että hän ei kuule eikä vastaa. Mutta miten minä voin määritellä sen, onko Jumala kuullut ja onko hän vastannut. Pelkästään aikataulussa ihmisellä ja Jumalalla on varmasti suuria näkemyseroja. Jos minä rukoilen jonkun asian puolesta, niin kuinka pian sen pitää tapahtua, jotta voidaan sanoa, että Jumala vastasi? a) heti b) kolmen tunnin päästä c) seuraavana päivänä d) viikon päästä e) neljäntoista vuoden päästä. Onko minulla vara sanoa, mikä Jumalan aikataulu pitää olla?

Jumala antaa suuria lupauksia, mutta pitää itsellään oikeuden tietää paremmin, mikä on rukoilijan parhaaksi. Raamatusta käy ilmi, että Jumalan ajatus ei ole, että vastaukset tulisivat aina välittömästi:

     Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja
     sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni,
     eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on
     jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.'
     Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää
     ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin
     paljon kuin toinen tarvitsee. "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää,
     niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle,
     joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen,
     kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset
     osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin
     antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät." (Luuk. 11:5-13)

     Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan
     lannistumatta: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut
     ihmisistä. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo
     pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.' Pitkään aikaan tuomari ei suostunut.
     Sitten hän kuitenkin ajatteli: 'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä,
     mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän
     ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'" Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen
     tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä
     avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä.
     Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:1-8)


Vaikka Jumala lupaa antaa, niin hän ei puhu mitään aikatauluista. Samassa vertauksessa puhutaan siitä, että vertauksen tarkoitus oli opettaa lannistumatonta rukousta, ja samalla luvataan, että Jumala toteuttaa pyynnöt viipymättä. Jumala ei viivyttele - mutta joskus hän odottaa oikeaa ajankohtaa. Joskus oikea tapa vastata saattaa olla sellainen, että ihmisen on hyvä viettää enemmän aikaa rukouksessa.

Mutta sitäkään ei voi ohittaa, että Jumalan vastaus voi myös olla ei. Paavalilla oli kyllä uskoa ja hän varmasti osasi rukoilla "oikein", mutta Jumala näki hyväksi vastata hänenkin yhteen rukoukseensa kieltävästi:

     Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin
     ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt
     Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima
     tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun
     asettuisi Kristuksen voima. (2. Kor. 12:7-9)


Rukous on puhetta Jumalalle ja vuorovaikutusta hänen kanssaan. Siksi rukouksen suhteen ei voida tehdä mitään liian tarkkoja sääntöjä. Toisaalta Jumala lupaa kuulla. Toisaalta hän ei ole automaatti, jota voi määräillä. Toisaalta Jumala haluaa kuulla tahtomme ja toimia sen mukaan. Toisaalta Jumala päättää joskus toimia toisin kuin pyydämme, koska hän tietää paremmin, mikä on meille hyväksi.

Aiheesta voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään. Jotta tästä ei tulisi ihan kirjaa vielä, niin pistän pisteen tähän kohti. Jatkokysymyksille ja kommenteille on tämän aiheen tiimoilta varmasti paljon sijaa.
Kirjoittanut: pyrski
« : 22.06.2008 - klo:14:46 »

Et oikein vastannut kysymykseen kuulemisesta..? Mä tulkitsin, että tässä tarvittiin myös vähän kuulla, kuunnella -sanojen tarkentamista. Tai en tiä. Mut siis sehän kai on lähtökohta, että Jumala näkee kaiken ja kuulee kaiken, mutta rukousten kuuleminen tarkoittaa Raamatussa myös usein sitä että niihin myös vastataan.

En oikein osannut muotoilla tätä järkevästi, mutta tämä "itsestäänselvyys" puuttui vastauksestasi ja niin...
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.06.2008 - klo:16:40 »


Morjens, Stranger!

Ymmärrykseni mukaan kysymyksesi avain on siinä, miten nähdään synti ja syntisyys Raamatussa. Joka ainoa ihminen maailmassa rikkoo Jumalan käskyjä. Jo Vanhan testamentin aikana tämä oli selvää, UT:n opetuksista puhumattakaan:

     Jos he tekevät syntiä sinua vastaan - eihän ole ihmistä, joka ei tee syntiä - ja sinä
     vihastut heihin ja jätät heidät vihollisten armoille ... (1. Kun. 8:46a)

     Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa"?
     (Sananl. 20:9)

     Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä
     koskaan syntiä. (Saarn. 7:20)

     sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta (Room. 3:23)


Kun Raamattu puhuu syntisistä ihmisistä, se tarkoittaa joko a) kaikkia maailman ihmisiä tai b) jollain muulla tavalla rajattua ihmisryhmää. Minä valitsen vaihtoehdon B. Mielestäni Raamattu tarkoittaa useimmiten syntisillä ihmisillä niitä, jotka eivät ole saaneet syntejään anteeksi. Jos joku on saanut syntinsä anteeksi, Jumala kohtelee häntä niin kuin armahdettua. Sama pätee rukouselämään, jota voi lähestyä vaikkapa lapseuden teemasta käsin:

     Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin
     Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" (Gal. 4:6)

     Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan.
     Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme:
     "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme
     Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä
     yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa,
     pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. (Room. 8:15-17)

     Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon
     ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.
     (Matt. 7:11)


Lapsi ei ole aina kiltti. Mutta tuhmakin lapsi on vanhemmilleen rakas. Ja omille lapsille halutaan hyvää. Oman lapsen pyyntöihin suhtaudutaan eri tavalla kuin naapurin lasten. Siksi kai Jeesus käytti rukouksessakin tätä isä-lapsi -teemaa hyvänä esimerkkinä. Kun Raamattu puhuu syntisistä, joiden rukouksia ei kuulla, tarkoitetaan sillä mielestäni ihmisiä, jotka eivät ole ottaneet vastaan armahdusta ja Jumalan lapseutta. Jumalan tahdon mukaan eläminen on ennen kaikkea armahdettuna elämistä ja Jeesukseen turvautumista.

Toki Raamattu opastaa myös yksittäisissä teoissa ja kieltää rikkomasta Jumalan tahtoa missään pienimmissäkään asioissa. Myös yksittäisistä teoista puhutaan rukousten yhteydessä:

     Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on
     heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja
     elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. (1. Piet. 3:7)


Vaikka kukaan ei voi olla synnitön, on oman rukouselämän kannalta erittäin tärkeää, että eläisi mahdollisimman hyvin Jumalan tahdon mukaan. On vaikea on mennä rehellisesti ja hyvällä mielin pyytämään mitään sellaiselta ihmiseltä, jota vastaan tekee koko ajan tahallaan väärin. Samoin jos ihminen rikkoo tahallaan Jumalaa vastaan ja sen jälkeen pyytää häneltä erilaisia asioita rukouksessa, niin kyllähän siinä uskonelämä kieroutuu. Ja yleisimmin nämä synnit tulevat esteiksi sillä tavoin, että ihminen ei edes halua mennä Jumalan eteen, kun tietää tekevänsä koko ajan väärin.

Lisäksi, jos Jumala aina vain enemmän ja enemmän antaisi "kyllä" rukousvastauksia, niin tuskin tämä ihminen koskaan edes pysähtyisi miettimään sitä, miten hän elää.
Kirjoittanut: Stranger
« : 04.06.2008 - klo:11:36 »

Moi!

Mitä mieltä olet näistä jakeista?

1.joh. 3:22
Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.

joh.9:31 Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti.

1.piet. 3:12
Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.

Eli eikö Jumala kuulee syntiä tehneen rukouksia? Voiko asia mennä niin, kun eikös kaikki ihmiset tee syntiä? Vai mitä nämä jakeet tarkoittavat?