Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: AinainenEpäilijä
« : 24.10.2018 - klo:11:44 »

Hei Nettipappi!

Tässä tulee nyt jonkun verran varmasti asiaa johon emme voi tässä elämässä saada vastauksia, mutta koska uskonelämäni on ajautunut näitä asioita pohtiessa jonkinlaiseen käymistilaan, toivoisin löytäväni rauhan asioiden suhteen. Kysymyksiä on myös aika liuta, toivon että jaksat vastata niihin.

Olen koko ikäni uskossa ollut, kristityssä perheessä kasvanut 27-vuotias. Olen suurimman osan elämästäni ollut seurakunta-aktiivi, toiminut vastuunkantajana niin musiikin kuin puheiden pitämisenkin saralla. Kuitenkin, olen myös luonteeltani epäilijä. Varsinkin yliopisto-opinnot ja yliopistomaailman liberaali arvomaailma ovat saaneet minua pohtimaan ja kysenalaistamaankin uskoani ja siihen liittyviä juttuja. Olen tiedonjanoinen, enkä halua olla uskossani älyllisesti epärehellinen. Muutamia vuosia sitten kävin läpi vaikean masennuksen loppuunpalamisen takia, ja toipumiseni loppuvaiheissa jouduin suureen uskonkriisiin, jossa pelkäsin oikeasti menettäväni uskoni lopullisesti. No, Jumala piti onneksi kiinni kun omat voimat eivät riittäneet uskoon. Kiitos myös sinulle ja tälle palstalle - luin näitä kysymyksiä ja vastauksia paljon tuon kriisini aikana.

No, niihin tämän hetkisiin kysymyksiini. Luin Eero Junkkaalan "Minä uskon" kirjaa, jossa Junkkaala kirjoittaa Saatanasta näin:

"Tärkein raamatullinen periaate mielestäni on muistaa, että Saatana on luotu olento. Se ei siis olen Jumalan kanssa tasavertainen kilpakumppani, vaan Jumalan alapuolella oleva, Jumalan sallimuksesta maailmaan tullut pahan voima. Tämän enempää me emme ymmärrä. Älkää kysykö miksi Jumala loi hyvään maailmaansa pahan. Se joka osaa siihen vastata, on Jumalan vertainen. Me vain sanomme uskossa: luodessaan pahan Jumala ei tehnyt virhettä. Viime kädessä pahakin palvelee Jumalan hyviä suunnitelmia tässä maailmassa. Se on vain Jumalan kahlekoira, joka aikansa räksyttää ja sitten Jumala nykäisee narusta ja sen taru on loppu."[/center]

Minulle on koko ikäni opetettu että Jumalasta ei tule mitään pahaa. Mutta jos Jumala on luonut pahan, niin eikös Jumalasta silloin tullut pahaa? Voiko Jumala siis olla täysin hyvä? Mistä voimme tietää että Jumalan aikomukset meitä kohtaan ovat hyvät? Ja jos Jumala on luonut sekä pahan että hyvän, ja Jumala hallitsee kaikkea, mitä järkeä tässä kaikessa on? Olemmeko me vain jokin peli, jonka osat ja säännöt Jumala on luonut, ja jota Hän huvikseen pelaa? Miksi on niin suurta, että Jumala on kuollut meidän syntiemme puolesta, jos Hän on itse alunperin tehnyt säännöt, luonut pahan, ja itse päättänyt, mitä tarvitaan syntien sovittamiseen?

Näiden pohdintojen myötä minulle on tullut sellainen olo, että kaikki on jotenkin turhaa. Mitä väliä on elämällämme tai uskollamme?

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi, tiedän että tässä tuli nyt paljon kaikkea.

Siunausta syksyysi!