Nettipappi.net

Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 27.03.2017 - klo:16:35 »

Hei xxx,

Kysymys on hyvin aiheellinen. Kohta, joka kastetilaisuuksissa usein luetaan on:

     Ja nyt - näin sanoo Herra,
     joka sinut loi, Jaakob,
     joka sinut muovasi, Israel:
     - Älä pelkää.
     Minä olen lunastanut sinut.
     Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
     sinä olet minun. (Jes. 43:1)


Usko on paljon enemmän joukkuelaji, millaiseksi se länsimaissa mielletään. Erityisesti pohjoismaissa uskonto nähdään hyvin tarkasti rajattuna yksityisasiana, josta hädin tuskin kerrotaan edes Jumalalle. Tämä ei ole Raamatusta nouseva käsitys uskosta. Siellä usko on yhteispeliä ja vähintäänkin seurakuntatasolla julkista. Vanhan testamentin Israel on monella tapaa esikuva kristilliselle seurakunnalle. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että Raamattuun talletettu Herran siunaus ei ole kirkoissa tutuksi tulleessa monikkomuodossa. Alkuperäinen menee näin:

     Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille
     ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin,
     lausukaa sille näin:

     Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
     Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
     Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

     Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni,
     minä annan sille siunaukseni." (4. Moos. 6:22-27)


Kun seurakunnasta puhutaan yksikössä, se jotenkin korostaa yhteenkuuluvuutta ja joukkuepeliä. Sama asetelma näkyy myös Uuden testamentin puolella. Seurakunta on Kristuksen morsian - ei haaremi, jossa on monta morsianta.

     Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta.
     Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle,
     Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä
     kuin puhtaan neitsyen. (2. Kor. 11:2)


On siis oikein ajatella, että nimeltä kutsuminen on koko vanhan ja uuden liiton seurakunnan kutsumista. Mutta kaikesta huolimatta vanhan ja uuden liiton seurakunnat koostuvat yksittäisistä jäsenistä. Vaikka seurakuntaelämä on joukkuelaji, ovat kaikki ihmiset siellä yksilöinä eivätkä kasvottomana massana. Ihmiset ovat yksilöinä Jumalalle rakkaita Jumalan kuvia.

     Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me
     myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.
     Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta.
     Tämä ei käy, veljeni! (Jaak. 3:9-10)

     Kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te
     olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni,
     sen te olette tehneet minulle." (Matt. 25:40)


Myös Jeesus kutsui ihmisiä aivan yksitellen ja usein nimeltä seuraajiensa joukkoon:

     Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja
     sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun
     on määrä olla vieraana sinun kodissasi." (Luuk. 19:5)

     Kulkiessaan tulliaseman ohi hän näki Leevin,
     Alfeuksen pojan, istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle:
     "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan
     Jeesusta. (Mark. 2:14)

     Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi
     häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen
     poika. Nimesi on oleva Keefas" - se merkitsee:
     Kallio. (Joh. 1:42)

     Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille:
     "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua
     enemmän kuin nämä toiset?"  "Rakastan, Herra",
     Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas."
     Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." (Joh. 21:15)

     Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul,
     Saul, miksi vainoat minua?" Hän kysyi: "Herra, kuka
     sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä
     vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla,
     mitä sinun on tehtävä." (Ap. t. 9:4-6)


On siis totta, että mainitsemasi Jesajan kirjan kohta tarkoittaa siinä yhteydessä Israelia. Mutta yhtä aikaa on totta, että sen vuoksi myös jokainen yksittäinen kristitty saa uskoa, että siihen sanaan tiivistyy myös Jumalan suhtautuminen jokaista ihmistä kohtaan.

Jumala on suorastaan määrännyt, että jokainen ihminen, joka kuuluu Kristuksen seurakuntaan, eli uskoo Jeesukseen, kuuluu pelastuvien joukkoon. Tämän seurakunnan Jumala on nimeltä kutsunut:

     Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan,
     niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän,
     joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä
     mukaisesti. (Ef. 1:11)


Samalla jokainen seurakunnan jäsen on yksitellen ja nimeltä kutsuttu elämään kiinni Kristuksessa ja pelastavassa uskossa:

     Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka
     rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa
     mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)

Kirjoittanut: xxx
« : 27.03.2017 - klo:16:00 »

Voikohan kastekaavassa käytetyn "minä olen sinut nimeltä kutsunut" todella ajatella tarkoittavan yksittäistä ihmistä eikä vain Israelia?