Nettipappi.net

Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Dude
« : 19.02.2012 - klo:07:57 »

Monesti vapaaehtoisuus tuntuu liian työläältä hommalta.Syitä voi olla monia , mutta tässä joitain mitä itse oon huomannut :  1. On huono asenne/ei kiinnostanut alunperinkään/ kaveri pakotti mut tähän tai 2. Ei joko tiedetä mitä pitäis tehdä tai 3. on liian iso norsu syötävänä eikä jakseta pitkää aikaa tehdä kyseistä asiaa tai 4. halutaan näyttää kuinka tässä nyt tehdään hommia muttei saadakaan sitä kunnioitusta mitä haluttiin ja innostus loppuu. Tästähän lista jatkuu... mutta mietitään vaikka näitä neljää kohtaa alkuun



1. Vapaaehtoistyötä tehdään silloin hyvällä asenteella kun se ei tunnu työltä ja sinne on kiva mennä. Jos on asenneongelma niin ei ole kiva tehdä vapaaehtoistyötä. Sinulla pitää olla oma tahto kyseiseen hommaan.Pitää osata orientoitua . Ole rehellinen itsellesi että muille siinä suhteessa että tämä työ on kivaa. Motivaattoreita tarvitaan!
2. Olisi kiva auttaa jossain tai jotenkin , mutta kaikki aika ja energia menee siinä kun mä mietin mitä teen. Mulle annettiin tällänen homma mutta niillä ohjeilla mitkä annettiin en pärjääkään.Uskallanko ehdottaa tälläistä työtä.  Organisointiapua kiitos!
3. Norsu on iso eläin, mutta kun pala kerrallaan syö niin jossain vaiheessahan sen pienenemisen huomaa. Asioiden muuttuminen lähtee pienistä asioista ja työt on hyvä jakaa ettei yhdellä ole liikaa hommaa. Vastuuta on kiva saada muttei näin paljoa! Miten mä pärjään näiden asioiden kanssa? autettaisiinko toisia?
4. Monesti meillä on ongelmana identiteetin sekoittaminen . Luullaan että identiteetti on Jumalan työntekijä vaikka identiteetti on Jumalan lapsi. Iskäskä kertominen pitäisi olla kivaa eikä tuntua työltä. Mun mielestä siis vapaaehtoistyö kertoo aina Iskästä vaikka työssä ei käyttäiskään puhetta. Eli vapaaehtoistyöllä ei tule hakea kunnioitusta,hyväksyntää, Taivaspaikkaa tai mitään muutakaan paitsi hyvää oloa ja iloista mieltä siitä että musta on ollut apua jollekin :)


Samaa teemaa ehkä joissain numeroissa. Muuten: Vapaaehtoistyö olisi kivaa jos siitä maksettaisiin!

toivottavasti tästä aukeaisi keskustelua :) ! Toivottavasti osasitte lukea rivien välistä ja yleisellä tasolla yritin kirjoitella ja sarkasmia löytyy hieman jossain kohdin ;)
Kirjoittanut: Anne
« : 11.02.2012 - klo:18:12 »

Marko kirjoittaa tuossa edellä: Toivon, että vapaaehtoiset kertoisivat myös meille, millä tavoin osaisimme auttaa vapaaehtoisia paremmin hoitamaan tehtäviään.

Kysymykseni on, miten ja kenelle srk:n palkatulle työntekijälle voin tulla kertomaan, miten hän voisi auttaa minua paremmin hoitamaan tehtäviäni? Meiltä puuttuu Kangasalla ja muissakin seurakunnissa foorumi, jossa voisimme kasvokkain ihan livenä keskustella näystä, unelmista, tarpeista. Emmekö kuitenkin ole kaikki yhteisellä asialla ja voisimme näin tukea toinen toistamme.

Hienoa oli vapaaehtoisille järjestetty ilta kirkonkylän srk-kodilla ilta-aterian äärellä ja lisäksi vielä tehtäviin siunaaminen Majataloillassa! Tällaista saisi olla jatkossakin vaikka kerran vuodessa! Lisäksi vielä tosiaan säännöllinen FOORUMI keskustelua, yhteyttä ja rukousta varten. Palkatut ja me palkkaamattomat työntekijät olemme samalla kentällä pelaamassa. Voi tulla vielä aika, jolloin kirkolla ei ole varaa kuin meihin vapaaehtoisiin.

Meillä on täällä Kangasalan pohjoisosassa hieno kokoontumispaikka, Havisevan rukoushuone, joka on ollut lakkautusuhan alla vähäisen käyttömäärän vuoksi. Kysymykseni kuuluu: miten voidaan väittää, että käyttö on vähäistä, jos srk ei edes yritä järjestää siellä mitään? Ja ilmoitustaulukin saadaan kuntoon vasta sitten kun selviää, onko tänne väkeä tulossa?!
Olemme käytännössä pienen vapaaehtoisporukan voimin järjestäneet viime vuoden aikana rukoushuoneen sadan vuoden kunniaksi tapahtumia, jotka ovat vetäneet paljon väkeä. (Rokkalounas, yhteisvastuukeräyksen yhteydessä Kyläkalluppi, Avoimet ovet, Pyhiinvaellus, Afrikkalainen gospelmessu sekä vakitoimintana Levon hetket- ilta, Apostolin kyydissä -raamattupiiri ja Kutimet heilumaan -piiri)

Mutta meidänkään rahkeemme eivät enää riitä yksinyrittäjyyteen (varsinkin kun olen muutenkin pitkää päivää tekevä yksinyrittäjä). Toivomme että vihdoin saisimme tänne oman "kyläpapin"/yhdyshenkilön, koska olemme kuin lampaat ilman paimenta. Hän voisi ottaa organisaattorin pestin, itse en enää jaksa sitä kantaa. Kyseessä on todella iso alue: Kangasalan pohjoisosa eli Suinulan alue, johon kuuluu mm. Suinula, Haviseva, Haviala, Onkijärvi, Mustijärvi, Toosila.
Tarpeita täällä olisi varmasti paljon (selvisi mm. Kyläkallupin tuloksena), mutta kuka teistä kirkon palkatuista viranhaltijoista kuulee "kurjan huutoa"?

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 02.11.2011 - klo:15:35 »

Suurella sydämellä -sivusto on mielestäni mainio. Sitä parempaa pankkia on enää vaikea keksiä. Ei kun ilmoittautumaan mukaan vain.

Tunnen itse suurta häpeää usein, kun kysellään, olisiko jotain vapaaehtoistyötä tarjolla. Innokkaille tekijöille ei ole usein osoittaa mitään selkeää vastuuhommaa. Joskus tämä johtuu siitä, ettei ollenkaan tunne ihmistä, joka vastuutehtäviä kyselee. Ventovieraalle on vaikea antaa ainakaan suuria luottamustehtäviä, ennen kuin tietää, kuinka hän työnsä tekee. Toisaalta jos koko ajan seurakunnassa olisi hurja tarve, jota palkattu henkilökunta ei pysty täyttämään, siihen varmaan etsittäisiin joku henkilö työtä tekemään. Niin tai näin, kyllä tässä paljon parannettavaa olisi.

Käytännössä olen itse kokenut, että on hyvin vaikea vastata kysymykseen: "Olisiko seurakunnassa minulle jotain hommaa?" Paljon helpompi olisi lähteä liikkeelle, jos vapaaehtoisuuteen ilmoittautuva henkilö kertoisi, mitä lahjojaan hän haluaisi seurakunnassa käyttää ja jos hänellä olisi joku idea valmiiksi. Kaikkein helpointa tilanne on, jos esimerkiksi Suurella sydämellä -sivuston kautta löytyy tilanne, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Omalta osaltani toivon, että ainakin nuorteniltojen vastuutiimit tarjoaisivat mielekästä vastuuta niille lähes 40 nuorelle, jotka ovat oman paikkansa vastuuryhmissä jo saaneet. Olen kovasti iloinnut niistä. Kiitos paljon!

Haluan kuitenkin tuoda keskusteluun sellaisenkin näkökulman, joka vapaaehtoistyötä kaipaaville ei näy niin helposti. Vastuukysymykset kirkollisveroeurojen ja seurakunnan luotettavuuden suhteen ovat hyvin tärkeitä asioita, joita vapaaehtoisesti työtä tekevät harvoin kantavat. Juuri kuulin hieman ikävän vapaaehtoistyöhön liittyvän tapausesimerkin seurakunnastamme.

Diakoniatyöntekijämme kertoi, että keväällä hän nuortenillassa kannusti nuoria todella tarpeelliseen ja konkreettiseen avustustyöhön. Eräs kahvila oli ottanut yhteyttä seurakuntaan ja toivoi jotain järjestelyä, jolla heidän lauantaisin ylitse jäämiään pullia, sämpylöitä ja pasteijoita toimitettaisiin paikkaan, josta seurakunnan alueella olevat köyhät ja puutteessa elävät saisivat. Tähän löytyi kuulemma hyvin innokas joukko, joka lupautui jakamaan vuorot niin, että viikoittain pullapussi kiikutettiin ennalta sovittuun pakastimeen. Valitettavasti nyt tilanne on se, että diakoniatyöntekijä on joutunut selittelemään todellisia syitä tietämättä, miksi seurakunta ei ole ollut kiinnostunut tästä avusta. Pullapussi jäi koko kesän ajan noutamatta, ja tilanne on toistunut myös syksyllä. Seurakunnasta on nyt jäänyt kuva, että emme ole kiinnostuneita, jos joku hyvää hyvyyttään haluaa auttaa ilmaiseksi. Työntekijöiden puolelta kynnys vapaaehtoisten kanssa toimimiseen kasvaa, jos luottamus kärsii.

Tiedän, että kirjoitukseni on osin hyvin jyrkän kuuloinen. Mutta en pienimmässäkään määrin pyri lannistamaan ihmisten intoa vapaaehtoistyöhön. Päin vastoin toivon, että heitä saataisiin esimerkiksi Suurella sydämellä -sivuston myötä suuret joukot lisää. Selkäni takana diakoniatyöntekijä vakuuttaa minulle, että yhä suuremmassa määrin myös diakoniatyö toivoo, että näistä opittaisiin ja toimintoja selkeytettäisiin ja lisää vapaaehtoisia löytyisi. Mutta toivon, että vapaaehtoisuudesta innostuneet ymmärtäisivät, että jos vapaaehtoistyö nähdään palkattomuuden takia myös huolettomuutena, on paljon helpompi rakentaa "ammattilaisten kirkkoa", jossa hommia hoitavat palkatut työntekijät.

Toivon, että vapaaehtoiset kertoisivat myös meille, millä tavoin osaisimme auttaa vapaaehtoisia paremmin hoitamaan tehtäviään. Niin kuin vapaaehtoiset eivät pysty näkemään kaikkia asioita työntekijöiden silmillä, eivät työntekijätkään osaa katsella asioita aina vapaaehtoisen näkökulmasta. Vuorovaikutusta tarvitaan.
Kirjoittanut: Sannis
« : 01.11.2011 - klo:00:26 »

Noniin, tuollaista etsinkin :) oli vaan niin mutkan takana että ehdin turhautua, vaikka meninkin tuonne suurella sydämellä sivulle, niin en päässyt koskaan tuonne asti.
Kirjoittanut: pyrski
« : 31.10.2011 - klo:22:23 »

-MIHIN hommiin niitä vapaaehtoisia etsitään?

Tsekkasin tilanteen Suurella Sydämellä -nettisivulta ja siellä oli vähän eritellympää listaa. Tuosta linkistä siis suoraan listaan.
Kirjoittanut: Sannis
« : 31.10.2011 - klo:14:22 »

olen pitkään miettinyt MIKSI VAPAAEHTOISTYÖ EI TOIMI oikeastaan juuri missään?

Tänä vuonna kerättiin pihaseuroissa niitä lappuja, missä kysyttiin "haluatko että sinua pyydetään vapaaehtoiseksi" ja en ole ainoa, joka täytti sen ja ei ole vielä tähän päivään mennessä kysytty mihinkään.

Onko tässä ongelma ajanpuute, eikö osata käyttää uusia naamoja kun on helpompi käyttää vanhoja, tuttuja ja väsyneitä, onko laput hukassa..? Ei siinä muuta, mutta kun jotkut odottavat, että koska pyydetään ja sitten katkeroituvat kun ei koskaan pyydetä eivätkä pian enää tule, kun ei sillon pyydetty kun olisin tullut.

Sitten yksi epäkohta on mielestäni seurakunnan nettisivujen vapaaehtoisosio: "Seurakunta etsii uusia vapaaehtoisia! Haasteena on myös rakentaa vapaaehtoiset huomioiva työntekemisen malli. Liian usein päädymme pakertamaan yksin, vaikka ehkä juuri Sinä osaisit homman paljon paremmin... Työtä ja mahdollisuuksia on paljon.
Haastamme sinut mukaan rakentamaan seurakuntaamme. Ideoita otetaan myös vastaan. Ota rohkeasti yhteyttä työalojen työntekijöihin sähköpostilla, puhelimella tai hihasta nykäisemällä."
-MIHIN hommiin niitä vapaaehtoisia etsitään?

Moni varmasti miettii, että vitsit olisi kiva tehdä oman seurakunnan eteen hommia, mutta ei ole käsitystä mitä siellä voisi auttaa. Olisi paljon helpompi jos tuolla lukisi esimerkiksi tuo sama teksti ja sitten ranskalaisilla viivoilla alaspäin
-Sunnuntain jumalanpalvelukseen kolehtinkantajia 5 kpl, tule n.9.30 ensimmäiset valitaan
-Nuorteniltoihin ekstra-aikuisia, sielunhoitoon ja vahtimiseen sairastapauksien tullessa ja muutenkin vaan. Ilmoittaudu M.Sagulin tai I.Vettenranta
-Haluaisitko laulamaan vanhainkotiin kerran kuussa tai juhlapyhien aikaan? Et ole varmaankaan yksin halukkaat voivat kokoontua kirkonkulmaan 10.10.2010
-Kiinnostaisiko kerran viikossa kerhonohjaus? A.Vettenranta ja kumppanit kaipaavat sinua.
-Mitä vielä, jokainen saisi ilmoittaa tarpeensa täällä

Tottakai varmaan turhauttaa, jos tuonkaan työmäärän jälkeen ei saisi vapaaehtoisia hommiin, mutta väittäisin, että enemmän kuin tällä hetkellä. Tänä päivänä sen lisäksi vietetään niin paljon aikaa tietokoneella, niin luulisi että tuo homma ei veisi paljoakaan työaikaa.

Sitten palaten noihin lappuihin, jotka kerättiin pihaseuroissa. Ei olisi iso homma kerätä porukka esimerkiksi nuorista kasaan ja kirjoittaa tiedot tietokoneelle ylös. Näin jokainen apua tarvitseva voisi koneelta käydä katsomassa: aa, tarvitsisin tilanjärjestäjiä tähän tilaisuuteen, no laitanpa viestiä tuolle ryhmälle siis, sen sijaan että repii hiuksiaan kun ei aika riitä niitä yksin laittamaan. Kangasalan seurakunta laittaa myös käsittääkseni tekstiviestejä tiesmistä, niin miksei tätäkin voisi hoitaa niillä?

Allekirjoittanut on ainakin heti valmis viettämään iltansa tietokoneen ääressä naputellen tietoja koneelle ! Käsi ylös kuka mukana?

Itse olen ainakin arka ehdottamaan mitään uutta, koska sitä ei aina oteta vastaan kovin hyvin. Vanhoista totutuista kaavoista on vaikea poiketa ja kuka hoitaakaan paremmin tehtävän kuin sen suunnittelija (tämäkin on kaksipiippuinen juttu, työntekijä hoitaa parhaiten omat juttunsa, mutta jos ehdotat jotain uutta, tulisi sinun itse olla sitä toteuttamassa... Miten olisi ideapankki vapaaehtoistyölle ja sieltä saisi itse hakea sopivaa hommaa, jos ei osaa sitä itse keksiä?)

Suurin este vapaaehtoistyölle on se, että sitä ei osata ottaa vastaan ja käyttää. Nyt työntekijät sylit ja mielet avoimiksi, kyllä joku toinenkin osaa hoitaa sen, mihin itselläsi ei riitä voimat ja aika!