Nettipappi.net

Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 08.06.2012 - klo:02:32 »

Pyhä on etymologialtaan erottavaa tekijää tarkoittava sana.
Kirjoittanut: Rsihvo
« : 10.05.2012 - klo:18:29 »

Niin, oliko Jeesus suvaitsevainen? Eipä tainnut olla. Paljon muuta kyllä. Mieltäisin kuitenkin Pyhän nousevaksi mm. Apostolisesta uskontunnustuksesta jossa tunnustamme uskovamme ”Pyhään Yhteiseen Seurakuntaan, Pyhäin Yhteys” – näissä onkin sitten pohtimista miten nämä kaksi asiaa ilmenevät. Pyhän  kohtaaminen toteutuu nimittäin jossain muualla kuin säännöissä ja määräyksissä, silloinkin vaillinaisesti ja heijastuksenomaisesti kristittyjen kohdatessa Jeesuksen nimessä. Kirkko ei rakennuksena ole Pyhä – se että se on olemassa Jumalan ja seurakunnan kohtaamista varten on Pyhän ilmentymä. Tietysti on monia asioita joita ihmiset pitävät lähes pyhinä, jääkiekko, formulat… listaa voi jatkaa, mutta ne kalpenevat Jumalan Pyhyyden rinnalla.
Kirjoittanut: Iines100
« : 09.02.2012 - klo:13:54 »

Etenkin jos aletaan vaatia suvaitsevaisuutta syntiä ja sen harjoittamista kohtaan kirkon sisällä. Eli 1) suvaitaan synti 2) vaaditaan synnin suvaitsemista.

"Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."[/i]

Mutta siihenhän tämä suvaitsevaisuushötön levittäminen juuri tähtää, että syntiä ei saisi sanoa synniksi edes kirkon sisällä. Siksi se on monin verroin suurempi uhka maamme seurakunnille kuin esim. islam tai muut vieraat uskonnot.

Mitähän käytännössä tänä päivänä tarkoittaa tuo sana, että "poistakaa keskuudestanne se, joka on paha"? Nythän kirkko on joiltain osin evännyt avustusrahoja joiltain kristillisiltä järjestöiltä. Niissä tapauksissa tuskin on perusteena em. Raamatun kohta, vaan jotain ihan muuta.

Kun mikään ei ole pyhää, niin millään ei ole väliä. Suvaitaan vaan kaikkea. Surullista.

Kirjoittanut: pyrski
« : 06.02.2012 - klo:23:38 »

Yksi asia tässä hämää. Kirkonkin sisällä on alettu vaatia suvaitsevaisuutta vaikka tietääkseni Raamattu /kristinoppi ei mainitse sitä hengen hedelmänä tai muutenkaan kristillisenä hyveenä.( Korjatkoon joku, jos muistan väärin.)

Todellakin "hämää" (mielestäni aika lievä ilmaus...) Etenkin jos aletaan vaatia suvaitsevaisuutta syntiä ja sen harjoittamista kohtaan kirkon sisällä. Eli 1) suvaitaan synti 2) vaaditaan synnin suvaitsemista.

Synnistä esimerkkinä olkoon vaikka sitten epäjumalanpalvonta tai haureus.

Loppuun vielä lainaus: 1. Kor. 5: 9-13

Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa.
En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.
Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.
Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Kirjoittanut: Iines100
« : 06.02.2012 - klo:11:35 »

Stranger taisi osua asian ytimeen.

Mielestäni kristillisen rakkauden ilmentymä on toisen ihmisen kunnioittaminen.

Narsismin seurausta on kaikkinaisen suvaitsevaisuuden vaatiminen.

Yksi asia tässä hämää. Kirkonkin sisällä on alettu vaatia suvaitsevaisuutta vaikka tietääkseni Raamattu /kristinoppi ei mainitse sitä hengen hedelmänä tai muutenkaan kristillisenä hyveenä.( Korjatkoon joku, jos muistan väärin.)



Kirjoittanut: Stranger
« : 28.01.2012 - klo:22:24 »

Suvaitsevaisuus on aika kehno käsite. Ensinnäkin käsitteenä se sisältää negatiivisen vivahteen antaen ymmärtää, että jotakin pitää sietää. Lisäksi suvaitsevaisuus pitää sisällään epätasa-arvoa. On siis olemassa ne, jotka suvaitsevat ja ne, joita suvaitaan. Eli suvaitsevaisuus on kytköksissä siihen  kenellä on valtaa määritellä mitä suvaitaan. Suvaitsevaisuus on käsitteenä  lähtöisin vanhanaikaisesta kulttuurirelativismista. Ja täydellinen suvaitsevaisuus tarkoittaisi myös käytännössä sitä, että natsejakin täytyisi suvaita. Joten ehkä on järkevämpää käyttää suvaitsevaisuuden sijasta jotain muuta käsitettä, kuten esimerkiksi kunnioittamista.

Suomessa on poliittisella tasolla  vallalla moniarvoinen näkemys. Siinä korostetaan, että vaikka ihmiset ovat erilaisia, niin he ovat silti samanarvoisia. Siinä on tavoitteena , että erilaisiin kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla  on mahdollisuus säilyttää kulttuurinsa keskeisiä erityispiirteitä, mutta  heiltä odotetaan samalla sitoutumista tiettyihin periaatteisiin, jotka ovat yhteisesti hyväksyttyjä. Tämänkaltainen moniarvoisuus ei tähtää täydelliseen suvaitsevaisuuteen, toisin kuin  vanhanaikanen relativistinen ajattelutapa. Joten kysymys kuuluukin, mitkä ovat ne yleisesti hyväksytyt periaatteet, joihin kaikkien tulee sitoutua. Sehän riippuu ihan siitä, keillä on valtaa määritellä ne.




Kirjoittanut: Iines100
« : 26.01.2012 - klo:14:19 »

Yksilön oikeudet, itsensä toteuttamisen vapaus ja suvaitsevaisuus

Nykyään on trendikästä olla suvaitsevainen, mutta millainen ihminen sitten on suvaitsematon?  Onko suvaitsematonta, jos ope koulun ruokalassa kehoittaa oppilasta ottamaan lakin pois päästä, koska se kuuluu hyviin tapoihin. Tässä tullaan sitten yksilön vapauteen. Oppilashan voi kokea että hänen identiteettiään loukataan ja vanhemmat tulevat oppilaan tueksi ja vaativat suvaitsemattomalle opettajalle rangaistusta. Kärjistin vähän, mutta onko suvaitsevaisuudella mitään rajaa?

Mediassa asia on jatkuvasti esillä. Sitä mukaa kun suvaitsevaisuus lisääntyy pyhän kunnioitus vähenee?

Mitä suvaitsevaisuus oikeasti tarkoittaa?

Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia.

Kirjoittanut: pyrski
« : 18.10.2010 - klo:21:07 »

Yksilön oikeudet, itsensä toteuttamisen vapaus ja suvaitsevaisuus.

Postmodernin yhteiskuntamme pyhä kolminaisuus.
Kirjoittanut: Iines100
« : 18.10.2010 - klo:10:46 »

Onko nykypäivänä enää mikään pyhää?

Sanonta "Ilman pyhää ei voi olla arkea", niin, mitä se tarkoittaa?

Helppoa olisi tietysti tarttua kristinoppiin ja lukea sieltä, mikä on pyhää. Mutta onko kristinoppi ajastaan jäljessä?

Olenko minä ainoa, joka tällaisia pohdin? ???