Tuli mieleeni vielä pari Nettipapin palstan aihetta, jossa olen omia ajatuksiani kertoillut. Saattaisivat liittyä kyselemiisi aiheisiin. Niissä on vielä lisää linkityksiä eri keskusteluketjuihin Pohdintapalstan puolelle.

Miksi Jumala tappaa?
Kristittyjen suhtautuminen VT:n outouksiin

Vähän typerältä tuntuu, että sinä esität fiksun kysymyksen ja minä työnnän vain läjän linkkejä. Mutta kysymyksesi ja pohdintasi kyllä sopivatkin paremmin tässä ja edellisessä viestissä mainittujen ketjujen alle.

Jumalan veriteot

Tässä tuli mietittyä pahuuden ongelmaa ja Jumalaa. Jos Jumala rakastaa ihmisiä, miksi hän on tappanut heitä niin paljon? Nyt on siis kyse Vanhan Testamentin hirmuteoista.

Toinen kysymys on, että miksi hyvä ja rakastava Jumala tekee näin? Jos hyvä kykenee pahaan, niin onko hän silloin hyvä? Ja toisekseen, miksei Jumala enää tee noin?

Tuota, pakko sanoa että ajatuksia suuresti herättävä vastaus. Sehän kyllä on niin että tutkimattomat ovat herran tiet. Kenties kaikelle onkin se kuuluisa tarkoitus, jonka me saamme tietää vasta myöhemmässä elämässä. Siihen on ainakin hyvä turvata.

Tuo Raamatun kohta etenkin herätti paljon mietteitä. Että kenties Jumala onkin luonut meidät myös parantamaan tätä maailmaa, eikä vain osaksi pelastussuunnitelmaa. Tosin, onhan meille myös esikuva tuohon toimintaan, joka ei esittelyjä tarvitse  että kyllä se Raamattu on herättänyt niin monen monta ajatusta, joita ei ikinä voi selittää. Mutta, en vain itse voi olla epäilemättä sitä mitä luen, lähteestä riippumatta.

Nyt kun Nettipapin huomio on saatu - pahoittelen muuten palstavalintaa, tämä vain tuntui sopivimmalta - niin onko Jumalanpilkka anteeksiantamaton synti? Muistaakseni muutamassa Raamatunkohdassa viitataan siihen, että tähän syyllistynyt ei saa pelastusta.

Tuo vastaus pikemminkin herätti uusia ajatuksia.

Itse ainakin näin tuon predestinaationaation siten, että Jumala tietää ketkä tulevat häneen uskomaan, ja ovat sitä kautta hänen valittujaan ikuiseen elämään.

Mutta nyt tuosta vastauksesta heräsi lisää kysymyksiä. Jos homman nimi on ennen ajan alkua ollut se, että ihmisestä luodaan alunperin epäonnistumaan, ja täten tuomitaan syntiin, niin mitä se kertoo hyvän Jumalan tavasta ajatella? Etenkin kun muistamme, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja rakkautensa kohteeksi. Jos ihmiselle kerran oli alun perin luotu nämä syntiä aiheuttavat tunteet, niin eikö Jumalakin sitten tunne täysin samoin? Pahoittelen tätä suurta kärjistystä - joka mielestäni helpottaa seuraavan asian ilmaisua - niin jos Jumala todellakin loi ihmiselle hänen tunteensa(myös ne pahat), niin miksi sitten esim. homoseksuaalisuus on kiellettyä, jos se kerran on Jumalan ihmiselle luoma tapa rakastaa toista, ja harrastaa siihen liittyä asioita? Kuitenkin ne pahoja tekoja aiheuttavat tunteet olivat läsnä jo syntiinlankeamuksessa - tuskin sitä muuten olisi tapahtunut - niin loiko Jumala esim. homoseksuaalisuuden vain koetellakseen ihmistä? Tietysti tätä ketjua voisi jatkaa melkein kaikkiin pahoja tekoja aiheuttaviin tunteisiin, että mitään rasismikorttia en ole käyttämässä nyt.

Jos saisi saman selkokielelle: Jos siis nämä pahoja tekoja aiheuttavat tunteet oli luotu ihmiselle jo syntiinlankeamuksessa kun ihminen luotiin Luojan kuvaksi - eli sama setti löytyy myös Jumalalta - niin miksi sitten Jumalan oli pakko siirtää se kaikkinensa ihmiselle? Ja jos tämän toiminnan syy on ollut se, että saadaan ihmiset hakemaan turvaa Jumalasta niin itsestäni se on jo noh,en nyt oikein osaa sanoa millaista toimintaa. Itseäni ei siis häiritse, että ihmiselle annettiin nämä tunteet - oma valintahan se on miten niitä käyttää - mutta se että antamalla ihmiselle ne tunteet, Jumala automaattisesti tuomitsi ihmisen pahuuteen siksi, että tämä hakisi Herrasta turvaa. Koska Jumala on siis suunnitellut kaiken tämän maailman pahuuden - ja hyväksyy sen - jotta ihmiset uskoisivat häneen? Vaikka se on totta että kärsimyksen kautta haetaan turvaa Jumalasta, niin silti tuntuu hyvin, hyvin oudolta ajatukselta, että pahuus ja sen aiheuttama kärsimys olisi olemassa vain, koska Jumala haluaa pelastaa ihmiset hänen itse aiheuttamaltaan sotkulta.

Pahoittelen jos tekstini kuulostaa ns. "vihapuheelta", koska se ei ole sen tarkoitus missään määrin. Jos mietitte motiivejani, niin Epäilijänä toimii eräs isostelua harrastava nuori, joka ei ymmärrä tai osaa selittää tiettyjä asioita Raamatusta, ja se häiritsee niin paljon, että sitä on joutunut kyseenalaistamaan omia näkökulmiaan pahemman kerran.

Miksi muuten Jumala rankaisi Eevaa ja Aatamia niin kovasti? Ottaen huomioon, että heillä ei siis ollut käsitystä hyvästä ja pahasta.

Jumalan ainoa käsky näille kahdelle oli se, että Hyvän ja pahan tiedon puusta ei siis saa syödä vaikka mikä olisi. Tämä käsky on kuitenkin aika erikoinen, kun muistetaan että ennen syntiinlankeamusta ihmisellä ei ollut käsitystä hyvästä ja pahasta. Eli käytännössä Eevalla ei siis ollut kykyä tajuta Jumalan käskyä ihmiselle. Jumala sanoi jotain, mutta Eeva ei olisi kyennyt ymmärtämään, että tämän käskyn rikkominen oli paha asia, koska hänellä ei ollut kykyä ymmärtää pahuutta. Eikä hän myöskään olisi keynnyt ymmärtämään, että Jumalan käskyn noudattaminen olisi hyvä juttu, koska hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä hyvyydestä. Ihminenhän sai tiedon hyvätä ja pahasta vasta syntiinlankeamuksen yhteidessä. Näin ollen ymmärrys Jumalan hyvyydestä ei mennyt Eevalle jakeluun, koska Eeva ei olisi millään lailla kyennyt edes tajuamaan, että Jumala on hyvä.

Miksi sitten Jumalan oli pakko olla niin julma ihmisiä kohtaan? Tuntuu vain oudolta, että Jumalan piti rankaista koko ihmiskuntaa perisynnin tähde, etenkin kun siihen syyllistyi kaksi henkilöä joilla ei ollut mitään käsitystä siitä, että mitä ovat tekemässä.

Toinen asia oli Saatanan toimet. Miksi Jumala sulki ihmiseltä tiedon hyvästä ja pahasta pois, muttei ahneutta ja kateutta? Yksi Saatanan argumenteista saada Eeva lankeamaan syntiin oli tehdä ihmisestä Jumalan kaltainen, eli hyödynsi ihmisen kateutta Jumalaa kohtaan. Eikä edelleenkään Eeva voinut tajuta sitä mitä oli tekemässä, koska hänelle ei ollut käsitystä pahasta. Mutta jos ne pahoja tekoja aiheuttavat tunteet olivat mukana, niin miten ihmeessä ihmisellä ei ollut käsitystä niistä? Koska jos ne pahuutta aiheuttavat tunteet olivat olemassa jo paratiisin ihmisessä, niin eikö se ole merkki siitä että ihminen alun perin luotiin "tyhmäksi", jotta tämä turvaisi Jumalaan kykenemättä kyseenalaistamaan häntä? Eli periaatteessahan ihminen luotiin tunteita myöten sellaiseksi kuin mitä hän nyt on, mutta vasta syntiinlankeemus toi ihmiselle tietouden näistä tunteista. Jumala siis antoi ihmiselle myös "pahuuden tunteet", mutta ei riittävää itseymmärrystä tajuta niitä. Myöskään ihminen ei tuntenut hyviä tunteita, koska hänelle ei ollut tietoa hyvyydestä. Eli kaikki se Jumalan rakkaus ja armo meni häneltä sivu suun, koska hän ei ikinä kyennyt ajattelemaan hyvää, eikä arvostamaan Jumalan luomistyötä koska ei kyennyt näkemään niitä hyvinä, eikä Saatanan tekoja pahoina, koska häneltä puuttui tarvittava tieto molemmista.

Näin ollen, jos ihminen ei tiennyt rikkovansa Jumalan lakia koska ei ymmärtänyt pahaa, niin miksi ihmeessä Jumala sitten rankaisi ihmisiä? Ottaen huomioon, että koska ihmisellä ei ollut tietoa hyvästä ja pahasta ennen syntiinlankeemusta vaan sen jälkeen, niin miksi ihmeessä sitten Jumala rankaisi syyntakeetonta?

Tarkoitatko Islamia? Yksi Allahin nimistähän on Armelias Armahtaja...

En tarkoita. Enkä edes kristinuskoa uskontona. Islamissa ja kristinuskossa on jotain samaa, samoin jumalakäsityksessä. (En mielelläni lainaa Wikipediaa, mutta sen mukaan Islam on saanut vaikutteita kristinuskosta, mikä lienee selvää muutenkin.)
 Monet lakihenkiset kristitytkin puhuvat armosta ja armollisesta Jumalasta, vaikka koettavat omilla ansioillaan, opinkappaleilla, jumalanpalvelusten moitteettomuudella tai täydellisellä kirjaimen noudattamisella ansaita pelastuksen. He ovat, kuten Paavali kirjoittaa, joutuneet lain alle ja armon ulkopuolelle. (Gal.5:4)
 
Tuo Allahin nimi ei myöskään yllätä eikä hätkähdytä. Islam on saanut vaikutteita kristinuskosta, mutta eroaa kristinuskosta kuitenkin ratkaisevasti. Oleellista on se mikä on se pelastava tekijä. Tuleeko pelastus ulkopuolelta, ilman omia ansoita vai Islamin "viittä pilaria" ja Koraania kirjaimellisesti noudattamalla, ansaittuna.

Kristinuskon sisälläkin on monia lakihenkisiä lahkoja, joissa puhutaan armollisesta Jumalasta ja luetaan samoja raamatunkohtia kuin nekin, jotka ovat ymmärtäneet armon sisällön ja merkityksen. Sen joko ymmärtää tai sitten ei.

Uskonto, se mihin uskontokuntaan kuuluu, ei ole ratkaiseva tekijä vaan tämän armon salaisuuden ymmärtäminen. Sitä Paavalikin yritti selittää mm. koko roomalaiskirjeen pituudelta, ja jatkuvasti.

Kun kerran minulla kristinusko ei toimi, ei tule vastausta, ja pidän kristinuskon perusopetuksia moraalisesti arveluttavana, niin eikö silloin tule avaramielisyyden nimissä jatkaa eteenpäin seuraavaan uskontoon?

Tarkoitin että ei pidä niinkään miettiä eri uskontoja vaihtoehtoina. Kristinuskokaan ei uskontona ja uskonnollisena elämäntapana pelasta.
 Riippuu siitäkin miten uskonto määritellään, mutta itse en ole oikeastaan koskaan pitänyt kristinuskoa varsinaisesti uskontona, koska Jeesus nimenomaan halusi vapauttaa ihmiset uskonnon orjuuttavuudesta ja siitä kun ihmiset uskonnollisen elämän ja säädösten kautta yrittivät löytää tietä totuuteen ja pelastukseen.
 (Tässä mielessä voi jopa sanoa Jeesusta vapaa-ajattelijaksi. Jeesuksen sanoma uskonnon ikeen alla sokeasti eläville oli että haloo, käyttäkää järkeänne. Jos lammas putoaa sapattina kaivoon niin kai se pitää sieltä pelastaa  vaikka olisi miten sapatti. Ihmisten auttamisesta puhumattakaan.)
 
Mutta jos uskonnon määrittelee kysymyksellä että mihin ihminen panee toivonsa pelastuksesta niin voidaan sanoa että maailmassa on vain kaksi uskontoa: omien ansioiden uskonto ja armon uskonto.
 Buddhalaisuuden ja muiden uskontojen rauhanomaisessa ideologiassa en toki näe mitään pahaa. Mutta uskontoa on edelleen hankala määritellä yleispätevästi, kun buddhalaisuudestakin puuttuu jumalausko kokonaan...

Kristinusko on Jeesus. Jeesuksen elämä, opetukset ja sovituskuolema. Kristinusko ja sen perusopetukset ei ole se mitä ihmiset ovat Jeesuksen nimissä tehneet tai miten hänen tai hänen seuraajiensa sanoja tulkinneet.

Olet tietenkin vapaa etsimään ja koettelemaan kuten kuka tahansa. Mukava sinun kanssasi on ollut keskustella, mutta muiden uskontojen joukosta löytynee varmaan myös foorumeita joissa keskustella aiheesta asianomaisten itsensä kanssa.

Jään minäkin siis odottelemaan sitä totuutta, josko tulee vastaan....

Omalla kohdallani puhuisin enemmän kaipauksesta ja etsimisestä kuin odottelusta... Sitä on uskovankin elämä, ei kiveen hakattua järkkymätöntä varmuutta ja täydellistä tietoa, vaikka joskus saattaa siltä vaikuttaa...

Itseasiassa tunnen epämukavuutta, kun joku puhuu totuudesta isolla alkukirjaimella. Ainoastaan Yhden Totuuden kulttuureissa ei toisinajattelijoilla ole ollut helppoa. En nyt tarkoita, että Sinä mitenkään vainoaisit toisinajattelijoita, kerron vaan omista tunteistani, mitä tuo sana isolla kirjoitettuna sai minussa aikaan.
Kun se kirjoitetaan isolla, niin siinä on sellainen lopullisuuden maku. Tätä ei saa kyseenalaistaa eikä arvostella. Siis minun mielestäni.
Minulle ei ole mitään asiaa, joka olisi niin ehdoton, ettei sitä voisi kriittisesti tarkastella ja arvioida.

Jaa. Minä tunnen itse asiassa epämukavuutta kun "Sinä" kirjoitetaan isolla En tiedä miksi, jotenkin se tuntuu turhalta. Samoin kuin teitittely tässä yhteydessä. Ei tarvitse olla niin hirmuisen kohtelias...

Itse kirjoitan totuuden isolla siksi, että kunnioitan totuuden totuudellisuutta ja tietyssä mielessä sen lopullisuuttakin. Totuus on mikä on eikä muuksi muutu. Eri asia on väittääkö tai uskooko itse tietävänsä ja ymmärtävänsä koko totuuden. Kaikesta riippumatta totuus on se mikä on. Kukaan ei sitä läpikotaisin tunne, mutta se ja siihen luottaminen on ainoa millä on merkitystä.

Jeesuksesta teki minulle aikoinaan kiinnostavan se miten paljon hän puhui totuudesta, sen lisäksi että sanoi olevansa itse totuus. Jotakuta voi kiehtoa enemmän ajatus siitä että ei ole yhtä ainoaa totuutta jne, mutta minua taas sellainen ahdistaa ja jättää lopulta tyhjän päälle.

Olen ajatellut, että avaramielisen ajattelun nimissä, pitää alkaa kokeilemaan noita uskontoja yksi kerrallaan.  Kaikki kun sanovat, että heidän uskoaan ei voi kunnolla tajuta kuin sisältäpäin.

Ottaisikohan uskonnon per kuukausi...  Kuukauden siis kokeilisi, että toimiiko, ja jos ei toimi, niin ei kun seuraavaan. Aloittaisikohan aakkosjärjestyksessä... Hmmm.... Pitäisiköhän käydä kaikki lahkot erikseen, vain ensin ottaa se pääuskonto ja siten jos alkaa toimia, niin tarkentaa sitten eri lahkoihin...

Montakohan noita uskontoja oikein on. Ei taida kokeeseen riittää yksi ihmiselämä.

Kun itselläni oli tuollainen etsintävaihe, ja mietin että onko kristinusko oikea vai pitäisikö kokeilla jotain muuta, päätin vain luottaa siihen että Totuus on se mikä on, ja Totuus tuntee itse itsensä. Ja halusin uskoa että Totuus etsii enemmän minua kuin minä Totuutta. Tai jos ei etsisi, niin sille minä en mitään mahtaisi.

Tässä on juuri oikeastaan kristinuskon ainutlaatuisuus: luottamus siihen että Totuus itse, eli Jumala, mitä kaikkea Jumala sitten onkin, tulee itse meidän luoksemme, ilman että meidän tarvitsee edes ymmärtää mistään mitään tai osata tehdä oikeita päätelmiä ja uskonrakennelmia tai suorittaa uskonnollisia toimituksia juuri oikein jne.
 Tähän on myös kristinuskossa sorruttu. On tehty oppirakennelmia, rituaaleja ja riidellään siitä onko oikea aika jumalanpalvelukselle kymmeneltä sunnuntaina... Mainostetaan että meillä toimitetaan messu oikein ja korostetaan juuri oikeita asioita.

Vanhempieni kanssa keskustelin juuri siitä, miten Jeesuksen sovitustyö oli hyvin helppo ottaa vastaan ja viedä evankeliumia eteenpäin ja Jeesus rukoili että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Se toimi hetken aikaa Jeesuksen jätettyä oppilaat toimittamaan tehtävää. Hyvin pian kristinuskokin alkoi saada niitä uskonnollisia piirteitä ja ahtaita kaavoja, joista Jeesus juuri halusi ihmiset vapauttaa.
 
Ihmiset ovat uskonnon kautta etsineet tietä totuuteen, uuvuttaneet, orjuuttaneet ja eksyttäneet itse itsensä. Siksi Hänen, joka on Totuus itse, oli tultava ihmisten luokse kertomaan että pelastuminen ei ole inhimillisen järkeilyn tai tietynlaisen uskonnollisen toimitusten varassa.

Huomannet, että nimimerkkini pohjautuu latinan kielen sanaan "totuus" eli "Veritas". Totuus on minulle tärkeä asia, ja siksi itse asiassa kaikki nimimerkkini netissä perustuvat johonkin totuus-sanan variaatioon tai kieliversioon.
 Tiedän että en voi muuta kuin luottaa Totuuteen, vaikken sitä koskaan täysin voi ymmärtääkään. Totuus voi pelastaa minut, mutta se ei ole sen varassa miten hyvin itse selvitän ja ymmärrän sen. Sitä tarkoitin kun aiemmin sanoin etten usko että helvettiin joudutaan vain vääränlaisten johtopäätösten vuoksi.


Simojoella on tästä aiheesta kiehtova ja lohdullinen laulu: "Etsi minua Totuus."


Pyörteissä pyydän:
Totuus minut löydäthän!
Pyörteissä pyydän:
kuule huuto nöyrtyvän.
Luokses en löydä. Nyt vain kumarran:
Sinä voit turvaan nostaa kulkijan,
kulkijan, harhaavan.