Kirjoittaja Aihe: Lähimmäisenrakkaudesta  (Luettu 3761 kertaa)

anemone

  • Vieras
Lähimmäisenrakkaudesta
« : 20.07.2006 - klo:21:12 »


HUOM! Aihe on nimimerkin Aani aloittama. Foorumin käyttäjien kommentit on siirretty Nettipapin palstalta Pohdintapalstalle. Alkuperäinen kysymys on lainauksena alla. Nettipapin vastaus tulee omalle palstalleen... aikanaan.
Terveisin Marko





Lainaus
Kysymykseni voi olla sekava, mutta yritän.

Elikkä siis, ihmisiä on kehoitettu rakastamaan lähimmäisiään, mutta jos lähimmäisen käyttäytyminen ei ole rakastamisen arvoista, teenkö silloin väärin, kun en rakasta lähimmäistäni ?
Yritän antaa esimerkin.
Lähimmäiseni on alkoholisti. Hän juo ja tekee mitä itse haluaa. Hän sanoo minua hulluksi, koska olen uskossa. Hän ei arvosta yhtään minua eikä uskoani. Hän on hylännyt minut, sillä en tee niin kuin hän enkä ole samanlainen kuin hän.
Siinä tapauksessa on vähän vaikea rakastaa lähimmäistään, mutta pitäisikö silti yrittää rakastaa?

Öäh, no, toivottavasti joku ymmärsi.
Nettipapin vastausta odotan, mutta toki muutkin saa vastata.




   Moi!
Siinäpä vasta kysymys.Minä jätin holistin sinne sohvalle makaamaan.Se itsesuojeluvaisto heräs.Anteeksiantamisellakin on kaiketi rajansa, en tiedä. Se on minusta henkistä väkivaltaa se toisen jatkuva mollaaminen.
« Viimeksi muokattu: 31.07.2006 - klo:20:10 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Roman

  • Vieras
Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #1 : 21.07.2006 - klo:13:49 »
No et (tai ette, kummallekin) varmaan kuitenkaan oikeasti halua sille ihmiselle mitään pahaa, vaikka ehkä joskus (tai aika useinkin, jopa jos se on kokoajan mielessä) voisikin tehdä mieli heittää sitä vesilinnulla?  Jos toivoisitte jotain parempaa käännöstä tilanteeseen kyseiselle ihmiselle, ja vaikka teidän välillenne, niin minun kirjoissani se olisi jo paljon enemmän rakastavampaa kuin mitä tarvitsisi olla. Onhan tuossa katkeruus sen ihmisen tekojen takia vaikuttamassa hyvin paljon, mutta pohjimmiltaan? Tosin en noista kristillisempien ihmisten mielipiteitä tiedä... Kuitenkin, se on enemmän omassa moraalitajussani kiinni asenteesta.

Alkoholismi on sairaus. Se on syntynyt jostakin pettymyksestä tai vastaavasta, eli kyllä siellä jossain on samankaltainen ihminenkin, tosin se voi joissain tapauksissa olla niin syvällä ettei sitä sieltä helposti saa ulos, jos koskaan. Ei sen ihmisen tekoja tarvitse hyväksyä, eikä ehkä edes tarvitse olla sen ihmisen lähellä enää koskaan, mutta haave paremmasta olisi mielestäni ihan riittävästi (idealismi on hyvin aliarvostettua).

Itselläni ei ole ihan vastaavaa kokemusta takana, samankaltaisia kuitenkin, ja voitte syyttää tunteettomaksi ihan rauhassa jos heitin huonoa neuvoa. Jos on noin niin voin ihan vaikka Raamatulla alkaa perusteleen miksi neuvoni ovat täysin turhia. Jos taas tuosta oli mitään apua, niin hyvä sitten, toivon parannusta tilanteeseen.

MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 377
    • Profiili
Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #2 : 21.07.2006 - klo:17:32 »
Jos annat toisen tuhota paitsi oman elämänsä myös sinun, et tee hänelle hyvää vaan pahaa. Suomi on täynnä äitejä ja vaimoja, jotka ruokkivat ja vaatettavat, antavat katon pään päälle ja tekevät siten mahdolliseksi vanhan elämäntavan jatkamisen. Ajan myötä myös lapsen on välttämätöntä ottaa virtahepoon etäisyyttä. Parempi yksi tuhoutunut elämä kuin kaksi (tai monta) tuhoutunutta elämää.

(Mitä kristilliseen ajatteluun tulee, Kristus ei vieroksunut kurjia mutta ei myöskään jättänyt heitä siihen tilaan eikä tilanteeseen. Hän sanoi 'mene äläkä enää tee' ja antoi voiman siihen. Mutta hän edellytti, että tuo kyseinen kurja rakastaa valhetta vähemmän kuin totuutta. Tässä kohden jotkin nykyaikaiset alkoholistien hoito-ohjelmat ärsyttävät: niissä ei tunnusteta 'sairaudelle' minkäänlaista moraalista ulottuvuutta, vaan se tulee ikään kuin ulkopuolelta annettuna, geeneissä yms.)

Alkoholismi on sellainen sairaus, että sen taakse ei voi loputtomiin paeta. Jossakin vaiheessa toisten syyttelyn ja manipuloinnin on loputtava. Jos mieli parantua, ihmisen on itsensä haluttava terveyttä enemmän kuin sairautta, vapautta enemmän kuin vankeutta. Ihan mitättömän pienikin kipinä tuolla sisikunnassa riittää siihen.

Vierestä seurannut
MaryMagdalene

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #3 : 22.07.2006 - klo:09:37 »
Jos annat toisen tuhota paitsi oman elämänsä myös sinun, et tee hänelle hyvää vaan pahaa. Suomi on täynnä äitejä ja vaimoja, jotka ruokkivat ja vaatettavat, antavat katon pään päälle ja tekevät siten mahdolliseksi vanhan elämäntavan jatkamisen. Ajan myötä myös lapsen on välttämätöntä ottaa virtahepoon etäisyyttä. Parempi yksi tuhoutunut elämä kuin kaksi (tai monta) tuhoutunutta elämää.

...

Alkoholismi on sellainen sairaus, että sen taakse ei voi loputtomiin paeta. Jossakin vaiheessa toisten syyttelyn ja manipuloinnin on loputtava. Jos mieli parantua, ihmisen on itsensä haluttava terveyttä enemmän kuin sairautta, vapautta enemmän kuin vankeutta. Ihan mitättömän pienikin kipinä tuolla sisikunnassa riittää siihen.

Vierestä seurannut

On (mielestäni) väärin olla rakastamatta, mutta MaryMagdalene sanoi aivan oikein siinä ettei omaa elämää(kin) pidä tuhota. Jos vain pystyy jotain tekemään niin pitäisi mielestäni pyrkiä auttamaan ko. henkilöä pois alkoholismin vallasta. Tietenkään jos toinen ei huoli apua et voi auttaa, mutta mielestäni osoitat rakkauttasi kun edes yrität auttaa. Rakkautta voi ja mielestäni pitääkin osoittaa monella tapaa, tässä tapauksessa sillä ettei anna toisen tuhota itseään tai ainakaan hyväksy sitä.
Tuohon jälkimmäiseen lausahdukseen voin sanoa vain, että alkoholismilla on vain ikävä tapa aiheuttaa riippuvuutta ja siitä on vaikea päästä(ä) irti... Kuitenkin onneksi sitä tapahtuu (ja useasti)! Mutta ihmiset: pysykää erossa alkoholista, se ei ole ratkaisu mihinkään! ...en halua saarnata, haluan vain ettei alkoholi riko enää enempää perheitä, sillä kaverin perheen se rikkoi pahasti...
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Olli

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 94
    • Profiili
Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #4 : 24.07.2006 - klo:13:51 »
Hoips! heips:)

Mie juttelin Markon kanssa joskus. Een kyllä tiiä juttelinko, Tais olla joku nuortenilta itteasissa jossa Marko kertoili viisaita asioita.. Mutta se miten tämä viesti ois pitäny alottaa on:

Muistan että kerran eräs viisas mies kertoi minulle jotenkin näin( :) ) : Raamattu toki kehottaa meitä rakastaan lähimmäisiämme niinkuin itseämme, ja näin se tietenkin on koska raamattu niin sanoo, eikä sitä tule yrittää vääntää mihinkään eri muotoon. Rakastaa siis pitää(ainakin yrittää as much as it is possible for one another) JJeps. Mutta!
Raamattu ei kuitenkaan sano että meidän pitäisi _pitää_ jokaisesta kohtaamastamme ihmisestä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Voimme siis olla pitämättä jostain ihmisestä, vaikka meidän tuleekin rakastaa häntä niinkuin me itseämmekin rakastamme. Minun olisi ainakin ihan mahdotonta pitää kaikista ihmisistä, sillä en vain ole niin hyvä ihminen.
Näin. :) En tiedä vastasiko tämä kysyttyyn kylläkään mutta ihan tärkeä pointti tämä silti on.;D. :)

Ja kyllähän se niin on että jos joku ihan alkoholisti on niin siitä pitäisi hänet yrittää vieroittaa, mutta olla myös ottamatta siitä liian paljoa painetta itselleen, koska ei meidän kenenkään yksin tarvitse ruveta niin suuriin velvotteisiin, vaan toistemme tukemina. Rukous on paras keino(omasta näkökulmastani ulkopuolisena) ja sitä kannattaa hänenkin puolestaan harrastaa, "liikaakin" :D. Jepulisjep, Mie menen taas syömään-> ;)

Siunausta!!:)

Olli Siiskonen
« Viimeksi muokattu: 24.07.2006 - klo:13:52 kirjoittanut Olli »

Tiitu

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 34
    • Profiili
Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #5 : 28.07.2006 - klo:14:38 »
Monta monituista kertaa toivon, että osaisin ja pystyisin erottamaan paremmin toisistaan ihmisen ja hänen tekonsa. Että pystyisin rakastamaan ihmistä, vaikken hyväksyisi hänen tekojaan. Vaikeaa... välillä ylivoimaista?
"Huomisesta en mä tiedä. Esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää."

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #6 : 28.07.2006 - klo:16:30 »
Tiitu: Totta puhut. Melkein ylivaikeaa.

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Lähimmäisenrakkaudesta
« Vastaus #7 : 01.08.2006 - klo:18:26 »
Toi on kyllä totta... Mihin senkin rajan vetää, että mikä on ihmistä ja mikä hänen tekoaan... ??? siis periaattessahan toi on ihan helppoa, mutta käytännössä erittäin vaikeaa...
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...