Nettipappi.net

Sielu ym.

Nimimerkki

  • Tulokas
  • *
    • Viestejä: 28
    • Profiili
Heissan!

Kysyisin sellaista, että missä noin anatomisesti ja fysiologisesti ihmisen sielu sijaitsee? Missä sijaitsee ihmisen henki?


Minulle opettajamme kertoi, että sairaalassa, jos joku ihminen kuolee, avataan ikkuna, jotta "sielu pääsee ikkunasta ulos". Meneekö sielu ikkunasta ulos? Entä henki, meneekö sekin ikkunasta ulos?

Missä syntyvät ihmisen ajatukset?
Kalevalan mukaan "mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi" joten Kalevalan mukaan ajatukset syntyvät aivoissa. Raamatun mukaan taas ajatukset lähtevät sydämestä. Siis tuosta ihan anatomisesta sydämestäkö? Vai onko Raamattu ajatellut ihmisellä olevan kaksi sydäntä, toinen se, joka sijaitsee keuhkojen välissä vasemmalle kallellaan ja toinen se, jossa syntyy ajatukset? Missä tämä ajatuksia synnyttävä sydän sitten sijaitsee?


Raamattu käskee varjelemaan sydämensä, niin olisi hyvä tietää, missä se sydän sijaitsee.

Siunausta ja kaikkea viisautta kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
    • Viestejä: 1 892
    • Profiili
Hei Nimimerkki,

Sielun paikkaa ei voida ainakaan Raamatun mukaan määritellä anatomisesti ja fysiologisesti. Aivotutkijat ynnä muut lääketieteen ammattilaiset voisivat varmaan selittää, missä kansankielinen sielu eli jonkinlainen olemassaolon tietoisuus ihmisessä syntyy. Raamatussa sielu ei kuitenkaan liity johonkin ihmisen yksityiskohtaan eikä varsinkaan fysiologisesti. Kyse on yhdestä näkökulmasta ihmisen kokonaisuuteen.

Juutalais-kristillinen ja Raamatun mukainen ihmiskuva tarkastelee ihmistä kolmijakoisena elollisena olentona. Koko ihmisen olemus on yhtä aikaa ruumista, sielua ja henkeä, joita ei voi erottaa toisistaan.

     Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan
     ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne,
     sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat
     Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. (1. Tess. 5:23)


Luomiskertomus kuvaa tämän saman kolmijaon. Uuden ja vanhan käännöksen käännöserot antavat tässä hyvän opastuksen, koska vanha käännös käyttää sanaa sielu, ja uusi käännös ikään kuin selittää, mitä se sielu tarkoittaa.

     Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
     ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen,
     ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7 KR38)

     Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen
     ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.
     Näin ihmisestä tuli elävä olento. (1. Moos. 2:7)


Ruumiin, sielun ja hengen kolmijako ei tarkoita sitä, että ihmisessä on toisistaan erotettavat kolme osaa. Niiden avulla voidaan kuitenkin ymmärtää ihmistä paremmin. Ruumiista puhuttaessa tarkastellaan ihmisen arkista elämää ja fyysisyyttä. Sielusta puhuttaessa keskitytään ihmisen ajatteluun, mieleen ja tunteisiin. Hengestä puhuttaessa näkökulma on usein ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa.

Jottei asia kävisi kuitenkaan liian helpoksi, Raamatusta löytyy myös erilaisia näkökulmia sieluun. Uudesta käännöksestä näyttää hakukoneen perusteella löytyvän 66 kertaa sana 'sielu'. Vanhan testamentin puolella noin puolet näistä maininnoista on aina muodossa "sydän ja sielu".

     Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
     koko sielustasi ja koko voimastasi. (5. Moos. 6:5)

     Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi,
     koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
     (Matt. 22:37)

     "Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne,
     ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä,
     että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä
     ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne.
     (5. Moos. 10:12)

     Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. (Ps. 73:21)


Ihmisestä voidaan hyvin helposti sanoa, missä hänen sydämensä sijaitsee fysiologisesti. Raamatussa sydäntä tarkastellaan kuitenkin lähes aina ihan jotenkin muuten kuin ruumiin elimenä.

     Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
     (Matt. 6:21)


Sydän ja sielu kuvaavat yhdessä ihmisen tahtoa, päätöksiä ja valintoja. Tätä korostaa hyvin alkuseurakunnan elämää kuvaava lause, jossa yhteinen sielu on vertauskuva yhteisestä päämäärästä ja elämäntavasta.

     Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu.
     Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti,
     vaan kaikki oli heille yhteistä. (Ap. t. 4:32)


Jumalan ensimmäinen ja tärkein käsky on, että ihminen rakastaa häntä koko sydämestään ja sielustaan. Se ei tarkoita, että olisi olemassa kaksi tiettyä kohtaa ruumiissa, jotka pitää valjastaa Jumalan palvelemiseen. Kyse on ihmisen kokonaisuudesta.

     Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä
     minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
     (Ps. 103:1)


Kokonaisuudessa on erilaisia puolia, ja siksi Raamatussa ei puhuta vain ihmisestä vaan on tehty tämä kolmijako ruumiiseen, sieluun ja henkeen. Edes ruumis ja sielu eivät toimi ihmisessä erillään. "Terve sielu terveessä ruumiissa" oli jo roomalaisten hyväksi havaitsema viisaus. Saman sanoo toisinpäin Raamatun sananlasku: "Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen." (Sananl. 15:13) Niinpä esimerkiksi Psalmeissa sielu kuvaa erityisesti ahdistuksen tai ilon tunteita.

     Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua
     oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. (Ps. 23:3)

     Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
     Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja
     uupuu autiomaassa ilman vettä. (Ps. 63:2)

     Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on
     kallioni, minun osani iankaikkisesti. (Ps. 73:26)

     Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se
     ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni
     ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen
     elävän Jumalan eteen. (Ps. 84:3)


Toisaalta Raamattu erottaa sielun ja ruumiin toisistaan, kun puhutaan kuolemaan liittyvissä asioissa. Ihmisen kuoleman ja ylösnousemuksen välissä voidaan helposti sanoa, missä ihmisen ruumis on haudattuna. Mutta koska silloin ei ole kyse enää elävästä olennosta, joudutaan kysymään, missä se elävä sielu on. Siihen ei voida sanoa tarkkoja vastauksia, mutta Raamatusta voidaan päätellä, että silloin ruumis ja sielu ovat erillään.

     Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät
     kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä,
     joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
     (Matt. 10:28)

     Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla
     niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman
     todistuksensa tähden. (Ilm. 6:9)


Jeesus nousi kuolleista ruumiillisesti. Uskontunnustuksessakin kristityt lausuvat, että uskomme ruumiin ylösnousemukseen Raamatun opetusten mukaan. Silloin ruumis ja sielu ovat saaneet uuden elämän. Mutta kaikesta päätellen Jumalan antaman elämän hengen ansiosta sielu ei sammu ruumiin kuollessa. Vaikka suurimmaksi osaksi Raamatussa puhutaan sielusta yhtenä osana ihmisen kokonaisuutta, kuoleman yhteydessä sielusta puhutaan kuolemattomana osana ja erillisenä asiana kuin ruumis. Millainen tämä "ruumiista erillinen sielu" sitten on, siihen meillä ei ole vastausta. Pikemminkin on ajateltava, että se on jonkinlainen välivaihe, ennen kuin tilanne on taas normaali. Ihminen on ylösnousemuksen jälkeen jälleen kokonainen.

Tässä oli suhteellisen pitkä johdanto, mutta sen jälkeen voinkin ihan vain muutamalla sanalla vastata kysymyksiisi tarkemmin.

Kysyisin sellaista, että missä noin anatomisesti ja fysiologisesti ihmisen sielu sijaitsee? Missä sijaitsee ihmisen henki? ...
Raamattu käskee varjelemaan sydämensä, niin olisi hyvä tietää, missä se sydän sijaitsee.

Edellä kirjoittamaani viitaten totean, ettei sielulla, "sydämellä" tai hengellä ole tarkkaa paikkaa. Sillä kuvataan ihmisen kykyä ajatella, tehdä valintoja ja olla yhteydessä Jumalaan ja lähimmäisiin. Esimerkiksi nämä kaksi raamatunkohtaa puhuvat keskenään samasta asiasta:

     Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi
     - siellä on koko elämäsi lähde. (Sananl. 4:23)

     Älkää mukautuko tämän maailman menoon,
     vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin
     että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto,
     mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja
     täydellistä. (Room. 12:2)


Jumalan Sana on tässä sydämen ja sielun hoitamisessa sekä armottoman tarkka että armollisen lohduttava työkalu.

     Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi
     kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään
     ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet,
     se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
     (Hepr. 4:12)


Lainaus
Minulle opettajamme kertoi, että sairaalassa, jos joku ihminen kuolee, avataan ikkuna, jotta "sielu pääsee ikkunasta ulos". Meneekö sielu ikkunasta ulos? Entä henki, meneekö sekin ikkunasta ulos?

Tämä on yksi monista kansanuskomuksista, joita liittyy kaikkiin uskontoihin. Pelkästään erilaisissa piirroselokuvissa ja sarjakuvissa eri hahmot muuttuvat kuollessaan enkelimäisiksi sieluiksi, jotka alkaa lennellä ympäriinsä. Jeesus oman ylösnousemuksensa jälkeen oli ruumiillinen olento, joka söi, puhui ja kosketti asioita. Silti hän pystyi ilmestymään lukittujen ovienkin taakse. Jos ruumiin kuoleman ja ylösnousemuksen välillä sielun täytyy päästä jonnekin paikkaan, sitä varten ei tarvitse avata ikkunaa.

Olen kirjoittanut tällä palstalla myös aiheesta Sielun siirtyminen taivaaseen. Tuosta linkistä pääset tutustumaan siihen.
Marko Sagulin


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
    • Viestejä: 1 892
    • Profiili
Jäin miettimään tuota vastaustani, ja päätin tehdä vielä sanahakuja vanhasta käännöksestä. Tuli yllättävä tulos. Siinä missä uusi käännös käyttää sanaa 'sielu' 66 kertaa, vanha käännös käyttää sitä 328 kertaa. Selailin kohdat läpi, ja vahvin tuntuma eroista oli se, että sielun sijasta uudessa käännöksessä puhutaan itsestä, minästä tai elämästä. Mitään erityistä edellisestä viestistä poikkeavaa ei tullut ilmi, mutta muutaman mielenkiintoisen jutun ajattelin tarkentaa.

Tärkein lisäys edelliseen vastaukseeni on, että vanha käännös periaatteessa sanoo, missä sielu fyysisesti sijaitsee:

     Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille
     antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen;
     sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
     (3. Moos. 17:11 KR33)

     Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu,
     ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.
     (5. Moos. 12:23 KR33)

     Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri,
     vielä on. Mutta teidän oman verenne minä kostan;
     jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin
     ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen
     sielun. (1. Moos. 9:4-5 KR33)


Sielu ja veri siis liittyvät yhteen. Mutta tämä ei ole anatominen ja fysiologinen selitys. Raamattu kansalle -käännös selittää tuon viimeisimmän kohdan alaviitteessä, että heprean sana 'nefes' merkitsee sielua tai elämää. Niinpä nykyisen Kirkkoraamatun käännös on aivan oikeutettu:

     Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima,
     veri, te ette saa syödä. Ja jokaisen, joka vuodattaa
     teidän verenne, teidän elämänvoimanne, minä vaadin
     tilille. Minä vaadin tilille jokaisen eläimenkin. Vaadin
     tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä
     veren. (1. Moos. 9:4-5)


Sielun ja veren fysiologinen yhteys ei ole lopulta edes Raamatun itsensä opetuksissa mahdollinen, vaan sielu on ymmärrettävä enemmänkin juuri elämää kuvaavaksi sanaksi. Muutenhan kuolleen ihmisen sielu olisi tallella kuolleessa ihmisessä, jos ihminen kuolee ilman, että hänen verensä vuotaa pois.

     Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa,
     huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani,
     anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin".
     Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen
     takaisin, ja hän virkosi henkiin.
     (1. Kun. 17:21-22 KR33)

     Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee
     hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen
     sielunsa? (Job 27:8 KR33)


Löysin siis uusia kohtia, jotka puhuvat sielusta, mutta niiden sävy oli hyvin sama kuin nykyisessä Kirkkoraamatussa. Ruumiista, sielusta ja hengestä puhutaan niitä toisiinsa yhdistäen:

     Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,
     vain oman sielunsa murheen. (Job 14:22 KR33)

     Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja
     hänen henkensä kuolonvaltoja. (Job 33:22 KR33)

     Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä
     salli meidän jalkamme horjua. (Ps. 66:9 KR33)

     Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee,
     ja myös minun ruumiini asuu turvassa. (Ps. 16:9 KR33)


Ruumiin, sielun ja hengen liittyminen toisiinsa näkyy erityisen vahvasti ilmaisuissa, joissa aivan selvät fyysiset nautinnot sanotaan sielun iloiksi:

     Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda
     ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä
     ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin
     tulee Jumalan kädestä. (Saarn. 2:24 KR33)

     Ja hän sanoi: "Tämän minä teen: minä revin maahan
     aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin
     kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu,
     sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi;
     nauti lepoa, syö, juo ja iloitse". (Luuk. 12:18-19 KR38)


Vastaukseni ei tuonut mielestäni siis mitään erityistä lisää edelliseen, mutta näillä ajatuksilla ja lisälöydöillä halusin sitä tarkentaa.
« Viimeksi muokattu: 22.01.2017 - klo:21:59 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin