Kirjoittaja Aihe: Kaste  (Luettu 19694 kertaa)

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
EDIT: Tämä viestiketju alkoi yleisesti sakramentteja koskevana, mutta jalostui nimenomaan kastetta käsitteleväksi. Nettipapin palstalta löytyvät erikseen aiheet ehtoollisesta ja sakramenteista yleisesti. Marko



Itseö kiinnostaisi saada kantasi siihen miksi kirkolle on erinäiset sakramentit niin kovin tärkeitä.
Riippuu kyllä myös kirkkokunnasta miten se määritellään.

En tässä nyt vielä ala tekemään kauheata erittelyä asiasta. Myöhemmin ihan ajan kanssa. Sitä vaan ihmettelen ,että ne on jotenkin laitettu pyhään asemaan aivan kuin ne tekona itsessään muutuis jotenkin pelastusta edistäväksi asiaksi. On montakin juttua joissa nyt vaikka kirkossa joku käy saamassa jonkin toimituksen ja ei usko jumalaan. Miten esim sakramentin antajan tai muun mahdollinen usko asiaa edistää. Kyllä sen tulee olla omakohtainen usko.

Toisinaan näen ne eräänlaisina ihmisten psyykkaamisena ja eräänlaisena kurissapitomenetelmänä jolla vältetään vaikeat kysymykset.

Lisää myöhemmin
« Viimeksi muokattu: 04.04.2008 - klo:09:11 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Moottorisaha!

Tässä tulee lyhyesti alustava vastaus myöhemmälle vastaukselleni. Yritän ottaa selville seurakunnan atk-ramilta, pystynkö minä liittämään näihin viesteihin jotenkin liitteenä tai linkkinä pidempiä kirjoituksia. Jos se onnistuu, niin saat niin perusteellisen vastauksen, kuin minä vain osaan antaa. Takataskustani löytyy aikanaan väsäilemäni kirjoitus kasteesta, joka on kuitenkin sen verran pitkä, ettei sitä ole järkevää laittaa tähän forumille muuten kuin linkkinä. Mutta sitä odotellessa lyhyempi versio...

Kun puhutaan sakramenteista, voidaan tarkoittaa luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkon sakramentteja. Minä lähden vastauksistani luterilaisesta mallista. Eli meillä sakramentteja on vain kaksi, koska luterilaisen kirkon mukaan sakramentiksi kelpuutetaan sellaiset asiat, jotka Jeesus on käskenyt tehdä ja joissa on joku näkyvä aine. Meidän sakramenttejamme ovat kaste ja ehtoollinen. Sakramentit ovat kirkossa pyhässä asemassa siksi, että Jeesuksen sanat ja käskyt ovat pyhiä.

Sinä ja Suvi kyselitte, miten kirkossa nostetaan sakramentit uskon rinnalle tai joskus jopa ohi. Tämä on aika yleinen kysymys, mutta se sisältää pahan väärinkäsityksen. Sakramentit eivät ole vaihtoehtona uskolle, vaan uskon apuna ja uskon rinnalla.

Jeesus sanoo kasteesta:
     Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille
     luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
     tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)


Ja Jeesuksen sanat hänen lihastaan ja verestään:
     Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo
     hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun
     vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani
     on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo
     minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut
     lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka
     minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin
     se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää,
     elää ikuisesti." (Joh. 6:53-58)



Kirkko ei nosta sakramentteja uskon rinnalle. Jeesus tekee sen itse. Jeesuksen mukaan ihminen pelastuu, kun hän on uskossa ja kastettu. Samoin ehtoollinen kuuluu uskoon, koska Jeesus sanoo, ettei ihmisellä ole elämää, jos tämä ei syö Hänen lihaansa ja juo Hänen vertaan.

Kaste tai ehtoollinen ei ole ihmisen teko. Ne ovat Jumalan tekoja. Kasteessa ihminen liitetään Kristukseen (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-12), hänelle lahjoitetaan Pyhä Henki ja hänelle annetaan synnit anteeksi (Ap. t. 2:38). Ehtoollisessa Jeesus lupaa lujittaa ehtoollisen nauttijan suhdetta itseensä (Joh. 6:56).

Kristinusko ei ole vain pään sisäinen usko. Jumala loi ihmisen sekä henkiseksi että ruumiilliseksi olennoksi. Siksi hän hoitaa meitä myös kokonaisvaltaisesti. Minun mielestäni ihmisen oma usko on paljon enemmän ihmisen teko kuin se, että luottaa Jumalan suuriin tekoihin, jotka hän tekee kasteessa ja ehtoollisessa. Kun minä tiedän, että minut on kastettu Kristukseen kiinni, minä voin varmasti luottaa siihen, että Jumala on ottanut minut omakseen niin kuin hän sanassaan on luvannut. En minä ajattele, että minä muka itse olisin jotain tehnyt. Tai että kirkko olisi minut pelkällä tehdyllä teolla pelastanut. Kasteen ansiosta minä varmasti saan omistaa Jumalan lupaukset ja minulla on jotain todellista, mihin uskoa. Samalla tavoin ehtoollisella minä saan oikein tuntea, haistaa, maistaa ja nähdä, että minulle annetaan jotain sellaista, mihin sisältyy Jeesuksen suuret lupaukset anteeksiannosta ja hänessä kiinni pysymisestä. En minä todellakaan ajattele, että nyt pappi pelastaa minut omalla teollaan tai että minä itse siinä hetkessä teen jotain tekoja oman pelastumiseni eteen. Minä saan nauttia siitä, miten Jumala toimii lupaustensa mukaan.

Sakramentit eivät ole ihmisen tekoja. Pappi tekee tietysti asioita sakramentissa, mutta hän itse on vain työkalu, joka tekee jotain, mitä Jumala on käskenyt. Silloin sakramentin vastaanottaja - joka itse ei tee mitään, vaan ottaa vain vastaan - saa kaikilla aisteillaan olla Jumalan suurten tekojen ja lupausten vaikutuspiirissä.

Jeesus eli, kuoli, nousi kuolleista ja astui taivaisiin noin 2000 vuotta sitten. Jos minun pitäisi liittää itseni näihin Jumalan pelastustekoihin ihan vain pään sisällä ajattelemalla ja uskomalla, niin se olisi aika kova teko. Mutta kasteen ja ehtoollisen avulla Jumala haluaa sanoa meille, että hän itse on liittänyt meidät Jeesukseen ja Jeesuksessa saatavaan pelastukseen. Ilman kastetta ja ehtoolllista minun olisi tosi vaikea uskoa, että kauan aikaa sitten tapahtuneet asiat koskisivat juuri minua. Mutta kasteessa Jumala kutsui minut nimeltä ja liitti Poikansa kuolemaan ja ylösnousemukseen. Nyt minulla on jotain, mihin uskoa. Kaste ei ole pienimmässä määrinkään uskon korvike. Vaan kasteen ansiosta minulla todella on jotain, mihin uskoa. Minä saan uskoa, että Jumala on alusta loppuun asti pelastanut juuri minutkin. Samoin ehtoollisella minä saan uskoa, että kasteen liitto on voimassa. Yhä uudelleen saan ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren luottaen, että Jeesus ei puhunut palturia, kun hän sanoi, että ehtoollisessa liitymme häneen. Jälleen minulla on jotain todellista, mihin uskoa.

Jos joku haluaa hylätä Jumalan kasteessa ja ehtoollisessa tekemät pelastusteot, ei Jumala häntä väkisin pelasta. Monesti uskovilla tuntuu olevan huoli siitä, että väärät ihmiset pelastuvat, jos kaste pelastaa. Sitä ei tarvitse pelätä. Ei taivas tule liian täyteen sen tähden. Kasteen ja ehtoollisen lupaukset voi hylätä siten, ettei usko Jeesukseen. Mutta jos sanomme, ettei kasteella ole merkitystä pelastumisessa, niin silloin me hylkäämme Jumalan suuret lupaukset, jotka siihen sisältyvät. Minä ainakin haluan ne säilyttää. Sen verran huono minä olen uskomaan, että tarvitsen tiedon siitä, että Jumala on todella tehnyt jotain minulle aivan henkilökohtaisesti.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili
No niin ...

Tässä tulee lopulta vähän tarkempi vastaukseni sakramenteista. Ensimmäiseksi kuitenkin tarkennan, että kun minä puhun sakramenteista, en tarkoita mitään muita asioita kuin kaste ja ehtoollinen. Muut kirkkojen pyhät toimitukset eivät ole läheskään samassa asemassa kuin nämä kaksi Jeesuksen asettamaa toimitusta.

Liitteenä on siis kirjoitukseni kasteesta. Se on syntynyt, kun nuoret ovat usein kyselleet minulta, mitä kaste merkitsee. Vaikka olen sitä yrittänyt aikojen saatossa hioa, olisi varmaan vielä paljon korjattavaa jäljellä. Mutta tuolla päästään ainakin alkuun.

Kirjoitus koskee siis vain kastetta. Ehtoollinen on kuitenkin varsin luonnollinen jatko kasteelle. Sen, mitä Jumala tekee kasteessa ainutlaatuisesti ja ensimmäistä kertaa, hän tekee ehtoollisessa yhä uudelleen kastetta vahvistaen. Jos kaste tiivistettäisiin yhteen lauseeseen, niin se voisi kuulua näin: "Kasteessa Jumala liimaa ihmisen kiinni Jeesukseen." Tämän jälkeen myös Jeesuksen sanat ehtoollisesta ovat hyvin ymmärrettävät. Johanneksen evankeliumin 6 luvun pätkä onkin jo edellisessä viestissäni esillä. Sen mukaan ehtoollisessa tarkistetaan, että kasteen liima pysyy lujasti kiinni.

Jep, mutta mennään näillä eteenpäin.
« Viimeksi muokattu: 26.11.2008 - klo:09:49 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili
Pieni huomautus-kysymys-tarkennus: Ovathan palstan lukijat huomioineet edellisen viestin lopussa olevan liitetiedoston? Ajattelin vain, että onko se liian huomaamaton, kun tämä aihe on tätä viestiä kirjoittaessani luettu 200 kertaa, mutta liitetiedosto on avattu vain 21 kertaa. Se tiedosto sisältää varsinaisen vastauksen esitettyyn kysymykseen. Viesti on vain niin pitkä, että se on kätevämpi laittaa liitteenä mukaan.
Marko Sagulin

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Tässä Urho Muroman teksti liittyen asiaan. Hän nyt oli rovasti joten ei pitäisi kenenkään voida väittää. että on jonkun pilipaliukon tekstiä. Kaikesta muusta mitä olen saanut selville opetuksistaan en kyllä ole samaa mieltä, mutta tämä on hyvin sanottu. Muutenkin aiheesta vielä tulen kirjoittamaan jahka saan aikaiseksi.

Ystävän sana on ankara

'En ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois Minun luotani"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra`, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo Minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö Sinun nimesi kautta ennustaneet ja Sinun nimelläsi ajaneet ulos riivaajia ja Sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?` Ja silloin Minä julkilausun heille: , te laittomuuden tekijät`." Matt.7:21-23.

Kun olen koettanut tutkia Jumalan Sanan valossa, minkälaisia ihmisiä Jeesus näillä sanoilla tarkoittaa, niin ensimmäiseksi minulle on selvinnyt:
- Tässä ei ole kyse joistakin tavallisista, puutteellisista uskovaisista.
- Tässä on kyse ihmisistä, joiden jumalisuuden perussuhde Herraan on aina ollut väärä, koska Herra ei ole heitä koskaan omikseen tuntenut, vaikka Hän nyt vasta julkilausuu sen heille.
Mitä on siis heidän elämästään puuttunut? Vakavan rukouksen ja harkinnan jälkeen olen tullut tähän tulokseen. He eivät olleet milloinkaan kokeneet uudestisyntymisen ihmettä elämässään. Kaikessa kristillisyydessään he olivat pelkkiä luontojumalisia. He olivat väärän jumaluusoppinsa uhreja. Ja tämä on kauheata. He olivat pappien ja muiden sananjulistajien petoksen tuloksia. Nyt he kierivät helvetin tulessa.
Tämä on vakava asia. Sen kanssa ei saa leikitellä. Juuri tämän uudestisyntymisen välttämättömyyden on Herra erittäin vakavasti laskenut minun sydämelleni. Siksi minä yritän puhua siitä niin vakavasti kuin konsanaan osaan. Kun tulee kysymys tästä kristinuskon tärkeimmästä totuudesta, käytännöllisen kristillisyyden kannalta katsottuna, silloin minä en kuuntele ketään muuta kuin Herraa Jeesusta Kristusta ja mitä Hän, Pyhän Hengen kautta on tästä asiasta Sanassa ilmoittanut. Silloin eivät merkitse mitään arvovaltaisimpainkaan ihmisten mielipiteet. Niin, mikään inhimillinen mahti ei merkitse mitään Sanan todistuksen rinnalla. Tässä on lyötävä lujasti ja - armottomasti Herran totuuden puolesta, sillä kyseessä on yksi kristillisyyden kohtalokkaimpia asioita. Kun kyse on uudestisyntymisen ihmeestä, silloin on kysymys suorastaan elämästä ja kuolemasta.
Ja juuri tämän suurimman ja tärkeimmän kysymyksen hämäämiseksi on saatana, minun täytyy näin sanoa, keksinyt erään vaarallisen valheen, jolla tuhansia, niin miljoonia ihmisiä petetään. Jeesus on kerran sanonut: "Joka on totuudesta, se kuulee Minun ääneni". Jospa sinä tätä lukiessasi kuulisit Hyvän Paimenen äänen, Hänen, joka nyt on syvästi huolestunut sinun tilastasi.
Sinä suruton, jumalaton ihminen, sinulle on opetettu, että sinä olet kasteessa uudestisyntynyt. Sinua on oikein koetettu vakuuttaa tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä. Samoin sinulle on vakuutettu, että koko tämä Suomen kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa! Kaikki nuo jumalankieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat kasvaneet synneissään ja himoissaan, ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat, vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo ulkokultaiset salasyntiset, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa. Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja ilman että 90 %, niin, -ainakin 90 % heistä, on vähimmässä määrässäkään muuttunut. Ja nyt tämä kansa kantaa ihania "vanhurskauden hedelmiä" Jumalan kunniaksi (!), sillä sanoohan Jeesus: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät."
Ystävät, veljet, rakkaat, nyt tahtoisin ihan ääneni muuttaa ja huutaa teille: "Eikö tämänlainen julistus ole ihan saatanallinen valhe?" "Eikö tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan pilkkaa!" Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta vanhurskaaksi, tehdä siis pimeys valkeudeksi? (Jes.5:20). Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi uskovaiseksi, jommoiseksi Raamattu aina esittää uudestisyntyneen ihmisen? Eikö ole suorastaan Jumalan pilkkaa väittää Jumalaa herjaavaa kommunistia ja Kristusta vihaavaa jumalattomuuden liiton jäsentä uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa?

Saatanallisempaa valhetta ei enää yksikään ihminen voi keksiä. Ja tätä valhetta julistetaan nykyään julkisesti sadoista saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän rauhan tuki. Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on toisinaan kuin suruun pakahtuisi.
Onko sinuakin yritetty pettää, rakas lukijani? Onko sinulle sanottu esim. näin: "Kristus on tehnyt koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas." Ei kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tässähän mennään ihan kierosti ohi elävän Kristuksen. Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi näin "ex opere operato", pelkästä tehdystä toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman synnin, ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden suurimmallekin syntiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin että syntisen mieli muuttuu ja hän tekee parannuksen, silloin hän saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa, johon hän saa yksinkertaisella, köyhällä uskolla tarttua. Mutta ei kukaan tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.

Tuo yllämainittu opetus sisältää mitä kieroimman juonen sielujen turmioksi. Ja tuhannet ovat sen turvissa helvettiin menneet. Muuta en voi ajatella. Toinen yhtä kiero väite on, että kaikki kastetut ovat kasteessa uudestisyntyneet. Kun tätä oppia on nyt alettu julistaa sellaisillakin tahoilla, joilta sitä ei voisi odottaa, on varmaa, että tämä sieluja hukuttava valhe tulee yhä syvemmin juurtumaan suruttomien, uudestisyntymättömien ihmisten sydämiin. Ja onhan tämä oppi kovin mukava, kun kotonaan iltalampun ääressä hiljaisessa rauhassa tyytyy vain siihen, että miettii kristinuskon ongelmia.
Toista on kun sielunhoitajana kamppailee kuolevan vuoteen ääressä, ihmisen, joka kaiken elämänsä on luullut olevansa Jumalan lapsi vain sillä perusteella, että on kerran kasteessa muka uudestisyntynyt. Mutta nyt, joutuessa pyhän iäisyyden eteen, ei olekaan elävää uskoa Jeesukseen, ei olekaan koskaan tullut tehtyä parannus, ei olekaan mitään pelastusvarmuutta, ei olekaan Pyhän Hengen todistusta, vaan kaikki luhistuu. Kammottava kuolema vain tuijottaa silmiin.
Muistaakseni se oli Sören Kirkegaard, joka kerran sanoi: "Sinulla tulee olla sellainen jumaluusoppi, että sen joka hiven kestää kuoleman edessä." Mutta sitä ei kestä oppi kasteessa tapahtuneesta uudestisyntymisestä. Ihminen ei voi saada rauhaa uskomalla olemattomaan uudestisyntymiseensä. Hänen täytyy kohdata elävä Herra, joka hänessä uskon synnyttää ja luo hänet uudeksi luomukseksi, sinetöiden hänet Pyhällä Hengellään. Oletko sinä, rakas lukijani, kokenut tämän?Minulla on hätä sinun sielustasi. Sinä olet suuressa itsepetoksen vaarassa. Älä anna rauhaa itsellesi eikä Herralle ennen kuin olet saanut täyden selvyyden tässä suhteessa.

Paavo Ruotsalaisella oli tapana kysyä ihmisiltä, jotka tahtoivat käydä uskovaisista: "Onko sinulla passi?" Tällä hän tarkoitti elävää Pyhän Hengen todistusta. Ellei sinulla sitä ole, älä luota järkeisuskoosi, näyttää tuo sitten kuinka viehättävältä hyvänsä. Kun olet saanut "passin", s.o. Hengen todistuksen, silloin vasta myös tiedät jotain todellisesta uudestisyntymisestä. Ilman sitä on uskosi vain hyvää ja kaunista jumaluusoppia, jolla menet helvettiin, vaikka kuinka huutaisit, "Herra", "Herra", ja tekisit ihan ihmeellisiä asioita Jeesuksen nimessä.

Pyydän sinua: Polvistu Herran eteen ja huuda koko sydämestäsi, että Herra Jeesus lähettäisi sydämeesi Pyhän Hengen johdattamaan sinut koko totuuteen, jotta et vain virran vietävänä painuisi kadotuksen kuiluun väärän jumaluusoppisi turvissa. Älä anna itsellesi eikä Herralle rauhaa ennenkuin todella olet kokenut sen uudestisyntymisen, mistä Jumalan oma Pyhä Sana puhuu, sen uudestisyntymisen, jonka kautta sinusta todella tulee uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa, jossa saat kokea, että vanhat ovat kadonneet, ja katso, uusi on sijaan tullut.

Älä anna pettää itseäsi tuolla sieluja turmelevalla julistuksella kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä, ilman uskoa ja vanhurskauttamista, vain maagillisesti uudestisynnyttävän voiman saaneen pelastavan kasteveden kautta. Tämä uusplatonilaisuudesta ja hellenistisistä mysteeriouskonnoista väriä saanut käsitys sakramentin itsenäisestä voimasta on katolisen kirkon kautta pyrkinyt valtaan luterilaisessakin kirkossa. Olen varma, että sen edessä korottaisi apostoli Paavali vielä kerran äänensä ja huutaisi, kuten muinoin petetyille galatalaisille: "Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisimme teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. -Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu! -Ihmistenkö suosiota nyt etsin vai Jumalan? Tai pyydänkö olla ihmisille mieliksi? -Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija." (Gal.1:8-10).


Urho Muroma (Herää Valvomaan! 1/1937)
Valoa ristiltä 11-12/1997

Eli mitä vastakaneetteja nyt tähän on esittää? Raamattuun pohjautuvia eikä perinteisiin joita ei ole Raamatussa?
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Moottorisaha!

Esittämäsi kysymys on kovin laaja, mutta hyvin mielenkiintoinen. Olen kanssasi (ja lainaamasi Muroman kanssa) vahvasti eri mieltä ja yritän myös vastata tiiviisti. Toivottavasti tämä yhdistelmä ei saa vastaustani kuulostamaan liian tylyltä.

Tässä Urho Muroman teksti liittyen asiaan. Hän nyt oli rovasti joten ei pitäisi kenenkään voida väittää. että on jonkun pilipaliukon tekstiä. Kaikesta muusta mitä olen saanut selville opetuksistaan en kyllä ole samaa mieltä, mutta tämä on hyvin sanottu. Muutenkin aiheesta vielä tulen kirjoittamaan jahka saan aikaiseksi.

Moni muukin rovasti on sanonut asioita, joita ei voi allekirjoittaa. Ei kannata vedota rovastin arvovaltaan kasteasiassa ja samaan hengenvetoon sanoa, ettei itsekään allekirjoita sitä arvovaltaa toisissa kysymyksissä. Miksi kenenkään pitäisi siis olla hänen kanssaan samaa mieltä kastekysymyksessäkään?

Lainaamasi teksti oli suureksi osaksi hyvää parannussaarnaa. Mutta siinä on myös ongelmia. Muroma käyttää Raamattua ja sanoo aivan oikeita asioita. Mutta se, miten hän vähättelee kastetta ja erottaa sen oikeasta uskosta ja parannuksen teosta, on minun ymmärrykseni mukaan Raamatun vastaista.

Lainaus
Eli mitä vastakaneetteja nyt tähän on esittää? Raamattuun pohjautuvia eikä perinteisiin joita ei ole Raamatussa?

Lähden liikkeelle siitä, mitä kysyit tämän ketjun ensimmäisessä viestissäsi:

Itseä kiinnostaisi saada kantasi siihen miksi kirkolle on erinäiset sakramentit niin kovin tärkeitä.

Sakramentit eivät ole syntyneet siten, että kirkko on järjestänyt kokouksen jossa teemana on: "Mitäs kivoja riittejä me keksittäisiin, kun olisi kiva tehdä jotain mystisiä juttuja?" Jeesus itse määräsi ne. Viimeistä kertaa (maanpäällisessä ruumiissaan) opetuslastensa kanssa ollessaan Jeesus määräsi ehtoollisen. Viimeistä kertaa opetuslasten kanssa (ylösnousemusruumiissaan) ollessaan Jeesus asetti kasteen. Nämä eivät voi olla ihan pieniä asioita. Jumala syntyi ihmiseksi ja eli vähintäänkin vaikuttavan elämän ja kärsi suunnattoman tärkeän uhrikuoleman. Jeesus tuli ja ilmoitti kirkkaasti Jumalan tahdon koko ihmiskunnan pelastamiseksi. Olivatko kaste ja ehtoollinen siis vain loppukevennyksiä raskaan työsaran päätteeksi? Enpä usko. Ne ovat jotain, missä tiivistyy koko Hänen toimintansa sanoma. Kirkko - ja erityisesti luterilainen kirkko, jossa on vain kaksi sakramenttia - on tutkinut Raamattua ja huomannut, että nämä kaksi toimitusta ovat jotain hyvin tärkeää, kun Jeesus käski ne aivan lopuksi, jotta ne jäisivät opetuslapsille päällimmäiseksi mieleen. Koska Jeesus on pitänyt kastetta ja ehtoollista noin tärkeinä, kirkkokin on antanut niille erityisen nimen: sakramentti - pyhä toimitus.

Miksi sakramentit ovat sitten olleet Jeesukselle niin tärkeitä? Aikaisemmin olen kirjoittanut kasteesta perusteellisesti tässä linkissä olevassa liitetiedostossa. Poimin sieltä nyt tärkeimpiä asioita ja kirjoittelen jotain lisää.

Raamatussa on sanottu ainakin viisi asiaa, jotka pelastavat ihmisen:

     Armosta JUMALA on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole
     lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
     jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8-9)

     Ei kukaan muu voi pelastaa kuin HÄN [Jeesus]. Mitään muuta nimeä, joka
     meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap. t. 4:12)

     Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen ARMO. (Ap. t. 15:11)

     USKOSI on pelastanut sinut. (Luuk. 7:50)

     Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt KASTE. (1. Piet. 3:21)


Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmisellä on viisi erillaista vaihtoehtoa pelastua. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Mitään ei saa jättää pois, eikä mitään saa vähätellä.

Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan: "Ei Jumala pelasta, vaan usko pelastaa"? Kukaan ei myöskään sano: "Ei Jeesusta tai armoa tarvita pelastumiseen. Pelastumiseen tarvitaan uskoa." Näin ei sanota siksi, että Jeesus, Jumala ja armo ovat meidän uskomme kohteita. Niin on kastekin, mutta tosi monesti kuulen ihmisten sanovan: "Kaste on vain sellainen teko. Ei se pelasta. Usko pelastaa." Sellainen lausahdus vain osoittaa, että ihminen ei tiedä, mistä kasteessa on kyse. Tuolla tavoin sanovan ihmisen pitäisi loogisuuden nimissä kapinoida sitäkin vastaan, että Raamattu opettaa myös Jumalan, armon ja Jeesuksen pelastavan.

Kirkko ei opeta, että Jumala vie ihmiset väkisin taivaaseen. Kirkko ei opeta, että armo vie ihmiset väkisin taivaaseen. Kirkko ei opeta, että Jeesus vie ihmiset väkisin taivaaseen. Miksi sitten luullaan, että kirkko opettaa, että kaste vie ihmiset väkisin taivaaseen? Kaste kuuluu yhteen kokonaisuuteen, joka otetaan vastaan uskolla. Mitään näistä viidestä asiasta ei saa jättää pois ja opettaa, että pelastus on mahdollinen ilmankin.

Ilman Jumalaa ei voi pelastua. Ilman Jeesusta ei voi pelastua. Ilman armoa ei voi pelastua. Ilman uskoa ei voi pelastua. Mutta miksi "tosi uskovat" haluavat korostaa uskoa niin paljon, että kasteen voi jättää tästä kokonaisuudesta pois? Eikö Jeesuksen käskyllä sittenkään ole väliä?

Usein tällaiseen käyttäytymiseen vedotaan juuri tuolla Muromankin käyttämällä lausahduksella: Kaste ei pelasta ex opere operato ("tehtynä tekona"). Sanotaan, että kaste ei saa olla pelastava asia, koska siinä on ihminen välikappaleena. Mutta niinhän on uskossakin:

     Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
     Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he
     voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei
     kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan
     kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" (Room. 10:13-15)


Ihminen on välikappaleen myös uskossa. Jumala on alentunut aivan käsittämättömän alas siinä, että hän on antanut pelastussanoman syntisten ihmisten eteenpäinviemiseksi. Siihen sanomaan kuuluu julistus JUMALASTA, ARMOSTA, JEESUKSESTA, USKOSTA ja KASTEESTA. Vaikka ihminen on välikappale, Jumala on silti se, joka tekee ja toimii. Muutenhan voidaan sanoa, että Marko Sagulin käy pelastamassa ihmisen, kun hän vierailee kastekodissa. Ei. Kasteessa Jumala toimii. Samoin Jumala toimii silloin, kun ihminen kuulee Sanaa ja alkaa uskoa, vaikka ihminen olisi Sanan julistajana.

Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu valtavia asioita:

1. Jumala loi maailmankaikkeuden ja antoi ihmiselle elämän.
2. Syntiin langenneelle ihmiskunnalle Jumala antoi elämänohjeita ja toistuvasti lupauksia tulevasta Messiaasta.
3. Lopulta Jeesus syntyi ihmiseksi ja kuoli koko maailman puolesta ristillä.

Tämä viimeisin asia tapahtui 3500 km päässä 2000 vuotta sitten. Mitä se minua liikuttaa? Millä minä pääsen osalliseksi tuosta Jumalan pelastavien tekojen sarjasta? Uskollako? Tarkalleen ottaen ei. Usko ei kuro 3500 km välimatkaa ja 2000 vuoden aikaeroa kiinni. Vain Jumala voi sen tehdä. Ja hän käyttää tähän kastetta. Jumala ei lopettanut pelastustekojaan Jeesuksen astuessa taivaaseen. Siinä hetkessä Jeesus kertoi, miten nämä Jumalan teot jatkuvat maailmassa hänen jälkeensäkin. Kasteessa Jumala henkilökohtaisesti kumartuu ihmisen puoleen ja sanoo: "Juuri sinunkin puolestasi nämä kaikki suuret pelastusteot on tehty." Tämä sanotaan hienosti esim. Roomalaiskirjeen kasteopetuksessa. Poimin siitä pari jaetta:

     Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on
     kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan
     ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta
     elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
     Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan,
     me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)


Koska minut on kastettu, minulla on jotain, mihin uskoa. Se ei tarkoita sitä, että Jumala vie minut väkisin taivaaseen, vaikka eläisin miten vain. Totta kai ihminen voi hylätä kasteen lahjan. Ihminen voi hylätä Jumalan. Ihminen voi hylätä Jeesuksen. Ihminen voi hylätä armon. Ihminen voi hylätä uskon. Ja samalla tavalla ihminen voi hylätä kasteen. Mutta Raamatun valossa minä en ainakaan ikinä uskalla julistaa, että kyllä ilman kastettakin voi kuvitella kuuluvansa Jumalan pelastustekojen sarjaan. Ihminen kuuluu kastaa. Ja kaste edellyttää uskoa.

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
     Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)


Ihminen liimataan Jumalan pelastustekoon kasteella ja sen ansiosta ihmisellä on ilo ja vapaus uskoa Jeesukseen. Joka haluaa uskoa Jeesukseen ilman kastetta, luottaa siihen, että hän itse on sen verran hyvä, että voi omalla uskollaan liittää itsensä kiinni Kristukseen. Se alkaa kuulostaa siltä, että ihminen voisi itse pelastaa itsensä. Kaste korostaa sitä, miten Jumala on subjekti ja tekee itse kaiken valmiiksi. Siksi Raamatussa korostetaan, että uskoon kuuluu kaste.

Muroman parannussaarna on hyvä parannussaarna. Mutta siitä tulisi erinomainen, jos hän ei halveksisi kastetta. Kaste kuuluu myös parannukseen. Ihmisen kuuluu tehdä parannus, ottaa kaste Jeesuksen nimeen ja uskoa Jeesukseen.

     Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat
     Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
     Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen
     nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän
     Hengen. (Ap. t. 2:37-38)


Jos ihminen on jo kastettu, parannus on palaamista kasteessa tehtyyn liittoon, koska Jumala ei koskaan hylkää tätä liittoa. Silloin ihmisen kuuluu tehdä parannus ja uskoa. Kurjaa, että Jumalan suurta tekoa vähätellään aivan tarpeettomasti. Parannuksen ja uskon arvo ei suurene sillä, että vähätellään kastetta. Niiden arvo pikemminkin laskee, koska kaste kuuluu uskoon.

Lopuksi vielä yhteenveto viidestä pelastavasta asiasta:

JUMALA lähetti poikansa JEESUKSEN maailmaan kuolemaan ihmisten puolesta. Tämän hän teki puhtaasta ARMOSTA ihmisiä kohtaan. Ihminen pääsee KASTEEN kautta osalliseksi tästä pelastusteosta, jonka saa turvallisin mielin ottaa USKOSSA vastaan.

Enpä uskaltaisi väheksyä yhtään osa-aluetta. Eikä mielestäni kyse ole siitä, että julistettaisiin innolla, että kaikki pääsevät taivaaseen.
« Viimeksi muokattu: 30.09.2007 - klo:15:18 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Käyttääkseen joskus jonkun muun sanomaa asiaa apunaan ja se ettei ole kaikesta samaa mieltä ei estä etteikö voisi sitä käyttää. Tuskin kukaan täälläkään on kenenkään kanssa kaikesta 100% aina samaa mieltä. Jos se on vaatimus ei voisi lainata ketään ikinä. Otin sen rovastin tittelin esiin jotta kukaan ei ainakaan pääse sanoon, että kirjoittaja ei tiedä mitään mistään en sen kummemasta syystä.
Vastauksesi ei ollut tyly alkuunkaan. Olen tottunut paaaaaljon pahempaan. Se oli kevyttä.

En kiistä kastetta ollenkaan. Kiistän sen Ex opere operato periaatteen, että teko tehtynä tekona vaikuttaa sen mitä uskotaan vaikka sen tekijä saati saaja ei olisikaan uskovia vaan vaikka ateisteja tai muita agnostikkoja tai jos asia ei edes kiinnosta. Tiedän kyllä kirkollisen periaatteen. Kirkon päätunnustuksen ja muuta opetustahan löytää jo netistäkin kun googlettaa Augsburgin tunnustus tai tunnustuskirjat. Nyt en kirveelläkään muista mikä se linkki oli jossa oli hirveä määrä sanoja kirkon opetuksestä alkaen A:sta päätyen Ö:hön.
Tästä asiastahan on ollut keskustelua olemassa jo ennen syntymäämme satoja ja satoja vuosia ennemmminkin. Se tulee myös jatkumaan. Keskustelu on hyvä asia kunhan se ei mene solvaamiseen vaan pysyy asiallisena.

Siis sanan sakramentti joka on alunperin latinasta sanasta sacramentum pohja on Kreikan sanassa mysterion eli salaisuus. Uusi testamenttihän sisältää 12 eri salaisuutta. Eri asian yhteydessä puhutaan sen ja sen asian salaisuudesta. Se tässä kiusaa, että yksikään noista ei ole kirkon sakramenteissa nimittämien asioiden listalla.

Pidän surullisena, että jotkut uskoo sakramentin voimaan riittävänä asiana ja tuudittautuu siihen ja unohtaa muun kaiken jumalan asioihin liittyvän. Uskottiin, että kasteessa saatiin pyhä henki ja se siitä. Eli käveleekö suomen kaduilla vastaan vain pyhällä hengellä täytettyjä kristittyjä? Ei kävele. Totuudelle tulee olla kuuliainen. Osa on enemmän ja osa vähemmän. Se saa aikaan mielen muuttumista kun vaeltaa hengessä. Hitaasti ehkä, mutta saa kuitenkin.

Jätin tarkoituksella lainaamatta niitä monia kohtia Augburgin tunnustuksesta ja tunnustuskirjoista joita olisin voinut. Niitä kun voi itse kukin lukea netistä. Tiedostan myös, että tämä koko keskustelu on sinällään loputon suo jossa jos haluaa löytyy aina joka perusteelle vastaperuste. Kummankin mielestä aina toista parempi. Tunnen kyllä erinäisiä näkökantoja asiaan ja olen lukenut niitä. Mikä tämän keskustelun tarkoitus on mulla sitten? Se on se, että herättää edes joku huomaamaan mikä asia oikeasti kumpuaa Raamatun lehdiltä, mikä on perinnäissäännön asemassa oleva säädös joka on väännetty joskus historian aikana. Millä ei ole oikeaa Raamatullista perustetta vaikka siten väitetään ja Raamatusta tukea haetaankin. Kannattaa näet konsultoida alkukieltä ja sen merkityksiä asioiden kohdalla niin viisastuu. Toivottavasti ymmärrät ja uskon, että ymmärrät mitä ajan takaa. Ajatuksia herättävää keskustelua.

Kieltämättä on vaikeaa kauhean lyhyesti ja ytimekkäästi aina asiaansa sanoa saati niin, että sen toinen ymmärtää kuten olet ajatellut sen.
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Jees. Näyttää siltä, että emme saa asiasta kunnollista väittelyä aikaan, koska mielestäni ajattelemme melko samalla tavalla. Kumpikin kantaa huolta vain erilaisista ylilyönneistä. Sinä olet huolissasi siitä, että jotkut korostavat kastetta ja unohtavat uskon. Minä kannan huolta siitä, että jotkut korostavat uskoa ja unohtavat kasteen. Jeps. Jatketaan, kun keksitään lisää aiheen tiimoilta.
Marko Sagulin

pyrski

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 848
  • oma teksti
    • Profiili
    • Blogini maailmalta
Lainaus
Kastetta ei luterilaisessa kirkossa uusita koskaan.

Entä jos on kastettu hätäkasteella tai jos joku satunnainen kristitty on suorittanut kasteen hädän edessä?

Mitä jos ei tiedetä, onko ihminen jo kastettu. Jos vaikka on katulapsipakolainen ja tulee kuitenkin jostain lapsikastemaasta, mutta mitään tietoa historiasta ei ole saatavilla?
Arrested by your truth and righteousness
Your grace has overwhelmed my brokenness
Convicted by your Spirit, led by your Word
Your love will never fail, Your love will never fail

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Pyrski!

Edes hätäkastetta ei suoriteta uudelleen. Jos kaste on suoritettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen vedellä, sitä ei tarvitse uusia. Kastajan henkilöllisyydellä ei ole väliä. Kaste on Jumalan teko, jonka työkaluna toimii ihminen. Karkeasti voisi sanoa, että työkalulla ei ole väliä, jos työ itsessään tulee tehtyä. Kirkollisessa kaavassa on kyllä olemassa hätäkasteen vahvistaminen. Mutta siinäkään itse kastetta ei uusita. Kärjistetysti sanottuna se on tilanne, jossa voidaan juhlia kastetta, koska varsinainen kastehetki on tapahtunut kiireesti esim. synnytysosastolla. Tilanteessa myös rauhoitutaan rukoilemaan lapsen puolesta ja kuullaan Jumalan sanaa.

Jos sattuu tilanne, jonka kuvailit - eli ei tiedetä, onko lapsi kastettu - silloin kaste suoritetaan. Tällöin ihmiset eivät tee uudelleen kastamista tahallaan tai Jumalan liittoa epäillen. Tällöin halutaan vain varmistaa, että Jumalan määräämä teko on varmasti tämänkin ihmisen kohdalla tehty. Jos kaste tulee tehtyä uudelleen, niin se on tehty vastoin parempaa tietoa. Olisi kuitenkin suurempi vääryys jättää ihminen "kaiken varalta" kastamatta.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hyvä Aru!

Ymmärsit aivan oikein. Kaste on Jumalan tekemä teko - liitto ihmisen kanssa. Ja kun ihminen ymmärtää tämän, se todellakin helpottaa uskomista. Jumala ja Kristuksen sovitustyö ei olekaan joku kaukainen tapahtuma historiassa, vaan juuri minulle henkilökohtaisesti lahjoitettu asia. Ehtoollinen on jatkoa tähän. Siinä kristitty saa yhä uudelleen omistaa kaikki ne asiat, jotka kasteessa kertaalleen on lahjoitettu. Kummatkin ovat Jeesuksen käskemiä asioita, jotka ovat aivan konkreettisia. Kastettu ihminen voi käydä vaikka kastetodistuksen itselleen todistukseksi siitä, että Jeesuksen käskemä teko on hänellekin tehty. Ja ehtoollisen voi mennä yhä uudestaan nauttimaan ja kaikilla aisteillaan kokemaan. Näistä toimituksista on useita Jumalan lupauksia Raamatussa. Kristityllä ei tämän jälkeen ole enää mitään syytä epäillä, eikö hänkin voisi pelastua tällaiseen Jeesukseen turvautumalla. Valtavia lahjoja ovat nuo sakramentit...
Marko Sagulin

Anunen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 167
    • Profiili
Saako aviottoman lapsen kastaa kirkollisin menoin??
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1.Joh. 4:7

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Anunen!

Ilman muuta aviottoman lapsen saa kastaa kirkollisin menoin. Eikä kristillistä kastetta voidakaan toimittaa muuten kuin kirkollisin menoin. Vaikka lapsen vanhemmat eivät ole noudattaneet Raamatun ohjeita parisuhteessaan, ei se ole lapsen virhe. Ei ole todellakaan oikein, että vanhempien virheen vuoksi kielletään Jumalan suuri lahja lapselta.
Marko Sagulin

Stranger

  • Vieras
Moi!

Onko niin, että ihminen saa kasteessa Pyhän Hengen? Onko kaikissa kastetuissa ihmisissä Pyhä Henki? Jos on, niin eikö kaikkien kastettujen ihmisten pitäisi uskoa Jeesukseen ja Jumalaan?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili
Mutta onko siis niin, että ilman kastetta ei pelastu?
Onko siis niin että jos uskoo, ja luottaa Jumalaan ja Jeesukseen ja koittaa seurata Raamatun oppia, ei pelastu, jollei mene kasteelle?

Hei Aru!

Kysymyksesi sisältää erään paradoksin: kuinka voi luottaa Jumalaan ja yrittää seurata Raamatun oppia, jos haluaa välttää kastetta?

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
     Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)

     Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte
     saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.
     Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, (1. Piet. 3:21)

     Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja
     muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja
     ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
     anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. (Ap. t. 2:37-38)


Raamattu opettaa, että pelastukseen kuuluvat usko ja kaste. On siis Raamatun sanan kiertämistä, jos sanotaan, että kasteella ei ole väliä. Kaste on Jumalan tekemä liitto. Kun ihminen on kastettu, hänellä on Jumalan varma lupaus. Vasta sitten voi oikein pohjimmiltaan uskoa, kun on saatu lupaus. Esimerkiksi: Lapsi voi toivoa joululahjaksi mieleistä lahjaa, mutta se on vain toivoa. Sitten kun vanhemmat ovat luvanneet, että hän saa sen, hän voi vaihtaa toivon uskoksi. Hän luottaa lupaukseen. Kaste on Jumalan liitto ja Jumalan lupaus. Se kuuluu uskoon.

Suomessa kasteen merkitys helposti laimenee, koska täällä lähes kaikki ihmiset on kastettu. Huomattavasti paremmin sen näkee esimerkiksi muslimimaissa. Monesti muslimi saa ottaa selvää kristinuskosta ja olla kiinnostunut siitä. Mutta jos hän ottaa kasteen, se on merkki kääntymisestä ja silloin katkaisee suhteensa muslimeihin. Tämä on tietenkin vain käytännön merkitys, mutta siinä kulttuurissa tämän johdosta ymmärretään paljon paremmin, että ei voi sanoa itseään kristityksi, jos ei ole saanut kastetta Jeesuksen nimeen. Jos siis haluaa seurata Jeesusta, toimii ilman muuta Jeesuksen käskyn mukaan ja ottaa kasteen, jos ei sitä ole aikaisemmin saanut.

Tietenkin joudutaan todella vaikeisiin kysymyksiin silloin, jos joku ihminen kuolee ennen kuin hänet ehditään kastaa. Lasten kohdalla tämä on erityisen vaikea kysymys. Siksi meillä on käytäntönä hätäkaste, joka toimitetaan sairaalassa sellaisille lapsille, jotka syntyessään ovat sellaisessa kunnossa, etteivät välttämättä elä kauaa. Jeesus sanoi, että "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu". Mutta jatkossa sanotaan vain: "joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Ajattelen, että Jeesus aivan tarkoituksellisesti ei sanonut tätä muodossa: "joka ei usko tai jota ei ole kastettu..." Usko ja kaste vaaditaan pelastumiseen. Mutta se jää Jumalan oikeudenmukaisuuden ja viisauden varaan, mitä tapahtuu henkilölle, jota ei ole ehditty kastaa. Kristittynä ja erityisesti kirkon työntekijänä minä en voi opettaa, että ilman kastetta pelastuu. Minun on kehotettava ihmisiä kääntymään ja ottamaan kaste, niin kuin Pietari kehotti tuossa Apostolien tekojen kohdassa. Muu on Jumalan vastuulla.
Marko Sagulin