Kirjoittaja Aihe: Pappi  (Luettu 21741 kertaa)

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Moikka!

Haluaisin tietää, että millainen on papin työ? Mitä kaikkea minun pitää tehdä että minut siunataan papiksi? Ja mitkä ovat pappina olemisen hyvät ja huonot puolet?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

HYVÄT FOORUMILLA SEIKKAILEVAT PAPIT!

Vaikka ensimmäinen kysymys on alunperin esitetty nettipapille, on järkevää, että avaan aiheen kaikille papeille. Toivon, että kirjoitatte mielipiteitänne ja ajatuksianne kaikkiin tämän aiheen alla esitettyihin papeille osotettuihin kysymyksiin. Foorumin luonteeseen kuuluu, että täällä voi kirjoitella nimimerkilläkin, jos ei halua nimeään julkisuuteen. Oman nimen ja kotiseurakunnan mainitseminen antaa kuitenkin uskottavuutta ja hieman takuita siitä, että kirjoittaja on oikeasti pappi.
« Viimeksi muokattu: 12.04.2007 - klo:21:44 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Moro Aani!

Katsotaan, miten papit tarttuvat haasteeseen ja kirjoittelevat omia mielipiteitään papin työstä. Minä vastailen omalta osaltani ensin jotain. Ja toki voit kysellä lisää tarkennuksia, jos vastaukset ovat kovin ympäripyöreitä. Ensinnäkin muutama sana siitä, miten papiksi tullaan.


Pastoroituminen teknisesti:

1. Mahdollisia kouluttautumispaikkoja Suomessa ovat Helsinki, Joensuu ja Åbo.
2. Yliopiston teologisen tiedekunnan tutkinto, eli Teologian maisterin tutkinto (TM). Kestää n. 5 vuotta suositellun lukujärjestyksen mukaan. Tiedän joitain alle 3 vuodessa lukeneita. Keskiarvo taitaa kuitenkin olla n. 7 vuotta.
3. Yhteydenotto hiippakuntaan tai hiippakuntiin. Piispan kanssa keskustellaan siitä, onko hakija sovelias papiksi, suostuuko piispa vihkimään kyseisen henkilön ja miltä näyttää työtilanne.
4. Yhteydenotto seurakuntiin. Teologian maisteri voi hakea avoinna olevia seurakuntapastorin paikkoja. Seurakunta haastattelee hakijat ja valitsee, kuka kutsutaan papin työhön.
5. Kohdat 3 ja 4 kulkevat rinnakkain. Niiden jälkeen piispa vihkii papiksi henkilön, jonka katsoo sopivaksi papin työhön JA jolla on työpaikka selvillä. Uusia pappeja ei vihitä kortistoon. Pappisvihkimyksiä järjestetään 2-3 kertaa vuodessa kussakin hiippakunnassa.
6. Tämän jälkeen tuore seurakuntapastori alkaa opetella papin työtä. Seurakunnassa papille osoitetaan henkilö, joka toimii työhönopastajana.
7. Työn alkuun päästyään seurakuntapastorit aloittavat työn ohessa muutaman vuoden kestävän pastoraalikoulutuksen. Se on kurssimuotoinen koulutus, jossa yliopiston antamaa koulutusta täydennetään kirkon omalla koulutuksella. Sen jälkeen on mahdollisuus hakea kappalaisen tai kirkkoherran virkoja.


Pastoroituminen hengellisesti:

Papiksi kouluttautuminen on periaatteessa varsin helppoa. Ja piispojen seulastakin pääsee kivuttomasti läpi. Pääsääntöisesti vain ne, jotka kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä naispappien kanssa, eivät saa pappisvihkimystä. Mutta papiksi hakeutumisessa ja opiskelussa on myös toinen puoli. Papin työtä ei saa ajatella vain työnä ja teknisenä suorituksena. Työ on Jumalan valtakunnan työtä ja silloin on otettava huomioon se suurin työnantaja. Jokainen pappi käy läpi erilaisen kasvutarinan. Minä itse olen tähän työhön valmistautuessani pohtinut mm. seuraavia raamatunkohtia:

     Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan,
     tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton,
     yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen
     ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen
     eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää
     huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja
     saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta
     omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?
     Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi
     tuomittavaksi Paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten
     arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi
     Paholaisen virittämään ansaan. (1. Tim. 3:1-7)

     Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies,
     ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman
     maineessa. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska
     hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla
     ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen
     eikä oman edun tavoittelija, vaan hänen on oltava vieraanvarainen,
     hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä.
     Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta,
     niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella
     ja kumoamaan vastustajien väitteet. (Tit. 1:6-9)

     Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte,
     että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. (Jaak. 3:1)

     Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne
     ovat vanhimman asemassa - minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen
     kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on
     ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää
     pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään
     alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko
     niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.
     Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen,
     joka ei kuihdu. (1. Piet. 5:1-4)

     Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki
     on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään
     on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne
     tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. (Ap. t. 20:28-29)

     Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan,
     ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee.
     Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,
     koska palkkapaimen ei välitä lampaista. (Joh. 10:12-13)

     Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi. Kun kuulet
     suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta. Kun minä
     uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet
     sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee
     syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos
     sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat häntä kääntymään
     tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä
     pelastat elämäsi. (Hes. 33:7-9)


Tämä viimeisin kohta oli sanottu profeetta Hesekielille, mutta en osaa sivuuttaa sitä ajatellessani papin työtä. Se on karmean ankara sana ja en missään tapauksessa osaa toimia aina sen mukaan. Mutta yritän oppia sitä pikkuhiljaa. Papin työ on antoisaa, mutta siinä on kova vastuu. Teen siitä aiheesta oman viestinsä.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Kyselit Aani papin työn sisällöstä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Listasta voisi tehdä aika valtavan pitkän, mutta tässä nyt joitain näkökulmia.


Papin työ

Jumalanpalveluselämä ja hartauselämä. Tämä lienee kaikkein ensimmäinen asia, mikä papin työstä tulee ihmisille mieleen. Papit toimittavat messuja ja jumalanpalveluksia, opettavat Raamattua ja jakavat sakramentteja. Laitoksissa (terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa yms.) sekä seurakunnan eri tilaisuuksissa pappi on myös usein läsnä.

Kirkolliset toimitukset. Kasteet, häät ja hautajaiset lohkaisevat ison osan pappien viikonlopuista. Eräs kolleegani teki viime vuonna n. 120 toimitusta. Valmisteluineen ja toimitusta edeltävine kotikäynteineen se on melkoinen työmäärä.

Työalavastuu. Jokaisella papilla on oma työala vastattavanaan - diakoniatyö, nuorisotyö, jumalanpalvelus, lapsityö, aikuistyö, joku seurakunnan maantietellinen alue jne. Papin työhön kuuluu siis paljon suunnittelua, valmistelua, organisointia, kokouksia ja hallintoa, joka ei näy seurakuntalaisille suoraan. (Ja sama suunnittelu ja valmistelu kuuluvat tietenkin myös noihin edellä oleviin töihin.)

Henkilökohtainen kohtaaminen ja sielunhoito. Erilaisten kokonaisuuksien pyörittämisen lisäksi papin tehtävänä on kohdata seurakuntalaiset aivan yksilöinäkin. Sielunhoitokeskustelut ovat yksi papin tärkeä työmuoto.


Hyviä puolia

Näitä on paljon, mutta tässä nyt muutama:
1. Papin työ on vaihtelevaa ja monipuolista. Kahta samanlaista päivää ei ole. Työtä voi tehdä monilta osin itsensä näköisesti.
2. Minä pidän vielä erityisen hienona puolena sitä, että saan tehdä työtä elämäni tärkeimpien asioiden parissa. Koen, että työllä on todellakin merkitystä. (Toki sama koskee kaikkia seurakunnan työntekijöitä.) Pappina voin kuitenkin keskittyä erityisen paljon Raamatun opettamiseen, mikä itselleni on kaikkein mieluisin työ.
3. Tämän ensimmäisen pappisvuoteni aikana olen lisäksi kokenut suurta johdatusta työssäni. Ajattelen, että en voi väittää tietäväni, että Jumala on minut tähän työhön kutsunut. Mutta tiedän sen, että Hyvällä Paimenella on paljon suurempi huoli omasta laumastaan kuin minulla on. Siksi uskon, että hän auttaa erityisesti meitä palkkapaimenia, koska meillä on niin suuri vaikutus laumaan.


Huonoja puolia

Osa papin työn huonoista puolista on samalla hyviä puolia. Mutta kun asioilla on aina kaksi puolta. (Tässä on osittain näkökulmaa nimenomaan nuorisopastorin silmin katsottuna.)
1. Ei ole työaikaa. Toisaalta vapaus on tämän työn hyvä puoli, mutta toisaalta on pakko alistua siihen, että täydellistä vapaata ei ole olemassakaan. Olen pappi missä ikinä olenkin. Myös lomalla. Ja toisaalta työajattomuus johtaa siihen, että on itse osattava tehdä rajoja. Työtä on enemmän kuin jaksaa tehdä. On pakko osata sanoa ei. Minä en vielä ole oppinut kunnolla ja olen välillä liian väsynyt.
2. Papilla on töitä kun muut ovat vapaalla. Minulla on yksi vapaaviikonloppu kuukaudessa. Lisäksi muita seurakunnallisia tilaisuuksia on usein iltaisin. Elämänrytmi on erilainen kuin "normaaleilla" ihmisillä. Ja koska meillä ei ole työaikaa, myöskään ylityötä tai viikonlopputyötä ei palkkauksessa tunneta.
3. Sihteerin työ. Kun yhtä tapahtumaa varten on ensin pitänyt pari kokousta, kirjoitellut lehti-ilmoituksia, hyväksynyt laskuja, varannut kyydityksiä ja toimitiloja, hankkinut henkilökuntaa, varannut vierailijat (ottanut vastaan peruutukset ja varannut uudet vierailijat), laatinut turvallisuusasiakirjoja ja -suunnitelmia, ottanut ilmoittautumisia vastaan, lähettänyt ennakkotietoja, suunnitellut opetuksia, kerännyt materiaalin tapahtumaa varten, järjestänyt ruokahuollon jne. niin välillä tuntuu, että sihteerillä voisi olla käyttöä. Ja kyllä sen muuten vielä kestää, mutta kun seurakuntalaiset toteavat esimerkiksi rippikouluista, että "onpas teillä mukava työ, kun saatte vain kesäisin leirikeskuksissa lomailla..."
Marko Sagulin

miriva

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 128
    • Profiili
kuuluuko muuten Marko sinun työhösi pappina myös tämä nettipappina oleminen vai teetko sitä "vapaaehtoisesti" oman vapaa-aikasi kustannuksella. uskoisin kuitenkin että näihin viesteihin vastaaminen vie melko paljon aikaa. tänne kuitenkin tulee paljon kysymyksiä. (ja hyvä että tuleekin. :))

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Miriva!

Kyllä. Nettipapin työ on minulle työtä. (Ja ehdottomasti yksi mukavimpia työni osa-alueita.) Tällä hetkellä työnantaja on määritellyt, että minä saan käyttää työaikaa yhden kokonaisen päivän joka toinen viikko tähän hommaan. Käytännössä en ihan ole järkevien työaikojen puitteissa siinä onnistunut. Aikaa menee paljon enemmän, koska vähänkin pidempään vastaukseen uppoaa helposti 1-2 tuntia. Ja koska muitakin töitä pitää tehdä, en läheskään aina en ole ehtinyt ihan normaalin työpäivän aikana vastailemaan. Jos vilkaiset tilastoja, niin huomaat, että ihan kiitettävän ajan olen täällä foorumilla pyörinytkin. Ja henkilökohtaiset tilastoni näyttävät, että välillä vastauksia on tullut kirjoiteltua eriskummallisiin aikoihin. Mutta samalla kun yritän opetella työni järkevää aikataulutusta, yritän saada hieman enemmän aikaa tähänkin hommaan. Olet varmaan huomannut senkin, että koko ajan on aika paljon kysymyksiä, joihin en ole vielä ehtinyt vastailemaan.
Marko Sagulin

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Ja jonoon jatkona. Noin mielenkiinnosta kysyn, että paljonko teologisessa opetetaan saarnatekniikkaa ja saarnantekoa ja pitoa?
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Ja jonoon jatkona. Noin mielenkiinnosta kysyn, että paljonko teologisessa opetetaan saarnatekniikkaa ja saarnantekoa ja pitoa?

Morjens Moottorisaha!

Nooo ... ei sitä kyllä kovin paljoa ole. Opiskelujen aikana käydään kaksi jumalanpalveluksiin liittyvää kurssia, joissa on käytännön harjoituksia. Kummallakin kurssilla on kerrallaan noin 10 ihmistä ja jokainen pitää siis yhden saarnan / kurssi ja lisäksi joitain pienempiä puheita. Eli varmaan noin 5 puheen pitämisellä selviää teologian opiskeluista. Tosin myös muiden kurssilaisten puheet ja niistä saadut palautteet tulee kuunneltua.

Siinäpä taitavat olla ne pakolliset saarnaamisopinnot. Vapaavalintaisissa kursseissa voi olla lisää vaihtoehtoja.
Marko Sagulin

miriva

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 128
    • Profiili
on aika mielenkiintoista todellakin tietää papin työstä. :D ainakin kaikki tämä mitä täällä on kerrottu. :>
tuo vaitiolo juttu kuulotaa kyllä hankalalta.

niin ja siksi juuri kysynkin tuota kysymystäni koska olen huomannut että vastailet näihin kysymyksiin myös ei-niin-työ-ajalta tuntuvina aikoina. :D ja todellakin pitkiä ja paljon olet näitä vastauksia kirjottanut. :> riittääkö muka oikeasti tuo yksi päivä joka toinen viikko tähän hommaan. :o siis jos sen laskee vaikka niin että laskee kaikki viestien kirjoittamiseen/vastaamiseen kuluneen ajan kahden viikon ajalta yhteen, niin kyllä kai siitä tulee enemmän kuin tuo yksi työpäivä? :o

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

riittääkö muka oikeasti tuo yksi päivä joka toinen viikko tähän hommaan. :o siis jos sen laskee vaikka niin että laskee kaikki viestien kirjoittamiseen/vastaamiseen kuluneen ajan kahden viikon ajalta yhteen, niin kyllä kai siitä tulee enemmän kuin tuo yksi työpäivä? :o

No tuleehan siitä. Mutta toisaalta tämä työmuoto on vielä niin uusi, että ei tiedä, mihin se muuttuu. Pohdintapalstan ja ylipäätään foorumin käyttö varmasti kasvaa vielä paljon. Ja niin saattaa kasvaa nettipapille esitettyjen kysymystenkin määrä. Mutta toisaalta jokainen vastattu kysymys jää näkyviin, joten moniin kysymyksiin on jo valmiiksi vastauksia tällä palstalla.
Marko Sagulin

Sanna Erkanaho

  • Vieras
Hei keskustelijat!
Yritän vastata Aanin kysymykseen jotain. Olkoon tämän vastauksen otsikko vaikka" musta tuntuu just nyt tältä". Eli mutulla mennään.
Hyviä puolia papin työssä on monipuolisuus ja ihmiset. Huomaan usein pitäväni ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä. Ihmisten elämäntarinat ovat myös hyvin koskettavia. Niitä ei voi kuunnella sydän kylmänä, vaan usein huomaan itsessä heräävän ihan vilpitön tunne; voisipa auttaa enemmän. Monipuolisuuteen liittyy myös se, että olipa hyvä lähes millä tahansa elämänalueella sille löytyy papin työssä käyttöä.  Esim. Marko hallitsee nämä tietokoneet ja sitä pystyy sitten käyttämään töissänsä loistavasti.
Näin pääsiäisen jälkeen on huikeana mielessä esim kiirastorstain työtehtävät. Olin jakamassa ehtoollista vanhainkodissa ja sakramentin jakamisen ilo oli suuri. Sairaaloissa ja vanhainkodeissa näkee, miten merkityksellistä ihmisille on se että heitä hoidetaan myös Jumalan Sanalla ja Sakramenteille. On mahtava tehtävä saada olla jakamassa tätä.
Huonoa papin töissä on tietenkin ajaton työaika ja tehtäkentän laajuus ja monitouhuisuus. Vällillä erilaiset odotukset ja niiden paineet tuntuvat myös hyvin raskailta. Samoin erimielisyydet hengellisissä asioissa. Raskasta on myös se, että välilllä pappi joutuu ottamaan kantaakseen lähes koko kristikunnan kahden tuhannen vuoden aikana tehdyt synnit. Olen saanut sapiskaa niin ristiretkistä kuin jonkun  muinaisen kirkkoherran törpöstä käyttäytymisestä sekä kirkkohallituksen päätöksistä.  ::) Kirkon asioiden äärellä ilmestyy kuvaan usein todella syviä tunteita!
Tässä muutamia mietteitä. Niin, papin uraa minulla on täynnä  11 vuotta.

Dude

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 500
    • Profiili
kun toinen pappi pitää saarnaa niin tuleeko siinä seurattua korva tarkkana ja jos itsesi mielestä pappina tuo toinen pappi on raamatullisesti opettanut väärin ...niin mennäänkö sitä sit tämän juttusille ja keskustellaan asiasta?
Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Nyt iskit tosi arkaan paikkaan, Dude!

Meikä nukkuu aina saarnoja kuunnellessaan. Tosin nyt on annettava kiitosta Kangasalan papistolle. Täällä olen jaksanut kuunnella keskimääräistä paremmin. Siksi minulla on itselläni aina kauhea paine saarnoja valmistellessa. Näen itseni tylsistyneenä kirkon penkissä ja toivon, että voisin edes joillain puheillani innostaa ihmisiä kuuntelemaan.

Minä en ole vielä törmännyt tilanteeseen, että olisin kokenut tarvetta mennä juttelemaan saarnamiehen kanssa. Mutta ajattelen, että meidän pappien velvollisuus on tukea - niin kannustaa kuin korjatakin - kollegoitamme. En minä ainakaan ole virheetön. Siksi toivon, että minua sekä kannustetaan että ojennetaan. Ja ennen kaikkea toivon, että meidän pappien (ja muiden seurakunnan työntekijöiden) puolesta rukoillaan paljon.
Marko Sagulin

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Sellainen kysymys: miksi halusitte papiksi? Kuinka paljon jouduitte miettimään noita raamatunkohtia, joissa puhutaan seurakunnan kaitsijan roolista aika painostavaankin sävyyn? Oliko papiksilähteminen moneenkin kertaan koetuksella, kun luitte esimerkiksi kohdan

   Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte,
     että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.


vai menikö jo alkuvaiheilla Jumalan sanan viemisen houkutus kaiken yli? (selkeä kysymys siis joo)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Lähdin lukemaan nuorisotyönohjaajaksi sitä varten, että halusin oppia lisää Raamatusta. Toisena opiskeluvuonna huomasin yhtäkkiä päättäneeni, että aion lukea myös papiksi. Äitini oli vitsaillut minun nuorempana ollessani, että voisin alkaa papiksi. Silloin olin varma, että minusta ei ikinä tule pappia. Ei kiinnostanut pätkääkään. Mutta niin vain joku minua muokkasi niin, että muutaman vuoden päästä halusin sitä tosi paljon. Tarinaan sisältyy paljon paljon enemmän käänteitä, koska pitäisi selittää, miksi ryhdyin nuorisotyönohjaajaopiskelijaksi. En nyt mene siihen. Papin opinnot tulivat mieleen kai osittain siksi, että nuorisotyön opiskeluissa tykkäsin kaikkein eniten raamattuluennoista ja teologisista opinnoista.
Marko Sagulin