Nettipappi.net

Mitä rakkaus on?

Stranger

  • Vieras
Kyse on siitä, että lueskelin aiheesta läheisriippuvuus ja löysin siitä hämmästyttävän
paljon sellaisia piirteitä, joita raamatussa ihannoidaan. Ja sitten rupesin pohtimaan
asiaa. Kysyin, että kumpaa tulee rakastaa enemmän itseään vai toista, koska itse en tiedä
mikä tähän olisi raamatullisesta näkökulmasta oikea vastaus. Laitan tähän aiheesta
vähäsen. Poimin tämän pätkän tukiaseman nettisivuilta.
Seuraavassa läheisriippuvuuden tuntomerkkejä:
-Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus
-Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä
-Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista
-Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,
-Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan
-Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa
-Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii
-Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin
-Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen
-Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen?.

Aluksi ajattelin, että raamatun näkökulmasta lähimmäistä pitää rakastaa enemmän kuin
itseä. Mutta sitten rupesin ajattelemaan, että jos toinen ihminen on tärkeämpi kuin oma
itse, niin toisesta saattaa tulla helposti vähän niin kuin palvonnan kohde, jolloin
vaarana on että toinen ihminen menee Jumalankin ohitse, siis jos ei ole tervettä
itsearvostusta eikä pidä enää mistään omista tarpeistaan edes hengellisistä huolta, kun
kaikki voimavarat menee siihen toiseen ihmiseen.
Sanoit, että toista ihmistä ei voi arvostaa, jos ei arvosta itseään. Tämä ei pidä
paikkaansa sillä on tutkittu, että on ihmisiä jotka arvostavat paljon toisia ihmisiä,
mutta hyvin vähän itseään. Se ei kerro mielestäni kovin terveestä minäkuvasta, koska
Jumala haluaa, että me arvostamme myös itseämme terveessä suhteessa.

Minusta on aika loukkaavaa, että haukut minua itsekkääksi. Voisitko perustella, että
mistä vedät sellaisen johtopäätöksen. Mielestäni esitin ihan asiallisia kysymyksiä enkä
yrittänyt provosoida.Anteeksi, jos olen sanonut jotain itsekästä! Ilmeisesti olen todella
huono kristitty kun en edes itse huomaa sanoneeni jotain noin pahaa ja itsekästä, mistä
minua arvostelit.


MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
    • Viestejä: 377
    • Profiili
Suo anteeksi sanavalintani! En tarkoittanut haukkua, et varmaan ole itsekäs, ehkä vain tässä tapauksessa kirjoitit liian nopeasti ilman, että olisit ehtinyt pohtimaan. Toteathan itsekin, että on olemassa ihmisiä jotka arvostavat paljon toisia, mutta vähän itseään, ja tunnistat sen vääräksi. Eli itsekin myönnät, ettei se ole tervettä.

Jos toisesta tulee palvonnan kohde, silloin ihminen ei enää ole psyykkisesti tasapainossa. Läheisriippuvuus itse asiassa kyllä syntyy traumaattisessa varhaissuhteessa, jossa vammaudutaan ("virtahepo olohuoneessa"), joten palvominen siinä toimii vain käänteisesti, itsepetoksena. Siinä ei ole kysymys lähimmäisen (kaikkein vähiten itsen) rakastamisesta - vaan se on täysi vastakohta sille, mitä Raamattu sanoo. Ihminen, joka arvostaa itseään, ei elä toisen kautta eikä kadota itseään toisen "hyväksi", vaan antaa itsestään vapaasti, iloisesti ja omasta halustaan. Ymmärrän kyllä psyykkisen riippuvuuden ja sairauden, ei se niin kaukana omastakaan elämänpiiristäni ole. Kristus tuli tekemään meidät terveiksi.

Kaikkea hyvää Sinulle!
MaryMagdalene


Stranger

  • Vieras
Siinä ei ole kysymys lähimmäisen (kaikkein vähiten itsen) rakastamisesta - vaan se on täysi vastakohta sille, mitä Raamattu sanoo.
Millä tavalla vastakohta? Jos asia on niin kuin sanot, niin sitten rippikoulukirjaani on kirjoitettu harhaan johtavaa tekstiä:
Tärkeintä ei ole olla onnellinen, vaan tehdä muita onnelliseksi.
Tärkeintä ei ole nauttia, vaan jakaa omastaan.
Tärkeintä ei ole pitää kiinni oikeuksistaan, vaan joustaa toisten hyväksi
(Poimittu  talteen joskus rippikoulun oppikirjasta).
 
Jumalan siunausta sinulle! :)



Mirjam

  • Täysjäsen
  • ***
    • Viestejä: 136
    • Profiili
Stanger, en tiedä onko tämä sitä mitä hait, mutta olen lukenut jostain, että läheisriippuvaisuus-luokittelun rajat ovat vaihdelleet eri aikoina. Se mikä olisi ollut normaalia vaikka joskus muutama sata vuosi sitten (en noista ajoista enää tiedä), luokiteltaisiin nykyään läheisriippuvaisuudeksi.


MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
    • Viestejä: 377
    • Profiili
Rakas Stranger,

Haluaisin vielä kaikessa ystävyydessä ja nöyrästi sanoa, etten leimannut sinua itsekkääksi, vaan sanoin etten voi uskoa että olisit itsekäs.

Kuten itsekin tiedostat, oman itsensä hylkääminen on epätervettä. Se ei ole raamatullista. Raamatun mukaan meidät luotiin Jumalan kuvaksi, suunnattoman arvokkaiksi (1 Moos. 1:27). Jos tämän soveltaa vain toisiin mutta ei itseensä, ei enää asennoidu eikä toimi Jumalan tahdon mukaan. Jumalan kuvaa ei pidä polkea maahan. Mikä arvo minulla onkaan Jumalan kädestä lähteneenä ja Hänen kuvanaan!

sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5). Siis yhteys Jumalaan on sitä, että Hänen rakkautensa on 'kaadettu', vuodatettu, meihin ja tulee meistä ulos myönteisenä asenteena ja aitona itsensä antamisena. Suokoon Jumala, että se voisi oikein loistaa naamastamme!

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. (1 Joh. 4: 7)

Käskyn voi kääntää myös toisin päin: Sinun tulee rakastaa itseäsi samoin kuin lähimmäistäsi. Lähimmäistä ei minusta käsketä rakastamaan oman itsen kustannuksella: ei pidä korottaa muita ihmisiä ja väheksyä itseänsä. Se että tulee rakastaa lähimmäistä kuten itseään voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että rakastaa itseään kuten lähimmäistä. Rakkauden lähimmäisiä ja itseä kohtaan tulee olla yhtä suuri.

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13: 8-10) Siis tätä tarkoittaa, että on autuaampi antaa kuin ottaa, mihin ajatukseen viittasit. Rakkaus ei varmastikaan tee myöskään itselleen mitään pahaa.

Rakkaus on aina annettava itsestäänselvyytenä, mutta otettava vastaan armona. Rakkaus on itsestäänselvyys antajalle, mutta armoa vastaanottajalle.

Jeesus oli niin varma Isän täydellisestä rakkaudesta ja lepäsi siinä niin täydellisesti, että Hän saattoi antaa itsensä kokonaan toisille. Ilman tätä täydellistä yhteyttä, rakastettuna olemista ja täydellistä 'terveyttä' se ei mitenkään olisi ollut mahdollista. Tämän esikuvan hän jätti meille:

Anna itsesi tulla niin kokonaan Jumalan rakastamaksi ja hyväksymäksi, että voit kääntää katseesi pois itsestäsi ja satsata oman elämäsi kokonaan toisten elämään. Uskoisin, että tämä on oikeaa ja tervettä itsensä rakastamista.

Tätä toivon itselleni ja meille jokaiselle.
MaryMagdalene


Stranger

  • Vieras
Kiitos viestistäsi! :) Tekstisi oli hyvä ja laajensi ymmärrystäni tämän asian suhteen.


Stranger

  • Vieras
Stanger, en tiedä onko tämä sitä mitä hait, mutta olen lukenut jostain, että läheisriippuvaisuus-luokittelun rajat ovat vaihdelleet eri aikoina. Se mikä olisi ollut normaalia vaikka joskus muutama sata vuosi sitten (en noista ajoista enää tiedä), luokiteltaisiin nykyään läheisriippuvaisuudeksi.
Mielenkiintoinen pointti! :) Se varmaan johtuu osaltaan siitäkin, että ihmisten arvostukset ja arvot ovat muuttuneet vuosien mittaan  yhä yksilökeskeisemmäksi. Oon joskus lukenut, että 80-luvulla syntynyt sukupolvi poikkeaa aiemmista sukupolvista siinä, että heidän arvostusten ja maailmankuvan muotoutumiseen ei vaikuta enää perinne ja vanhempien arvostukset vaan joukkotiedotus nuorisokulttuurit.