Keskustelut > Nettipappi

Milloin olen uskossa?

(1/6) > >>

Aani:
En tiedä onko tätä kysymystä jo täällä, mutta minä en ainakaan ole löytänyt. Mistä tietää että on tullut uskoon? Minun tietääkseni (taino pikemminkin mielestäni) ei ole mitään tiettyä tunnetta, jolloin voi sanoa olevansa uskossa, esim. ei voi sanoa että "olet uskossa silloin kun olet onnellinen/ahdistunut/surullinen" tms. Vai?

Eräs ihminen kysyi tätä minulta ja minun oli hieman vaikea vastata.

Nettipappi Marko:

Moi, Aani!

Et kysynyt ollenkaan huonoa asiaa. Myös Raamattu käskee meidän kysyä sitä itseltämme.

     Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle.
     Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne?
     Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. (2. Kor. 13:5)

Vaikka kysymys kuulostaa uhkaavalta, on vastaus kuitenkin yksinkertainen.

     Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko,
     se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15b-16)

     Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun,
     saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun,
     ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon,
     että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan."
     (Joh. 11:25-27)

     Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus,
     Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä
     tähden. (Joh. 20:31)

Uskossa olemista ei tiedä siitä, että on joskus tullut uskoon tai kokenut jotain suurta. Ei ole väliä, onko usko syntynyt pikkuhiljaa niin ettei edes tiedä, milloin se alkoi, vai onko se tullut kertarysäyksellä tietyllä hetkellä. Merkitystä on sillä, mitä ihminen uskoo nyt. Uskovan ainoa oikea hetki on tämä hetki.

Myöskään sillä ei ole väliä, miltä tuntuu. Uskovalla ihmisellä on tunteet siinä missä ei-uskovallakin. Ja ne vaihtelevat elämäntilanteista riippuen todella paljon. On masentuneita uskovia, on iloisia uskovia, on vakavia uskovia, on surullisia uskovia...

Kysy itseltäsi, onko Jeesus sinulle Jumalan Poika, joka on kuollut sinun syntiesi tähden. Jos uskot, että Jeesus on Jumalan Poika ja luotat siihen, että vain ja ainoastaan hänen ristinkuolemansa voi sinut synneistäsi pelastaa, niin olet uskossa.

miriva:
tuo kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta ei ole. ainakaan minulle.

välillä vain tuntuu että uskoo olevansa uskossa. (kuulostaa ehkä fiksuimmalta ikinä..)

miksi jotkut ihmiset tulevat uskoon ja toiset eivät? täytyylö ihmisen vain päättää että "joo, olen uskossa, pelastun." tai että "ei, en ole uskossa, kuolen."
mutta eihän se niin voi mennä? miksi kukaan haluasin kuolla jos pääsisi paratiisiinkin? eikö kannattaisi ottaa edes varman päälle ja uskoa?

kuulostaa nuo jotenkin epätodellisilta, ehkä siksi kysynkin. :> noin ne tulivat mieleen kun niitä järjellä aatteli.
(kröhöm. millä järjellä..?)

Gethsemane:
Itselläni on ollut lähiaikoina usein ajatuksissa että olenko oikeasti uskossa vai luulenko uskovani.
Haluaisin kyllä uskoa mutta en tiedä pystynkö, olenko, luulenko vai mitä, en tiedä.
Sinäänsä pitäisi olla helppo tietää onko uskossa vai onko vain teennäisesti että näyttäisi "hyvältä".

Liis:
Mäkin oon miettiny sitä, että oonko oikeesti uskossa... ???
Ei silleen, että välttämättä ihan kauheesti epäilisin Jumalan olemassaoloa, mutta pelottaa etten tajua kunnolla sitä, miten paljon tarvin nimenomaan Jeesusta ja anteeksantoo joka päivä.
Mutta se, että tiedostaa, että en omin avuin voikaan uskoo, auttaa. Usko on Jumalan teko, ei mun. Mä en ittestäni voi puristaa uskoo, mutta voin rukoilla sitä Jumalalta. Ja jopa saada sen. :o

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Vastaa

Siirry pois tekstitilasta