Papillinen morjens
*tekee ristinmerkin*Täällä jo kaipailtiin papin kommentteja mielenkiintoiseen aiheeseen. Toivottavasti en tuota pettymystä. En näet ajatellut lähteä uppoutumaan kovin yksityiskohtaisesti evoluution ja luomisen syövereihin. Niistä saa näet täysin loputtoman suon. Tämän huomaa kuka vain, kun selailee nettiä oikeilla hakusanoilla. (Laitan tämän viestin loppuun listan linkeistä, joista voitte lukea kommentteja niiltä ihmisiltä, jotka ovat aiheeseen halunneet paneutua enemmänkin.) Itse ajattelin heittää jotain yleisiä näkökulmia sekavan sekalaisessa järjestyksessä.
Mutta sitä ennen esittäisin toiveen tämän aiheen käsittelijöille: Käyttäkää mahdollisimman yksinkertaista kieltä. Asiaan perehtyneille termit ovat varmaan selvillä, mutta näiden sivujen on tarkoitus olla mahdollisimman yleistajuisia. Käyttäkää siis aina suomenkielisiä vastineita sivistyssanoille, jos se on mahdollista. Jos ei, niin selittäkää käyttämänne termit.
Tässä nyt jonkinlaisia selityksiä jo tähän mennessä käytetyistä termeistä:
Kreationismi: Usko siihen, että Jumala loi maailman juurikin 6 kalenteripäivän aikana.
Progressiivinen kreationismi: Usko siihen, että Jumalan vaikutuksesta evoluutio on pystynyt toteutumaan.
Mikroevoluutio: Pienen mittakaavan geneettisen muutokset, esimerkiksi jonkun lajin mukautuminen uuteen ympäristöön.
Makroevoluutio: Suuren mittakaavan muutokset, esimerkiksi yhden lajin jakautuminen kahdeksi eri lajiksi.
No niin, ja nyt asiaan.
Evoluutio on varmaankin merkittävin aihe, jossa tiede ja usko vetävät rajoja keskenään. Siksi on hyvä tietää jotain siitä, millaisella kentällä pelataan, kun puhutaan tieteestä.
Seuraavassa on Wikipedian määritelmiä tieteestä: (Olen lyhentänyt tekstiä [...] merkillä varustetuista kohdista)
Tieteen pohjimmainen päämäärä tai tarkoitus yhteiskunnalle on tuottaa hyödyllisiä malleja todellisuudesta. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Esimerkiksi, Newtonin fysiikka auttaa meitä tekemään hyödyllisiä ennustuksia biljardipallojen törmäämisestä tai avaruusalusten ja satelliittien radoista. Ihmisiä tutkivat tieteet antavat ennustuksia (rajallisella tarkkuudella) erilaisista ilmiöistä, jotka auttavat toteuttamaan tosiasioille pohjautuvampaa yhteiskuntapolitiikkaa. Kemia ja biologia yhdessä ovat muuttaneet kykyjämme ennustaa kemiallisia ja biologisia reaktioita.
Lyhyesti, tiede tuottaa hyödyllisiä malleja joiden avulla voimme tehdä hyödyllisiä ennustuksia. Tiede pyrkii kuvamaan mitä on, mutta välttää yrittämästä päättää mitä on (mikä on käytännöllisistä syistä mahdotonta). Tiede on hyödyllinen väline ja kasvava runko ymmärrystä, jolla voimme toimia paremmin todellisuudessa.
Tieteen tavoitteena on kuvata, selittää ja hallita todellisuutta. Tähän tiede pyrkii luomalla teorioita, jotka ovat käsitteiden avulla muodostettuja väitejoukkoja. Tieteellistä tietoa ei tulisi väittää täysin oikeaksi, sillä tieteellinen päättely perustuu havaintoihin, joita voidaan tulkita väärin. Tiede pyrkii antamaan meille totuuteen perustuvan todellisuuskäsityksen.
[...] Tieteen tunnusmerkeiksi mainitaan usein järjestelmällisyys, objektiivisuus, kriittisyys, edistyvyys ja itsenäisyys. Tiedettä pidetään myös itseäänkorjaavana. Monet tieteenfilosofit ovat kyseenalaistaneet nämä tunnusmerkit. On myös kiistelty siitä, onko olemassa yksi perustava tieteellinen menetelmä eli kokeellinen tutkimus, vai joukko menetelmiä, jotka täyttävät tieteellisyyden ehdot. [...] Nykytieteissä on yleistä ajatella, että tiede on todellisuuden kuvausta, mutta silti erehtyväistä toimintaa.Matematiikka on ainoa tiede, jossa todella voidaan todistaa jotain. Mutta sekin johtuu siitä, että se on täysin keksitty laji. Esimerkiksi historia ei ole todistettava tiede. Ei ole keinoa todistaa, että Napoleon oli olemassa. On vain suurempia ja pienempiä todennäköisyyksiä. Samoin ei voida todistaa, että Jeesus oli olemassa. Kummankin henkilön olemassa olemisen todisteet ovat kuitenkin niin suuret, että on tyhmää väittää, että jompikumpi heistä ei olisi koskaan elänyt. Kukaan itseään kunnioittava historiantutkija ei väitä, etteikö Jeesus Nasaretilainen olisi elänyt. Raamatussa on valtavasti kertomuksia Jeesuksesta, lisäksi yhtä paljon on Raamatun ulkopuolisia tekstejä. Ja muutamia mainintoja myös maallisessa historiankirjoituksessa. Itse asiassa ”todisteiden” valossa on epätodennäköisempää, että alkukirkko on ollut olemassa, kuin että Jeesus on ollut olemassa. Yllättävää kyllä, kukaan ei epäile alkukirkon olemassaoloa. (Täysin eri luku on sitten se, uskotaanko, että Jeesus oli Jumalan Poika.)
Minä menetin uskoni tieteisiin, kun aloin itse opiskella niitä. Teologiaa ei moni luonnontieteilijä pidä tieteenä ollenkaan, mutta käymäni tieteenfilosofian kurssi kuitenkin perehdytti yleisiin tieteiden perusteisiin. Opin siellä pari erittäin tärkeää ja itselleni vapauttavaa asiaa. Ehkä merkittävin on jo edellä mainitussa lainauksessa: Tiede ei väitä omistavansa totuutta. Joka väittää, että tiede on totuus, käyttää tiedettä väärin ja tekee siitä uskonnon. Tiede tekee teorioita, jotka ovat voimassa niin kauan, kunnes joku toinen teoria kumoaa sen. Tiede on itseään korjaava laji. Jos tiede ei korjaa omia tuloksiaan, se on uskonto eikä tiede.
Tässä on kaksi vaikeutta. Ensinnäkin vaikeus on tutkimusten lukijoissa. Suuri yleisö pitää tiedettä totuutena. Jos jotakin asiaa on tieteellisesti tutkittu, ja tutkimuksesta on saatu joku tulos, ei sitä saa epäillä. Tommy Tabermann ivasi tätä ajattelua kirjoittaessaan, että kaikki suomalaiset uskovat heti, jos tutkimus sanoo, että mies kakkii kettinkiä, kun hän syö rautaa.
(Toim huom! Oikeasti tuossa lainauksessa on dynaamisempi ulostamista kuvaava sana, mutta tämän forumin siveyspoliisiohjelma ei laske sitä läpi...) Toinen vaikeus on tutkimuksen tekijöissä. Selvimpiä esimerkkejä ovat esimerkiksi mainostajien ja viihdeteollisuuden tutkimukset. Vaikka ne tehdään tieteellisesti, tutkimukset näyttävät silti usein juuri tilaajalle edullisia tuloksia. Myöskään vakavammalta kuulostava tieteellinen tutkimus ei ole koskaan aukotonta. Tulokset riippuvat paljon siitä, mihin lopputulokseen tutkija haluaa tutkimuksellaan päästä.
Evoluution ja luomisen suhteen ollaan erityisen vaikeilla vesillä. Luomista ei tietenkään voida koskaan todistaa. Myöskään mitään muuta maailman syntymisen teoriaa ei voida koskaan todistaa. (Vain se matematiikka ...) Tiede voi tutkia erilaisia ilmiöitä, mutta se ei koskaan voi sanoa, miten maailman syntyminen on edes suurella todennäköisyydellä mennyt – eikä varsinkaan sitä, mikä maailman synnyn on saanut aikaan.
Usko ei perustu tieteisiin ja tutkimuksiin. Tarkalleen ottaen kaikki maailmassa oleva voidaan selittää sillä, että Jumala on sen luonut. Mutta tiede ei voi sanoa mitään sen enempää. Ihmisestä itsestään riippuu se, kumpaa hän pitää varmana totuutena. Usko voi luottaa siihen, että Jumala on luonut maailman. Tiede ei voi esittää muuta kuin erilaisia teorioita, joihin pitää uskoa samalla tavalla kuin uskontoonkin. Esimerkiksi tällä palstalla käydyssä keskustelussa ei ole tähän mennessä esitetty vielä yhtään todistetta mihinkään suuntaan. Toisten kommenteista käy ilmi, että he uskovat evoluutioon – toiset näyttävät uskovan luomiseen. Ja hyvä näin, koska silloin alkaa valehtelu, jos joku väittää pystyvänsä sanomaan jotain enemmän.
Kun sanoin, että menetin uskoni tieteeseen, en tarkoittanut, että tieteellä ei ole mielestäni mitään käyttöä. Koin suuren vapauden tunteen, kun tajusin, ettei tiede voi määrätä uskoani – ja silti uskoni ei ole loogisessa ristiriidassa tieteen kanssa. Tiede ja usko eivät sodi toisiaan vastaan. Tiede tutkii ilmiöitä. Mutta se ei pääse perimmäisten syiden äärelle. Vaikka tieteessä tultaisiin siihen tulokseen, että koskaan ei ole ollut mitään universumin alkua, vaan on vain toistuva kasvun ja kutistumisen kierre, niin tämäkin pitää uskoa. Jos esitetään jatkokysymys: Miksi näin tapahtuu ja mikä sen on saanut aikaan, siihen ei tiede vastaa. Pidän tieteistä ja monista niiden tuloksista. Mutta en usko niihin. Tiede itsekään ei väitä omistavansa perimmäistä totuutta, joten kyllähän minä petän pahasti itseäni, jos silti päätän pitää tiedettä totuutena.
Moni haluaa uskoa tieteisiin. Jokainen ihminen uskoo johonkin. Ateistikin uskoo siihen, että Jumalaa ei ole. Kehittyneempi tapa kieltää Jumala, on sanoa, että tiede riittää vastaukseksi. Mutta se vaatii yhtä paljon uskoa kuin Jumalaan uskominen. 99,9% ihmisistä ei ikinä ole ottanut selvää ja itse tutkinut puoliakaan niistä maailman syntyyn liittyvistä asioista, joihin sanoo tieteen nimissä uskovansa. Eli suurin osa tieteeseen uskovista ihmisistä luottaa siihen, mitä toiset ovat sanoneet. Useimmat pelkän yläasteen biologian opintojen pohjalta. Minä pitäisin sitä aika uhkarohkeana uskomisena. (Yhtä uhkarohkeana kuin Jumalaan uskomista. Mutta tästä jälkimmäisestä minulla on paljon paremmat kokemukset... (vrt. Joh. 7:16-17))
Minulle tieteeseen uskominen ilman todisteita puhuu ihmisen perisynnistä ja Jumalan vastaisesta taipumuksesta. Mikä tahansa selitys käy, jos silloin ei tarvitse uskoa Jumalaan. Ja sama toimii toisinpäin. Evoluutioteorian vastustajat ovat usein uskonnollisia. Kaikki, mikä tuntuu sellaiselta, että se saattaisi kumota uskon Jumalaan, on pelottavaa.
Sivistyneissä länsimaissa usko tieteeseen kuulostaa järkevämmältä kuin usko uskoon ja Jumalaan. Itsekin olen MaryMagdalenen kanssa ärsyyntynyt siitä, että tämän kehityksen myötä todistusvastuu on siirretty uskoville, vaikka yhtä vähän todisteita on tieteellisillä ihmisillä. Kummatkin ovat päättäneet uskoa johonkin ilman, että siitä on mitään todisteita. Mutta onhan se jo historiasta tuttua, että vallalla oleva ajattelu ja kulttuuri määräävät sen, kenellä on vastuu todistamisesta: 1. Pitääkö luomiseen uskovan todistaa, että evoluutio on hatara. 2. Pitääkö evoluutioon uskovan todistaa, että evoluutio on pitävä.
Uskovat ihmiset ovat monesti aralla mielellä, koska länsimaisen kulttuurin vuoksi he luulevat, että uskovien on aina pystyttävä todistamaan kantansa. Mutta tieteenfilosofian kurssin jälkeen olen itse ollut todella levollinen. Minulla ei ole mitään hätää. Voin aivan rauhassa odotella, että joku onnistuu esittämään aukottoman teorian evoluutiosta. (Enkä usko, että lähellekään aukotonta teoriaa koskaan saadaan aikaan.) Sitten voin hieman raottaa silmiäni ja esittää jatkokysymyksen: ”Aha. Ja mitä sinä tällä teorialla todistat?”
Oma kantani evoluution ja luomisen suhteesta on näiden löytöjeni myötä kääntynyt enemmän kreationistisen luomisuskon puolelle. Minä ymmärrän maailmaa helpommin, kun en yritä sovittaa evoluutiota ja luomista keskenään. Ajattelin monien vuosien ajan myös niin, eikä se ollut kovin vaikeaa. Ainoastaan pari asiaa on Raamatun valossa täytynyt erottaa evoluutioteorian ja luomisen välillä. (Ihminen on luotu olento ja ainutkertainen, eikä yksi eläimistä, koska hän on Jumalan kuva. Lisäksi maailma ei voi olla sattumaa, koska Raamattu sanoo, että Jumala halusi tehdä sen.) Mutta olen palannut entiseen, kun tajusin, että minun ei tarvitse kumarrella tieteellisten teorioiden äärellä. Kysymys totuudesta ei ratkea tieteen keinoin. Lisäksi useat tieteelliset teoriat Raamatun luomiskertomuksen mukaisessa aikataulussa syntyneestä maailmankaikkeudesta ovat minun näkökulmastani yhtä perusteltuja. Koska minulla ei ole taitoa tehdä niitä tutkimuksia itse, on joka tapauksessa uskon kysymys, kumman tieteellisen teorian valitsen. Siksi valitsen vaihtoehdoista ne, jotka sopivat siihen uskoon, mikä minulla jo muutenkin on Raamattua kohtaan.
Lopuksi vielä linkkejä niille, joita evoluution ja luomisen suhde kiinnostaa yksityiskohdissaan. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat luomiselle myönteisiä. Viimeisin taas pistää oikein paatoksella tykitystä luomista vastaan.
http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/index.htmlhttp://www.kristitynfoorumi.fi/luominenvaievoluutio.htmhttp://www.comarti.fi/seminaari/http://www.nic.fi/~jlindell/genesis.htmhttp://www.megabaud.fi/~lampola/feindex.htmlhttp://www.qnet.fi/mpeltonen/evoteor7.htmhttp://koti.japo.fi/~ekallio/kehitys.htmhttp://www.teolinst.fi/luennot/ej990915.htmlhttp://www.evoluutio.com/?o=7&a=0http://www.parse-error.com/GenesisTalk.php
