Kirjoittaja Aihe: Orjien ja palvelijoiden kohteleminen VT:ssa  (Luettu 43 kertaa)

Jose1970

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Moi,

nuorena teinipoikana luin raamatun läpi ihan itsekseni ilman minkäänlaista ohjausta ja opetusta. Mooseksen kirjassa on kohta, jossa puhutaan palvelijoiden kohtelusta. Ohjeen mukaan, jos isäntä lyö palvelijaansa, niin että tämä kuolee välittömästi, niin isäntä saa rangaistuksen. Mutta jos palvelija kuolee vasta 3 päivää pahoinpitelyn jälkeen, niin isäntää ei rangaista, vaan on katsottu että tarpeeksi iso rangaistus on se, että isäntä menetti palvelijansa.

On jotenkin vaikea kuvitella, että kaikkitietävä Jumala pitäisi ihmisiä noin eriarvoisina eli palvelijan tappamisesta selviää ilman isompia seuraamuksia, koska kyseessä oli vain palvelija eli alempiarvoinen ihminen.


EDIT: otsikkoa tarkennettu. Marko
« Viimeksi muokattu: 16.02.2020 - klo:16:53 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili
Tervehdys Jose1970,

Kysymyksesi on hyvä ja vaikea. Tyylillisesti se kuuluu sellaiseen Raamatun äärellä pohdiskeluun, jossa keskeisenä ongelmana on muutaman tuhannen vuoden aikaero ja muutaman tuhannen kilometrin sijaintiero. Ollaan siis hyvin erilaisen kulttuurin keskellä, mutta yhtä aikaa aina ja kaikkialla voimassa olevan Pyhän kirjan äärellä.

Tämä aiheuttaa päänvaivaa sen suhteen, mikä tekstissä on kulttuurillista ja mikä ajatonta. Ääripäiden avulla asiaa voidaan lähestyä kysymällä, onko kyse ainoastaan sen ajan ihmisten ajatuksista, joiden he väittivät olevan Jumalan käskyjä... Vai onko tämä yksi esimerkki siitä, kuinka Jumala on täysin arvaamaton ja äkkipikainen Vanhan testamentin öykkäri, joka ei sovi ollenkaan käsityksiimme Jeesuksen kertomasta isällisesti rakastavasta Jumalasta?

Nuo esittämäni vaihtoehdot ovat tarkoituksella ajattelun ääripäitä, mutta suunnilleen tuollaisen heilahteluvälin puitteissa mielipiteet vaihtelevat. Itse en ole kokenut luontevaksi enkä oikeaksi lähestyä tällaisia kysymyksiä kummankaan vaihtoehdon mukaan. Minä en pidä Raamattua vain ihmisten kertomuksina Jumalasta, vaan se on Pyhän Hengen aikaansaamaa viestiä itse Jumalalta. Samaan aikaan yhtä totta on, että osa ohjeista on vahvasti sidoksissa aikansa kulttuuriin. Tällöin Jumalan viestin sisältö on yleispätevä, mutta sen käytännön sovellus siinä hetkessä vahvasti kulttuurisidonnainen.

Minulla on vahva usko siihen, että vaikka Raamatussa on paljon inhimillistä rosoisuutta, se on kokonaisuudessaan Jumalan vaikuttama teos ja siltä osin myös harmoninen kokonaisuus. Jumalan viisaus on niin paljon ihmisiä suurempi, että hänen näkökulmastaan on mahdollista, että yhtä aikaa ovat voimassa nämä lainalaisuudet:

Jumala on rakkaus: Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. (1. Joh. 4:7)

Myös VT:n käskyt ilmentävät Jumalan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: Onko millään muulla suurellakaan kansalla yhtä oikeudenmukaiset käskyt ja säädökset kuin tämä laki, jonka minä teille tänään annan? (5. Moos. 4:8 )

Jumalan käskyjen mukaan eläminen on rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan: Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. (1. Joh. 5:2-3)

Koska ajattelen, että rajujenkin Vanhan testamentin ohjeiden taustalla on rakastava Jumala, ongelmani onkin nyt pohtia, mikä on rakastavan ja oikeudenmukaisen Jumalan viesti tässä tilanteessa. Otan tähän kysymäsi kohdan paljon laajempana:

Henkirikoksia ja ruumiinvammoja koskevia lakeja

12. Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. 13. Mutta ellei hän tehnyt sitä tahallaan, vaan Jumala antoi sen tapahtua hänen kätensä kautta, hän voi paeta paikkaan, jonka minä osoitan. 14. Mutta jos joku tekee niin pahasti, että salakavalasti murhaa toisen ihmisen, hänet on minun alttarinikin äärestä haettava surmattavaksi. 15. Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. 16. Jos joku syyllistyy ihmisryöstöön, häntä rangaistakoon kuolemalla katsomatta siihen, myykö hän ryöstetyn vai löydetäänkö tämä hänen hallustaan. 17. Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla.

18. Jos joku riidellessään lyö toista kivellä tai lapiolla, niin että tämä joutuu vuoteenomaksi mutta ei kuole 19. vaan toipuu ja pystyy liikkumaan ulkosalla kepin varassa, niin lyöjää älköön rangaistako. Hänen tulee silti maksaa toiselle korvaus sairauden ajalta ja huolehtia hänen parantumisestaan. 20. Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. 21. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan. 22. Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. 23. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, 24. silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, 25. palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta. 26. Jos joku lyö orjaltaan tai orjattareltaan silmän sokeaksi, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi silmästä. 27. Jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi hampaasta. (2. Moos. 21:12-27)


Tästä katkelmasta voidaan tehdä monenlaisia havaintoja. Tässä muutamia poimintoja tahallisesti kärjistäen:
  • Isän ja äidin kiroamisesta langetetaan kuolemantuomio, mutta vahingossa jollekin toiselle ihmiselle tapahtuneesta kuolemantuottamuksesta ei.
  • Orjan rankaisemisesta aiheutunut kuolema (yli 3 päivän kuluttua) ei aiheuta toimenpiteitä, mutta rankaisemisen johdosta menetetyn hampaan vuoksi on annettava orjalle vapaus.
  • Ihmisryöstöstä tuomitaan kuolemaan, vaikka ryöstetty vapautuukin, mutta keskenmenon aiheuttamisesta sikiön kuolemasta riittää korvaukseksi aviomiehen vaatima summa.

Jos näitä vastakkainasetteluja mietitään länsimaissa elävän yksilön näkökulmasta, niin niissä ei ole mitään järkeä. Kuinka orjan hampaan menetyksestä annetaan isompia rangaistuksia kuin kuolemantuottamuksesta. Tai miksi isän ja äidin kiroaminen on kuolemantuomion arvoinen teko ja paljon pahemmin rangaistu kuin kuolemantuottamus tai keskenmenon aiheuttaminen.

Vanhan testamentin lakitekstien äärellä on hyvin tärkeä muistaa, millaiseen yhteiskuntaan Jumala on ne antanut. Yhteiskunnallisen järjestyksen tukipilareita oli vanhemman ihmisen - perheen vanhempien ja suvun vanhimpien - kunnioittaminen. Isän ja äidin kiroamisessa ei ole kyse uhmaikäisen tai murrosikäisen harkitsemattomista sanoista vaan ylipäätään vanhempien arvovallan kiistämisestä ja sitä kautta koko yhteiskunnallisen järjestyksen kyseenalaistamisesta. Lisäksi lapsilta saatu kunnioitus oli lopulta sosiaaliturva ja eläkejärjestelmä yhdessä.

Sama näkyy myös suhteessa isäntiin ja palvelijoihin / orjiin. Ensinnäkin on hyvä tietää, että tuon ajan orjuus on aivan muuta kuin mielikuvat Yhdysvaltojen orjuudesta. VT:n aikaan orjuus oli yksi sosiaaliturvan muoto, jolla köyhä ihminen saattoi välttää nälkäkuoleman. Arvostetut orjat saattoivat nousta perheen lasten rinnalle perinnönjakoonkin. Eivätkä VT:n kirjoitukset anna mitään oikeutta toimia mielivaltaisesti suhteessa orjiin ja palvelijoihin. Jumalan oman kansan täytyi osata elää laupeutta noudattaen.

Älkää luovuttako takaisin orjaa, joka on isäntänsä käsistä paennut teidän luoksenne. Hän saa jäädä asumaan keskuuteenne ja valita vapaasti asuinpaikkansa. Älkää käyttäkö hyväksenne hänen ahdinkoaan. (5. Moos. 23:16-17)

Otan tähän poimintoja tekstikatkelmasta, joka on otsikoitu kuvaavalla tavalla:

Inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tähdentäviä lakeja

6. Kukaan ei saa ottaa lainan pantiksi jauhinkiviä, ei edes päällimmäistä kiveä, sillä niiden varassa on toisen ihmisen henki. 7. Jos käy ilmi, että joku on ryöstänyt itselleen toisen israelilaisen ja tarjonnut häntä ostettavaksi tai myynyt hänet orjaksi, tekoon syyllistyneen on kuoltava. Hävittäkää paha keskuudestanne. ... 10. Jos lainaat toiselle panttia vastaan jotakin, älä mene hänen kotiinsa panttia hakemaan. 11. Jää ulkopuolelle odottamaan, että se, jolle lainaat, voi itse käydä hakemassa pantin. 12. Jos hän on varaton, et saa pitää hänen panttaamaansa viittaa hallussasi yli yön, 13. vaan sinun on palautettava viitta auringonlaskun aikaan, että hän voi kääriytyä siihen yöksi. Silloin hän siunaa sinua, ja Herra, sinun Jumalasi, katsoo sinut vanhurskaaksi.

14. Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. 15. Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa. Jos et maksa, hän huutaa avukseen Herraa ja sinä joudut syynalaiseksi. ... 17. Ette saa viedä muukalaiselta ettekä orvolta hänen oikeuksiaan. Älkää ottako leskeltä vaatetta lainan pantiksi. 18. Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä.

19. Jos viljasatoa korjatessanne unohdatte pellolle lyhteen, älkää palatko sitä hakemaan, vaan antakaa sen jäädä sinne muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Kun näin teette, Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa toimissanne. 20. Kun olette ravistaneet oliivit puistanne, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle. 21. Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata loput. 22. Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä. (5. Moos. 24:6-22)


Joskus törmään ajatukseen, että Vanha testamentti olisi kovin epäinhimillinen kirja. Itse ajattelen aivan toisin. Esimerkiksi tuo yllä oleva inhimillisyyttä korostavien lakien ketju on jotain sellaista, jota voitaisiin kuvata todellakin kristillisenä mielenlaatuna. Valitettavasti kristillistä tai Jumalan mielen mukaista mielenlaatua ei voida automaattisesti olettaa löytyvän kaikilta valittuun kansaan kuuluvilta. Siksi VT:ssä on paljon sen ajan yhteiskunnallisia lakeja, joissa asioita tarkkaillaan yhteiskunnan rajanvedon ja yhteisen hyvän näkökulmasta. Se näkyy siinä, että vanhempien kunnioittamisen rikkomisesta langetetaan ankarat rangaistukset. Kyse ei ole vain isä-poika - tai äiti-tytär -suhteen rakoilemisesta vaan myös yhteiskunnallisen järjestyksen säilyttämisestä.

Tuossa yhteiskunnassa ei ollut myöskään työntekijöiden tai työnantajien ammattiliittoja, jotka neuvottelupöytien ääressä ratkovat seuraavan työsopimuskauden ehtoja tai jotka lakoilla, työsuluilla, palkankorotuksilla tai työaikalaeilla luovat raameja, joissa on pysyttävä. Orjat ja palvelusväki olivat paljon enemmän siinä asemassa kuin palkkalaiset Suomessa muutama sukupolvi sitten. Oli oikeudenmukaisia isäntiä, joiden palveluksessa oli hyvä olla. Ja oli nurjia isäntiä, joiden palveluksessa oli todella kurja olla. Nykyisin rajoja on määritelty paljon tarkemmin, joten väärinkäytöksiä voi ratkoa vaikkapa oikeudessa. Tuolloin ei ollut sama tilanne. Silti palvelijan täytyi täyttää velvollisuutensa, joten isännällä täytyi olla oikeus vaatia ja rangaista jollain tavalla. Ja selvää oli, että isännällä ei ollut oikeutta tehdä ihan mitä vaan.

Kaikesta päätellen jumalalliseen viisauteen tuon yhteiskunnan kohdalla kuului se, että johonkin kohti oli vedettävä tasapainottava raja työnantajan vastuun ja työntekijän velvollisuuksien välille. Isäntää ei voitu vetää tuomiolle, jos kuolleen palvelijan omaiset alkavat väittää, että kaksi vuotta ruumiillisen kurituksen jälkeen tapahtunut kuolema olisi seurausta aikaisemmin tapahtuneesta rangaistuksesta. Eikä isäntä saanut omalta puoleltaan toimia mielivaltaisesti ja pahoinpidellä palvelijoitaan kuoliaaksi. Kummallakin osapuolella oli tällä tavoin suitset. Maallisia rangaistuksia ajatellen rajaksi olisi sen vuoksi määritelty kolme päivää.

Olen kirjoitellut jollain tapaa tätä aihetta sivuavia vastauksia. Jos haluat, vilkaise myös näitä kirjoituksiani:
Kristittyjen suhtautuminen VT:n outouksiin
Vanhan testamentin juju
Raamatun tulkitseminen
Orjuus Raamatussa
« Viimeksi muokattu: 17.02.2020 - klo:00:25 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin