Kirjoittaja Aihe: Kasvissyönti vastaan sekasyönti  (Luettu 525 kertaa)

Jenni Riihonen

  • Vieras
Kasvissyönti vastaan sekasyönti
« : 29.01.2018 - klo:21:03 »
Teen koulussa etiikan tutkielmaa ja aiheena on on kasvissyönti vastaan sekasyönti. Tarvitsisin tähän kristinuskon kannan.

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Kasvissyönti vastaan sekasyönti
« Vastaus #1 : 26.08.2018 - klo:15:34 »
Hei Jenni,

Esitelmäsi on mennyt jo aikaa sitten. Itseäni kovin hävettää, kuinka harvoin täällä keskustelufoorumilla ehdin nykyisin vierailla. Mutta etiikan esitelmät näyttävät olevan vakioaihe vuosittain, joten ehkä vastaukseni palvelee jotakuta seuraavien vuosien pakertajaa - tai muuten vain foorumilla vierailevaa asiasta kiinnostunutta.

Kasvissyönti, terveellisyys ja ympäristökysymykset ovat asiakokonaisuus, joka Raamatun tai kristillisen kirkon historian aikana ei ole ollut koskaan aikaisemmin esillä samalla tavalla kuin nykyään. Siksi kannanotot aihepiirin äärellä ovat uusia, eikä Raamatusta ole löydettävissä juuri sellaista kysymyksenasettelua, joka meitä historian tässä hetkessä puhuttelisi ja kiinnostaisi kovasti.

Raamatussa on pari kohtaa, jossa vertaillaan kasvissyöntiä ja lihansyöntiä, mutta niissä ei ole alkuunkaan kyse tehotuotannon tai terveellisyyden näkökulmista eikä edes eettisyydestä. Kaikki kiertyy hengellisyyden ja epäjumalanpalveluksen ympärille. Uuden testamentin aikaisessa Rooman valtakunnassa kaikki liha oli käytännössä teurastettu epäjumalien temppelissä uhrina ennen kuin se tuotiin lihakauppoihin myytäväksi. Sen vuoksi kristityt ja erityisesti juutalaistaustaiset kristityt olivat huolissaan siitä, onko hengellisesti oikein syödä epäjumalille uhrattua lihaa. Siihen kysymykseen annetaan hyvin selkeitä vastauksia:

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. (Room. 14:1-3)

Tässä kohdassa on siis kyse epäjumalille uhratusta lihasta - ei lihansyönnistä ylipäätään. Tuota uhrilihan syömistä koskevia juttuja olen sivunnut mm. näissä ketjuissa: Veriruoat ja Ehdonvallanasiat.

Yksi kasvissyöntiin liittyvä kohta löytyy, jossa edelleen tärkeimpänä pointtina on juutalaisten nuorukaisten halu välttää epäjumalille uhratusta lihasta saastumista, mutta siinä on sivulauseissa mainittu myös terveydellisiä näkökulmia.

Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: "Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle." Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: "Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet." Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa. Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. (Dan. 1:8-16)

Danielin ja hänen ystäviensä tapauksessa koitui jopa terveydelliseksi siunaukseksi, kun he pysyivät erossa epäjumalille uhratusta lihasta ja juutalaisten puhtaussäädösten vastaisista ruuista. Tämä ei kuitenkaan toimi millään tavalla suoraan siirrettynä esimerkiksi suomalaiseen ympäristöön ja kristinuskoon. Kertomuksen opetus on siunauksessa, joka koitui juutalaisille annettujen käskyjen noudattamisesta, ei niistä kasviksista itsestään.

Ainoat raamatunkohdat, jotka mielestäni antavat meille ratkaisevia ohjeita ruokavalion suhteen, löytyvät luomiskertomuksesta ja vedenpaisumuskertomuksesta. Paratiisissa oli kaikki täydellisesti. Siellä varmuudella pärjättiin pelkällä kasvisruualla.

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. (1. Moos. 1:29-30)

Paratiisista karkoittamisen ja vedenpaisumuksen jälkeen ohjetta laajennettiin.

Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. (1. Moos. 9:3)

Lähtökohtaisesti Jumala ei ole siis kieltänyt lihansyöntiä. Päinvastoin Raamatussa monin tavoin runsaat pöydät ovat yksi monista Jumalan siunauksen ilmenemisen muodoista. Hyvin tärkeää on kuitenkin huomata, että lihaa ei syöty siihen aikaan missään tapauksessa samassa mittakaavassa kuin nykyään. Keskimääräiselle kansalaiselle liha oli juhlaruoka ja harvinaisempi herkku. Nykyään lihansyönti on saavuttanut aivan eri kertaluokan kuin silloin. Kasviksia syödään epäterveellisen vähän, lihaa syödään epäterveellisen paljon ja kysymykset lihantuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä ovat nousseet pintaan. Loppujen lopuksi kysymys kasvissyönnin ja lihansyönnin valinnoista palautuu aivan ensimmäisiin ihmisille annettuihin ohjeisiin.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:28)

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)


Jumala on antanut ihmiselle viisauden. Sitä viisautta voi käyttää ihmisen ja luomakunnan parhaaksi tai vahingoksi. Eikä ole kovin vaikea huomata, että monella tapaa ihminen on kyllä täyttänyt maan, ottanut sen haltuunsa ja tehoviljellyt. Mutta varjeleminen on jäänyt huomattavan vähälle. Luontoa ei olla osattu varjella eikä myöskään ihmisen terveyttä.

Opillisesti lihansyönnin ja kasvissyönnin suhteen voidaan sanoa vain se, mitä Jeesuskin sanoi: "Kaikki ruoka on puhdasta ja sallittua". Mutta kun otetaan mukaan ihmisen tehtävä varjella luomakuntaa - ihmiskunta mukaan lukien - sitä tehtävää ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Kelpo kristitty nauttii siis kaikesta Jumalan sallimasta hyvästä, mutta hoitaa myös tehtäväänsä luomakunnan parhaaksi.
Marko Sagulin