Kirjoittaja Aihe: Anteeksianto  (Luettu 560 kertaa)

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Anteeksianto
« : 19.09.2016 - klo:00:10 »
Jonkin salaisuudeksi jääneen teknisen ongelman vuoksi nimimerkin "AnonyymiSyntiäPoteva" alkuperäinen kysymys ei näy muille kuin Foorumin ylläpitäjille. Siksi kysymys erillisenä lainauksena tähän alkuun. Marko

Lainaus
Olen siis 13 vuotta, ja olen langennut yhä uudestaan itsetyydytyksen syntiin. Joka kerta kun olen langennut, mietteeni ovat olleet sekalaiset. Olen siis osittain tahallani masturboinut, ja osittain langennut. Olen muutaman kerran jopa rukoillut sen puolesta, että löytäisin tien mielenrauhaan. En ole kertonut vanhemmille, koska äitini kertoi, että kaikki synnit saa anteeksi, mitä kuluneena päivänä on tehnyt, eikä niitä tarvitse kertoa erikseen, mutta jos jokin painaa kovasti, niin voi kertoa. Haluan kuitenkin pysyä uskovana.

Siksi kysynkin, saako anteeksi, jos on tehnyt jatkuvasti tahallaan syntiä, mutta katuu jokaisen kerran jälkeen.

Olen onnistunut olemaan pitkään vapaalla mielellä, mutta viime päivinä tämä itsetyydytyksen synti on taas tullut elämääni.

Haluaisin vain päästä elämään ilman tahallista syntiä ja päästä maallisen elämän lopuksi taivaan kotiin.

Toivon pikaista vastausta. :)


Hei AnonyymiSyntiäPoteva!

Tiedän kokemuksesta, kuinka kauhea tunne se on, jos luulee olevansa Jumalan anteeksiannon ulkopuolella. Kristityn epätoivo on paholaiselle hyvin mieluinen olotila, ja siksi hän haluaa herättää syytöksiä kristityn sydämessä.

     Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan,
     joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi
     Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä. (Sak. 3:1)


Saatana on oikeassa siinä, että ihminen on syntinen. Siksi hän yrittää saada ihmisenkin keskittymään vain siihen syntiin, jotta armo unohtuisi.

     Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala
     - mutta hän julistaa vanhurskaaksi!
     Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus
     - mutta hän on kuollut meidän tähtemme,
     ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista,
     hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee
     meidän puolestamme! ... Olen varma siitä,
     ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit,
     eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä
     mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,
     ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi
     erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on
     tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
     Herrassamme. (Room. 8:33-34, 38-39)


Jeesuksen ansiosta Saatana on menettänyt oikeutensa syyttää kristittyjä, vaikka nämä olisivat langenneet kuinka karkeisiin synteihin tahansa.

     Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
     - Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus
     ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty
     alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme
     päivin ja öin. (Ilm. 12:10)


Jeesuksen turvautuvalle oikeudenkäynti Jumalan kanssa on armon julistamista.

     Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra.
     - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat
     valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,
     ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. (Jes. 1:18)


Toivon, että olet nämä asiat nuoresta iästäsi huolimatta ymmärtänyt hyvin syvästi.

Olet kuitenkin törmännyt siihen kysymykseen, joka on täysin oikea ja looginen: Entäpä, jos tekee syntiä jatkuvasti ja välillä aivan tahallaan? Kuinka on mahdollista saada silloin anteeksi? Koskeeko Jumalan anteeksianto vain tahattomia lipsahduksia?

Ainakin Raamatussa on kerrottuna esimerkkejä siitä, kuinka Jumala on antanut anteeksi hyvin karkeita ja täysin tahallisia syntejä. 2. Samuelinkirjan luvuissa 11-12 on kerrottu Daavidista ja Batsebasta. Daavid oli hurskas kuningas, mutta siitä huolimatta hän lankesi tekemään aviorikoksen, jonka seurauksena yhden hänen urhoollisimman soturinsa Urian vaimo tuli raskaaksi. Daavid oli ihastunut kyseiseen naiseen, ja lähetti palvelijansa hakemaan tätä luokseen. Sinä aikana hän varmasti on ehtinyt miettiä sitä, onko hän tekemässä oikein. Siitä huolimatta hän teki niin.

Tämän jälkeen rikos jatkui. Kuultuaan, että nainen tuli raskaaksi, hän yritti ensin juonella peittää tilanteen. Hän kutsui Urian taistelusta kotiin olettaen, että tämä menisi vaimonsa luo yöksi. Mutta tämä jäi kuninkaanlinnan portin pieleen nukkumaan, koska halusi kunnioittaa taistelussa olevia ystäviään. Niinpä Daavid seuraavana iltana juotti Urian humalaan, jotta tämä sitten menisi vaimonsa luo, ja raskaus saataisiin tämän sotilaan nimiin. Mutta näin ei käynyt. Lopulta Daavid lähetti Urian takaisin sotaan. Mukanaan hän kantoi tietämättään omaa kuolemantuomiotaan. Urialla oli mukanaan kirjeen sotapäällikölle, jonka oli määrä laittaa Uria kiivaimpaan taisteluun, ja sitten jättää tämä yksin. Daavid teki siis murhan peittääkseen aviorikoksen. Kaiken hän teki tietäen ja harkiten. Suorastaan juonitellen.

Daavid sai tahalliset syntinsä anteeksi, vaikka joutuikin maksamaan niistä aika kovan hinnan.

Pietari puolestaan kysyi kerran Jeesukselta, kuinka monta kertaa on annettava anteeksi lähimmäiselle, vaikka tämä tekisi toistuvasti saman synnin häntä vastaan. Jeesuksen vastaus antaa ymmärtää, että ylärajaa ei ole. Aina on annettava anteeksi. Jumala itse toimii samoin.

     Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra,
     jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan,
     niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle
     anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
     "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa",
     vastasi Jeesus. (Matt. 18:21-22)


Sinun ei tarvitse siis ollenkaan pelätä, että olisit kadotuksen lapsi, jos kerran uskot Jeesukseen. Kaikessa elämässäsi sinun kuuluu karttaa syntiä, koska se on Jumalan tahto, ja se koituu myös sinun itsesi ja sinun lähimmäistesi parhaaksi. Jeesuksen armo on kuitenkin aina suurempi kuin Jeesukseen uskovan ihmisen syntisyys.

     Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi
     suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi,
     siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Room. 5:20)


Varsinainen kysymyksesi kuului: "Saako anteeksi, jos on tehnyt jatkuvasti tahallaan syntiä, mutta katuu jokaisen kerran jälkeen?" Siihen vastaan kaiken edellä kirjoittamani johdosta lyhyesti: Kyllä saa.

Kysymyksesi taustalla on kuitenkin sellaisia asioita, että suosittelen sinua tutustumaan myös seuraaviin tämän palstan viestiketjuihin:

1. Onko itsetyydytys syntiä? - viestiketjussa pohdin sitä, millä tavalla uskovan ihmisen kuuluisi itsetyydytykseen suhtautua.
2. Pyhän Hengen pilkka - ketju käsittelee tahallisia ja anteeksiantamattomia syntejä.
3. Syntinen - otsikon alla on vastauksia uskovan ihmisen syntisyydestä.
4. Uskosta luopuminen - aiheesta löydät ajatuksia siitä, miten uskova ihminen voi liukua epäuskoon.
« Viimeksi muokattu: 04.10.2016 - klo:13:05 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin