Kirjoittaja Aihe: Uskominen kirkon ulkopuolella  (Luettu 9629 kertaa)

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Uskominen kirkon ulkopuolella
« : 14.06.2006 - klo:14:35 »

HUOM! Runsaan keskustelun vuoksi siirsin aiheen Nettipapin palstalta Pohdintapalstalle.
Terveisin Marko




Elikkäs tilanne ois tämä: Mulla on yks kaveri, joka uskoo vähän omalla tavallaan... Toisinaan se sanoo et ei usko, koska Jumala ei oo tehny mitään sen hyväksi ja toisinaan se sanoo uskovansa Jumalaan (ja kai Jeesukseenkin) muttei siihen että on taivas ja helvetti... Se uskoo et on jonkinlainen välipaikka missä sielu on ja kun ruumis on hajonnut kokonaan, sielu pääsee uuteen ihmiseen eli johonkin vauvaan, joka syntyy (jotenkin noin se kai meni)... Myöskään sen kokemukset seurakunnan työntekijöistä ei oo kovin hyviä, joten se ei ikinä kysyis mitään itte papilta tai miltään muultakaan... "Äitikin kysyi jotain niiltä ja odotti vastausta, mutta ne vaan oli eikä ne osannu vastata mitään" on yks kommentti seurakunnan työntekijöistä... Niinpä oon yrittäny vajavaisilla tiedoillani ja taidoillani selittää sille luterilaisen uskon asioita ja musta tuntuu että ne kiinnostaa sitä, ainakin jossain määrin, ja se tekeekin välillä ihan fiksuja ja osuvia kysymyksiä... Viimeisin sellainen lausahdus, johon kantaani en usko osanneeni selittää niin että tää kaveri sen tajus oikeen, oli "Kyllä mun mielestä kirkkoon kuulumatonkin voi uskoa Jumalaan" (ja tarkoitti että päästä myös taivaaseen, mut ku kaveri ei usko taivaaseen...) Mulle on kuitenkin opetettu, että kasteen puuttuminen ei estä taivaaseen pääsyä, mutta kasteen halveksiminen kylläkin, tai näin oon käsittäny ainaskin opetuksista... Toisaalta toi on taas aika pahasti ristiriidassa ajatuksen "pelkkä usko riittää" kanssa...

Eli jos kukaan saa tosta ylläolevasta mitään selkoo vois yrittää selittää mitä mun pitäis ajatella (luterilaisen opin mukaan) uskomisesta kirkon ulkopuolella ... voisin vähän tarkistella ajatuksiani asiasta ... ja miten voisin selittää tota asiaa kaverille jolla on tollaset lähtökohdat uskon asioille ...

Joo, jos vaikka Marko vastailis kun tulee leireilemästä/kun ehtii... ei tällä mikään kiire oo.. ja tietenkin mielellään saavat muutkin kommentoida... :)
« Viimeksi muokattu: 31.07.2006 - klo:19:29 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #1 : 14.06.2006 - klo:15:29 »
Ymmärsin asiasi kyllä. Pelkään vaan että vastausta tässä on hankala muodostaa lyhyesti ja kattavasti koska jokin selvennys yhdessä kohtaa muodostaa helposti uusia kysymyksiä.
Tuo oppirakennelma mistä ystäväs puhui muistuttaa omalla laillaan liberaalia teologiaa toisaalta taas ei ollenkaan. Ilmeisemmin ystäväsi kuten tekstistä saattaa päätellä on epävarma omissa mielipiteissään. Haluaa uskoa jumalaan ja Jeesukseen ja näihin mutta se aiheuttaa sydämmeessään eräänlaisen lihan torjunnan. Toisaalta taas haluaa uskoa ehkäpä eräänlaiseen gnostilaisuudelta muistuttavaan satanismiin joka painottaa esim että kun et voi vastustaa himojas elä kaikki tunteet täysillä. Melko hyvin hänen uskonsa ja ajatuksensa sais muutamalla täsmäkysymyksellä selville. Sitten vain niihin tulis vastata. Muuten voi näet helposti selittää asian sivusta.
Huomattavaa on kuitenkin ,että nyt hän on sangen vastaanottavainen mutta ei kauaa jos joku jossain ei hänelle asioita selosta kunnolla ja ymmärrettävästi. Ei "kaanaankieleelä". Vaan vastaa kuin ihmiselle väheksymättä tai antamatta tunnetta ,että nyt puhun jotenkin ylhäältä päin.
Laajan alueen otit esiin kylläkin.
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #2 : 14.06.2006 - klo:18:44 »
joo, oot ihan oikeessa ettei tää kaveri oikeen tiedä mitä uskoo ja se mitä se sanoo uskovansa vaihtelee... Ja toi loppu että selittää niinkun ihminen ihmiselle niin just niin oon ainakin yrittänyt tehdä, sillä en oikeen itsekään oo aina perillä miten jokin asia "oikeesti" menee... Mutta en edes usko et se kaveri vois "kattoo ylöspäin" mua, kun ollaan oltu niin kauan kavereita...
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #3 : 14.06.2006 - klo:18:57 »
Hyvä niin. Koskaan toiselle ei saa tulla tunnetta, että toi on olevinaan/tietävinään mua paremmin. Sanoo sitä ja tätä mutta pätkääkään ei selitä miksi väittää noin. Se ei kaikille riitä paitsi ellei jo todella tunne toista niin että voi uskoa sen.

Siksihän meillä on erilaisia armoituksia ,että jokainen voi käyttää saamiaan taitoja hyväksi. En itsekään saa kaikkia kuuntelemaan en sitten millään. Eivät jaksa mua oikeen. Itse en jaksa kaikkia. Joillekin taas onnistun jos tilaisuus tulee selittämään asiaa oikein mallikkaasti. Mutta toden sanoakseni voidakseen jonkun auttaa täällä ystävääs auttaisi tietää täsmälleen hänen omin sanoin mikä on ongelmansa asiassa omasta mielestään.

Tollasiin tapauksiin oon näet useemminkin törmännyt.
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #4 : 14.06.2006 - klo:21:55 »
Auttaishan se varmasti, mut kun tää kaveri on tosi hiljanen vieraiden ihmisten seurassa eikä varmasti rupeis selittää varsinkaan mitään uskonjuttuja kellekään (paitsi mulle ja perheelleen), kun ei oikeen tiedä mitä niistä ajattelis...
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

martha

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 14
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #5 : 18.06.2006 - klo:17:54 »
Sen verran haluisin lusikkaani soppaan pistää, että tunnen ainakin joitain kristittyjä uskovia, jotka on ev.lut. kirkosta eronnu, koska ei oo tuntenu sen enää pysyvän Raamatun sanassa. Silti vaikka ne ei kuulukaan kirkkoon, ne uskoo Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan etc. Mut hankalahan tollanenkin tilanne on...Tosin täytyy myöntää ihan suoraan, että jos täällä meiän kirkko alkaa hyväksyyn homoliittoja ja siunaan niitä sekä hyväksyyn muitakin Raamatun vastasia asioita, niin kyllä määkin siinä vaiheessa kaks kertaa mietin, kannatanko sellasta kirkkoo, jonka päätöksiä en voi millään tavalla tukee. Kirkkoon en usko, vaan Jeesukseen. Mut kuten sanoin, hankala homma...Eip muuta tällä kertaa. Koita Suvi jaksaa vaan vastailla ja ottaa selvää, teet äärettömän tärkeetä hommaa:)
joku Vanhasen Martta

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #6 : 18.06.2006 - klo:20:29 »

Tervehdys, Suvi!

Vanha, ilmeisesti keskiaikainen sanonta kuuluu: ”Extra ecclesiam nulla salus” eli suomeksi: ”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.” Tämä ei pidä paikkaansa, jos kirkolla tarkoitetaan jotain kristittyä kirkkokuntaa. Mikään kristillinen suuntaus tai herätysliike ei voi sanoa, että vain heidän joukossaan pelastutaan. Mutta sanonta pitää paikkansa, jos kirkolla – tai seurakunnalla, niin kuin ecclesiam voidaan myös kääntää – tarkoitetaan yhtä ainoaa Kristukseen uskovien seurakuntaa.

Heprealaiskirjeen 10 luvussa puhutaan siitä, miten käy niille, jotka jättävät seurakunnan ja tekevät tahallaan syntiä.

     Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin
     muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä
     enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Jos me näet
     teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet
     tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
     Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee
     Jumalaa uhmaavat. (Hepr. 10:25-27)


On erittäin tärkeä huomata, että tämä raamatunkohta ei tarkoita esimerkiksi tilannetta, jossa sinä huomaat tehneesi väärin, vaikka tiesit, ettei niin saa tehdä. Jos kohta tarkoittaisi sitä, niin kukaan ihminen ei koskaan pelastuisi. Luvun jatko kertoo tarkemmin lisää:

     Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan;
     siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon
     ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee
     jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet
     itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:28-29)


Ja sama opetus jatkuu edelleen. En lainaa koko luvun loppua. Viimeinen jae kuitenkin tiivistää ydinajatuksen:

     Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä,
     jotka uskovat ja pelastavat sielunsa. (Hepr. 10:39)


Joka luopuu Kristuksen seurakunnasta, eli uskosta Kristukseen, joutuu kadotukseen. Kristukseen uskovien yhteisöön kuuluvien lisäksi kukaan muu ei pelastu. Tähän Kristuksen seurakuntaan kuuluu katolilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, presbyteerejä, anglikaaneja, babtisteja ja monien muiden kirkkojen – jopa luterilaisten – jäseniä. Mutta kaikissa noissa kirkoissa on myös monia, jotka eivät pelastu. Pelkkä kirkkokuntaan kuuluminen ei pelasta ketään. Vain Kristuksen maailmanlaajaan seurakuntaan kuuluminen pelastaa. Ja siihen voi kuulua vain uskomalla Kristukseen.

No tämä oli helppo osuus kysymyksestäsi...

Vaikeus on siinä, että meillä on usein huoli ystävistämme, jotka eivät halua kuulua kirkkoon. Minulla on ystäviä, jotka miettivät eroamista kirkosta siitä syystä, jonka Martha mainitsi. Eli heidän mielestään kirkko on liian lepsu ja on luopunut Jumalan sanan opetuksista. Eikä se kaikilta osin olekaan ihan perätön syytös. Mutta toisaalta koskaan kukaan ei voi löytää kirkkoa, joka olisi virheetön. Samalla tavalla kuin ihmiset ovat syntisiä, myös kirkot ja niiden elämä sisältää paljon vääriä asioita. Ja siksi koskaan ei löydy kirkkokuntaa, joka miellyttäisi kaikkia – eikä koskaan löydy kirkkokuntaan, jonka kaikki asiat miellyttäisivät edes yhtä jäsentä. Jos tämä ei ole jo sanonta, niin tehdään sellainen: ”Jos perustat mielestäsi täysin oikeaoppisen kirkon, kuulut siihen lopulta yksin.” Näistä ystävistäni en ole huolissani. He uskovat lujasti Raamatun Jumalaan, eivätkä he edes ole vielä tosissaan eroamassa tai varsinkaan perustamassa mitään omaa kirkkoa.

Mutta jos joku eroaa kirkosta (mistä tahansa) siksi, ettei hänen mielestään ole olemassa yhtään oikeaa kirkkoa, niin sellaisista olen huolissani. Jos suoraan sanon, mitä ajattelen, niin tällaiset ihmiset käyttävät lausetta ”kyllä ilman kirkkoakin voi uskoa” hyvänä tekosyynä, ettei tarvitsisi uskoa mihinkään. On tosi helppo tehdä itsestään Jumala, joka päättää. Jumala on silloin loppujen lopuksi vain peruste, joka laitetaan seisomaan omien mielipiteiden turvaksi. Jos ei halua uskoa niin kuin Raamattu sanoo, niin on helppo todeta, että kyllä minä voin uskoa ilmankin. Iso osa suomalaisista vastaa gallupeissa, että he uskovat Jumalaan, mutta eivät niin kuin Raamattu sanoo. Mitä sellainen usko on? Ei ainakaan uskoa siihen, että Jumala on kaikkivaltias hallitsija ja ainoa Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa. Tämäkin ystäväsi sanoo, ettei usko Jumalaan, koska Jumala ei ole tehnyt mitään hänen hyväkseen. Raamattu on pullollaan asioita, joita Jumala on tehnyt ihmisten hyväksi. Ystäväsi ei siis pidä Jumalaa Jumalana, itsensä herrana, vaan ikään kuin odottaa ja katsoo, kelpaako Jumala hänen palvelijakseen. (Aika tylysti sanottu, mutta olen tyly mies.  >:( )

Luterilaisen kirkkokunnan ulkopuolella voi uskoa niin, että pelastuu. Mutta ne, jotka ovat eronneet kirkosta, käytännössä uskovat harvoin Raamatun Jumalaan. (Tämäkin ystäväsi näyttää kuvauksesi mukaan uskovan sielunvaellukseen, mikä on vahvasti Raamatun opetuksen vastaista.) He ovat itse kehittäneet itselleen mielikuvan siitä, millainen Jumala on. Jotkut sanovat Raamattua mielikuvituksen tuotteeksi. Vaikka se olisi täydellistä mielikuvitusta, niin se on silti paljon useamman ihmisen yhteistä mielikuvitusta kuin jonkun yksittäisen ihmisen oma mielikuvitus. Minusta oman mielikuvituksen tuote on aika epäluotettava Jumala... Jos Jumala on olemassa, niin kuin suurin osa kirkkoon kuulumattomistakin ajattelee, niin outoa olisi, että Hän ei olisi koskaan kertonut itsestään mitään. Ja vielä oudompaa olisi, että Jumala olisi piilotellut itseään tuhansia vuosia, mutta nyt juuri sen ainoan ”kapinallisen” arvaus sattuisi oikeaan. Usko ei ole sitä, että luodaan oma mielikuva Jumalasta. Usko on sitä, että yritetään ottaa selvää, millainen Jumala on.

Käytännössä ihminen tarvitsee ympärilleen yhteisön, jonka jäsenet opettavat, tukevat ja rohkaisevat toinen toistaan uskomaan siihen, mitä Jumala on ilmoittanut itsestään Raamatussa. Kirkko on parhaimmillaan sellainen yhteisö. Toivottavasti meistä jokainen on rakentamassa sellaista kirkkoa koko Kristuksen maailman laajan kirkon parhaaksi.

... voi räkä !  :P Tulipa todella amerikkalaisen elokuvan dramaattista lopetusta tavoitteleva päätöskommentti ... Anteeksi tämä tahaton komiikka. Yök. Mutta jätän sen silti tähän. On siinä asiaakin, vaikka se onkin noin ällöissä kuorissa... Saisikohan siihen vielä liitettyä jonkun tunnelmallisen musiikin, joka alkaisi soida, kun lukija aloittaa tuon viimeisen kappaleen ... Jos onnistuu Rami, niin pistä sellainen mukaan.


Ps. kastetta koskevaan kysymykseesi vastaan sakramenteista avatun aiheen lomassa, kunhan pääsen siihen käsiksi...
Marko Sagulin

Roman

  • Vieras
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #7 : 18.06.2006 - klo:21:15 »
Onko tuo nyt mikään ihme, että tuo kaveri noin ajattelee, kun kerran toitotetaan ikuisesta kidutuksesta jos ei kuulu Jumalan valitsemaan joukkoon. Eli käytännössä pakotetaan ajattelemaan kuten Raamatussa lukee vaikka sen kokisikin vääräksi. Lapsille (varsinkin luterilaisuudessa!) ei anneta minkäänlaista valinnan mahdollisuutta, vaan opetetaan, että tässä nyt on nämä vaihtoehdot, ole ikuisesti kidutettavana tai muokkaudu tähän muottiin, vaikka se onkin Jumala joka ne omansa valitsee, eli et edes välttämättä kuulu niihin. Tuo jos mikä on omiaan tuomaan omat tuskansa, ja sitten paniikissa luodaan jumalakuva. No, sittenpähän, jos on sellaisen luonut, ei tarvitse mennä valehtelemaan kun on pakko noin 15 ikävuoden paikkeilla mennä tunnustamaan jumalauskonsa.

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #8 : 19.06.2006 - klo:18:05 »
Kiitos kaikille kommentoinnista! Noista viesteistä on ollu tosi paljon apua omien(kin) ajatusten selvittämiseen... Marko varsinkin selitti erään asian (kylläkin tuolla sakramentti puolella, mutta tänne viitaten), jota olen miettinyt noin miljoona kertaa.. Niin ja Marko kyllähän minä sen tiesin ettei tämä kaveri usko niinkuin minä ja todennäköisesti myös tosi moni muu tämän foorumin ihmisistä (eli siis luterilaisittain). Ideahan olikin että miten saisin kyseiselle henkilölle selitettyä, että miten luterilaiset uskoo ko. asiasta. Tosin sain kyllä tähänkin ihan hyvän vastauksen.
...en tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta toivon, että hän voisi joskus ns. kääntyä luterilaisen uskon pariin, jos saisin tarpeeksi hänelle selitettyä miten asioita ajatellan luterilaisittain, sillä toisinaan, kun jotain asiaa sille se tuntuu ymmärtävän ja ajattelevan, et toihan on ihan selkeetä ja noinkin voi ajatella. ...tosin, jos niin käy, uskon että se johtuu enemmänkin siitä että Jumala on kuullu mun rukoukset ja että se kuuluu Jumalan suureen suunnitelmaan ... mut on kiva ajatella että siihen vois itsekin vaikuttaa... ;)
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Tiitu

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 34
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #9 : 19.06.2006 - klo:21:06 »
Minäkin sekaannun vielä keskusteluun. Olen nimittäin menneen kevään ajan pohtinut, onko luterilainen srk se, johon haluan kuulua. Juuri niistä marthan mainitsemista syistä johtuen. Sain nimittäin itseni kiinni siitä, että arvostelen "selän takana" ev.lut. kirkkomme kantaa milloin mihinkin. Välillä tuntuu ylivoimaiselta olla sellaisen seurakunnan jäsen, jota en todellisuudessa kunnioita. Aika kaksinaamaistakin oikeastaan hymyillä kauniisti saarnasta kiitellen ja ajatella mielessään, että metsään menee...

Mutta sitten päästään siihen kastekysymykseen. Lapsenahan minutkin on kastettu ja mietinkin nyt (vasta aikuisena uskoon tulleena), että onko väärin mennä toistamiseen kasteelle. Vastaa sinä nettiMarko tähänkin tuon sakramenttikeskustelun yhteydessä vaikka... Toisaalta muuten olisi mahdotonta vaihtaa seurakuntaakaan, kun vaihtoehtonani olisi todennäköisesti vapaakirkko.

p.s. "Ja siksi koskaan ei löydy kirkkokuntaa, joka miellyttäisi kaikkia – eikä koskaan löydy kirkkokuntaan, jonka kaikki asiat miellyttäisivät edes yhtä jäsentä." Se oli hyvä kommentti, jäänpä miettimään sitä.
"Huomisesta en mä tiedä. Esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää."

Tuomas

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 260
  • Terrve!
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #10 : 20.06.2006 - klo:01:31 »
Tähän aiheeseen liittyen löysin sivuston joka kritisoi kristinuskoa. Sanokaa mielipiteitänne asiasta. :) http://www.pisama.net/oikeusjatotuus/kritiikkia.html
Terrve!

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #11 : 20.06.2006 - klo:13:30 »

Vastaus Tuomakselle:

Kyseisen tekstin kirjoittaja on joko äärimmäisen turhautunut tai pettynyt kirkkoon, mikä näkyy karkeina yleistyksinä ja suoranaisina virheinä kristinuskosta ja yleisestä kristinuskon opettamisesta. Lähes jokaisen lauseen kohdalla voi sanoa, että varmaan sellaista on tapahtunut, mutta se ei ole missään tapauksessa yleinen linja. Lisäksi hän sortuu ajattelemaan kovin yksipuolisesti maailmankuvan muodostumisesta. Jos lapsi kristinuskoon kasvaessaan ei saa valita, mihin hän uskoo, ei hän voi tehdä sitä esimerkiksi ateismiin kasvaessaankaan. Jokainen kasvaa johonkin elämänkatsomukseen. Ja ensimmäisen 15 ikävuoden aikana kasvu tapahtuu täysin ulkoisen ympärisön antaman mallin mukaan. Kukaan ei valitse elämänkatsomustaan aivan tyhjästä. Edes ns. itsenäisesti ajattelevat ihmiset eivät useimmiten ajattele itsenäisesti, vaan valitsevat tarjolla olevista malleista sen, mikä itseä miellyttää. Sitä vain sanotaan itsenäiseksi ajatteluksi. Siksi minä en häpeä opettaa kristinuskoa rohkeasti myös pienille lapsille. Kun he oppivat kristinuskon elämänkatsomuksekseen, heidän on vanhempana helppo verrata sitä muihin maailmankatsomuksiin ja vaihtaa, jos niin haluavat. Tilanne on vähän niin kuin kielten opiskelussa: Jos et hallitse omaa äidinkieltäsi, on muiden kielten opiskelu tosi hankalaa.

Eikä kristinuskon malli ole ollenkaan huono. Kirjoittaja nostaa esille todella klassisia esimerkkejä siitä, kuinka kristityt tekevät väärin. Mutta hänen logiikkansa on sama, jos ylinopeuksien takia autot pitäisi poistaa tai poliisin tekemän rikoksen vuoksi poliisilaitos pitäisi lakkauttaa. Kristinusko ei opeta tekemään väärin, joten jos kirkon valtaa pitävät henkilöt ovat historian saatossa tehneet väärin, ei se osoita, että kristinusko on väärässä.

Yhdessä asiassa hän kyllä osui oikeaan: "Kristinusko on heikon tai pakotetun ihmisen valinta". Joka pärjää maailmassa ilman Jumalaa, ei tarvitse kristinuskoa. Minä uskon Jeesukseen, koska koen itseni heikoksi ja syntiseksi, enkä pärjää Jumalan edessä yksinäni.
Marko Sagulin

Tomi

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 8
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #12 : 26.06.2006 - klo:11:27 »
Niin, kyllähän sitä uskoa voi - kyse on vain siitä, mikä on uskon sisältö. Surullista on, että uuden ajan yksilökeskeisyys ruokkii sellaista ajattelua, että itse voi määritellä oman Jumalansa ja mikä on oikein. Ihminen ei kuitenkaan itsestään käsin voi Jumalaa tavoittaa kristinuskon tarkoittamassa mielessä. Siihen tarvitaan aina Kristusta, joka toimii julistetun ja kirjoitetun Jumalan sanan kautta Pyhässä Hengessä. Kristillisessä kasteessa liitetään tietyn konkreettisen, näkyvän kirkon eli Herran omien joukkoon ja lapselle lahjoitetaan Kristuksen läsnäolon myötä oma usko, jota tulisi toki kasteopetuksen myötä vaalia, jotta se saisi kasvaa. Ehtoollinen ruokkii tätä yhteyttä eli uskoa Kristukseen. Jotkut tulevat tietoiseksi tästä uskosta ja sen merkityksestä vasta myöhemmällä iällä, mutta jos he ovat kastettuja, kyse on vain paluusta kasteeseen Jumalan armotekona. Uudestikastaminen on tämän Jumalan teon halveksimista. Täydellistä yhteisöä ei maan päältä löydy ja ihminen on tarkoitettu elämään suhteessa toisiin ihmisiin. Kristinusko ei ole mitään yksityisajattelua vaan kolmiyhteiseen Jumalaan turvaamista omana persoonanaan sellaisena kuin on - osana kristittyjen perheväkeä. Vaikka klassisen kristinuskon mukaan kirkko eli Herran omien joukko on se, joka pelastuu, rajojen vetäminen on toki taivaallisen Isän käsissä. Toivon mukaan jokainen voisi olla armollinen myös kristittyjä veljiään ja sisariaan kohtaan ja nähdä oman kotikirkkonsa tosi kirkkona, osana Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa, uskoan, toivon ja rakkauden yhteisönä.

Roman

  • Vieras
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #13 : 26.06.2006 - klo:17:14 »
Hyvä Dialektikko, vastasit toisessa ketjussa esittämääni kysymykseen ja yleisiin pohdintoihini tässä mainiosti. Kyseessä on siis juupas/eipäs väittelyä ja lopulliset erot uskontojen välillä ovat pienet, kun ei lasketa oppirakennelmien ja uskonharjoittamisen erilaisuutta. Kokemukset ovat silti samoja, toiset näkevät näkyjä ja ihmetekoja, toiset ovat tyytyväisiä, ja toiset pettyvät, kun näkevät, mitä se uskonto todella on.

Valitettavasti kristinuskossa ei useasti toimi rakkaussysteemit (ynnä muut asiat), joten se tekee kyseisestä uskonnosta aika turhan. Nämä "rakkauden yhteisöt" kun tuppaavat olemaan pelkkiä kaveripiirejä ja tietynlaisten ihmisten kuppikuntia. Ei mikään ihme, että esimerkiksi islam valtaa alaa, kun siinä vielä useasti muistetaan yhteisöllisyyden merkitys. Näin vuosien kokemuksella voin todeta, että suuri osa muista uskonnoista hoitaa rakkauden periaatteen paljon paremmin kuin kristinusko, mutta kristinusko kenties toitottaa siitä eniten! Monien muiden uskontojen ei tarvitse, sillä se asia sujuu luonnostaan. Kaikesta toitottamisesta huolimatta, kristinusko on käytännössä pelkkää oppiriitojen ja kuppikuntien paratiisia, ja kuinka luulette, että ihmiset voivat tuon vuoksi ottaa kyseistä uskontoa vakavasti? Ihmiset eivät halua kuulla tyhjää roskapuhetta ja kaanaankieltä, mutta sitä se vain on.

MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 377
    • Profiili
Vs: Uskominen kirkon ulkopuolella
« Vastaus #14 : 27.06.2006 - klo:23:18 »
Rakkauden yhteisöjä on nimellisiä ja todellisia. Nimellisiin voisi lukea sen, jossa ystäväni oli jäsenenä 70-luvulla (Kristinuskon yhdistämisseura, toiselta nimeltään Rakkauden yhteisö) ja jossa keräämistään kauhukokemuksista hän kertoo kokoomakirjassa Eksyttäjät (Kuva ja Sana). Mitä taas islamiin tulee, valtaosa muslimeista lienee suht. suvaitsevaisia, mutta fundamentalismi-islamin menettelytapoihin länsimaissa kannattaa tutustua ennen kuin menee mukaan (esim. Johanna Al-Sain, Taistelin Allahin puolesta).

Kaikki me olemme raadollisia, mutta tiedämmekö omakohtaisesti, mitä on sovinnon voima? Kykenemmekö jakamaan sitä toinen toisellemme? :)
MaryMagdalene