Kirjoittaja Aihe: Masennus  (Luettu 20863 kertaa)

Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #30 : 03.07.2012 - klo:09:18 »
Stranger, minä en ymmärrä, missä kohtaa olen väittänyt, että Jeesus ei paranna sairaita. Siksi syytös Hengen sammuttamisesta tuntui tosi pahalta.

Anteeksi Iines, jos loukkasin. Koin vain asian sillä tavalla tai jotenkin viesteistä välittyi sellainen kuva, että vastustat ajatusta siitä, että Jeesus voisi parantaa. Ehkä kiihkoilin Jeesuksen puolesta turhaan ja huomautukseni oli kohdallasi aiheeton.

Itseltäni ainakin yhä puuttuu sydämen ymmärrystä Jumalan rakkaudesta ja luonteesta, jotta osaisin aina rukoilla sairauksien puolesta tai uskoa niiden parantuvan. Uskon, että jos todella käsittäisin, kuinka paljon Jumala rakastaa meitä ja kuinka Hän todella haluaa parantaa kaikenlaisia kipuja pienistä suuriin, rukoilisin paljon paljon enemmän ja saisin nähdä parantumisia enemmän.

Olen katsonut vierestä kun ei-uskovilta kysytään, onko heillä kipuja ja saako heidän puolestaan rukoilla. Rukouksen jälkeen kiinaisravintolan omistaja pystyi nostamaan kätensä ylös ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen - ja vielä ilman kipua! Rukouksen jälkeen vanhuksen selkä suoreni huomattavasti - ja koko olemus tuntui muuttuvan. Muutaman rukouksen jälkeen erään miehen ranne pystyi jälleen kääntymään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja kipu oli kadonnut.

Kunpa ymmärtäisimme Jumalan rakkauden lähimmäisiämme kohtaan ja uskaltaisimme ottaa riskejä. Joskus parantuminen tapahtuu saman tien. Joskus yön aikana. Joskus prosessina. Joskus ei koskaan. Jos me uskallamme heittäytyä pyytämään, Herra kyllä pitää lopusta huolen!

Ja vielä masennuksesta. Hyvin varovasti haluan tästä aiheesta puhua. Tärkeintä on mielestäni ymmärtää ja muistaa, että Herra itse kulkee paimenena siellä pimeimmässäkin laaksossa. Hän on erityisen lähellä särkyneitä ja heikkoja.

AMEN

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Vs: Masennus
« Vastaus #31 : 22.07.2012 - klo:01:47 »
Onpas tännekin ketjuun tullut vastauksia. Se masennus on nyt helpottanut. Syyt jääköön kertomatta itsesuojemun nimissä. Osa ne voisi ymmärtää vaan ei kaikki. Masennus mikä mullakin oli jo pahana on lamaava olotila. Mitään et saa aikaan ja ei huvita. Sängystäkään et viitti nousta, koska sen kokee turhana. Siloin on kaikki yhdentekevää. Ajattelee, että ihan sama mitä tapahtuu. Mielikin jää jumiin. Nälkäkin katoaa. On kuin kuollut. Kaikki elämä ulkopuolella on kuin sumussa. Sivulla itestäsi jotenkin epätodellista ja tyhjää. Maailma johon et pääse kiinni enää ikinä ainakaan omasta mielestäsi.

Onko se kohdallani ohitse? En tiedä. Sen tiedän, että aina uskoa siihen jos rukoustilanteessa kysytään, että paraneeko ei ole. Jumala sitä ei varmaan edes vaadi. Se pieni usko voinee olla kun tilanteeseen on mennyt edes. Se pieni usko silloin voi paradoksaalisesti olla suurempaa kuin se suuri kovalla äänellä huudettu megauskoa ja varmuus. Toisen usko voi olla pieni. Silti teko tehtynä jos sen tekee kun tahtoo on merkittävämpi. Kohde sen vaistoaa. Olemme monesti heikkoja ja saamme olla sitä. Olen kyllä kuullut opetusta, että masennus on synti. Mitenhän mahtaa tuollainen opettaja pärjätä kun tuon laukasee ja kohde tekee peruuttamattoman teon. Viisautta opetuksiinkin joskus kaivattaisi.

Syy masennukseenkin kuten sairauteen yleensä voi olla itessäkin tai ei. Pitkäaikainen päihteiden käyttö esim sairastuttaa varmasti. Muuten sairaus voi opettaakin. Kovapäisenä ei aina muuten opi. Masentuneena usein sulkeutuu yksinäisyyteen. Siinä tarvitaan johdatusta jos sellasta haluaa auttaa. Ei pätemistä.
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Jere

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #32 : 30.07.2012 - klo:18:28 »
Todella tutun kuuloisia asioita olen lukenut täältä. Viimeiset yli yhdeksän ja puoli kuukautta ovat olleet elämässäni aika raskaita. Tarkemmin sanoen pelokkaita, ajoittain lakihenkisiä, ahdistavia. Joskus jopa hysteerisiä. Tietynlainen suorituspakko vaivasi minua pitkään. En näet oikein ymmärrä armon ja tekojen suhdetta. Tässä asiassa minun mielessäni on kuin kaksi eri sanomaa: se toinen, jossa Jumala ottaa lapsekseen ilman omia ansioita ja vanhurskauttaa ilman tekoja ja pelastaa ihmisen armosta ja antaa uskon. Ja se toinen, jossa Jumala haluaisi minun tekevän hyvää hedelmää, olevan kuuliainen ja pysyvän synnistä erossa, etten menettäisi tätä pelastusta.

Pelko on piinannut minua oikeastaan koko ajan. En ole löytänyt pelastusvarmuutta, vaan mietin koko ajan, olenko pelastunut. Yliherkkä omatuntoni pakottaa minut olemaan tekemättä Raamatussa sallittuja asioita, joista voisin nauttia. Välini perheeni ja sukuni uskosta osattomien kanssa ovat muuttuneet etäisemmiksi. Pakkoajatukset, kuten vihamieliset herjaukset, täyttävät mieleni usein. Joskus tuntuu, että elämäni on täynnä syntiä ja että olen niin äärettömän paha ja epäonnistunut uskon elämässä ja hengellisessä kasvussa, että olen pelkuri, joka ei kykene evankelioimaan yksin. Se kuuliaisuus, josta toiset sanovat, että se tulee automaattisesti uskonkasvun aikana, ja johon toiset puolestaan yrittävät kehottaa, tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Pelkään Jumalan tahtoa, taidan paeta häntä samoin kuin Joona. Pelkään, että hän vaatii aina vain enemmän minulta, joka olen jo saanut armosta pelastua. Olen kyllä välillä vihannut itseäni ja yrittänyt torjua tätä vihaa, mutta en voi sille aina mitään.

Sellaista se on ollut. Mutta nyt on toisin. Nyt huomaan olevani ahdistunut ja masentunut. Olen saavuttanut sen tilan, jossa mikään ei oikein tuota iloa. Jos tuottaakin, luultavasti epäröin sitä, enkä uskalla tehdä. Raamatunluku ja rukoilu ovat alkaneet tökkiä. Arkiaskareet eivät hoidu, muun muassa koska tekojärjestyksen päättäminen on niin vaikeaa. Töitä olisi, mutta aikaa ei, enkä nauti työn tekemisestä enää niin paljon.

Seurakuntaan meno on poikkeus, sitä odotan innolla. Mutta jos en uskalla jutella kellekään siellä tai mennä rukoiltavaksi, tunnen paitsi syyllisyyttä, myös mielipahaa siitä, että pelkäsin ja menetin tilaisuuteni. Olen ottanut yhteyttä lukuisiin ihmisiin ongelmieni tähden, mutta en voi luottaa heihin kovin helposti.

Oli aika, jolloin ajattelin saattaa tämän kierteen loppuun ajattelemalla: ”En minä sairas ole, tämä on vain uskonelämän alkuvaiheen vaikeuksia.” Se auttoi, ja olin rukouksessa usein pyytäen elämän helpottumista. Aloin lukea armoa käsitteleviä kirjoituksia ja yksi kirjakin on aloitettu. Mutta sitten suistuin tähän tilaan, kun eräs pitkällinen syyllisyyttä aiheuttanut vaihe elämässäni päättyi. Koska en uskaltanut lopettaa tuota vaihetta jo aiemmin, tunsin syvää syyllisyyttä ja vajosin myöhemmin alas. Kun olin nousemassa jälleen, näin eräässä paikassa vilauksen opetuksesta, joka toi mieleeni teot ja kuuliaisuuden uskossa pysymisen edellytyksinä, ja masennuin taas. Tätä synkkyyttä tehostavat vielä entisestä elämästä jääneet pelot siitä, että minulla on parantumaton sairaus ja että joku haluaa murhata minut. Nimitän näitä luulosairaudeksi ja vainoharhaisuudeksi. Itsekin ihmettelen sitä, että edelleen pelkään näitä, sillä itse kuolema ei järjellä ajatellen pelota minua enää.

Kaikesta tästä masennuksesta en syytä Jumalaa. Miten voisinkaan! Minä se syypää luultavasti olen, jokin minussa, sillä Jumala on hyvä. Ja minä pelkään pysyä maailman hyvimmän olennon komennuksessa. Olen masentunut, ajatukseni ovat sekaisin, huolehdin pienistäkin asioista suuresti, en pysty syömään sitä, mitä haluan. Niin, en pysty tekemään sitä, mitä haluan, mutta toisaalta kuitenkin pystyn. Nähkääs, minun oma tahtoni ja omat päätökseni ovat ne, joita minun on täytynyt välttää. Jos teen oman tahtoni mukaan, olen luullut, että silloin hylkään Jumalan tahdon. Näin ei välttämättä aina ole, mutta epäröivät ajatukseni viimeistään kieltävät oman tahtoni mukaan toimimisen. No, se tekee minusta surullisen, koska joudun jatkuvasti taistelemaan itseäni vastaan. En haluaisi, että näin on. Mutta jos muuttaisinkin tilannetta ja alkaisin toimia oman tahtoni mukaan, niin rakkaus Jumalaan luultavasti vetäisi minua oitis takaisin Jumalan puoleen, ja huomaisin, että en minä sisimmässäni aina edes halua toimia oman tahtoni mukaan ja olla oma herrani. En enää. Nyt kun tiedän, että Jeesus on todellinen, en voi koskaan enää saada tyydytystä maailmallisuudesta. Tietyllä tavalla se on lohdullista: ei ole kiusausta luopua uskosta. Mutta jatkuvasti joudun huomaamaan, miten ikävöin entisiä harrastuksiani ja yhteisiä tekemisiä perheeni ja sukuni kanssa. Mutta jos niiden harrastaminen tarkoittaa maailman ystävyyttä, pysyn Jumalan luona.

Ihmeellistä, miten vaativa ihmisluonto osaa olla. Minulleko ei muka Kaikkivaltias ja Hänen lapseutensa riittäisi? Vieläkö minä kaipaan lisänautintoja maailmasta? Rukoilkaa, että oppisin nauttimaan suuremmin uskosta Jumalaan ja Hänen tahtonsa tekemisestä. Kaipaan sitä iloa ja varmuutta ja toivoa ja rakkautta, jotka tiedän Jeesuksen voivan antaa. Rakkaudessa ei ole pelkoa (1. Joh. 4:18). Jeesus pystyy vielä kokoamaan niinkin rikkinäisen ihmisen kuin minut.

Haluan vielä painottaa, että pyrin kertomaan omia kokemuksiani ja tuntemuksiani, en opettamaan ketään. Älköön siis kukaan tästä kirjoituksesta ottako opikseen, sillä en ole lainkaan varma oikeaoppisuudestani.

pyrski

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 848
  • oma teksti
    • Profiili
    • Blogini maailmalta
Vs: Masennus
« Vastaus #33 : 31.07.2012 - klo:00:57 »
Luin Jere koskettavan kirjoituksesi. tietyllä tapaa vetää sanattomaksi - ei tällaisia ongelmia ratkotakaan nettifoorumeilla, etkä sitä odottanut. Erään rohkaisevan ajatuksen haluan kuitenkin jättää.

Jumala on uskollinen (2. Tim. 2:13) ja saattaa työnsä sinussa päätökseen (Fil. 1:6). On toki tiettyjä asioita, jotka edesauttavat vapatumista lakihenkisyydestä, uskonnollisuudesta ja liian herkästä itsetunnosta. Masennuksestakin on varmasti helpompi parantua jos saa hengellistä ammattiapua.

Mutta tärkeää on, että tiedät ja luotat siihen, että kaikki on kiinni Jumalasta ja Hänen uskollisuudestaan. Kyse ei ole siitä kuinka paljon yrität, osaatko muuttaa ajattelutapojasi, haetko apua ja osaatko sitä vastaanottaa jne jne. Kyse on siitä, että olet rakastavan Isän käsissä, josta et vain yksinkertaisesti pääse putoamaan. Ja tiedätkö mitä, vaikket voisikaan siihen luottaa, ei se totuus muutu mihinkään.

Joskus vaikeat elämäntilanteemme pakottavat meidät viimein luovuttamaan. Kun yksinkertaisesti emme enää löydä itsestämme enää mitään hyvää, ei mitään voimaa muutokseen tai parannukseen. Sillon onkin korkea aika luovuttaa - kaikki Jumalalle. Luovuttaminen omista ponnisteluista antaa Jumalalle tilaa toimia. Tällöin Hän myös saa yksin kaiken kunnian.

Jumala ei ole sinuun pettynyt. Hän ei ole vihainen. Hän ei ole etäinen. Jumala on oikea Isäsi joka on YLPEÄ sinusta. Hän näkee, kuinka etsit Hänen tahtoaan. Ei Häntä lannista kuinka monta kertaa erehdyt. Hän ei ole pettynyt vaan iloitsee sinusta ja janoaa muuttaa elämääsi.

Tämän viestin oli tarkoitus rohkaista. Toivottavasti se ei ainakaan pahentanut oloasi tai tuonut lisää paineita. Innostuin vähän kirjoittamaan enemmän kuin olin ajatellut, jos tuli liikaa astian makua niin pyydän sitä anteeksi! Toivottavasti viesti ei tuntunut korkealta ammutulta hengelliseltä shaibalta - minullakin on omat kipuiluni ja kaikki kirjottamasi tunteet eivät olleet täysin vieraita.
Arrested by your truth and righteousness
Your grace has overwhelmed my brokenness
Convicted by your Spirit, led by your Word
Your love will never fail, Your love will never fail

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Masennus
« Vastaus #34 : 31.07.2012 - klo:09:05 »
Jeren ja Pyryn vahvoja kirjoituksia lukiessa tuli mieleen tämä kohta vielä rohkaisuksi Jerelle:

     Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii,
     vaan se että Jumala armahtaa. (Room. 9:16)
Marko Sagulin

Heppu

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 757
    • Profiili
Vs: Masennus
« Vastaus #35 : 31.07.2012 - klo:16:00 »
Masennus on hengenvaarallinen sairaus. Siksi kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin. Lääkäri voi arvioida tilaa ja tarvittaessa määrätä hoitoa. Esimerkiksi lääkkeitä. Minusta se, että masennusta sairastavalle sanotaan, että olet itseriittoinen, jos menet lääkärille, etkä luota Jeesuksen parantavaan voimaan, on vaarallista. Eihän noin sanota sydänkohtauksen saaneelle, tai kovassa sikaflunssassa olevalle.

Uskovalle rukous ja Jeesukseen luottaminen voivat olla jaksamista tukevia asioita, mutta ne eivät saa olla avun hakemisen esteitä. Eikä ne ole toisiaan poissulkevia asioita. Voihan sitä rukoilla vaikka menee lääkärillekin.

En sano tätä mitenkään uskovia yleensä uskovia mollatakseni, koska harva uskova noin sanoo. Ikävä kyllä masentuneelle yksikin noin sanova voi olla vaarallinen. Siis jos olet masentunut, hae ammattiapua, mene lääkärille. Uskon, että arvon Pastorimme on samaa mieltä kanssani tässäkin asiassa.

Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #36 : 01.08.2012 - klo:00:02 »
Heppu älähän vääristele kirjoituksiani!

Vastasin jo Iineksen esittämään väitteeseen:

Iines: Minä en ikinä voisi kuvitella sanovani vaikeaa masennusta (siis siten nimettyä sairautta ) potevalle ihmiselle, että oletpa itseriittoinen tai että ei lääkäriltä saa todellista apua. Miten voisinkaan niin sanoa, enhän voi tietää, millainen paranemissuunnitelma ja aikataulu Jumalalle tuolle ihmiselle on.


Stranger: Iines ymmärsit pointtini väärin!
Sanoin vaan, että harvat ihmiset hakevat Jumalalta apua asioihinsa ja ovat sillä tavalla riippuvaisia Jumalasta. Ihmiset ovat itseriittoisia kun he eivät koe tarvitsevansa Jumalaa, vaan kokovat pärjäävänsä ilmankin Jumalaa: onhan meillä lääkäritkin, mihin Jumalaa tarvitaan?

Ja tuo mainintani itseriittoisuudesta lähti alunperin tästä kysymyksestäsi:

Voiko uskova syödä masennuslääkkeitä, vai poistaako Jeesus masennuksen, ja onko masennuslääkkeiden syönti osoitus huonosta uskosta? (Tällaista olen kuullut sanottavan)

Johon vastasin:

Ehkä kyse ei ole huonosta uskosta, vaan itseriittoisuudesta. Eli siitä kokeeko ihminen tarvitsevansa Jumalaa ja olevansa riippuvainen hänestä. Köyhissä maissa esimerkiksi uskovilla ei välttämättä ole varaa mennä lääkäreihin, joten he hakeutuvat seurakuntaan ja saavat siellä parannuksen, he ovat ihan eri tavalla riippuvaisia Jumalasta.


Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #37 : 01.08.2012 - klo:00:11 »
Masennus on hengenvaarallinen sairaus. Siksi kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin. Lääkäri voi arvioida tilaa ja tarvittaessa määrätä hoitoa. Esimerkiksi lääkkeitä. Minusta se, että masennusta sairastavalle sanotaan, että olet itseriittoinen, jos menet lääkärille, etkä luota Jeesuksen parantavaan voimaan, on vaarallista.


En siis ole missään kieltänyt masentunutta menemästä lääkäriin. Toin vain esille, että Jeesuskin voi parantaa. Usein ihmiset, jotka eivät kykene enenmpää saamaan apua mistään lääketieteestä hakeutuvat epätoivoisesti hakemaan apua uskosta, Jeesukselta.

Kumpi on riippuvaisempi Jumalan avusta, se joka menee lääkäriin ja hakee sieltä hoitoa vai se, jolla ei ole mitään muuta toivoa kuin tarrautua epätoivoisesti Jeesukseen ja anoa apua häneltä. Minun mielestäni jäkimmäinen. Eikä minusta tämän asian myöntämisessä ole mitään väärää.

Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #38 : 01.08.2012 - klo:00:15 »

 Ikävä kyllä masentuneelle yksikin noin sanova voi olla vaarallinen.

Miksi on vaarallista pyytää Jeesukselta apua ja sitä, että Hän parantaisi?

Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #39 : 01.08.2012 - klo:00:20 »
Minäkin haluaisin sanoa muutaman rohkaisun sanan Jerelle.

Jeesus sanoo näin:
Matt. 11:28-29
28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Joh. 14:18
18 "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

Halusin tuoda nämä kohdat esille, koska ne ovat  rohkaiseetminua hädässä.

Muistan sinua Jere rukouksissani! Ole siunattu!

Heppu

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 757
    • Profiili
Vs: Masennus
« Vastaus #40 : 01.08.2012 - klo:09:34 »
Miksi on vaarallista pyytää Jeesukselta apua ja sitä, että Hän parantaisi?
En ole noin sanonut. Rukoilu ja usko voivat olla ihan paranemista tukevia asioita.

Mutta jos se estää avun hakemisen lääkäriltä, niin silloin se on vaarallista. On siis vaarallista sanoa: olet itseriittoinen, jos menet lääkäriin.

Iines100

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 207
    • Profiili
Vs: Masennus
« Vastaus #41 : 01.08.2012 - klo:10:08 »
Lainaus


Uskovalle rukous ja Jeesukseen luottaminen voivat olla jaksamista tukevia asioita, mutta ne eivät saa olla avun hakemisen esteitä. Eikä ne ole toisiaan poissulkevia asioita. Voihan sitä rukoilla vaikka menee lääkärillekin.



Tämä on hyvin sanottu. Olen itse käynyt lapsena läpi leikkaushoitoa tarvinneen sairauden. Lääkärit ihmettelivät nopeaa toipumistani leikkauksesta. Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Minulla oli hyvä ja levollinen olo. Olin varma, että uskova opettajani rukoili puolestani ja nopea toipumiseni oli varmasti rukousvastaus.

Tästä syystä olen ehdottoman vahvasti sitä mieltä, että Jumala toimii ja tekee ihmeitä myös lääketieteen kautta.

Saamme olla kiitollisia, että asumme maassa, jossa on hyvät mahdollisuudet päästä lääkäriin verrattuna moniin muihin maihin.
« Viimeksi muokattu: 01.08.2012 - klo:10:35 kirjoittanut Iines100 »

Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #42 : 01.08.2012 - klo:12:56 »
Eli yhteenvetona Iines ja Heppu näkevät asian niin, että Jeesus voi auttaa ja buustata hieman lääkäriä toimimaan oikein ja että lääke vaikuttaisi oikealla tavalla.

Itse ajattelen niin, että toki Jeesus voi, kun sitä häneltä rukouksessa pyydetään, antaa lääkärille viisautta toimia oikein ja siunata niin, että esim. leikkaus onnistuu, niin että Jeesus estää siinä voimallaan komplikaatiot.

Mutta tämän lisäksi uskon, että Jeesus voi parantaa myös suoraan ilman mitään lääkäreitä, lääkkeitä tms. kun sitä häneltä anotaan rukouksessa.

Ja Iines ja Heppu taas näkevät, että Jeesus ei voi parantaa ilman lääkäreitä, lääkkeitä, ihmisten tekemiä toimenpiteitä, vaan ihmeparantumisen täytyy olla sidoksissa lääkärin toimintaan. Olenko oikeassa?

Iines100

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 207
    • Profiili
Vs: Masennus
« Vastaus #43 : 01.08.2012 - klo:13:09 »
Stranger: kirjoitin "MYÖS lääketieteen kautta"

Kertomani asia on minulle ollut hiljaisen ilon aihe koko elämäni ajan ja todiste Jumalan parantavasta voimasta. Tiedostin jo lapsena leikkaukseen mennessäni, että on olemassa riski, että en enää herää.  Mutta Jumala antoi lääkärille taitoa ja tässä olen ja kirjoitan vastausta Sinulle, Stranger. Eikö olekin ihmeellistä?

Paransihan Jeesus sairaita jo maan päällä ollessaan ja parantaa varmasti tänäkin päivänä. Monilla eri tavoilla.

Stanger, oletko sitä mieltä, että jos Jumala osoittaa voimansa lääketieteen kautta, se on jotenkin vähempiarvoista kuin esim. seurakunnan rukoushetkessä koettu paraneminen?

« Viimeksi muokattu: 01.08.2012 - klo:13:11 kirjoittanut Iines100 »

Stranger

  • Vieras
Vs: Masennus
« Vastaus #44 : 01.08.2012 - klo:15:20 »
Hyvä, että oikaisit asian!

Eli nyt odotan enää Hepun vastausta!

Stanger, oletko sitä mieltä, että jos Jumala osoittaa voimansa lääketieteen kautta, se on jotenkin vähempiarvoista kuin esim. seurakunnan rukoushetkessä koettu paraneminen?

On sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet käytännössä kuoleman kielissä ja sitten Jeesus on tullut ja auttanut heitä heidän suuressa hädässä ja parantanut ja sitten he ovat tulleet uskoon.

Voihan toki olla niitäkin tapauksia, jotka ovat parantuneet lääketieteen avulla ja sitten siitä kiitollisina he ovat tulleet uskoon.

Mutta luulen, että ihmiselle itselleen ihmeparantuminen, jonka Jeesus on itse tehnyt ilman lääkäreitä, on tällaisen ihmisen elämässä hyvin vakuuttava todistus Jumalan armosta ja hyvyydestä.

Ainakin jos ajattelisin itseäni, että olisin tosi sairas ja sitten olisi vaihtoehdot a) paranisin lääkäreiden avulla b) tapahtuisi ihmeparantuminen, niin luulen, että tuolla b) vaihtoehdolla olisi elämälleni suurempi merkitys. Ja varsinkin jos ajatellaan, että on kyseessä ihminen joka ei ole uskossa. Eikö ihmeparantuminen todista enemmän Jeesuksesta kuin se, että lääkäri parantaa.

En vähekys tietenkään lääkäreiden työtä ja sitä kautta parantamista. Mutta Raamatussa vaan tuodaan esille, että evankeliumi ja ihmeet (esim. parantumiset) kuuluvat kiinteästi yhteen, evankeliumissa on Jumalan voima ja se voima todella välittyy ihmeiden kautta. Ihmeet eivät ole kuitenkaan keskiössä. Jeesus on keskiössä. Mutta ihmeet toimivat myös todistuksena, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.

Oletko Iines eri mieltä?