Kirjoittaja Aihe: Avunpyyntöjä ja hätää  (Luettu 24226 kertaa)

enkeli

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 2
    • Profiili
Avunpyyntöjä ja hätää
« : 11.11.2011 - klo:08:25 »
Hei vaan foorumin lukijat!

Yleisen keskustelualueen viesteissä saa olla vaikka minkälaisia teemoja, ja uusia saa aina aloittaa. Huomasin vain, että yksi yhteinen nimittäjä oli monessa viestin aloituksessa. Eli ihmiset ovat purkaneet hätäänsä joko saadakseen sanoa, mikä painaa, tai tiedustellakseen, löytyykö heidän hätäänsä tukea. Useinkaan nämä ketjut eivät ole jatkuneet pitkinä keskusteluina, joten yhdistin niitä tämän otsikon alle. Uusia ketjuja saa aloittaa, eikä kaikkea ole pakko niputtaa samaan, mutta koin parhaaksi tehdä vanhemmille viesteille tällaisen siirron.

Yhdistettäessä aiheita viestit menevät aikajärjestykseen riippumatta siitä, mistä viestiketjusta ne ovat. Siksi joissain kohdin saattavat keskustelun viestit olla epäloogisia siten, että kommentti ei liitykään suoraan edelliseen viestiin vaan pari viestiä aiempaan. Viestien otsikot ovat ennallaan, joten siitä kuitenkin näkee, jos vastaus onkin muuhun kuin edeltävään viestiin. Marko



Pyydän teitä kaikkia rukoilemaan kanssani, olen pitkän työssäolon jälkeen jäänyt työttömäksi ja velkavankeudessa vielä monta vuotta.  Elämä on vaikeaa,liian vaikeaa. toivoisin saavani Jouluksi jotain mutta..... RUKOILKAA ETTÄ APUA TULISI "Kiitos  ja siunausta"
« Viimeksi muokattu: 05.01.2015 - klo:22:17 kirjoittanut Nettipappi Marko »

syysunelmaa

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
  • ELÄKELÄINEN,YH.ÄITI JA ELÄINRAKAS
    • Profiili
Avunpyyntöjä ja hätää
« Vastaus #1 : 24.09.2013 - klo:11:04 »
heipä,hei kaikille :) olen uusi jäsen täälä :P olen eronnut 8v sitten,äärimmäisen vaikeasta suhteesta,jota kestin 9v  :-\ kasvatan 2 murkkuikäistä lasta,joka ei todellakaan ole helppoa :-[ olen äärimmäisyyksien rajalla vointini suhteen ja pahemmaksi sen tekee jatkuva yksinoloni :-[ en *omista* yhtäkään ystävää/kaveria,johon voisin edes luottaa missään asioissa :-[ olen suoraan sanottuna erakoitunut :'( olen umpisosiaalinen ihminen ja koville on ottanut,että olen aivan yksin jäänyt :'( en omasta vapaasta tahdostani,asiat/elämä/raha/sairaudet ovat ajaneet tilanteeseeni :-\ tavallaan olen luovuttanut kaiken suhteen :-\ elämme köyhyysrajan alapuolella ja joka minuutti tressaan raha asioistani :-\ tuntuu väliin,kun yksin päässään vellaa asioita aamusta iltaan ja yöhön,että olisi helpompaa,kun jumala ottaisi minut taivaaseen,miksi yhden ihmisen kohdalle on tullut ikänsä pelkkää lokaa niskaan,kuinka kauan pitää jaksaa,toivoa ja uskoa,että elämä alkaisi jotenkin rullaamaan paremmin :o käyn mtt:ssä,diagonilla,omalla läkärillä,lapsiperheentyöntekijöillä,mutta joka kerta,kun poistun toimistoista,en koe saavani mitään apua,varsinaisiin huoliini >:( jään joka kerta jotenkin tyhjän päälle,on alkanut mennä kiinnostus kaikissa paikoissa ravaamiseen :( ja,kun olen köyhä,en kykene maksamaankaan joka kerta edes bussilipun hintaa,jos määrätään menenmään johkin *kerhoon*,siinähän sitten jään kotiini  :( ja saisrastan myöskin paniikkihäiriö sairautta,on suuri askel mennä ihmisten juokkoon tosta noin vain askartelemaan ym puhumaan/keskusteluihin,ammatti-ihmiset eivät tajua tätäkään asiaa minun kannaltani,sinun on vaan mentävä joka paikkaan,ei se ole niin yksinkertaista :( jos minulla olisi samankaltainen kaveri/ystävä,olisi paljon mielekkäämpää/rohkeampaa mennä hänen kanssaan minne vain,saada tukea,jutella,tehdä kivoja juttuja yhdessä ym :-* luonteeltani olen hyvinkin puhelias,mutta en kaikkien ihmisten kanssa,menen jotenkin lukkoon :-[ ja varsinkin menen miesten lähellä :-\ sekin johtuu entisestä elämästäni/liitostani,koin valtavaa väkivaltaa/henkisesti ja fyysisesti,en luota yhteenkään mieheen,ahdistun pahasti jo metrin päässä :o tätäkään asiaani ei ole viitsitty käsitellä käymissäni hoitopaikoissa >:( lapsenikin ihmettelevät,miksen koskaan seurustele ??? en voi sanoa,etten pysty oleman yhdenkään miehen lähellä :-[ he ovat siinä iässä,että pojat kiinnostaa,en halua riistää heiltä ihastumisen/rakastumisen tunnetta ja olen valmiiksi shokissa,koska tulee joku poika huusholliini,en pysty olemaan oma itseni,pelkään saavani todella pahan kohtauksen sisältäpäin :'( kaikki tälläsiä asioita minulla on murheena ja tiedän,että muilla on isompiakain,mutta enpä jaksa tähän koko eläämäni purkaa :-[ sen voin sanoa,että olen kokenut erittäin lapsena myös seksuaalista väkivaltaa,mistä en ole koskaan puhunut kenellekkään,sekin vaikuttaa,etten enään kestä misetä lähelläni,vaikka kuinka haluaisin :) toivoisin löytäväni naisystävän ja ihaninta olisi löytää täältä <3 olen omalla tavallani uskovainen,mutta en kestä jos siitä alkaa joku paasaamaan,olen kokenut myös tuonpuoleisen elämän ja tiedän,että jumala on ja suojelusenkelit <3 voitaisiin tehdä ihan arkisia juttuja :) rakastan keskusteluja/pohdintaa/huumoria/ääneen nauramista :D olen myös eläinrakas ja omistan koiria <3 siunausta kaikille täälä olijoille,sekä vanhoille ja uusille/tuleville jäsenille <3 t:syysunelmaa
yksinäinen,masennus sairas,lähimuistista eläkkeellä,hermokipuja,silti yrittää ajatella kaikesta positiivisesti <3 ihmisten auttaminen lähellä sydäntä <3 yrittää epätoivoisesti kasvattaa *murkkuikäisiä* ipanoita :)

enkeli 56

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
    • Profiili
ahdingossa
« Vastaus #2 : 31.10.2013 - klo:19:11 »
Hei kaikille. Kerron teille tämänhetkisestä elämästäni joka on todella vaikeaa. olen ollut ulosotossa jo viisi vuotta, en ole pystynyt ostamaan mitään kotiin enkä itselleni, jouduin perumaan hammaslääkärinkin koska en saa maksettua. Seurakunnalta saan ruokaapua kuussa 15 euroa mutta voimat on kovin vähissä. Toivoisin saavani vaatteita itselleni mutta monesta yrityksestä huolimatta ei niitä ole tullut keltään, asun yksityisellä vuokralla kun kunta ei anna minulle asuntoa ulosoton takia ja en saa asuntotukea kun liian iso yhdelle ihmiselle. Joulukin on tulossa mutta ei ole mahdollista tän ahdingon keskellä saada mitään tehtyä. Pyysin velkojilta Joulukuuta vapaaksi jotta saisin Joulua laitettua se olisi tuonut piristystä mutta en saanut sitäkään. Kirjoitin presidentille pyytäen armahdusta veloista mutta ei sekään onnistunut. Kaikki on liiankin vaikeaa. Jos sinulla on joku jolla voit minua ilhduttaa niin kaikki otan kiitollisena vastaan.   :'(

Warrior`s Mother

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 3
  • I am a soul
    • Profiili
Vs: mistä saisin ystävän/ystäviä elämääni
« Vastaus #3 : 05.11.2013 - klo:14:04 »
Sinulla on paljon huolia ja surua.
Suosittelisin jonkin keskusteluavun hankkimista- kukaan ei voi Sinua auttaa,ellet avaa itseäsi oikeassa paikassa,ja kerro ongelmistasi,vaadi saada niihin apuja.
Kuulen,että moneen noista sosiaalisista ja psyykkisistäkin huolistasi,voisit hyvin saada apua.Itse tietenkin "työ" tehtävä,mutta ammattiauttajan tukemana.

Voisit aloittaa itsekin sellaisella jutulla,että kirjoitat nämä huolesi itsellesi paperille,vaikka ranskalaisin viivoin..

- pelkään miehiä/tunnen vaivautuneeksi oloni miesten läheisyydessä (johtuen menneisyydestä)
-talous (onko mahdollista saada toimeentulotukea,jos elätte köyhyysrajan alla?)
-jne.

Tee oma listasi ja ala hoitamaan asioita yksi kerrallaan.Aikaa on,elämäsi maan päällä loppuu vasta kun sen aika on.

Paljon voimia,ja jatka syysunelmointia  :-*
Warrior´s Mother
Soturin äiti
Näkijä
Sanantuoja
Sielu

enkeli 56

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
    • Profiili
Joulu minulle
« Vastaus #4 : 17.11.2013 - klo:21:02 »
 :'( Toivoisin saavani Joulua itselleni mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Olen vaikeassa taloudellisessa ahdingossa ja monet reitit on kuljettu ja koitettu sada apua mutta aina jokin este tulee matkalle.  Jos jokin rakas lukija tuntee että voisi minua tukea niin olisin enemmän kuin kiitollinen  :-*

enkeli 56

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
    • Profiili
APUA
« Vastaus #5 : 01.12.2013 - klo:09:21 »
 :'( Joulumieltä toivoisin ja ja yhden jolupaketin. Kuulethan Jumalani pyyntöni  :-[

Liljankukka

  • Vieras
Vs: ahdingossa
« Vastaus #6 : 26.01.2014 - klo:11:44 »
Helsingissä olisi 38-42 kokoisen naisen vaatteita. Ne ovat äitini ja tätini vanhoja, joten eivät nuorisotyyliä, vaan sellaisia aika tyylikkäitä jakkupuvun takkeja, leninkejä ja sellaisia. Eikä niitä nyt kovin paljoa ole, kun taisin antaa niitä kirpputorille. Et taida asua Helsingissä päin? En minäkään, mutta käyn Hgissä aina silloin tällöin. Ne vaatteet nyt olisi tuossa joutavina.

Liljankukka

  • Vieras
Vs: ahdingossa
« Vastaus #7 : 03.05.2014 - klo:18:52 »
Laitoin ylläolevan tarjouksen kolme kuukautta sitten tuohon tarkoituksenani auttaa. Nyt yli kolmen kuukauden jälkeen vaatteet lähtevät muualle auttamaan. :)

Nimimerkki

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 28
    • Profiili
Vs: ahdingossa
« Vastaus #8 : 19.05.2014 - klo:11:24 »
Itse ajattelen niin, että kun kadulla joku kerjää ja minulla on, mitä antaa, niin annan. Se on minun velvollisuuteni. Kerjäläisen velvollisuus on sitten tehdä tiliä Luojalleen siitä, mihin on saamansa rahat käyttänyt. Aika yksinkertaista. Yleensä annan kerjäläisille, jos minulla suinkin on. Ja voi sitä kiitollisuuden määrää muutamasta kolikosta!

Jos joku pyytää vaatteita, niin annan jos minulla on. Voihan hän mennä vaikka myymään ne ensi tilassa, mutta mitäpä se minulle sitten enää kuuluu. Jokainen tekee tilin itsestään.

Nämä kyseiset tässä ketjussa tarjoamani vaatteet menivät myyntiin ja tuotto menee Israeltyön hyväksi. Hyvä niin.

Tytär

  • Vieras
Isäni on ahdingossa
« Vastaus #9 : 26.06.2014 - klo:22:26 »
Osaisitteko täälä antaa neuvoa. Isäni on kangasalan surakunan jäsen ja työtön, diabetesta sairastava ja yksinäinen ihminen. Onko seurakunnalata mahdollista saada ruoka-apua, edes jonkinlaista koska hän ei terveytensä vuoksi pääse liikkumaan juuri mihinkään eikä hänellä ole enää rahaa ruokaaknkaan. Sosiaalitoimistoon on aika, mutta se jonkin aikaa vie että sieltä avun saa. Olen yrittänyt ehdotella että hän tulisi muutoinkin seurakunnan tapahtumiin ja saisi uusia valoisia ystäviä, mutta masennus on niiin kova ettei hän saa aikaiseksi lähteä. Olkaa niin hyvät ja neuvokaa miten voisin isääni tukea kun itse asun niin kaukana.

Sirpa Ahola

  • Vieras
Vs: Isäni on ahdingossa
« Vastaus #10 : 30.06.2014 - klo:10:59 »
Hei,
Diakoniatyö voi auttaa tilapäisissä avuntarpeissa harkinnanvaraisesti. Meillä Kangasalla myönnetään pieniä osto-osoituksia ruokakaupoihin peruselintarvikkeisiin. Vastaanottomme on auki ti-to klo 9-10 ilman ajanvarausta. Muina aikoina tapaaminen kannataa sopia. Teemme myös kotikäyntejä ja seurakunnasta löytyy monenlaista toimintaa. Kangasalan seurakunnan vaihteen numero on 040 309 8000. Diakoniatyöntekijöiden yhteystiedot löytyvät täältä: http://kangasalanseurakunta.fi/yhteystiedot/diakoniatyossa/

Kannattaa olla yhteyksissä!

Lauraz

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
väsymys
« Vastaus #11 : 01.09.2014 - klo:11:29 »
 :o Mä en jaksa tätä elämää, aina vaan samaa, töihin kotiin lapset ruokaa nukkumaan ja siitä pyörä uudelleen liikkeelle.. Ei jaksa! Mitä Jumala oikein haluaa minusta!??! Ei minusta ole edes tätä arkea pyörittämään, saati sitten yhtään mihinkään muuhun, en jaksa!

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Vs: väsymys
« Vastaus #12 : 07.09.2014 - klo:22:20 »
Mitä haluaisit?
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

enkeli 56

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
    • Profiili
HALUAISITKO AUTTAA
« Vastaus #13 : 22.09.2014 - klo:11:36 »
Ottaisin mielelläni apua vastaan, olen niin ahdistunut- yksin-velkaloukussa-työtön ja asunnosta irtisanottu. Jos sinulla on minulle jotain antaa mikä piristäisi minua niin ota minuun yhteyttä olen kaikesta enemmän kuin onnellinen.
« Viimeksi muokattu: 22.09.2014 - klo:11:39 kirjoittanut enkeli 56 »

enkeli

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 2
    • Profiili
:) Niin vaikeaa
« Vastaus #14 : 15.11.2014 - klo:11:32 »
Olisiko kenelläkään sydäntä nyt auttaa, taisteluni  on ylitsepääsemätöntä. Joulu tulossa  :'(  :'(  :'(