Kirjoittaja Aihe: Helvetillä pelottelu  (Luettu 10474 kertaa)

Teepuna

  • Vieras
Vs: Helvetillä pelottelu
« Vastaus #30 : 13.05.2009 - klo:11:34 »


koska kuka nyt ei olisi rikkonut seuraavia asioita mitä JUMALA ei halunnut sinun rikkovan:

1 älä valehtee
2 älä himoitse toisen vaimoa, omaisuutta
3 älä tee aviorikosta
4 älä tapa
5 älä varasta
6 kunnioita isääsi ja äitiäsi

näitä edellä mainittuja asioita tekee kaikki. jopa nekin joista ei uskoisi.

Sitäpaitsi kuinka armahtavan jumalan oletetaan oikein olevan? koska tyhmäkin tajuaa ettei näitä käskyjä kukaan noudata tai harjoita! eivät edes ne jotka todella uskoo.


Ihmisen syntisyydessä ei ole kyse pelkästään siitä, että tekee vääriä asioita, vaan synti on ihmisen koko olemuksen rikkinäisyyttä. Näin ollen Jumalan armossa ei ole pelkästään kyse siitä, että saa yksittäiset synnit anteeksi, koska syntinen ihminen tarvitsee kokonaisvaltaisen armahduksen. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen pukeutuu Kristukseen, joka on vanhurskauden viitta. Armo merkitsee siis täydellistä hyväksyntää persoonalleni. Vasta armahduksen syvän ymmärtämisen kautta voi kasvaa syvällinen ymmärrys siitä, mitä tarkoittaa olla Jumalan lapsi.

1.joh.3:1-2
Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. [Joh. 1:12, 16:3, 17:25]
2 Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Room. 8:15
Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" [2. Tim. 1:7; 1. Joh. 4:18 | Mark. 14:36; Gal. 4:6]

Eli uskovan identiteetin ei tulisi olla enää synneissä vaan sen pitäisi kasvaa Jumalan lapseuteen. Kun identiteetti on synneissä ihminen keskittyy jatkuvasti synteihin ja niiden tunnustamiseen jne. Kun ihminen tulee uskoon hän alkaa tekemään parannusta yksittäisistä synneistä.  Mutta kun uskova kasvaa uskossa ja hänen synnintuntonsa syvenee, niin hän  huomaa jatkuvasti rikkovansa yhä uudelleen Jumalaa vastaan esim.  jo ajatuksissaan. Uskovan saattaa vallata tällöin epätoivo omasta syntisyydestä. Joskus saattaa jopa horjua käsitys, että saako syntejään enää anteeksi, kun on uudelleen rikkonut..Riittääkö armo? Tällöin on hyvä ymmärtää, mitä se merkitsee, että meidät on otettu Jumalan lapsiksi. Jumalan lapseus tarkoittaa sitä, että voi levätä Jumalan hyväksynnässä ja armossa ja tuntea olevansa koko ajan rakastettu. Jeesuksen  rakkaus on sitten se, mikä alkaa eheyttämään uskovan sydäntä, niin että hän voi  alkaa vapautumaan synnin orjuudesta ja alkaa elämään yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisesti. Edellytyksewnä on, että uskova pysyy kiinni viinipuussa eli Jeesuksessa ja hoitaa suhdettaan Häneen. Ja sitä kautta Pyhä Henki virtaa ihmiseen ja Jumalan  rakkaus alkaa tekemään työtä uskovassa.


Idea myös siitä että saat anteeksi, kun tietoisesti rikot yhtä näistä käskyistä mutta muistat vaan katua joskus tuomionpäivänä----kuulostaa helpolta

Pitää kuitenkin muistaa, että Jumalan armo ei ole halpaa.

1. Piet. 1:18-20
Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, [1. Piet. 4:3]
vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. [Joh. 1:29+]

1. Kor. 7:23
Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta.

Siunausta! :)