Kirjoittaja Aihe: Kuolemaan suhtautuminen  (Luettu 9023 kertaa)

Sir J0N

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 58
  • Χριστιανός
    • Profiili
    • Facebook
Kuolemaan suhtautuminen
« : 11.05.2010 - klo:22:02 »
uskoni katosi silloin kun oma äitini kuoli 4 vuotta sitten syliini... vaikeaa hyväksyä olentoa/henkeä joka pelastaisi jos,on kokenut noin kauheita  :(
Otan osaa, että jouduit kokemaan tuollaista, mutta itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, mitä kauheaa kuolemassa on ... se on täysin luonnollinen asia tässä elämässä. Toki kaikki kuolemat eivät ole "luonnollisia", vaan voivat tapahtua eri välikäsien, muiden taikka omien, kautta ... mielestäni ei se kuitenkaan poista itse kuoleman luonnollisuutta. Toki mikäli vain pystyt kertomaan asiasta lisää, niin oppisimme ymmärtämään sinua enemmän.


EDIT: Otsikko erotettu omaksi aiheen Voiko negatiivisesti ateisti tulla vielä uskoon? Marko
« Viimeksi muokattu: 12.05.2010 - klo:15:13 kirjoittanut Nettipappi Marko »
" I find your lack of Faith disturbing "

KokoDino

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 330
  • Rock For God`s Sake!!!
    • Profiili
Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #1 : 11.05.2010 - klo:22:35 »
Terve! Tottakai juttelen kanssasi jos vain tahdot! Ja mikäli sinulla oli sama äiti kun sisaruksillasi, niin tunsin hänet.

Se mitä olet kokenut, on varmasti todella raskasta ja vaikeaa. Tuollaisessa tilanteessa monesti alkaa miettimään, että onko sitä Jumalaa olemassa, kun sallii tämmöisiä tapahtuvan. Sen olen omassa elämässäni kuitenkin oppinut, että vaikka mulla olisi kuinka vaikeaa, vaikka olisin kuinka epäuskoinen, tai en uskoisi Jumalaan, niin se ei silti kumoa Jumalaa, vaan Hän on silti todellinen.

SirJon, kyllä se on aika kauheaa, kun ei voi enään tämän elämän aikana nähdä ja jos on vielä nuori ihminen, niin tottakai se on vaikeaa. Vaikka kuolema onkin täysin luonnollinen asia, niin se kaipuu on todella kova, kun tiedät, etten voi enään nähdä, et jutella, et koskettaa tai muutakaan.

Mutta yksin ei tarvitse kestää!
The Road - Antaa palaa<3<3<3<3

P.M

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 61
  • Panu-Petteri
    • Profiili
Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #2 : 11.05.2010 - klo:23:09 »
En ymmärrä miten joku voi ajatella ettei kuolemma olisi kauheaa jos joku tärkeä henkilö lähtee viereltä. Ei sitä tärkeää ihmistä välttämättä näe IKINÄ jos hän joutuu kadotukseen tai vaikkei joutuisikaan niin ihmiselämä saattaa on suht. pitkä ilman jotain tärkeää ihmistä. vaikka läheisen kuolemasta varmaan pääseekin ylin niin ei se siitä helppoa tee... Joten Sir JON en ole kanssasi AIVAN samaa mieltä.. vaikka kuolema onkin luonnollista niin ei se hienoa ole...
P.M

Sir J0N

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 58
  • Χριστιανός
    • Profiili
    • Facebook
Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #3 : 12.05.2010 - klo:00:56 »
En ymmärrä miten joku voi ajatella ettei kuolemma olisi kauheaa jos joku tärkeä henkilö lähtee viereltä.
No itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oli henkilö kuinka tärkeä tahansa, on osattava päästää ko. asiasta irti ... oli asia sitten omat vanhemmat, vaimo, lapset yms. , mihinkään asiaan ei pitäisi tässä elämässä kiintyä niin paljon, etteikö voisi päästää irti.


Ei sitä tärkeää ihmistä välttämättä näe IKINÄ jos hän joutuu kadotukseen tai vaikkei joutuisikaan niin ihmiselämä saattaa on suht. pitkä ilman jotain tärkeää ihmistä.  vaikka läheisen kuolemasta varmaan pääseekin ylin niin ei se siitä helppoa tee...
En sanonutkaan, että ko. asia helppoa olisi ... mutta mitä ihminen voi murehtimisellaan ko. asiaan vaikuttaa? Se on vain kyseiseltä ihmiseltä itseltään & hänen elämältään pois.
" I find your lack of Faith disturbing "

Sir J0N

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 58
  • Χριστιανός
    • Profiili
    • Facebook
Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #4 : 12.05.2010 - klo:01:00 »
SirJon, kyllä se on aika kauheaa, kun ei voi enään tämän elämän aikana nähdä ja jos on vielä nuori ihminen, niin tottakai se on vaikeaa.
No itselleni ko. asia ei ole kauheaa ja on vain opittava elämään ko. asian kanssa. Kuka meistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?


Vaikka kuolema onkin täysin luonnollinen asia, niin se kaipuu on todella kova, kun tiedät, etten voi enään nähdä, et jutella, et koskettaa tai muutakaan.
Riippuu ihan henkilöstä ja siitä, miten kyseiseen asiaan suhtautuu. Itse henkilökohtaisesti en kaipaile asioita, joihin en voi millään tavoin itse vaikuttaa, koska siinä vain kuluttaa itseään henkisesti ...
" I find your lack of Faith disturbing "

Stranger

  • Vieras
Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #5 : 12.05.2010 - klo:10:14 »
Jeesuskin oli järkyttynyt ja hän jopa itki sitä, kun Lasarus kuoli, vaikka Jeesus tiesi, että hän voi herättää Lasaruksen jälleen eloon.

Joh. 11:30-44
30 Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut.
31 Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.
32 Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut."
33 Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet,
34 ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat.
35 Jeesus itki.
36 Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli."

37 Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?" [Joh. 9:6,7]
38 Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi.
39 "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää."
40 Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"
41 Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.
42 Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43 Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
44 Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."

Tässä sama vanhan käännöksen mukaan:
33 Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;
34 ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".
35 Ja Jeesus itki.
36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!" [/b]
37 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"
38 Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.



Jeesus on tunteellinen ja empaattinen ihminen. Hän ei suhtautunut viileästi toisten ihmisten suruun.
 Jumala on empaattinen ja siksi Hän on paras lohduttaja.

Room. 12:15
15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

KokoDino

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 330
  • Rock For God`s Sake!!!
    • Profiili
Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #6 : 12.05.2010 - klo:14:28 »
Strangerin kanssa olen samaa mieltä. Jumala itkee, koska kuolema on seurausta synnistä. Tottakai se sattuu Jumalaan, koska Jumala loi itse ihmiset Hänene lapsikseen, mutta lapset tahtoivat olla tottelemattomia ja valitsivat kuoleman.

Ja meidän jokaisen ihmisen synnit löivät Jeesusta ruoskalla ja naulitsivat ristille. Ei Jeesus olisi kuollut, jos emme olisi tarvinneet syntien sovittajaa. Mutta pelastuaksemme se oli välttämätöntä.

Monestikkaan me ei osata edes käsittää sitä rakkautta, joka on Jumalassa. (Jumala on rakkaus).
Jumala on tuntenut kaikki meidän kipumme, murheemme, pahat olot ja kaikki. Hän kantoi Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa meidän KAIKKI kivut, murheet ja syntimme.

Hän tietää mitä on olla murheellinen.
Hän tietää mitä on pelätä.
Hän tietää mitä kipu on.
Hän tietää mitä yksinäisyys on.
Hän tietää millaisia koettelemukset ovat.
Hän tietää millainen ihminen on.

Jeesuksella oli samat tunteet kuin meilläkin. Häntä saatana koetteli kuten meitäkin koettelee.

Mutta sori. Poikkee aika paljon aiheesta jo :)

Loppuun sanon vielä sen, että Jeesukselle se ei ole aivan se ja sama, jos ihminen kuolee. Niinkuin jo sanoin, kuolemaa ei olisi, ellei ihminen olisi syönyt siitä puusta.
The Road - Antaa palaa<3<3<3<3

P.M

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 61
  • Panu-Petteri
    • Profiili
Vs: Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #7 : 12.05.2010 - klo:17:41 »
viisaita sanoja parissa vikassa viestissä.
P.M

Iines100

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 207
    • Profiili
Vs: Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #8 : 15.05.2010 - klo:22:50 »
Sir Jon kirjoitti, että riippuu ihan ihmisestä itsestään, miten kuolemaan suhtautuu. Niin varmasti, pienen, alle kouluikäisen lapsen lohduton katse oman äidin kuoltua on koskettavaa nähdä. Olen ollut parikin kertaa tällaisissa hautajaisissa ja siinä tilanteessa sanat loppuvat. On vain syvä hiljaisuus.

Luin juuri lehdestä nyt kuusikymppisen äidin haastattelun. Hänen miehensä oli lyhyellä varoitusajalla kuollut syöpään, kun lapset olivat 2 ja 1- vuotiaat. Nuorin oli vielä äidin masussa. Hän selvisi eteenpäin elämässä.

Entä sanoisiko joku murkkuikäiselle, jolta elämä tuntuu romahtaneen vanhemman kuoltua, että asennoidu oikein. Kuolema on ihan luonnollinen juttu.

Tottakai kuolema on luonnollinen, elämään kuuluva asia. Senhän voimme huomata luonnon kiertokulustakin. Synkän, pimeän talven jälkeen tulee uusi alku, uusi kevät.

Iäkkään ihmisen kuoltua perheen surutyö on erilaista kuin vaikkapa kätkytkuoleman kokeneen perheen kohdalla.

Tärkein asia, mitä voi surutyötä tekevän puolesta tehdä on kuunnella ja rukoilla. Niin, rukous ja kuunteleminen.

Joskus pitkänkin ja raskaan surutyön jälkeen voi kirkastua, että kuolema on osa elämää. Jeesuksen sanat voivat alkaa elää uudella tavalla.

Stranger

  • Vieras
Vs: Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #9 : 17.05.2010 - klo:00:07 »
Kuolema on luonnollinen asia syntiinlangenneessa maailmassa. Mutta maan päällä on ollut myös sellainen aika, jollon on ollut ihmisiä, mutta  ei ole ollut kuolemaa. Kun asiaa ajatellaan tarkemmin, niin maailmassa alkoi vallita syntiinlankeemuksen jälkeen "häiriötila" ja kuolema on tullut sen seurauksena, joten kuolema on oikeastaan epänormaali ja luonnoton asia, eikä luonnollinen elämään kuuluva asia.

P.M

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 61
  • Panu-Petteri
    • Profiili
Vs: Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #10 : 17.05.2010 - klo:20:26 »
mitähän tähän Strangerin viestiin sanoo marko?
P.M

Stranger

  • Vieras
Vs: Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #11 : 17.05.2010 - klo:21:35 »
Jos uskotaan syntiinlankeemukseen, mikä siis lukee raamatussa, niin silloin voidaan puhua, että nykyisenkaltainen maailma on epänormaali. Jumala loi kaiken hyväksi ja ennen syntiinlankeemusta Eedenin puutarhassa ei ollut pahaa eikä kuolemaa. Jumala siis loin Aadamin ja Eevan kuolemattomiksi ihmisiksi, mutta koska lankesivat syntiin heistä tuli kuolevaisia. Ja Aadamin kautta kuolema levisi koko ihmiskuntaan.

Room. 5:12
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.


Didymos

  • Vieras
Vs: Kuolemaan suhtautuminen
« Vastaus #12 : 19.10.2015 - klo:18:25 »
Mitä kuolema loppujen lopuksi on? Jos syvällisesti ajattelee, niin kuolemahan on ero Jumalasta. Tältä kantilta katsoen Raamatun luomiskertomus ei sulje pois maallista kuolemaa.
Mutta kuten monet viisaasti ovat jo sanoneet, läheisen menettäminen on silti vaikea asia. Itse menetin isoisäni ja 3-vuotiaan serkkuni kolme vuotta sitten ja ymmärrän hyvin. Oma uskonikin horjui, mutta tajusin sitten että kummallekin ihmiselle kuolema oli hyvä vaihtoehto. Serkku välttyi tulevalta ihmisten ivalta ja toimintarajoitteisuudelta (hän oli vilkas persoona) ja isoisän ei tarvinnut enää kärsiä sairauksissaan.