Kirjoittaja Aihe: Tuomion toivotukset VT:ssa  (Luettu 3534 kertaa)

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Tuomion toivotukset VT:ssa
« : 14.11.2006 - klo:19:10 »
Ps. 31:18
Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.

Onko ihan reilua sanoa että "kohdatkoon onnettomuus jumalattomia, syökse heidät tuonelaan"?

Jos nyt oon ees ymmärtäny oikein  koko kohtaa.

Tämä kohta sitten vain hypähti yhtäkkiä eteeni, en ole tutkinut koko psalmia.
« Viimeksi muokattu: 21.11.2006 - klo:02:21 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Mirjam

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 136
    • Profiili
Vs: Ps. 31:18
« Vastaus #1 : 14.11.2006 - klo:19:27 »
Voinko tehdä lisäyksen kysymykseen?

Yleensäkin VT:ssa häiritsee se, kun vihollisille toivotaan kaikki mahdolliset onnettomuudet ja tekstistä paistaa läpi, että vihollisten mahdollisesti kärsiessä ollaan vahingoniloisia.

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Ps. 31:18
« Vastaus #2 : 17.11.2006 - klo:13:40 »
Hmm.

Kun mietin ja otin selvää tästä aiheesta, niin huomasin, että noiden onnettomuuksien toivotaan sattuvan jumalattomille eikä vihollisille.
Mut onks sillä jotain väliä?

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Tuomion toivotukset VT:ssa
« Vastaus #3 : 21.11.2006 - klo:02:26 »

Hei Aani ja Mirjam!

Ensitöikseni vaihdoin aiheen otsikon sellaiseksi, joka kuvaa tätä kysymystä paremmin. (Siksi siis muokkausmerkintä ensimmäisessä kysymyksessä.) Osaavat foorumilla seikkailijat nyt arvata paremmin kysymyksen sisällön. Loppujen lopuksi kun ei ollut kyse nimenomaan psalmin 31 tulkinnasta. Mutta aloitetaan nyt kuitenkin siitä:

Ps. 31:18
Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.

Onko ihan reilua sanoa että "kohdatkoon onnettomuus jumalattomia, syökse heidät tuonelaan"?

Tämä on Daavidin psalmi. Daavid kirjoitti monta laulua tilanteissa, joissa hän oikeasti oli pahasti vihollisten saartamana. Nuorena miehenä hän oli oman hyvyytensä ja taitojensa vuoksi joutunut kuningas Saulin kateuden ja vihan kohteeksi. Saul yritti tappaa Daavidin, joka pakeni ympäri Israelin vuoria kuningasta ja tämän parhaita sotilaita. Siinä tilanteessa on täysin luonnollista rukoilla Jumalaa ja pyytää, että jos joku joutuu onnettomuuden tai jopa tuonelan kohteeksi, niin se olisi mieluummin henkilö, joka tekee väärin eikä se, joka tekee oikein. Teksti saa ihan uuden sävyn, jos mielessä nähdään tilanne, jossa Jumalaa pelkäävä hurskas mies pakenee henkensä edestä jumalatonta kuningasta.

Yleensäkin VT:ssa häiritsee se, kun vihollisille toivotaan kaikki mahdolliset onnettomuudet ja tekstistä paistaa läpi, että vihollisten mahdollisesti kärsiessä ollaan vahingoniloisia.

Edellä sanomani pätee moneen VT:n kohtaan. Viholliset olivat silloin ihan oikeita vihollisia. Kyse ei ollut siitä, että esimerkiksi psalmien kirjoittaja olisi ihan huvikseen toivottanut epäonnea ja tuhoa omahyväiselle naapurin isännälle, jota hän itse ei arvostanut. Vihamiehellä tarkoitettiin ihan oikeaa vihamiestä, joka tuotti pahaa vahinkoa tai jopa kuoleman, kun tilaisuus tarjoutui. Ilo vihamiehen onnettomuudesta tai tuhosta ei ollut välttämättä vahingoniloa vaan iloa siitä, että Jumala päästi vääryyttä kärsineen vapaaksi vainoajastaan. Tämä ilo tulee laulussa selvimmin ilmaistuksi siten, että iloitaan vihamiehen poistumisesta kuvioista.

Lisäksi on huomioitava, että pääsääntöisesti vihamiehen tuhosta puhutaan Jumalalle. Kyseessä ei ole mikään kaljatuopin ääressä tapahtuva uhoaminen ja ihmisten panetteleminen heidän selkänsä takana vaan aitojen tunteiden purkaminen Jumalalle. Jumalalle saa sanoa kaiken, mitä mielessä liikkuu. Monet psalmikirjoittajat eivät todellakaan säästele sanojaan vihamiehistään - mutta he eivät myöskään käy itse toimeen ja ala eliminoida vihollisiaan. He kertovat Jumalalle, miltä tuntuu. Ja jättävät asian Jumalan hoitoon.

Kun mietin ja otin selvää tästä aiheesta, niin huomasin, että noiden onnettomuuksien toivotaan sattuvan jumalattomille eikä vihollisille.
Mut onks sillä jotain väliä?

Mielestäni sillä ei ole eroa. Jumala haluaa hyvää kummallekin.

     Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo,
     että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää!
     Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset! (Hes. 33:11)

     Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne,
     tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat,
     rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. (Luuk. 6:27-28)


Psalmien äärellä tulee mieleen, että jälkimmäistä vihamiehen puolesta rukoilemista ei välttämättä hirvittävästi harrastettu. Mutta toisaalta onhan sekin vihamiehen puolesta rukoilemista, että häneen liittyvät asiat tuodaan Jumalan tietoon vaikka hampaat irvessä. Pääasia, ettei ota oikeutta omiin käsiin vaan kertoo tuntemuksistaan Jumalalle. Olipa vihamies missä mielessä tahansa kannettu Jumalan eteen, niin kyllä Jumala itse toimii parhaaksi näkemällään tavalla.

Vastasin kovin tiivistetysti. Kysykää lisää, jos jäi vastaus vajaaksi.
Marko Sagulin

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Tuomion toivotukset VT:ssa
« Vastaus #4 : 21.11.2006 - klo:14:39 »
Heti keksin tarkennuskysymyksen.

Onko Raamatussa vihollinen aina jumalaton? (kauheeta toistoa, mut kysynpä kuitenkin) Vai onko ne Raamatussa ikään kuin synonyymit?

Ja voisitko laittaa kohtia (muita kuin Daavidin psalmeja) joissa onnettomuuden haluttaisiin kohtaavan vihollisia/jumalattomia?
« Viimeksi muokattu: 21.11.2006 - klo:14:41 kirjoittanut Aani »

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Tuomion toivotukset VT:ssa
« Vastaus #5 : 21.11.2006 - klo:15:37 »

Hei!

Teoriassa vihollinen ja jumalaton eivät ole sama asia. Esimerkiksi jos pakanakansat hyökkäävät Israeliin, he voivat olla ihan "vain" maata valloittamassa. Heillä ei ole mitään erityistä Jumalaan tai Jumalan palvelijoihin kohdistuvaa vihaa taustalla. Tällöin en sanoisi vihollisia jumalattomiksi. Toisaalta esimerkiksi Daavidin rukouksissa pyydetään suojelusta itselle ja tuhoa jumalattomille. Silloin viholliset ovat oman kansan väkeä, joiden pitäisi tuntea Jumala, mutta eivät tunne. Sellaisessa tapauksessa jumalaton ja vihollinen ovat sama asia.

Pyysit minua etsimään psalmien lisäksi myös joitain muita kohtia Raamatusta, joissa toivotetaan tuhoa vihamiehille. Pikaisella hakemisella niitä ei tuntunut kovasti olevan. Katselin vähän Raamattua ja muualla tuomion toivotukset liittyivät enemmänkin vannomisiin ja vannottamisiin. Esimerkiksi:

     Eeli kysyi: "Mitä hän puhui sinulle? Älä salaa sitä minulta. Kohdatkoon sinua
     Jumalan viha nyt ja aina, jos salaat minulta sanankin siitä, mitä hän sinulle
     puhui." (1. Sam. 3:17)

     Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi
     henkiin hänen väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää!
     (1. Sam. 25:22)


Näissä kohdissa ei siis pyydetä suoraan tuhoa, vaan uhataan sellaisella, jos asiat eivät mene niin kuin pitää. Löysin kyllä yhden suoran tuhon toivotuksenkin. Se löytyi Jeremian kirjasta. Sävyltään se on hyvin samanlainen kuin psalmien rukoukset. Jeremia oli aika kovanonnen profeetta. Hän koki tehtävänsä koko ajan hyvin vaikeaksi ja häntä vainottiin paljon, koska hänen tehtävänään oli julistaa Juudan tuhoa. Kaikkien muiden piinaamisten, vangitsemisten ja ruoskimisten lisäksi jopa hänen tappamisekseen tehtiin salaliitto. Siksi hänen rukouksensakin on lähelle samanlainen kuin Daavidin psalmit.

     Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan
     avun. Sinua yksin minä ylistän! Ihmiset kysyvät minulta ilkkuen: "Miksei Herran
     sana käy toteen? Missä se tuho viipyy?" Sinä, Herra, tiedät, etten ole pakoillut
     paimenen tehtävää, jonka minulle annoit. En minä ole toivonut tuhon päivää.
     Sinä tiedät kyllä kaiken, mitä olen julistanut. Älä täytä minua kauhulla! Sinä olet
     ainoa turvani, kun onnettomuuden päivä tulee. Saakoot onnettoman lopun ne,
     jotka minua vainoavat, mutta säästä minut! Anna heidän joutua kauhun valtaan,
     älä minun! Tuo heille onnettomuuden päivä, tuhoa heidät, tuhoa perin pohjin!
     (Jer. 17:14-18)


Varmasti muitakin kohtia on, mutta tähän hätään niitä ei sattunut silmään enempää. Kerro, jos sinä niitä löydät.
Marko Sagulin