Kirjoittaja Aihe: Vanhurskaus  (Luettu 2892 kertaa)

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vanhurskaus
« : 04.11.2006 - klo:13:45 »
Milloin ihminen on vanhurskas/ tulee vanhurskaaksi?
Ja mitä vanhurskaus niinkun yleensäkin on. Monet sanovat, että vanhurskas ihminen on Jumalalle kelpaava ihminen, mutta that's it kö?

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Vanhurskaus
« Vastaus #1 : 25.11.2006 - klo:15:41 »

Terve Aani!

Olet todella tärkeän aiheen äärellä. Kysymys siitä, miten ihminen tulee vanhurskaaksi, on koko uskon ydin. Jos pieni liioittelu sallitaan, niin koko luterilainen kirkko on syntynyt siksi, että Martti Luther mietti samaa asiaa ja löysi Raamatusta vastaukseksi sellaista, joka keskiajalla oli kirkossa unohdettu.

Vanhurskaus sanan merkitystä on syytä miettiä myös siksi, että se toistuu Raamatussa tosi usein. Jää siis paljon aukkoja, jos joka kerta pitää hypätä yli, kun sana tulee tekstissä vastaan. Tosin vaikeus sanan selittämisessä on jälleen sama, johon törmää monien muidenkin Raamatun käsitteiden kanssa. Vanhurskaus sisältää niin paljon asiaa, että sitä ei voi suomentaa noin vain yhdellä sanalla tai edes lauseella. Sana esiintyy vähän erilaisena riippuen siitä, missä yhteydessä se esiintyy. Kaikissa tapauksissa eri näkökulmat kyllä liittyvät toisiinsa, joten en sano, että vanhurskaudella on suoranaisesti eri merkityksiä. Mutta uskon, että sana ymmärretään parhaiten, kun sitä katsellaan kolmesta eri näkökulmasta.

1. Jumalan vanhurskaus = Jumala on pyhä, virheetön ja oikeudenmukainen tuomari, joka vihaa vääryyttä ja pahuutta sekä rakastaa pyhyyttä ja virheettömyyttä. Jumalan vanhurskaus on Jumalan täydellisyyttä.

2. Ihmisen vanhurskaat teot = Ihmisen kuuluu tehdä hyvää ja noudattaa Jumalan käskyjä. Silloin hän tekee vanhurskaita tekoja. Niiden avulla ihminen ei kuitenkaan koskaan pääse Jumalan tasolle ja tule itsessään vanhurskaaksi.

3. Ihmisen vanhurskaus = Ihminen voi tulla vanhurskaaksi vain, jos Jumala lahjoittaa ihmiselle oman vanhurskautensa ja julistaa ihmisen vanhurskaaksi. Näin tapahtuu, kun ihminen uskoo Jeesukseen.

Tuossa vanhurskaus on tiiviisti esitettynä. Seuraavaksi käsittelen jokaista kohtaa erikseen, perustelen kunkin asian vähän paremmin ja ennen kaikkea otan mukaan raamatunkohtia. Hyviä kohtia olisi ollut valtavasti, mutta pakko oli vähän karsia. Silti pituutta tuli aika rutkasti. Yritä jaksaa lukea, koska minun sepustukseni ovat mitä ovat, mutta Raamattu on rautaista tavaraa. Varsinkin viimeisin kohta sisältää paljon Raamatun upeimpia jakeita.


JUMALAN VANHURSKAUS

Raamattu puhuu paljon siitä, että Jumala on vanhurskas. Silloin vanhurskaus liitetään pyhyyteen, täydellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Vanhurskaus on ikään kuin tuomioistuimeen lliittyvä termi. Jumala on tuomari, joka ei voi sano syyllistä syyttömäksi ja syytöntä syylliseksi.

     Suuri on Herra, Siionin Jumala! Hän on kaikkien kansojen yläpuolella.
     Ylistäkää hänen nimeään, kansat, hän on suuri ja pelättävä! Hän on pyhä.
     Sinä, väkevä kuningas, rakastat oikeutta. Sinä loit oikeudenmukaisuuden,
     sinä opetit Israelille oikeuden ja vanhurskauden. Ylistäkää Herraa, meidän
     Jumalaamme, kumartukaa hänen valtaistuimensa eteen, hänen jalkojensa
     juureen! Hän on pyhä. (Ps. 99:2-5)

     Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä. (Ps. 7:12)

     Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat
     nähdä hänen kasvonsa. (Ps. 11:7)

     Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella
     hän täyttää Siionin. (Jes. 33:5)

     Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta. Hän on oikeuden Jumala. (Ps. 50:6)

     Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä
     ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee.
     Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. (5. Moos. 32:4)

     Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on
     oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin. (Job 37:23)


Syntiselle ihmiselle Jumalan vanhurskaus on pelottavin mahdollinen asia. Juuri vanhurskautensa vuoksi Jumala vihaa syntiä. Mutta onneksi Jumalan vanhurskauteen sisältyy myös virheettömyys ja oikeudenmukaisuus Jumalan omia lupauksiakin kohtaan. Jumala on säätänyt, että virheetön ja vanhurskas Jeesus kantaa kaikkien niiden synnit, jotka turvautuvat ristillä kuolleeseen Kristukseen. Silloin Jumalan vanhurskas viha syntiä kohtaan täyttyy, mutta syntinen ihminen pääsee vapaaksi. Sen lupauksen ehdoton noudattaminen on myös Jumalan vanhurskautta:

     Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja
     vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät
     kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9)

     Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku
     kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas:
     Jeesus Kristus. (1. Joh. 2:1)



IHMISEN VANHURSKAAT TEOT

Kun ihminen yrittää toimia niin kuin Jumala käskee, hänen tekonsa ovat vanhurskaita tekoja. Jumala haluaa, että ihminen tekee niitä.

     Tehkää, mitä oikeus ja vanhurskaus vaativat! Pelastakaa riistetty riistäjän
     käsistä. Älkää sortako muukalaisia, orpoja ja leskiä, älkää tehkö vääryyttä
     kenellekään. Älkää vuodattako tässä maassa viattomien ihmisten verta.
     (Jer. 22:3)

     Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä
     minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat
     uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon
     myös teiltä, sanoo Herra. (Jer. 9:23)

     Vanhurskas mies tekee niin kuin oikein ja hyvin on. Hän ei käy kukkuloilla
     uhrilihaa syömässä eikä palvo Israelin kansan epäjumalia. Hän ei viettele
     toisen vaimoa, eikä hän makaa naisen kanssa silloin kun tämä on epäpuhdas.
     Hän ei sorra toista, vaan antaa takaisin velasta saamansa pantin, hän ei riistä
     ketään, vaan antaa leivästään nälkäiselle ja vaatettaa alastoman. Hän ei lainaa
     korkoa vastaan eikä ahnehdi voittoa, vaan pysyy loitolla vääryydestä ja
     ratkaisee ihmisten väliset asiat oikein. Hän elää minun säädösteni mukaisesti
     ja noudattaa minun määräyksiäni, tekee niin kuin oikein on. Hän on
     vanhurskas, ja hän saa elää. Näin sanoo Herra Jumala. (Hes. 18:5-9)

     Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää, onnellisia ovat hänen lapsensakin.
     (Sananl. 20:7)

     Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin
     oikein on. (Ps. 106:3)


Erittäin tärkeää on kuitenkin huomata, että vanhurskaita tekoja tekemällä ihmisestä ei tule vanhurskasta. Todellinen vanhurskaus on virheetöntä vanhurskautta eikä syntinen ihminen voi koskaan sitä saavuttaa. Vanhurskaita tekoja kuuluu tehdä, koska se on hyväksi itselle ja lähimmäisille, mutta niillä ei voi koskaan kelvata Jumalalle. Siitä kertoo erityisen hyvin Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista:

     Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät
     muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin
     rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen
     seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen
     kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
     Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin
     mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa
     katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle
     syntiselle armollinen!' "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana,
     tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä
     alentaa, se korotetaan." (Luuk. 18:9-14)


Sama ajatus löytyy myös Vanhasta testamentista:

     Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita
     raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme
     sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan
     sinun suureen armoosi luottaen. (Dan. 9:18)


Omiin tekoihin luottamista sanotaan ”omavanhurskaudeksi” tai ”tekojen vanhurskaudeksi”. Niillä ei pötkitä pitkälle. Raamattu opettaa hyvin selvästi, että hyviä tekoja tekemällä ei voi tulla vanhurskaaksi.

     Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain
     vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin
     uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen
     uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen
     tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. (Gal. 2:16)

     Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen
     Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen
     tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta
     voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.
     Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa
     vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen
     ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. (Fil. 3:8-9)

     Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä
     noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
     (Room. 3:20)


Kun Raamattu sanoo, että vanhurskautta ei saa hyviä tekoja tekemällä, niin se kannattaa uskoa:

     Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet
     eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal 5:4)



IHMISEN VANHURSKAUS

Ihmisellä ei ole omaa vanhurskautta. Ihminen voi tehdä – ja hänen pitää tehdä – vanhurskaita tekoja, mutta niillä ei päästä taivaaseen. Todellinen vanhurskaus on Jumalan lahjaa. Ihmisen yhteydessä vanhurskaudesta käytetäänkin nimeä ”lahjavanhurskaus”. Ihmisen vanhurskaus on Jumalan omaa vanhurskautta, jonka hän on antanut lahjaksi ihmiselle. Ihmisistä puhuttaessa vanhurskaus voidaankin suomentaa tosi yksinkertaisesti parilla eri vaihtoehdolla:

”Vanhurskas ihminen on Jumalalle kelpaava ihminen.”
”Vanhurskas ihminen on syntinsä anteeksi saanut ihminen.”

Kumpi tahansa selitys on hyvä ja kumpikin tarkoittaa samaa. Ihminen julistetaan vanhurskaaksi, kun hän uskoo Jeesukseen. Silloin hän on saanut syntinsä anteeksi ja silloin hän kelpaa Jumalalle. Jumala vaatii ihmiseltä vanhurskautta, mutta koska ihminen on syntinen, Jumalan täytyy myös antaa se vanhurskaus ihmiselle. Jumala siis antaa ihmiselle sen, mitä hän ihmiseltä vaatii. Tätä vanhurskaaksi julistamista ja vanhurskauden lahjoittamista sanotaan myös vanhurskauttamiseksi.

     Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat
     omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat
     tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan
     lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
     Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa
     vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa.
     Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt
     meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja
     tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. Onko siis syytä kerskailuun?
     Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka
     vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee
     vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. (Room. 3:22-28)

     Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka
     on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen
     kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän
     vanhurskauttamisemme tähden. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka
     uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen
     ansiosta rauha Jumalan kanssa. (Room. 4:24b-5:1)

     Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme,
     jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2. Kor. 5:21)

     Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi,
     ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa
     kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.
     (Ap. t. 13:38-39)


Lopuksi:

On siis olemassa vain yksi vanhurskaus, joka yhdistää nämä kolme eri näkökulmaa: Jumalan vanhurskaus. 1. Jumala itse on vanhurskaus - täydellinen ja pyhä tuomari. 2. Ihminen voi tehdä vanhurskaita tekoja, eli hän ottaa mallia Jumalan vanhurskaudesta noudattamalla Jumalan käskyjä ja Jeesuksen esimerkkiä. 3. Jumalan vanhurskaus tulee ihmisen osaksi Jeesukseen uskomisen kautta.

Ihmisessä oleva vanhurskaus on siten myös Jumalan vanhurskautta. Ja siinä merkityksessä vanhurskaus esiintyy useimmin Uudessa testamentissa. Siitä vielä yksi erityisen hieno kohta:

     Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen
     kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
     Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu:
     "Uskosta vanhurskas saa elää." (Room. 1:16-17)


Jumalan vanhurskaus ilmestyy ”uskosta uskoon”. Jos joku asia toistuu ”päivästä päivään”, niin silloinhan se tapahtuu tänään, huomenna, ylihuomenna ... joka päivä. Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, eli ensin uskosta, sitten uskosta ja sen jälkeenkin uskosta ... aina vain uskosta! Tänään uskoon tuleva ihminen on samassa tilanteessa kuin 50 vuotta uskon polkua taivaltanut konkari. Kummatkin saavat vanhurskauden lahjaksi, kun he uskovat Kristukseen. Vaikka Jumala haluaa meidän tekevän vanhurskaita tekoja itsemme ja lähimmäistemme hyväksi, milloinkaan ei käy niin, että vanhurskaus alkaisikin olla ihmisen omaa omaisuutta niiden tekojen vuoksi. Vanhurskaus saadaan aina vain lahjaksi uskomalla Jeesukseen.
Marko Sagulin