Kirjoittaja Aihe: Anteeksianto  (Luettu 13899 kertaa)

MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 377
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #15 : 10.11.2006 - klo:16:25 »
Lainaus
Tämän keskustelun aikana on nostettu esiin myös muutamia raamatunkohtia, joissa Jumala vaatii ankarasti meitä antamaan anteeksi - jopa niin, että vertauksessa armoton palvelija ei itse saa anteeksi. Mutta on hyvä muistaa, että myös huono anteeksiantamisen kyky on yksi synti, joka meidän täytyy saada anteeksi Jumalalta. Eihän syntinen ihminen voi olla täydellinen anteeksiantaja. Ainoa synti, jota ei saa koskaan anteeksi, on Jeesuksen hylkääminen. Jumala haluaa muistuttaa meitä ankarasti anteeksiantamisen tärkeydestä, mutta jos se on ehto taivaaseen pääsemiseksi, kukaan ei koskaan pelastu.

Anteeksiantaminen on isosta asiasta kyseen ollen pitkä ja vaativa prosessi, jonka vain Jumala voi tehdä meissä. Ja se voi olla kipeä ja maksaa meille sen, että tahdomme. Mutta kieltäytyminen anteeksiannosta on huolestuttava asia, josta Jeesus tuossa Vuorisaarnan Isä meidän -rukouksen jälkeen tulevassa kohdassa (Matt. 6: 14-15) puhuu. Siihen se kyllä pätee ja muodostuu silloin Jumalalta anteeksisaamisen esteeksi. :-\ * Ja sama asia kertomuksessa isännästä, palvelijasta ja velasta.

*Tietenkin pitkällä tähtäimellä. Ihmisestä voi ensin tuntua, ettei hän tahdo antaa anteeksi, mutta jos Jumala saa ajan kanssa tehdä työtään, ihminen voi ymmärtää, miten paljon hänelle itselleen täytyy antaa anteeksi.
« Viimeksi muokattu: 10.11.2006 - klo:21:23 kirjoittanut MaryMagdalene »
MaryMagdalene

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #16 : 12.11.2006 - klo:17:03 »
MaryM: Tuo viimeinen kommentti oli erittäin hyvä. Niinhän se menee. Olen huomannut tuon niin monta kertaa omassa elämässäni.

Eero H.

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #17 : 12.11.2006 - klo:21:37 »
MaryMagdalene, valoitahan hieman kommenttiasi, en oikein ymmärtänyt. Ymmärsin niin että asetit anteeksi antamisen ehdoksi taivaaseen pääsylle? Eli jos ei anna anteeksi,silloin on paikka helvetissä.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2006 - klo:21:40 kirjoittanut Eero H. »
Eero Hyvärinen

MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 377
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #18 : 13.11.2006 - klo:00:47 »
Ensiksikin haluan kertoa, että asia on ollut minulle kipeä ja ajankohtainen. Jotakin prosessia käyn yhäkin läpi (ihan varhaisia kokemuksia). Niin että pieneltä paikalta joudumme puhumaan tästä eräästä elämän vaikeimmasta asiasta. Kyllä se voi kestää!

"En jaksa antaa anteeksi" on eri asia kuin kieltäytyminen antamasta anteeksi hamaan tulevaisuuteen, hautaan asti. Pikalaastarista tässä ei ole kyse, pikemminkin elämän lopputuloksesta. Teen yhä uudelleen saman valinnan tunteistani riippumatta: itse en jaksa, tunteet puhuvat muuta, mutta haluan vedota Hänen työhönsä. Onhan Jeesuksen koko ihmiseksi tulemisen merkitys, koko kristinuskon tarkoitus ja sanoma anteeksiantamus. Kun sanon Jumalalle, etten kykene, pyydän anteeksiantamattomuuttani anteeksi ja Hän puhdistaa minut synnistä.

Jo maallinen terapiakin ymmärtää, että ihmisen on välttämätöntä antaa anteeksi, jottei katkeruus häntä tuhoaisi. Kauna ei minua vapauta koetusta vääryydestä ja katkeruus on kurja vuodekumppani.

Me ihmiset emme jaa taivaspaikkoja. Onneksi! Mutta miten selitän sanat

Matt. 5: 23-26: Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
Matt 5: 44: Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.
Matt. 6: 12, 14-15: Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa...Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Matt. 18: 35: Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.
Mark. 11: 24-26: Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Luuk. 6: 37: Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.
Room. 12: 14, 17-19: Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko...Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa.
Kol. 3: 12-14: Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus...
1. Piet. 3:9: Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
Jaak. 2: 13: Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.?

Anteeksi antaminen on päätös, jolla minä luovun (luulotellusta) oikeudestani kostaa, syyttää, tuomita, rangaista. Valta tuomita on vain Jumalalla. - Eikä kannata tuhlata aikaa anteeksipyynnön odottelemiseen. Sitä päivää ei useinkaan tule.

Mutta lain saarnaa tästä ei voi tehdä, vaan rakkauden. Annan anteeksi, pääsen vapaaksi. Jos voisin todella nähdä, mitä Hän on tehnyt puolestani, se murtaisi sisimpäni ja tuomitsevat, kovat ajatukset sulaisivat pois. *Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." (Luuk. 23: 34)

Anteeksiantamiseen ei voi pakottaa eikä vaatia, silloin se ei olisi aitoa eikä valinta. Voisi ehkä ajatella niin, että joko kaikilla on mahdollisuus anteeksiannon saamiseen tai sitten sitä ei ole kellään. Miksi katson itselleni kuuluvan oikeuden saada anteeksi, jopa mittaamattoman monta kertaa päivässä, mutta en myönnä toiselle tätä oikeutta? Jos en anna anteeksi, vaikka olen itse saanut anteeksi, riistän toiselta anteeksiannon. Kysymys on, riistänkö sen myös itseltäni.
« Viimeksi muokattu: 14.11.2006 - klo:11:19 kirjoittanut MaryMagdalene »
MaryMagdalene

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #19 : 13.11.2006 - klo:15:01 »
MaryMagdalenen viestit, varsinkin viimeinen, ovat hyvin puhutteleva ja ajatuksia herättävä... Kuitenkin haluan kysyä kommentoida paria kohtaa...
...Jo maallinen terapiakin ymmärtää, että ihmisen on välttämätöntä antaa anteeksi, jottei katkeruus häntä tuhoaisi. Kauna ei minua vapauta koetusta vääryydestä ja katkeruus on kurja vuodekumppani...
...Anteeksi antaminen on päätös, jolla minä luovun (luulotellusta) oikeudestani kostaa, syyttää, tuomita, rangaista. Valta tuomita on vain Jumalalla. - Eikä kannata tuhlata aikaa anteeksipyynnön odottelemiseen. Sitä päivää ei useinkaan tule...

Entäs, jos ei ole varsinaisesti katkera tai halua kostaa, syyttää, tuomita tai rangaista, vaan haluaisi antaa anteeksi, mutta ei vaan pysty? Itselläni kulkee aina mukana ilkeä tunne eräästä ihmisestä, ainoasta jolle en ole pystynyt antamaan anteeksi. Tuo tunne on enemmänkin sääliä, vastenmielisyyttä ja surua, kuin katkeruutta, ja jos ko. henkilöön törmäisin tiedän etten olisi häntä näkevinäni tai etten ainakaan juttelisi hänelle... tämä surettaa minua, sillä "kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia täytyy sietää"...  joku voisi sanoa, että olen jo antanut anteeksi, mutta tiedän etten ole sydämessäni antanut anteeksi...
« Viimeksi muokattu: 13.11.2006 - klo:16:07 kirjoittanut Suvi »
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #20 : 13.11.2006 - klo:15:55 »
Entäs, jos ei ole varsinaisesti katkera tai halua kostaa, syyttää, tuomita tai rangaista, vaan haluaisi antaa anteeksi, mutta ei vaan pysty? Itselläni kulkee aina mukana ilkeä tunne eräästä ihmisestä, ainoasta jolle en ole pystynyt antamaan anteeksi. Tuo tunne on enemmänkin sääliä, vastenmielisyyttä ja surua, kuin katkeruutta, ja jos ko. henkilöön törmäisin tiedän etten olisi häntä näkevinäni tai etten ainakaan juttelisi hänelle... tämä surettaa minua, sillä "kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia täytyy sietää"...  joku voisi sanoa, että olen jo antanut anteeksi, mutta tiedän etten ole sydämmessäni antanut anteeksi...

Raamatussa sydän ei ole "tunteiden paikka". Kun Raamattu puhuu sydämestä, silloin puhutaan enemmänkin tahdosta kuin tunteista. Esimerkiksi Jumalaa täytyy rakastaa koko tahdollaan.

     Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.
     (5. Moos. 6:5)


Samalla tavoin ajattelen, että anteeksi antaminen koko sydämestä ei tarkoita tunteiden tasoa, vaan sitä, että annetaan anteeksi sillä tasolla, johon itse voi vaikuttaa.

     Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne
     sydämestänne anteeksi. (Matt. 18:35)


On siis aina mahdollista antaa anteeksi. Oikea anteeksiantaminen on "vain" tahdosta kiinni. Mielestäni oikeaa anteeksiantamista on se, että jutellaan ja ollaan sen mukaisesti, miten ollaan niidenkin kanssa, joille ei ole mitään anteeksi annettavaa. Monesti tunteet seuraavat perässä. Käytännössä toki joskus tunteet ovat niin kauhean kipeät, että kestää aikansa, ennen kuin teoriassa mahdolliset asiat pystyy tekemään käytännössä.

Sanoit, ettet halua rankaista, mutta eikö kaverin vältteleminen ole juuri sitä? Jouko Mäki-Lohiluoman yhdessä biisissä on loppulause: "Kaikista ei tarttee pitää. Riittää, että rakastaa." Ajattelen, että se on anteeksiantamattomuutta, jos päättää olla juttelematta tai huomaamatta ihmistä, josta ei pidä. Se on asia, johon ihminen voi vaikuttaa. Mutta anteeksiantamattomuutta ei ole se, jos sydämessä on pahoja ajatuksia, olivatpa ne millaisia tahansa. Tunteisiin kun ei voi vaikuttaa.
Marko Sagulin

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #21 : 13.11.2006 - klo:16:00 »
Onko sitten niin, että voin vihata jotakuta henkilöä sydämessäni (niinkun "tunteellisesti") mutta en saa tehdä hänelle pahoja tekoja? (en siis saa vihata häntä "käytännössä")
Toivottavasti ymmärsit.

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #22 : 13.11.2006 - klo:16:10 »
Sanoit, ettet halua rankaista, mutta eikö kaverin vältteleminen ole juuri sitä?

Ei koska tämä ihminen ei halua myöskään olla kanssani tekemisissä ja välttelee minua...
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #23 : 13.11.2006 - klo:16:14 »
"Ei koska tämä ihminen ei halua myöskään olla kanssani tekemisissä ja välttelee minua..."

Mielestäni ei pidä olla ilkeä toista kohtaan sillä perusteella, että hänkin on sinua kohtaan ilkeä. Eikä kyllä pidä olla muutenkaan ilkeä. Olisit sinä se fiksu ja kohtelisit häntä niinkuin ketä tahansa muuta ihmistä/ystävääsi. Rakastaisit sinä ensin, niin ehkä se ystävä rakastaisi perässä ^^

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #24 : 13.11.2006 - klo:16:22 »
Lainaus
Onko sitten niin, että voin vihata jotakuta henkilöä sydämessäni (niinkun "tunteellisesti") mutta en saa tehdä hänelle pahoja tekoja? (en siis saa vihata häntä "käytännössä")

Olikohan tuo kysymys minulle ... Vastaanpa nyt kuitenkin.

Karkeasti ottaen noin. Toki kysymyksesi sävy muuttuu paljon riippuen siitä tarkoitatko sanalla "voin" sitä, että vihaaminen sydämessä "on mahdollista" vai "on luvallista".  Ei Jumala varmastikaan halua, että meidän sydämessämme on pahoja ajatuksia toisia kohtaan.

     Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa,
     mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja
     ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8 )


Mutta se on mahdollista, koska tunteisiin ei voi kauheasti vaikuttaa. Siihen kuitenkin voi vaikuttaa, ettei ala herkutella vihallaan ja pyöritellä vihaisia ajatuksia mielessään. Vanhassa testamentissa on paljon varoituksia siitä, ettei saa sydämessään vaalia pahuutta. Esimerkiksi:

     Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja
     tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta.
     (Miika 2:1)


Ihanne on mielestäni se, että voisi jopa ajatella hyvää kaikista. Mutta se on mahdotonta. Siksi riittää, että tahtoo elää kiltisti ja toimia hyvin sellaistakin kohtaan, josta ei osaa tuntea hyvää. Ajattelen, että juuri tästä on kyse siinä, kun Jeesus käskee rakastaa vihamiestä. Vihamies on sellainen, jota kohtaan ei osaa tuntea hyvää, mutta aina voi silti rakastaa - eli osoittaa rakkautta teoissa.

     Minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta
     (Matt. 5:44)


Huonot tunteet eivät ole haitallisia toista kohtaan, jos osaa tehdä hänelle silti hyvää. Huonot tunteet ovat haitallisia enemmänkin vihaajalle itselleen.
« Viimeksi muokattu: 13.11.2006 - klo:16:24 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #25 : 13.11.2006 - klo:16:33 »
Kyllä kysymys oli sinulle, Marko.

"Voin" -sanalla tarkoitin siis että "onko luvallista", sillä tiesin kyllä, että väitteeni on mahdollinen, mutten tiennyt onko se luvallinen.

Eli saan siis sanoa RAKAS JEESUS VIHAAN IHAN SIKANA TOTA SAKULIININ MARKOO MUT PYYDÄN SILTI SIUNAUSTA SILLE KIITOS. ? (huom. esimerkkilause, ei todellinen ;D)

Nettipappi Marko

  • Nuorisopastori
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 890
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #26 : 13.11.2006 - klo:16:39 »

Tuo on oikein hyvä lause. Suorastaan täydellinen esimerkki siitä Matt. 5:44 kohdasta, jota edellisessä viestissäni lainasin.

Ja näin seurakunnan työntekijänä toivon, että tuollaisia lauseita lausuttaisiin minusta Jumalalle usein - tai siis mieluummin kuin oltaisiin lausumatta mitään. Esimerkiksi Psalmeista tuntuu suurin osa olevan sellaisia, joissa Jumalalle vuodatetaan kaikenlaisia ajatuksia vihamiehistä. Se saattaa olla yksi parhaita keinoja parantaa pahoja tunteita ja saada anteeksiantoa eteenpäin myös tunteiden tasolla. Jumalalle jos kenelle saa sanoa sen, mitä mielessä liikkuu. Kaikkitietävää on aika paha yllättää ...
Marko Sagulin

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #27 : 13.11.2006 - klo:16:48 »
On ihanaa, että saan purkaa tunteeni Jumalalle eikä minun tarvitse pyöritellä asioita mielessäni. Pahimmassa tapauksessa purkaisin ne itse vihani/inhoni kohteeseen. Mutta onneksi ei tarvitse.

Suvi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 665
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #28 : 13.11.2006 - klo:16:53 »
"Ei koska tämä ihminen ei halua myöskään olla kanssani tekemisissä ja välttelee minua..."

Mielestäni ei pidä olla ilkeä toista kohtaan sillä perusteella, että hänkin on sinua kohtaan ilkeä. Eikä kyllä pidä olla muutenkaan ilkeä. Olisit sinä se fiksu ja kohtelisit häntä niinkuin ketä tahansa muuta ihmistä/ystävääsi. Rakastaisit sinä ensin, niin ehkä se ystävä rakastaisi perässä ^^
no joo... mutta olisko sitten kiva, jos ihminen jonka kanssa et haluaisi olla tekemisissä, tulisi kokoajan jutteleen/olisi muuten ystävällinen? ..oon huomannu et ainakin ne ihmiset, jotka eivät pidä minusta, kokevat tuon hyvin ahdistavana... oon meinaan kokeillu tota useammankin kerran...
...mut tää menee kumminkin aika teoreettiseks, kun en oo nähny ko. tyyppiä sitten viime kevätjuhlan, paitsi auton ikkunasta..

PS. Erittäin totta tuo Aanin viimeinen viesti!
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan, tiedän minne matkani  tehdä saan, olen kansalainen kahden maan...

Aani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 782
    • Profiili
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #29 : 13.11.2006 - klo:16:59 »
Tietysti se olisi ärsyttävää, Suvi. Ehkä sen pitäisikin olla  ;) Se saisi ehkä sen toisen ihmisen ajattelemaan kuinka tyhmä itse onkaan kun vihoitelee jonkun tyhmän jutun takia. (En tiedä onko sinun ja ystäväsi välinen vihoittelu saanut alkunsa jostain pikkujutusta, vai suuremmastakin.)
Tottakai olisi vaikeaa olla vihamiehelleen "hei voi kivaa ihanaa ku oot täällä mitä kuuluu mennäänkö kahville". Mutta niin pitäisi pyrkiä tekemään mielestäni. Pitäisi itse olla se fiksu joka ei vihoittele vaan rakastaa vihamiestään.