Nettipappi.net

Alaikäisten seurustelu

Vieras · 4 · 4837

Vierailija

  • Vieras
Hei! Olen tekemässä seksuaalisesta etiikasta esitelmää ja aihealueena alaikäisten seurustelu. Haluaisin tietää miten kirkko suhtautuu alaikäisten seurusteluun ja kihloihin menemiseen.

EDIT: Viesti jaettu omaksi aiheekseen. Marko
« Viimeksi muokattu: 05.09.2010 - klo:11:44 kirjoittanut Nettipappi Marko »


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
    • Viestejä: 1 892
    • Profiili

Morjens, Vierailija!

Toukokuun kiireissäni en ehtinyt vastaamaan kysymykseesi ennen koulujen loppumista. Etkä varmaan enää kesän aikana tarvinnut esitelmän tekoon keskittyä. Joten vastaukseni toivottavasti auttaa jotakuta seuraavaa esitelmän tekijää. Ja ovathan eettiset kysymykset aina mukavia pohdittavia, vaikka ei esitelmän kimpussa puurtaisikaan. Pahoittelen silti vastauksen viipymistä.

Eettisten kysymysten kohdalla aloitan monet vastaukset samoilla sanoilla. Niin tälläkin kertaa: Kirkko ei ole ottanut mitään virallista kantaa moniinkaan eettisiin kysymyksiin. Katolisella kirkolla on paljon tarkempi normisto kuin meillä luterilaisessa perinteessä. Voin siis antaa vastauksen sen mukaan, kuinka itse olen Raamatusta ymmärtänyt.

Eräs varttuneempi seurakuntanuori sanoi lausahduksen, jonka allekirjoitan erittäin mielelläni. "Jumala ei yritä muuttaa yhteiskunnan järjestelmiä vaan ihmisiä niiden järjestelmien sisällä." Toki aina löydetään poikkeuksia tästä säännöstä, mutta perusperiaatteena se on erinomainen. Jumalan tapa toimia näyttää olevan päämäärän neuvominen, ei menetelmien tarkka selostaminen. Ja siksi joissain asioissa Raamatun historiassakin on erilaisia toimintatapoja.

Raamattu antaa siis usein yleisiä ohjeita, joilla voidaan elää viisaasti omassa kulttuurissa. Alaikäisten seurustelu ja kihloihin meneminen sekä avioituminen on mielestäni juuri tällainen asia. Raamatun aikoina tytöt saattoivat mennä naimisiin hyvin nuorina, jopa 11-13-vuotiaina. Maria oli todennäköisesti korkeintaan 15-vuotias, kun hän synnytti Jeesuksen. Kirkon historiassa häntä on arvostettu erittäin korkealle ja pidetty esimerkillisenä ihmisenä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nykyään olisi ihannoitavaa mennä noin nuorena naimisiin. Se oli silloisen yhteiskunnan hyväksi havaitsema tapa. Nykyisin on todettu, että on parempi toimia toisin. Yhteiskunnassa on laki, joka estää ihmisiä menemästä naimisiin alaikäisinä. Lisäksi on laki, joka suojelee alle 16-vuotiaiden seksuaalista koskemattomuutta. Kirkolla ei siis ole mitään erityistä syytä vastustaa tällaisia lakeja. Merkitystä on sillä, että kunkin yhteiskunnan sisällä kristitty elää Raamatun ohjeiden mukaan. VT:n ja Jeesuksen aikana Raamatun mukaista olisi ollut mennä vaikka nuorenakin naimisiin. Nyt Raamatun mukaista on kunnioittaa 18-vuoden ikärajaa.

Nämä vastaukseni liittyvät eniten naimisiin menemiseen. Se johtuu siitä, että Raamatussa ei suoranaisesti käsitellä seurustelua ja kihlausta. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että ne eivät ole suoranaisesti mitään muutoksia aiheuttavia elämänmuotoja. On yksin eläviä ihmisiä ja on naimisissa olevia. Seurustelu ja kihlaus ovat yksin elävän ihmisen aikeita, suunnitelmia ja päätöksiä siirtyä siihen toiseen elämänmuotoon. Mutta varsinaisesti muutosta ei ole vielä tapahtunut, vaikka tottakai se ajatusmaailmassa on jotain ihan erilaista verrattuna ihmiseen, joka ei edes seurustele.

Raamattu ei siis ole nähnyt tarpeelliseksi määritellä erityisiä ikärajoja sille, milloin saa tutustua ihmisiin miettiäkseen, aikooko mennä naimisiin tämän kanssa. Tai milloinka on sopiva ikä mennä kihloihin ja sillä tavoin luvata toiselle, että naimisiin mennään.

Minä pidän kristillisenä ja raamatullisena sitä, että seurustelu ei ole koskaan vain hyödyn ja nautinnon tavoittelua. Seurustelun idea on nimenomaan tutustua toiseen, jotta voi tietää, haluaako tämän kanssa naimisiin. Kihlaus ei ole vain kiva riitti, vaan lupaus naimisiin menemisestä. Tässä valossa jokainen kristitty voi itse mielessään miettiä, mikä on sopiva ikä seurustella ja mennä kihloihin.

Sanoit tekeväsi esitelmää seksuaalisesta etiikasta. Tässä vastauksessani olen keskittynyt lähinnä seurusteluun sen avioliittoon tähtäävän päämäärän näkökulmasta. Seksuaalisuutta en käsittele erikseen, koska niistä löydät paljon materiaalia Etiikan esitelmät -viestin seksuaalietiikkaa koskevista linkeistä. Erityisesti käsittelen asiaa otsikossa Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto.
Marko Sagulin


marissa

  • Vieras
Onko kristinuskolla minkälainen näkökanta lapsiavioitumiseen ? Onko katolinen kirkko eri mieltä kun luterilainen ?


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
    • Viestejä: 1 892
    • Profiili
Hei Marissa!

Meillä länsimaissa yhteiskunta on säädellyt asiaa niin, että ilman mitää erityisvapauksia naimisiinmeno ei ole mahdollista alle 18-vuotiaana. Siksi kirkon tai kristinuskon ei tarvitse ottaa asiaan kantaa esim. Suomessa. Lähetyskentillä voidaan törmätä usein toisenlaisiin tilanteisiin. Siellä kristityiksi kääntyneille voidaan toki opettaa länsimaiseen ihmiskäsitykseen perustuvaa lähimmäisenrakkautta viisautta avioliittoasioissa. Mutta vaikea Raamattu kädessä on mennä neuvomaan niitä, jotka elävät eri uskonnon piirissä ja eri yhteiskunnan säännöillä tai perinteillä.

Raamatulla neuvominen kun on varsin vaikeaa tässä tilanteessa. Raamattu ei kerro mitään ikärajoja avioitumiselle, ja täysi-ikäisyyden rajakin vaihtelee eri kulttuureissa paljon. Lähtökohtaisesti siis on löydettävä toimintamalli, jossa noudatetaan aidosti rakkautta kaikkia osapuolia kohtaan. Lapsiavioliitot solmitaan yhteiskunnissa ja traditioissa, joissa avioliitto sovitaan kahden perheen välillä tai morsiamen perheen ja sulhasen välillä. Tällöin pitäisi oikeasti osata arvioida, mikä on myös alaikäisen morsiamen ja mahdollisen alaikäisen sulhasen parasta. Vaikuttimina voivat toisinaan olla taloudelliset intressit tai poliittiset vaikuttimet tai jotkut muut varsin itsekkäät syyt, joissa naimisiin menevien ihmisten tahto tulee jyrätyksi. Varsin ikäviä asetelmia ovat sellaiset, joissa sulhanen on kymmeniä vuosia vanhempi kuin pieni tyttö, josta tulee hänen vaimonsa.

Parhaat ohjeet Raamatusta näihin tilanteisiin ovat tutut perinteiset:

     Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
     koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä
     suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä:
     Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
     (Matt. 22:37-39)

     Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
     (Matt. 7:12a)


Haluan vielä noihin pohdintoihin lisätä myös toisenlaisen näkökulman. Länsimaissa ollaan erittäin herkkiä tuomitsemaan ja katselemaan ylimielisesti "kehitysmaiden tapoja". Tämä johtuu ennen kaikkea siitä vääristymästä, jonka media aiheuttaa. Uutiskynnyksen ylittävät vain riittävän mehukkaat ja herkulliset revittelyt. Ei meillä puhuta siitä, mikä lienee vallitseva käytäntö sopimusavioiliitoissa tai jopa lapsiavioliitoissa.

Jos kuvitellaan asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja verrataan niitä länsimaalaisiin ikävimpiin tapauksiin, saadaan vastakkainasettelu kääntymään aikalailla päälaelleen:

Ystäväni kertoi, kuinka Turkissa sopimusavioliitot tehtiin niin, että vanhemmat kysyivät lapseltaan, kenet hän haluaisi. Sitten vanhemmat alkoivat asiaa järjestellä. Olen jutellut somalialaisen miehen kanssa, joka kertoi, että avioliitto saatettiin sopia hyvinkin nuoren tytön kanssa, mutta aviollinen elämä alkoi vasta, kun tästä oli tullut nainen.

Parhaimmillaan lapsiavioliitot saattavat olla sitä, että nuoret sovitaan toisilleen varhaisessa vaiheessa. He elävät kodeissaan, iloitsevat toinen toisestaan ja saavat kasvaa ilman kivuliaita pohdintoja tulevaisuudesta tai turhautumista tapahtuneista epäonnistumisista. Avioliitto toteutuu käytännössä, kun sen aika on. Parhaimmillaan tuossa järjestelmässä yhdistyvät helppous, onni ja turvallisuus. Jos avioliitto jatkuu uskollisena, sukupuolitaudit eivät ole pelkona, ja raskauskin on toivottu ja onnellinen tilanne.

Länsimaissa voi jo rippikouluikäisillä tytöillä ja pojilla olla paljon kokemuksia ja särkymisiä seksuaalielämän alueella - mutta samalla pelko siitä, että vielä aikuisenakin on yksin. Lisäksi ilman sitoutumista aloitettua sukupuolista elämää varjostaa ajatus sukupuolitaudeista tai raskauden pelko. Avioliittoon tuodaan aikanaan mukana melkoinen painolasti.

Tein tahallaan hyvin kärjistävän vertailun. Mutta halusin tehdä sen tähän jatkoksi, koska en halua tuomita muiden kulttuurien tapoja suoralta kädeltä ja tietämättä, mitä niihin oikeasti liittyy. Uutisissa kun ei tule koko totuus, vaan tapausesimerkkejä yksittäisistä väärinkäytöksistä. En siis tiedä, minkä verran korjattavaa lapsiavioliittokäytännössä on, mutta tiedän, että paljon korjattavaa on meidän oman maamme tavoissa, jotka sotivat varmasti Raamatun ohjeita vastaan.
Marko Sagulin