Kirjoittaja Aihe: Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto  (Luettu 34701 kertaa)

Moottorisaha

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 852
  • Olen apina
    • Profiili
Onko nettipapilla lisää vinkkejä miten saada muutama tuttu tajuamaan ,että on jumalan tahto että ihmiset menee naimsiin. Kun oon vaikka miten koittanut selittää vaan ei ne kuuntele. Ykskin väittää ,että ok jos kumpikin uskoo ja elää avoliitossa on jumalan silmissä pari. No ei aina oo kysymyksessä että sinällään esittäis asiaa väärin ,mutta turhauttaa kun ne ei oikeesti ymmärrä. Sillä logiikalla ,että uskoo jopa seurustelupari vaikka teinit ei sais erota.

Millä sinä siis tai joku viisas perustelee avioliiton. Kaikki mahdolliset historiaan ja raamattuun ja muuhun vetoavat syyt menee ohi.
« Viimeksi muokattu: 04.10.2006 - klo:13:16 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Ette te hyvä lukija tätä oikeasti edes halua lukea. Luit kun tässä jotain luki. Olit utelias, mutta silti vain nähdäksesi mitä tässä lukee. Samalla tavoin kuin katsot Iltalehden tai Iltasanomien otsikon.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Morjens Moottorisaha!

Esitit pari kiperää kysymystä. Ensimmäiseen en osaa vastata. En tiedä, miten pystytään vakuuttamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua kuunnella. Varsinkin avosuhdeasiassa tämä on erittäin vaikeaa, kun oma tahto ja oma liha saavat toisistaan hyvän työparin puolustusten keksimisessä.

Toiseen kysymykseen sitä vastoin yritän antaa vastauksen. (Kysymys muuten sisälsi varsin terveellisen muistutuksen Nettipapin kuolevaisuudesta, kun avioliittoa tukevia perusteluja kaivattiin nettipapilta TAI joltain viisaalta.  :D) Pyrin aina mielelläni perustelemaan näkökulmani Raamatulla, ja niinpä nytkin yritän kaivaa argumenttini sieltä. Kuitenkin heti kättelyssä pitää sanoa, että Raamatun aikaan on ollut hyvin itsestään selvää se, että vain julkisesti solmittu avioliitto on ainoa hyväksyttävä parisuhteen muoto. Siksi asiasta ei ole tarvittu niin paljon opetusta kuin sitä tarvitsisi nykyään. Tämän vuoksi materiaalia on aika vähän. Mutta katsotaan, mitä löytyy...

Koko parisuhdekuvion peruste löytyy Raamatun ensilehdiltä. Jumala asetti avioliiton jo luomisessa, kun hän teki miehen ja naisen toisiaan varten:
 
     Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
     niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)


Tästä raamatunkohdasta löytyy kolme perustavaa asiaa:
1. ”Jättää isänsä ja äitinsä” – Puolisot elävät toisiaan varten. Avioliitto ei toimi, jos yhteiseen kotiin kannetaan vanhemmat mukana edes kuvainnollisesti.
2. ”Liittyy vaimoonsa” – Julkinen sitoutuminen kuuluu parisuhteeseen. Koko maailman historian läpi kaikissa kulttuureissa on ollut jonkinlainen julkisen sitoutumisen malli, jolla mies ja nainen koko yhteisön silmissä julistetaan toisilleen kuuluviksi.
3. ”Tulevat yhdeksi lihaksi” – Sukupuolinen yhteys kuuluu avioliittoon. Ilman sitä avioliitto ei ole kokonainen.

Tätä samaa sanamuotoa lainaavat avioliitto-opetuksissaan myös Jeesus (Matt. 19:4-6; Mark. 10:7-8) ja Paavali (Ef. 5:31). Kaikki kolme kohtaa siis kuuluvat yhteen. Siksi julkinen sitoutuminen (vihkiminen) ja sukupuoliyhteys tarvitaan Raamatun mukaiseen parisuhteeseen. Avosuhde ei täytä tätä vaatimusta, koska siinä on poimittu luomisjärjestyksestä vain seksi, mutta jätetty julkinen sitoutuminen huomiotta. Vihkimistä ja yhdyselämää ei saa erottaa toisistaan. Kun toinen on voimassa, on toisenkin oltava voimassa. Raamatussa käytetään prostituoituun yhtymistä varoittavana esimerkkinä siksi, että silloin täytetään osa avioliitosta, vaikka toinen osa jää puuttumaan.

     Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan?
     Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Kor. 6:16).


Sukupuolisuhde synnyttää jo itsessään tietynlaisen liitoksen. Siksi tämä sidos saa syntyä vain kahden toisilleen sitoutuneen ihmisen välille.

     Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan,
     hän maksakoon hänestä täyden morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.
     (2. Moos. 22:15)


Kohdan opetus ei tietenkään ole se, että avioliiton osaset voi kasailla missä järjestyksessä tahansa. Ne pitää pystyttää yhtä aikaa. Jos kuitenkin synnin seurauksena sukupuolinen sidos pääsi syntymään ennen aikojaan, tilanne oli korjattava sellaiseksi kuin sen pitikin olla. Kahden koskemattoman ihmisen tapauksessa tilanne oli vielä korjattavissa. Jos kyse oli toisille ihmisille kihlatuista ihmisistä – avioliitossa olevista puhumattakaan – tilanne oli riistäytynyt käsistä. Kyseessä oli tällöin aviorikos, josta rangaistiin kuolemalla. (5. Moos. 22:22-24).

Yhdeksi lihaksi tuleminen kuuluu yhteen vain puolisoon liittymisen kanssa. Raamatun mukainen tapa liittyä puolisoon on se, mikä yhteiskunnassa on kaikkein sitovin malli. Raamatun maailmassa tunnettiin luonnollisestikin avioliitto, joten kihlaus ei ollut vielä riittävä liittymisen aste:

     Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti,
     oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu,
     kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.
     Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan
     julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
     (Matt. 1:18-19)


Jos kihlaus olisi ollut hyväksyttävä parisuhteen muoto, ei Joosefilla olisi ollut syytä hylätä Mariaa. Mutta nyt siihen oli syy, koska Joosef tiesi, että oli teknisesti mahdotonta, että hän olisi lapsen isä. Hän oli Jumalan lakia kunnioittava mies, joten hän ei ollut koskenut kihlattuunsa niin, että tämä olisi voinut tulla raskaaksi.

Myöskään yhdessä asuminen ei ollut hyväksyttävä malli.

     Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."
     "Ei minulla ole miestä", nainen vastasi.
     Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä.
     Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät,
     ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta." (Joh. 4:16-18)


Yhdessä asuminen ei tehnyt asuinkumppaneista Jeesuksen silmissä puolisoita. Olihan Jeesus itsekin lainannut opetuksessaan luomisessa asetettua järjestystä, jossa puolisoon sitoutuminen ja sukupuolielämä kuuluivat yhteen.

Yhdessä asumista saatetaan joskus perustella sillä, että uskoville ihmisille keskinäinen sopimus on yhtä vahva kuin ei-uskoville vihkiminen. Mutta siinä ei ole mitään perää.
- Ensinnäkin Raamatun ohjeiden vastainen elämä ei ole osoitus uskosta vaan epäuskosta kyseisen asian suhteen. Jos Jumalan sana puhuu vihkimisen ja sukupuolielämän kuulumisesta yhteen, ei uskovaisuus anna oikeutta myönnytyksiin. Se pikemminkin tekee synnin entistä raskaammaksi, kun Jumalan seuraajaksi tunnustautuva ihminen kieltää teoillaan Jumalan sanan.
- Toiseksi avioliitto ei ole hengellinen asia vaan maallinen asia. Avioliitto on asetettu luomisessa, joten se koskettaa kaikkia luotuja, ei vain uskovia tai ei-uskovia.
- Kolmanneksi uskovan ihmisen pitäisi erityisen hyvin tietää se, että ihmisen hyvyyteen ja omiin päätöksiin ei saa luottaa. Parisuhde on niin tuulinen asia, että kestääkseen pystyssä se tarvitsee kaiken ulkopuolisenkin tuen. Julkisen sitoutumisen idea on juuri julkisuudessa eikä vain kahden ihmisen keskenään tekemässä päätöksessä.

Avosuhde ei täytä avioliitolle asetettuja kriteereitä. Siksi avosuhteeseen pätevät ne Raamatun kohdat, jotka puhuvat ennen avioliittoa harrastetuista sukupuolisuhteista. Jumalan antamaan lakiin kuului tämä selvä käsky:

     Jos mies otettuaan itselleen vaimon ja maattuaan hänen kanssaan alkaa
     tuntea vaimoaan kohtaan vastenmielisyyttä, esittää häntä vastaan perättömiä
     syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: ”Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta
     kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt”, tytön isän ja
     äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille.
     Tytön isän tulee sanoa vanhimmille: ”Minä annoin tyttäreni tuolle miehelle
     vaimoksi, mutta mies alkoi vihata häntä. Hän on puhunut perättömiä ja väittää,
     ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.” Sitten vanhempien
     tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen, ja näiden on
     ruoskittava mies ja määrättävä hänelle sakkoa sata hopeasekeliä, jotka annetaan
     tytön isälle, koska mies on mustannut koskemattoman israelilaisen tytön mainetta.
     Tyttö jääköön miehen vaimoksi, eikä mies saa koko elinaikanaan hylätä häntä.
     Jos taas miehen esittämä väite pitää paikkansa eikä voida näyttää toteen, että
     tyttö oli koskematon, vanhimpien tulee viedä tyttö isänsä talon ovelle ja kaupungin
     miesten on kivitettävä hänet hengiltä; hän on harjoittanut haureutta ja tuottanut
     häpeää isänsä talolle ja koko Israelille. Hävittäkää paha keskuudestanne.
     (5. Moos. 22:13-21)


Tämä kohta herättää varmasti monenlaisia tuntemuksia länsimaisessa ihmisessä, mutta haluan kiinnittää huomion viimeiseen jakeeseen. Siinä annetaan edellä kuvatulle tapahtumalle nimi. Raamatussa ennen avioliittoa harrastettuja sukupuolisuhteita nimitetään sanalla ”haureus”. Seuraavassa muutama kohta, joissa haureus tuomitaan varsin yksiselitteisesti.

     Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa
     ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. (1. Kor. 7:2)

     Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
     että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
     (1. Tess. 4:3-4 - KR38)

     Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee,
     kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko
     osuu ihmisen omaan ruumiiseen. (1. Kor. 6:18)

     Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja
     juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa
     (Room. 13:13 - KR38)

     Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei
     tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. (1. Kor. 5:1)

     Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat,
     ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. (1. Kor. 10:8 - KR38)

     ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että
     joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet
     sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet. (2. Kor. 12:21 - KR38)

     Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako
     teidän keskuudessanne (Ef. 5:3 - KR38)


KR38-lyhenteellä tarkoitan vanhaa Raamatun käännöstä. Uusi käännös käyttää haureus sanan tilalla usein sanaa siveettömyys. Jotta asiayhteys säilyy paremmin, otin lainauksen vanhan käännöksen mukaan sellaisissa tapauksissa, joissa uudessa käännöksessä haureus sana oli korvattu siveettömyydellä.

Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten rakkaus on ihmissuhteen perusta ja kuinka sitä ei saa kahlita millään ”tosi rakkaus odottaa” hirvityksillä. Mutta minun mielestäni Raamatun vastainen teko ei voi koskaan olla todellista rakkautta, koska ”Rakkaus toteuttaa koko lain” (Room. 13:10). Jeesuskin totesi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Jumalan sanassa on mielestäni erittäin selvät sävelet siitä, mikä hänen lakinsa on esiaviollisia suhteita koskien.

Tämän paremmin en nyt tähän hätään osaa perustella kantaani siitä, miksi avioliitto on Jumalan tahdon mukainen ja miksi avosuhde ei ole. Toivottavasti näistä mietteistä oli kuitenkin apua kysymykseesi.
« Viimeksi muokattu: 04.10.2006 - klo:12:36 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Moi!

Sattuipa somasti, kun juuri äsken sattui hyppäämään Raamatusta silmille tällaiset jakeet. Varsinaisesti tässä kohdassa ollaan käsittelemässä sitä, miten naimisiin menoon pitäisi suhtautua. Mutta samalla se paljastaa sen, miten automaattisen sisäänrakennettua Raamatun ajattelussa on se, että fyysinen suhde ja naimisiin meneminen kuuluvat yhteen:

     Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan,
     kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa
     kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin.
     Mutta jos joku ei tunne voittamatonta pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja
     pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana,
     hän tekee oikein. (1. Kor. 7:36-37)


Vaihtoehdot: hallitse halusi ja pysy koskemattomana tai mene naimisiin. Tosi yksiselitteistä.

Eipä muuta.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Msaha!

Olen kirjoittanut jo paljon - monen mielestäni varmasti jo kiintiöni täyteen - mutta vielä haluan palata alkuun ja ihan ensimmäiseen kysymykseesi:

Kysyit, että miten saadaan ihmiset tajuamaan... Ei mitenkään. Siihen vain ei ole mitään pomminvarmaa systeemiä. Ainoa toivo on pitää Raamatun sanaa esillä. Yleensä kristityt ovat siinä liian varovaisia ja hienovaraisia. Pelätään, että jotakuta Raamatun sanoma loukkaa. No totta kai syntinen ihminen loukkaantuu Pyhän Jumalan sanoista vähän väliä! Mutta aseena Raamattua ei silti voi käyttää. Loppujen lopuksi ei ole viestinviejän innosta ja tehokkuudesta kiinni, ymmärtääkö vastaanottaja Raamatun viestin. Jumalan on herätettävä ymmärys. Viestinviejää tarvitaan siksi, että Jumalan sanaa ei voida oppia, jos sitä ei pidetä kuuluvilla ja näkyvillä. Tämän vuoksi yritin antaa vastauksia siihen, mitä Raamattu kertoo avioliitosta ja avosuhteista.

Ihailen valtavasti rohkeuttasi sanoa jopa ystävillesi, mitä Sana opettaa aiheesta. Minun pitäisi ottaa tuosta mallia. Älä kuitenkaan jyrää, vaan pidä Sanaa esillä ja annan sen tehdä hiljaista työtään ihmisten sydämissä. Samaa mallia toivon kaikkien käyttävän myös laajemmin Kristuksen evankeliumin julistamisessa.
Marko Sagulin

Tuuli ja Camilla

  • Vieras
Joo elii mekin ollaan tekemässä etiikan esitelmää aiheesta seksuaalisuus ja seurustelu. Esitelmässä tulee olla kristillistä näkökulmaa aiheesta. Osaisitko auttaa?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili
Morjens T & C,

Seksuaalisuuteen - ja muihin etiikan esitelmien aiheisiin - liittyviä juttuja löydätte tästä linkistä: Etiikan esitelmät

Palaan kuitenkin vielä aiheeseen paremmalla ajalla.
« Viimeksi muokattu: 11.12.2011 - klo:18:04 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Nonniin, nyt palaan aiheeseen.

Kuten edellisessä viestissä näkyy, Nettipapin palstalla on aihe Avioliitto vai avoliitto?, joka sisältää paljon sellaista, jonka kirjoittaisin nyt, jos en olisi sitä jo kirjoittanut. Lukaiskaa se ensin. Käsittelen siinä sitä, miten ymmärrän Raamatun suhtautuvan seksiin ennen avioliittoa. Tässä vastauksessa pyrin laajentamaan näkökulmaa hieman. Seksuaalisuuteen kuuluu toki paljon muutakin kuin sukupuoliyhdyntä.

Sanotaan, että kristityn ja ei-kristityn elämä eroaa käytännössä näkyvimmin seksuaalietiikassa. Ja minun mielestäni Raamatussa onkin pari näkökulmaa, jotka eroavat ratkaisevasti yleisistä mielipiteistä. Ensimmäinen koskee sitä, että seksuaalisuutta kuuluu tarkastella muutenkin kuin tekojen osalta:

     Teille on opetettu tämä käsky: ”Älä tee aviorikosta.”
     Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa
     himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.
     Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan
     sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että
     koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua,
     hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät
     vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.
     (Matt. 5:27-30)


Yleisesti hyväksytty toimintamalli kuuluu: ”katsoa saa muttei koskea”. Jeesus kuitenkin opettaa, että seksuaalisuuteen ei kuulu vain se, mikä näkyy tekoina. Seksuaalisuus alkaa sydämestä. Pelkät teot eivät tee ihmiselle vahinkoa. Myös sydämessään voi tehdä väärin, kasvaa kieroon ja saada vahinkoa aikaan itselleen, mikä aiheuttaa sitten vahinkoa myös toisille ihmisille. Tekojen ja ajatusten väliin jäävät myös sanat. Niistäkin annetaan ohjeita:

     Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän
     keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille.
     Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi,
     teidän suuhunne sopii kiitos. (Ef. 5:3-4)


Toinen Raamatusta silmiini pistävä ajattelumalli on, että seksuaalisuuteen kuuluu ainutlaatuisuus. Uskon, että ainutlaatuisuus on nimenomaan se syy, miksi Vanhassa testamentissa esiaviollisista suhteista rangaistiin kuolemalla ja miksi Uudessa testamentissa aviorikoksen uhriksi joutuneella on poikkeuslupa eron jälkeen mennä uudelleen naimisiin. Seksi on niin arka aihe, että se tarvitsee turvallisen ja ainutlaatuisen avioliiton suojakseen. Tähän liittyviä raamatunkohtia enemmän em. linkissä, mutta tässä yksi sieltä puuttuva.

     Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,
     jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.
     Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi,
     mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka.
     Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.
     Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.
     Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.
     Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,
     ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,
     etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista
     etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:
     "Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,
     en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!
     Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi."
     Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.
     Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?
     Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.
     Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,
     rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi
     vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
     Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?
     (Sananl. 5:1-20)


Samoin Raamatun ”irstain” luku Hes. 23 käyttää Juudan ja Israelin epäjumalanpalveluksen vertauskuvana seksuaalisia syntejä, joissa tuomittavaa on juuri se, että seksuaalisuutta levitellään kaikkien ihmisten saataville.

Maallisella puolella seksuaalisessa etiikassa – tai ainakin kaveriporukoitten puheissa – arvostetaan usein kokemusta. Raamatussa opetetaan juuri toisinpäin. Arvokasta on ainutlaatuisuus. Ja rohkenen uskoa, että se on monen perimmäinen toive. Ikävä kyllä nykyään seksuaalisuudella herkutellaan ja seksikokeiluja mainostetaan niin, että harva edes uskaltaa unelmoida ainutlaatuisuudesta. Silloin on normaalia yrittää etsiä arvoa jostain muusta. Luonnollista, vaikkakin ikävää, on reagoida niin, että yrittää hankkia itse paljon kokemuksia, ettei vain olisi jotenkin huonompi kokeneiden kumppaneiden kanssa.

Sama ajattelumalli hiipii kristilliseen seksuaalietiikkaan. Usein minulta kysytään, mitä uskova ihminen saa tehdä seurustelun aikana. Mutta sellainen kysymys on jo itsessään vähän kieroutunut, vaikka hyvää tarkoittaakin. Kysymyksen pitäisi kuulua: Miten minä seurustelen viisaasti? Mikä on parasta meidän kummankin kannalta? Kristillistä ei ole koetella rajoja vaan tehdä sitä, mikä on seurustelulle hyvää ja rakennukseksi. Kultainen sääntö on tässäkin asiassa erittäin viisas:

     Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt. 7:12)

Minä arvostan sitä, että minulla ja tulevalla puolisollani olisi mahdollisimman paljon omia keskinäisiä salaisuuksiamme. Haluan, että minulla olisi seksuaalisesti paljon ainutlaatuista annettavana ja saatavana avioliitossa. Siksi minun kuuluu elää seurustelusuhteeni niin, että mahdollisesti seurustelun loppuessa ainutlaatuisuutta ei ole turmeltu, vaan itselläni ja exälläni olisi mahdollisimman paljon ainutlaatuisuutta jäljellä omiin avioliittoihimme.

Mihin sitten tarkat rajat vedetään? En tiedä. Raamattu sanoo selvästi, että yhdyntä on jätettävä avioliittoon. Samoin edellä olevissa lainauksissa suhtaudutaan kovin kielteisesti kiihottaviin hyväilyihin. Nuorukaiselle annettavissa sananlaskujen ohjeissa ainakin kovasti muistutetaan, että vaimon – eikä jonkun muun naisen – rinnat olisivat ne huomion kohteet.

Varmaan monia muitakin näkökulmia voidaan löytää, mutta tässä ensihätään.
Marko Sagulin

Jukka^^

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 195
    • Profiili
Linkki: Ilmari Karimies: Avoliitto - syntiäkö?

Tuolla on ihan mielenkiintoisia juttuja, jos jaksat Marko niin lukaiseppa ja kritisoi, mikäli koet sen soveliaaksi.


EDIT: Laitoin linkin siistimpään muotoon. Siirsin tämän ja seuraavat kolme viestiä vielä hieman tarkemmin keskustelua kuvaavan otsikon alle. Marko
« Viimeksi muokattu: 17.10.2007 - klo:11:43 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Saarn. 3:11 "Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua."

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Heip, Jukka!

On ehkä parempi, että kysyt jotain tiettyä juttua kerrallaan. On meinaan sen verran pitkä kirjoitus ja paljonkin asiaa, josta voisi jotain sanoa. Koko kirjoituksen kommentoiminen olisi tarpeettoman työlästä.

Tunnen kirjoittajaa jonkin verran. Hän oli opiskelukaverini ja vielä samassa tutorryhmässä kanssani. Nokkela tyyppi, mutta toisaalta tämä kirjoitus tuntuu välillä kompastuvan omaan nokkeluuteensa. Ylipäätään hänen lopullinen tähtäyspisteensä - vain yksi sukupuolikumppani elämän aikana - on kyllä juuri sitä, mitä Raamattukin opettaa. Mutta perusteet ja teologiset pyöritykset ovat välillä aika erikoisia. Ajattelen useassa kohdassa itse toisin.

« Viimeksi muokattu: 17.10.2007 - klo:00:04 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Stranger

  • Vieras
Moikka!
Nappasin tuosta tekstistä tämän:
"Julkisesti kihlattu tyttö on aviovaimo ja mies aviomies. Luther lausuu, että avioliitto on yhtä paljon avioliitto kihlauksen jälkeen kuin häidenkin jälkeen".
 
Mitä mieltä olet tuosta? Tuli vaan mieleen, että nykypäivänä näkee paljon pariskuntia, jotka ovat kihloissa, mutta eivät ole edes aikeissa mennä naimisiin..

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Stranger!

Tuon artikkelin kirjoittaja kritisoi kovasti sitä, kuinka nykyään ei saa antaa kirkolliselle tai muuten juridiselle vihkimiselle samaa merkitystä kuin aikaisemmin, koska tavat muuttuvat eri kulttuureissa. Hän luettelee esimerkkejä erilaisista avioliiton muodoista historiassa.

Tämä sama asia pitäisi tajuta myös kihlauksen suhteen. Nykyisessä maailmassa kihlaus ei tarkoita läheskään samaa kuin Lutherin aikana tai ennen sitä. Minä ja varmaan moni muukin tuntee pariskuntia, jotka ovat kihloissa, mutta jotka eivät koskaan aio mennä naimisiin. Ainakin eräs kihloissa oleva kaverini kerran totesi minulle niin.

Luther on sanonut tosi paljon hyviä ja viisaita ajatuksia. Mutta osa hänen sanomisistaan on ehdottomasti omaan aikaansa sidottuja eikä yleispäteviä. Lisäksi nimenomaan parisuhteita koskevissa kysymyksissä hän todellakin jakaa mielipiteitä. Tämä esille ottamasi lainaus osoittaa minun mielestäni, että Luther antaa häille sen merkityksen, mikä meillä on hääjuhlalla. Kihlaukselle hän antaa sen merkityksen, mikä meillä on vihkimisellä.

Mielestäni eri aikakausien vertailu on tässä kysymyksessä tehtävä erityisen tarkkaavaisesti. Jos Lutherin aikana kihlaus on vastannut avioliittoa, niin sillä perusteella ei saa sanoa, että nykyäänkin kihlaus voidaan rinnastaa avioliittoon. Termit ovat säilyneet, mutta niiden sisältö on vaihdellut eri kulttuureissa ja eri aikakausina.

Raamatun opetus on kuitenkin selvä: tarvitaan sitoutuminen ja sukupuolinen yhteys. Ja ne yhdessä tekevät avioliiton. Joosefin ja Marian kertomus osoittaa mielestäni selvästi, että Jeesuksen aikanakaan kihlaus ei vielä ollut lopullinen avioliitto, eikä sukupuolinen elämä voinut silloin vielä alkaa. Samarialaisen naisen tapaus puolestaan osoittaa, että liitto ei voinut olla vain kahden ihmisen keskinäinen päätös yhdessä olemisesta. Kaikissa kulttuureissa on ollut jonkinlainen julkinen sitoutumisen muoto. Jos kihlaus oli sitä Lutherin aikana, niin on päivänselvää, että nykyään se ei ole sitä. Yhteiskunnan on jo lainsäädännöllisten seikkojen vuoksi pakko vetää johonkin raja, milloin ihmiset ovat lupautuneet toisilleen. Raja on vedetty avioliittoon ja kihlaus on sen rajan ulkopuolella.
Marko Sagulin

valoa ja varjoja

  • Vieras
Tässä on nyt näemmä pyöritelty samaa aihetta jo aiemmin mutta en löytänyt vastauksistasi suoraa vastausta siihen onko kihlauksen aikana seksin harrastaminen syntiä, jos kuitenkin menee saman ihmisen kanssa naimisiin. Entä lapsen saaminen avoliitossa jos naimisiin mennään kuitenkin saman kumppanin kanssa. ???

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Valoa ja varjoja!

Olen ollut harmillisen epäselvä sanoissani, jos vastaus tähän kysymykseesi ei ole välittynyt aikaisemmista viesteistäni. Tämä vastaukseni on tylyn lyhyt, mutta en nyt esitä juurikaan perusteluja vaan tiivistän edelliset kirjoitukseni: Raamattu sanoo, että sukupuoliyhteys kuuluu vasta avioliittoon. Ja kihlaus on vasta sopimus avioliitosta eikä itse avioliitto. Minun ymmärrykseni mukaan Raamattu varsin selvästi sanoo, että seksi on syntiä myös kihlauksen aikana. Lapsen saaminen itsessään ei ole syntiä, mutta siihen johtanut tapahtumasarja on.
Marko Sagulin

JUkka

  • Vieras
Marko - jäitä hattuun!

En tahdo ollenkaan ryhtyä avoliiton tai vapaan seksin markkinamieheksi, olen elänyt saman ja yhden vainmon kanssa 26 vuotta avioliitossa erittäin tyytyväisenä.

"Tämä vastaukseni on tylyn lyhyt, mutta en nyt esitä juurikaan perusteluja vaan tiivistän edelliset kirjoitukseni: Raamattu sanoo, että sukupuoliyhteys kuuluu vasta avioliittoon." Tässä lainaus edellisestä viestistäsi. Varsinkin VT:n käyttäminen perusteena on ongelmallista, sillä silloin (=VT:n aikana) avioliitto oli tyystin toisenlainen instituutio kuin se on tänä päivänä. Avioliitto oli vanhempien kauppa lastensa tulevaisuudesta. Avuioliitoista sovittiin vanhempien kesken kun lapset olivat pieniä. Kaiken lisäksi naisen ja miehen suhde on ollut hyvin erilainen. Vaimo oli miehensä irtainta omaisuutta. Tämän osoittaa hauskasti "rivien välistä" 9. ja 10. käsky. Vaimo rinnastetaan talon ja karjan kanssa irtaimistoon ja omaisuuteen. Naisella oli aina omistaja. Se oli joko isä, aviomies tai veli. Sukukypsää naimatonta naista ei juuri käytännössä voinut olla olemassa.
Tällaisenaan VT:n maiilma on kaukana siitänmaailmasta, missä me elämme. En tarkoita "maailmalla" tässä hengellisen vastakohtaa, vaan lähinnä kulttuuriympäristöämme.

Vihkimisen rinnalle, tai jopa ehkä vähän niiden yläpuolelle nostaisin keskinäisen kunnioituksen, arvostuksen ja luottamuksen sekä vastuullisuuden. Kaikki tämä kumpuaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta. Totesit itsekin, että vihkiminen on yhteiskunnan (juridinen) toimenpide. Toki yhteiskuntamme ja lainsäädäntömme nojaa edelleen jossain määrin kymmenen käskyn etiikkaan, jolloin vihkiminen on avioliiton julkinen sinetti.

Lainatessasi Lutherin ajatuksia totesit, että tilanne on siihen aikaan ollut erilainen, eikä Lutheria voi käyttää perusteena avioliittoasioille. Oliko tilanne 2000-3000 vuotta sitten erilainen kyselee yksinkertainen maalaispoika?

Jukka


Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 912
    • Profiili

Hei Jukka!

Vanha testamentti on ehdottomasti Jumalan sanaa. Jeesukselle se kelpasi, joten miksi meidän pitäisi se hylätä. Vanhaa testamenttia kuuluu siis käyttää perusteena niissä asioissa, joissa Uusi testamentti ei ole vetänyt uuden liiton mukaisia uusia linjauksia. Avioliiton suhteen näin ei käynyt, sillä Jeesus nimenomaan viittasi Vanhan testamentin opetuksiin opettaessaan itse avioliitosta.

On tärkeää huomata, että VT ei kuvaa miehen ja naisen suhdetta niin kuin esitit. Sieltä löytyy kertomuksia, joissa puoliso on valittu toisen puolesta (esim. Abrahamin palvelijan tehtävä oli hakea Iisakille vaimo), mutta yhtä hyvin siellä on kuvauksia siitä, kuinka ihmiset itse valitsevat itselleen puolison. Yksi Lähi-Idässä nykyään hyvin tyypillinen "sopimusavioliiton" muoto muistuu myös mieleeni. Simson ihastui naiseen ja pyysi, että vanhemmat hankkivat tämän puolisoksi. Sopimusavioliittojen nimittäminen aina tylyiksi naimakaupoiksi ei ole todenmukaista. Usein sopimusavioliitoissa toimitaan yhteistyössä vanhempien ja lasten välillä.

Myös Laulujen laulu on kirjoitettu nimenomaan Vanhaan testamenttiin. Sellaisessa ei olisi mitään järkeä, jos avioliiton solmiminen olisi vain omaisuuden kartuttamista. VT:n laissa on käskyjä - esim. 5. Moos. 22 luvussa ja Sananlaskuissa -  jotka suojelevat erityisesti naisen asemaa avioliitossa, vaikka osa lakitekstien käskyistä kuulostaakin meidän korvaamme rajuilta. Enkä minä pysty mitenkään ajattelemaan, että vaimo rinnastettaisiin karjaan kymmenessä käskyssä, vaikka ne samassa lauseessa mainitaankin. Avioliitossa puolisot kuuluvat toisilleen ja tämä käsky kieltää havittelemasta kaikkea, mikä kuuluu toiselle, olipa se ostettu tai naimisiin menemällä omaksi tullutta.

Sen lisäksi on erittäin tärkeää huomata, että Jumalan sana ei ole antanut ohjeita, kuinka missäkin kulttuurissa kuuluu avioliitto sopia. Vanhassa testamentissa on myös yleispäteviä eettisiä ohjeita. Avioliitostakin siellä on ohjeita, kuinka siinä kuuluu elää ja kuinka kuuluu elää ennen avioliittoa.
Marko Sagulin